Yhteinen tulevaisuus ja koti, uskomaton rakkaus.
Kaikki päättyy tylysti ilmoitukseen en rakasta enkä halua sinua enää.
Toisen jää yksin rakastaen kuitenkin toista.
Kuinka hylkäämisestä selviää ilman jälkiä?
Kaikki päättyy tylysti ilmoitukseen en rakasta enkä halua sinua enää.
Toisen jää yksin rakastaen kuitenkin toista.
Kuinka hylkäämisestä selviää ilman jälkiä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajan kanssa kaikki menee ohitse. Totta helvetissä se vi**taa, mutta se menee ohi. Vähän pitää itkeä, ja
kiukutella. Kannattaa panostaa johonkin toimintaan, mikä saa ajatukset erosta pois, liikunta, ym.harrasteet
on hyvä. Työnteko oikein erinomainen. Vähitellen se siitä lähtee taas.
(itte kyllä vedin aikanaan 4 päivän rännin, mutta takaan, että se krapula muistutti, miksi se ei oo hyvä asia...puhumattakaan siitä sutturasta, mikä oli jääny hengaileen kämpille...)
Siis sulta katosi vain yhteinen tulevaisuus, koti ja rakkaus?
Pääsit mun mielestä aika helpolla. Multa vietiin lisäksi työ, kaverit, "perhepiiri", koira(nyyh) ja auto. 90% kaikesta elämästä jäi taakse. Toinen vain sanoi ettei se nyt niin iso juttu ole...
Miten jatkat elämässä eteenpäin kun ei ole MITÄÄN mihin jatkaa?
Mutta se mikä ei tapa, se vi**ttaa.
Nyt mulla onkin jo aika kadehdittava elämä. Auto löytyi sattumalta, kuten kämppäkin vaikka mulla onkin näissä vähän vaativa maku. Kavereita olen etsinyt kovemmin, mut löytyihän nekin ja tutuilta tuntuvat. Nyt saan juuri vielä hyvän työn jossa palkka ja muut edut paljon paremmat. Paikkakunnanvaihdos toi paremmille naismarkkinoille, joten ainoa mitä nyt puolen vuoden jälkeen kaipaan on se koira.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Kai niitä jälkiäkin on jäänyt mutta mua lohduttaa se että olen pitänyt itseni ihmisenä, toisin kuin vastapuoli joka joutuu elämään tekojensa kanssa. Mulla ei ole kaduttavaa.
Mä vaan haluisin nähdä kun se toinen kärsii niistä tunnon tuskistaan. Kuulemma mennyt naimisiin ja lapsenkin hankkinut, puoltoista vuotta kun meidän erosta on kulunut. Ja kovin väitti ettei halua lapsia vielä kun erottiin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen...
Tuntui jo ennen tätä tietoa, että elämä oli omalta kohdaltaan raiteillaan ja uskoa alkoi olla tulevaan. Epäreilua on tää elämä ja en todellakaan usko että on olemassa joku tasapaino sen suhteen kuka saa onnellisuuden elämäänsä.
Ei puskista tulleesta hylkäyksestä ilman jälkiä selviäkään, oli petetty tai ei. Eikä kyllä muunkaanlaisesta hylkäyksestä selviä jäljittä, aina siitä jonkinlaiset arvet jää. On kai sitten omista kiemuroista kiinni kauanko menee selviämiseen ja millaiset jäljet lopulta jäävät. Kietoutuuko jonnekin erakoituneeseen katkeruuden ja itsesäälin igluun vai saako kammettua itsensä taas jollain tapaa normaalille tolalle ja luottamaan ihmisiin.
Yksi varttunut ystäväni sanoi aikoinaan, edellistä päättynyttä suhdettani vollottaessa, että kun rakkaus on mennyt, niin on tärkeää että usko ja toivo jäävät. Usko siihen, että selviää tästä päivästä ja toivo siitä, että huominen on parempi. Nyt näille sanoille on taas käyttöä.
Voimia!
Moi, otan osaa. Toivottavasti saat pikkulhiljaa kasattua itsesi ja muistat että elämä ei kuitenkaan ole ohi, vaikka sattuukin nyt. Jotain jäi huomaamatta, toisen rakkaus sammui jossain kohtaa, tai muuttui ainakin sellaiseksi, ettei hän enää halunnut parisuhdetta ja liittoa. Eihän siitä kuulukaan ilman jälkiä selvitä: aika tyly oisit, jos vaan toteaisit että "jaa" ja jatkaisit eteenpäin! Onneksi et ole! Sulla on tunteet. Nyt ne on pahasta, mutta muista vaan mitä itket: sitä kun olet saanut rakastaa paljon. Jos sulla ei niitä tunteita olisi sä et myöskään pystyisi rakastamaan ja vaikka nyt sattuu, niin silti... Mistä kaikesta oisitkaan jääänyt paitsi.
Tottakai, sulla on nyt suru ja saa ollakin. Paha olo ja masennusta, ja saa ollakin. Juttele kavereille, ja kuluta surua harrastuksiin, ihan täysin kotiin nyhjöttämään ei kannata jäädä. Sä voit rakastaa ja surra sen rakkauden loppuun, siinä oli, mitä siinä oli, mutta kuitenkin, suutu myös: sehän hylkäsi sinut. Suutu myös, koska ei tuollaista päätöstä sekunnissa tehdä, se on miettinyt, muttei kertonut. Suutu, koska kaikissa suhteissa tulee kriisejä, mutta syystä tai toisesta nyt sitä ei voinut korjata. Suutu, koska sillä sä saat uhoa, jonka avulla taas jatkat. Rakasta, sure ja suutu. Mutta sitten elä eteenpäin.
Sulla on sun kaikki muu elämä. On oma ura/opinnot, harrastukset ja tavoitteet (tai tee niitä, vaikka pieniäkin), omat ystävät ja tuttavat, sulla on kaikki se. Jos ei ole, niin sitten sun täytyy hankkia. Samalla sä pikkuhiljaa huomaan että päivät kuluu ja sä selviät. Sä pystyt juttelemaan, nauramaan, tanssimaan, elämään. Välillä on helvetin hauskaa ja sitten taas tylsää. Ja sitten sä huomaat, että sä olet selvinnyt, ja sen jälkeen sä saatat jopa huomata, että tulee uusi rakkaus. Ja jossain siinä matkalla sä olet antanut anteeksi: itsellesi ja sille toiselle. Nyt vituttaa ja sattuu, mutta sekin menee ohi, kaikki täällä loppuu aikanaan, myös vitutukset ja surut.
Rakkaus on aina uskomatonta ja ihanaa. Se sisältää aina saman riskin ja elämä on yhtä lailla iloa ja riemua, rakastamista ja intohimoa, kun pettymyksiä, surua, luopumista ja menetystä. Niin se vaan on. Meidän täytyy vaan opetella selviämään niitten kanssa ja hyväksymään arvet jotka jää.
Toivottavasti jaksat tsempata ja löydät voimia itsestäsi,
voimia sulle!!
Oikein otsikoitu. Avoliitosta voi palata sinkkuuteen, avioliitosta ei. Sinkkuus on siviilisääty eli naimaton.
Hylkäämisestä ei selviä ilman jälkiä, nyt on sinusta kiinni millaiset jäljet jää.
Voit joko kasvaa ihmisenä vahvemmaksi tai katkeroitua ja pilata elämäsi.
Käy läpi itsesi kanssa, miksi näin kävi. Oliko syy kerrottu sinulle useasti ja varoiteltu, et kuunnellut ja nyt maksat siitä, vai tuliko ihan puun takaa?
Mikä oli se juttu miksi näin kävi? Olisitko voinut tehdä jotakin toisin ilman että oman arvon tuntosi olisi kärsinyt? Tapahtuiko se tyhmyydestä, ylpeydestä, kyllästymisestä vai mielipide-eroista?
Tämän kaltaisia asioita on syytä pohtia ettei tee samoja virheitä uudestaan.
Jos olet alle 25v niin ylläoleva on tärkeää jatkon kannalta, jos taas olisit jo paatuneempi konkari niin et kyselisi täällä.
Tervettä itsekkyyttä peliin, ei ylpeillen eikä ovimatoksi, nenä menosuuntaan kohti uusia haasteita sitten kun siltä tuntuu. Laastarisuhdetta en suosittele.
---selviytymään! Kokemukseni mukaan toimimaton parisuhde, petetyksi ja hylätyksi tuleminen voivat olla musertavia kokemuksia ja syödä tosi pahasti itsetuntoa. Ero on yksi aikuiselämän suurimmista kriiseistä. Fisherin eroseminaarissa käytetään kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, hanki se. Eronnut tarvitsee todella jälleenrakennusta ja seminaarin avulla se on mahdollista. Seminaarissa voi oppia paljon ihmissuhteiden vuorovaikutuksesta, vastuullisuudesta, luottamuksesta, avoimuudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja seksistä. Monet osallistujat ovatkin sitä mieltä että seminaari olisi hyvä käydä ennen ensimmäiseenkään parisuhteeseen ryhtymistä, niin antoisa se on. Sen avulla voi hyväksyä menneen, oppia siitä ja jatkaa elämäänsä eteenpäin rakentaen tulevaisuudessa toimivampia ihmissuhteita.
mä olen itse eronnu kaks kuukautta sitten ja voin sanoa, että hetkessä ei olo parane.. tää ero tuli ihan puun takaa ja olin niin hajalla ja maassa. ajattelin ettei mun elämä tästä enää jatku koska en saa mun rakkaudelle vastarakkautta.. kävin pohjalla ja olin vuorotellen surullinen ja vihanen.. nyt vihdoinkin tuntuu että elämä voittaa.. pikkuhiljaa askel kerrallaan mennään eteenpäin. ja itse koen että tää koettelemus (vaikka se ei ole vielä kokonaan ohi) on vaan vahvistanu mua ja kasvattanu mua ihmisenä.. olen jopa oppinut uusia asioita, esim itsehillintää.. joten, kannattaa ottaa aikaa suremiseen ja juuri suuttumiseen.. ja pikkuhiljaa huomaat että kyllä se siitä.. :)
Mut jätettiin viikko sitte, joten tiedän miltä susta tuntuu. Kipu on niin vallitseva ettei meinaa nähdä mitään valoa tunnelissa. Oon tosi kiitollinen että mulla on niin monta hyvää ystävää, joille olen voinut oloani purkaa. Ehkä juuri siksi tiedän jo nyt että tämä oli oikea ratkaisu ja että jään henkiin entistä vahvempana!!
Vielä mun on vaikeaa olla yksin ja tahdonkin ihmisiä ympärilleni. Oon kuitenkin voinut jo palata töihin ja harrastuksiin, ne pitävät kummasti ajatukset kasassa.
Tottakai tutusta ja turvallisesta, rakkaudesta, on kamalaa luopua. Jos tätä ei käy kunnolla läpi ja tiedosta syitä, niin katkeruus tulee jäämään sun elämään pitkäksi aikaa.
Toipumiseen tarvitaan aikaa. Mullakin tämä on vasta alussa, päiviä vain itkin. Seuraavaksi tulee varmasti se vihan ja kiukku vaihe, mutta olen sitäkin jo pystynyt käsittelemään. En halua katkeroitua ja pilata elämääni. Joihinkin asioihin ei voi vain itse vaikuttaa, ja yksi niistä on tunteet. Toista ei voi pakottaa tuntemaan, vaikka itse tuntisi kuinka paljon. Ja juuri siksi on vain hyväksyttävä asiat, käsiteltävä ja jatkettava elämää! Kyllä se elämä kantaa ja aina kun yhden oven sulkee, toinen avautuu:)
Tsemppiä ja jaksamista:) Mun neuvo on että puhu,puhu,puhu,se on mun kantava voima! Esitä tyhmiäkin olettamuksia, ihan kaikkea mitä mieleen tulee. Jos kaikkea jää pyörittämään yksin niin sekoaa hyvin nopeasti!! Silloin luot itsellesi illuusion johon uskoa, vaikka asia ei todellakaan olisi niin ja tämä taas aiheuttaa katkeruutta.
Kyllä me selvitään!
Ei selviä. Prempi kuitenkin ,että olet rakastanut,kuin että et olisi rakastanut. Jumala antaa sinulle hyvän käytetyn uuden puolison.