Elikkäs siis.. Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden. Mutta olen huomannut ongelman jota en ole saanut ratkaistua. Mieheni ei suostu vierailemaan isäni/siskojeni/mummoni luona. Aina kun yrittää varovasti kysyä sinne menemistä, hän vaihtaa puheenaihetta ja sivuuttaa koko jutun tai hänelle yhtäkkiä iskee joku ettei voi lähteä (mm. niskaa/päätä särkee, väsyttää, ei huvita ja lukuiset muut syyt). Asiasta ollaan keskusteltu ja saatu pari oikein kovaa tappeluakin aikaiseksi. Kerran humalapäissään mieheni huusi, että minun perheeni on kiero ja ahdisteleva. Perheeni on nähnyt mieheni alle 15 kertaa seurustelumme aikana. Hän ei tullut sisarentyttöni eikä kummityttöni ristiäisiin. En haluaisi koko hyvän suhteen kariutuvan tähän. Vastavuoroisesti en ole käynyt hänen äidillään moneen kuukauteen vedoten samoihin syihin, ja odottaen millaista reaktiota se herättää. Ei mitään. Mikä neuvoksi?
Parisuhteesta!
Melkein epätoivoinen
3406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä olis vaan syytä jättää ne sukuloimiset omaksi huoleksi ja antaa toisen olla rauhassa. Tehän vasta seukkaatte, joten ehtiihän tuota tutustua sukuun sitten myöhemminkin.
Eikä sen miehen asenteen tarvi vaikuttaa sun omaan asenteeseesi hänen sukuaan kohtaan. Mutta itsehän tuota valitset, mitä teet vai teetkö mitään, otatko nokkiis vai annatko anteeks jne.
Erottu on tässä maailmassa toki paljon hepposemmistakin syistä...
Miksi teidän pitäisi kyläillä yhdessä?
Ilmeisesti miestäsi on kohdeltu kyläreissuilla niin huonosti tai on muuten vaan tuntenut itsensä loukatuksi/ syrjäytetyksi ettei halua nähdä noita ihmisiä enää.
Olen ollut 10v. naimisissa, emmekä ole enää vuosiin kyläilleet toistemme sukulaisten luona. Molemmat käy yksin sukulaisissaan. Syynä tähän on ettemme kumpikaan viihdy toisten sukulaisten seurassa, mutta onneksi emme ole naimisissa sukujemme kanssa :) Emmekä onneksi ole ottaneet tästä mitään ongelmaa. Molempien sukulaiset on tervetulleita meille, sen verran kyllä kestetään ;)
Minä olen seurustellut oman miekkoseni kanssa saman verran kuin sinä, hän on tavannut vanhempani kerran (muualla, kuin meillä kotona, ei siis ole vieraillut kotipaikkakunnallani eikä tavannut muita sukulaisiani koskaan). Minä olen tavannut hänen vanhempansa myös kerran. Sisaruksia useammin. Isovanhempia tms. en kertaakaan. Olen tästä ehkä aikani nalkuttanut, mutta sitten lopettanut. Samapa tuo oikeastaan - en tässä vaiheessa viitsisikään viedä ketään sinne asti näytille, jos hommasta ei loppujen lopuksi mitään tulisikaan. Entisten (pitempiaikaisten) poikaystävieni kanssa tosin käytiin molempien kotipaikkakunnilla lähes kuukausittain, kaikissa juhlissa yhdessä yms., mutta nyt olen vanhempi ja kyynisempi kaikelle, joten en viitsi vaivata asialla päätäni. Jos häät tulee, niin siellä sitten viimeistään. :) :)