Naisystäväni itkeskelee välillä. Yleensä ei halua näyttää itkemistään. Kun kysyn, että mikä on niin ei kuulemma ole mitään vialla. On sitten kiusallisen hiljainen pari päivää. Kellään kokemusta tämmöisestä naisesta. Mikä vois auttaa tilanteessa.
Mitä pitäis tehdä
masa39
89250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 89
Vanhimmat
jostain syystä surullinen...ehkäpä yksinäinen..=o/
eikä osaa tai uskalla puhua tunteistaan sulle..?? hmm yritä antaa tilaa, mutta olla valppaana voi olla myös hetki jolloin voisit kietoa kädet hänen ympärilleen merkiksi, että olet siinä lähellä ja valmiina kuulemaan..
olethan valmiina kuulemaan, kun on aika puhua..??
Juuri näin.
(haleilla pelastetaan maailma)
*levee hymy*..=o)
haleja ei oikeen koskaan saa liikaa....
Ei voi olla yksinäinen, kun on mun kaa 24/7 enkä ole tuppisuu.
Jätä vastaamatta, jos ei ole ajatuksia.
Halit ei tässä ole toimineet. Sen halimisen takiahan mä ylipäänsä tiedän että itkeskelee.
yksinäisyys ei lähde seuralla..jos ei kukaan oikeasti seurassa sua kuule eikä ymmärrä..=o/
ajatushan se oli..aika todellinenkin
sitten sä et kuule häntä...taikka osaa tulkita..=o)
ootko kokeillu kysyä mikä on..??
Yksinäinen jos olet paikalla mutta et läsnä.
Nyt vain olet tukena ja turvana, niin ehkä se tilanne siitä selvenee.
(tosin tuo vastauksesi pistää epäilemään että kaipaisit alan perusopetusta)
Kommunikaatio-ongelma ja ehkä myös luottamuspulaa.
Lisäksi tilanteen analysointi vaatii enemmän tietoja tilanteesta.
Yksinäinen voi olla, vaikka olisitte 24/7 yhdessä ja lapset ja koira siinä mukaan laskettuna.
Miten muuten suhtaudut hänen mielipiteisiin, jos ne poikkeavat ajatusmaailmastasi?
Kaikenlaista touhutaan yhdessä. Jutellaan asioista ja ihan muutenkin.
Kyselyihini itkemisestä on vakio vastaus: "ei ole mitaan vialla". Olen koettanut monella tapaa saada asiaa ulos.
(opeta vain tässä ja heti)
Kyllä luottaa minuun 100%. Ei ole mitään sellaista näkynyt ettei luottaisi.
Muuten kuvailisin meitä romanttisesti rakastuneiksi. Niin ja koira löytyy ja yhteistä velkaa:)
Jos nainen on päättänyt olla asiassa umpi niin kaikki asian sorkkiminen vie pahemmin lukkoon. Puolestaan asian sorkkimattomuus on osoitus siitä ettet välitä
jolloin
mikä tahansa mitä teet on väärin
jolloin
Vika On Naisessa.
On paljolti samankaltainen ajatusmaailma. Ei ole mistään tapeltu.
Mutta lähipiirissä on myös eräs jonka pitäisi olla hyvä ihmissuhteissa jo pitkän koulutuksensa ja ammattinsa kautta, mutta ei vain näy käytännössä mitenkään (itseasiassa jopa päin vastoin).
Jos perusasiat ovat järjestyksessä, niin sitten pitää vain odottaa että asiaan tulee jokin selko.
(eikä sen tarvitse sinusta oikeasti olla kovin suuri juttu joka itkettää. Joskus voi olla kysy siitä mitä on tapahtunut, mitä ei ole tapahtunut, tai mitä ei voi koskaan tapahtua)
entäs hormoonit..???..onks otettu huomioon et niissäkin voi olla muutoksia..eikä naisesi tajua itekkään itkuihinsa syytä..?? =o)
eikä ole paksuna et itkis niissä hormooneissa..??
Tuot kukkia ja siivoat vaikka yllätykseksi (tai mikä nyt tapauksen huomioon ottaen on tepsivää)
Välittäminen voi vähentää kertomiskynnystä.
Ei tuo ole mitenkään kuukausittaista tuo itkeskely.
Lapsia saa tulla, siitä on puhuttu.
sekin itkettää..jos niitä jo kovin tahtois..=o)
joskus ei vaan tartte ees kovin kummosta syytä..väsymyksin riittää syyksi..
joskus sekin auttaa, kun puhuu jollekkin muulle kun sille kumppanilleen...en tiiä onko se oikein vai väärin, mutta joskus joku muu on enempi läsnä ja ymmärtää..syytä siihin en osaa perustella..=o)
liekö joku muu on enempi kaltainen..??
jaah toivottavasti syyt ratkee..ja ei tuokaan hullumpaa olis mitä sanoit..huomioida vaiks kukkasin tms..mikä naiselle on ees piskuinen ilahdutuksen lähde..ruusu kahvikupissa on aika makee..kun se kelluu siinä vedessä =o)
Olen minä yrittänyt selittää hänelle, että minulla on paha olla kun olen epätietoinen. Siis ei epämääräisiäkään selityksiä itkulle. Ehkäpä haluan liikaa ymmärtää kaiken.
On juteltu siitä kukkien tuomisesta. Kukkia ei kuulemma saa tuoda, sehän ois matelua kuulemma. Inhoaa matelua, hänellä on ollut painajaisia kyykäärmeistä ennen minua. Painajaiset on hävinneet minut kohdattuaan.
Sanoisin että siinä on nainen joka ei osaa möläyttää mikä on vikana ja toisaalta ei osaa sitten ottaa sitä mitä tarvii. Siks se odottaa jotain mitä ei tule, ahdistelee sisällään ja poraa välillä syyttä.
Veikkaisin että nainen lähtee elämästäsi hyvin pian etkä koskaan saa tietää että miksi, ja jos utelet niin "sä et koskaan kuunnellut mua" tai "antanut tilaa" tai jotain muuta millä se että toi nainen on oikeasti kommunikaatiovammainen ja syy on siinä saadaan jotenkin sun syyksi.
Mulla oli kerran tollanen tyttöystävä joka sitten häippäsi kuviosta. Vasta vuosia myöhemmin mä tajusin että mikä oli vialla silloin, mä en olisi pysytnyt auttamaan häntä millään tavalla asian kanssa koska se oli täysin hänestä itsestään kiinni miten hän valitsi elämäänsä elää tai kertooko asiasta minulle suoraan että voitais yhdessä kehittää jotain jos on jotain kehitettävää.
Toi on yksi pahimmista virheellisyyksistä joita naisessa voi olla miehen kannalta. Mä otan mielummin riitaisan ja merkityksettömistä rähjäävän akan kuin sellaisen joka sulkee kaiken sisäänsä ja jättää mut arvailemaan ulkopuolelle. Kun ei ole sitä ajatustenlukukykyä niin tuo tekee suhteesta mahdottomuuden.
Itseasiassa omasta vahingostani viisastuneena voisit vaikka laittaa sille rajat ja sanoa että nyt kakaiset mikä on vialla tai heitän sut pellolle koska susta ei ole kelpo kumppaniksi kun et puhu siitä mikä on selkeesti tärkeetä.
"ja poraa välillä syyttä."
Korjaan: Poraa syystä josta sulla ei voi olla hajuakaan ja siksi et voi tehdä mitään ja pilaa sinunkin päiväsi toimimalla niin.
Yhdessä on oltu jo vuosia. En tiedä kuinka tiukkaa kysymistä tuommonen nainen kaipaa. Olen jopa joskus suutahtanut kun ei tule vastausta ja silloinkin on vastattu ettei ole mikään vialla eikä hän kaipaa mitään. Kaipaako tuo nainen narsistihäirikön uhkauksia?
haluanko tietää, miten jonkun miehen päivä voi mennä pilalle muutamasta naisen kyyneleestä.. Mutta en kyllä suostuisi syyllistämään itseäni siitä, että joskus itkettää ilman järjellistä syytä.
mikään ei ole vialla, eikä hän kaipaa mitään. Onko tämmönen mahdollisuus tullut mieleen?
Ei se muutamista kyynelistä mene, etenkään kun tietää että tässä kohtaa nainen varmasti itkee.
Mutta sitten kun niitä kyyneleitä tulee nimenomaan juuri täysin epäkurantissa kohtaa eikä niiden syytä saa selville, kun nainen kääntyy pois ja lopettaa kertomasta mikä on vialla... ja tämä jatkuu... niin silloin ainakin mulla on paskat housussa koska mä tiedän että nyt on joku pahasti vialla ja jos asia koskee jotakuta josta välitän niin silloin on todellakin päivä pilalla.
Ja kun mä en saa tietää että mikä niin se on sama kuin hakata mua naamaan kattilalla. Tuossa tapauksessa naisen itku on nimenomaan saastaisen ahdistavaa, aseen kaltainen väline miestä kohtaan.
Selitit asian paremmin kuin mä
jos sä nimeät sen sellaiseksi.
"Yhdessä on oltu jo vuosia. En tiedä kuinka tiukkaa kysymistä tuommonen nainen kaipaa. Olen jopa joskus suutahtanut kun ei tule vastausta ja silloinkin on vastattu ettei ole mikään vialla eikä hän kaipaa mitään. Kaipaako tuo nainen narsistihäirikön uhkauksia?"
Mä en tiedä. Tuollainen toimintatapa ei ole mun leipälajini varmaan siksi että olen (lähes) tervesieluinen (jotakuinkin) mies. Mä vaan tiedän että mikä olisi mua kohtaan oikein ja tollanen toimintatapa naiselta vetäis multa maton alta ja luottamus koko suhdetta kohtaan rakoilisi, koska jumalauta - mun pitäis olla se kumppani hänelle johon voi luottaa ja jolle voi puhua, milloin tahansa mistä tahansa.
Silloin se nainen ei kunnioita mun kumppaniuttani. Siihen mä vetäisin sen rajan, sekä itseni, suhteen että sen naisenkin hyväksi.
Puhut kunnioituksesta ja ymmärtämisestä... mut mun mielestä tossa on vaarana yliymmärtää. Konflikti on loistava tapa osoittaa että on jokin raja että sulla on vielä itsesi joka vaatii asioita eikä kaikki ole vain "me" ja lässyn lässyn.
Se on sellaista koska asia huolettaa mua täsmälleen yhtä paljon kuin puukko kurkulla. Naisen on syytä tiedostaa tämä ennenkuin alkaa vetämään tota linjaa mun kanssa. Mulla on sietoraja ja se kulkee tossa.
mennä vaikkapa potkimaan poronpaskoja siksi ajaksi, kun nainen itkee? Jos hän kerran sanoo, ettei ole hätää ja halikaan ei auta, niin voihan kyseessä olla vain oman tilan tarve ja väsymys siihen, kun tarkkailet..?
sillä naisella ei olisi oikeutta päättää, kertooko sulle vai ei ja milloin kertoo ja millä tavoin... Viet naiselta oikeuden omaan ilmaisuunsa. Mielenkiintoista.
kuvittelet, että nainen tekee tuollaista tahallaan ja tarkoituksella? Ihan vaan sua kiusatakseen?
Tää oli ensimmäinen hyvä vihje naiselta tähän saakka :)
Mennä pois on erittäin hyvä reaktio koska se osoittaa että välineet käsitellä asiaa on lopussa kuten tilanteen jaksaminenkin.
Tiedän että kyse ei ole kiusasta.
Se kuitenkaan ei oikeuta todellakaan naista jättämään suhteesta kommunikaatiota pois.
se joka MÄÄRÄÄ!
Mihin ilmaisuun?
Ilmaisemattomuuttahan tuo on mitä nainen tuossa tekee ja se nimenomaan ei ole "mielenkiintoista" vaan se on täysin väärin!
oli se mielenkiintoinen osuus. Olet aivan helvetinmoinen tyranni.
En määrää. Mä annan tilaisuuden naiselle ymmärtää mitä asia mulle merkitsee ja tehdä sille jotain. Mä en pysty muuttuun naisen valinnaksi, mutta mä voin antaa asioille merkitykset jotka vastaa sitä mitä mä koen tilanteesta.
Tuossa vaiheessa nainen on mun näkökulmastani astunut suhteessa pelaamiseen, ja se on asia jota mä en suhteeseeni ikinä halua. Siksi mä laitan pelilaudalle niin paljon merkitystä että peli joko rikkoo suhteen tai pelaaminen loppuu. Pelaamaan alkaminen ei ole mun valinta.
Mä en tee virhettä. Nainen määrää jatkon kertomalla asioista - tai jättämällä sen kertomatta. Kysyn vain mitä hän arvostaa ja haluaa ja kerron mitä minä arvostan ja haluan.
Siinä ei ole käskyä eikä tarvetta totella. Siinä on vain sinä ja minä ja yhteys joka toteutuu tai jää toteutumatta, mä voin valita oman puoleni yhteydestä mutten määrätä tai käskeä naista tuomaan omaa korttaan kekoon.
Välittämättäkö pitäisi olla?
Vaiko olla joku muu kuin mikä minä itse olen itsessäni?
Olla piittamatta omasta ahdistuksesta asian suhteen?
Mikä on nainen joka saattaa tilanteen tuohon? Se on tyrannitar minun kannaltani.
No just!
Ensin tiesit, että se ei ole kiusaamista, mutta nyt se on jo pelaamista.
Ole onnellinen virheettömänä. Ja ilman naista?
Nainen itkeä tirauttaa. Sinä "huolestut". Nainen kertoo, että mikään ei ole hätänä, hän ei tarvitse mitään. Ja tästä seuraa se, että nainen on tyrannitar.
No, se on sun tapasi.
Yritän. Pelaamisella tarkoitan että välttämättä se nainen ei valitse sitä itse tai tietoisesti, kiusallaan - mutta sellaiseksi se muuttuu. Paremminkin kyse on sairaudesta joka mun kokemuksen mukaan tarkoittaa vakavia ongelmia.
Joten jos mä fiksaan sitä omassa rajallisuudessani niin teen parhaani, parhaan mitä mä tiedän. Mun mielestä - huom MUN mielestä - tuossa nimenomaan on virhe sietää tuollaista. Eikä kukaan ole mun nähdäkseni antanut mitään asiallista neuvoa siitä että kuinka tilanne jotenkin muuttuu tai mitä sille voi tehdä, joten mun kärjistys on nyt melkolailla ainoa perusteltu ratkaisu.
Mä olen yksin ja kurjana siltikin onnellisempi kuin tilassa jossa joku käyttäytyy mulle tuolla tavalla, niin paljon asialla on minulle merkitystä. Tuo toimintahan negatoi koko suhteen merkityksen, avoimuuden, kaiken. Mikä muu se voi olla paitsi helvetillinen vika naisessa joka toimii noin?
Nyt tarvittais selitystä ja vähä nopeeta. Mutta tiedän ettei sellaista tule. Siksi mä luotankin omaan päähäni ja arvostelukykyyn koska tossa tilanteessa ei ole mitään muuta luotettavaa :-P
olla muuta kuin helvetillinen vika naisessa. "Rakastamassasi" naisessa, jonka jätät tällaisen vian takia.
Kokemus naisten parissa kertoo että tossa kohtaa ollaan hyvin syvällä suossa ja asia tarvii toimenpiteitä.
Siis mä olen tyyppi jota ei naisen kyyneleet paljoa pistele jos mä olen itse aiheuttanut ne omalla toiminnallani, vaikkapa olemalla tyly ja loukkaava jos mua on ärsyttänyt jokin. Niissä mä olen sinut asian kanssa ja saatan jopa osoittaa jonkinlaisia katumuksen oireita.
Mutta sitten kun syy on oikeasti kateissa olen kusessa.
Ja sillä mikä on mulle tärkeetä ei ole mitään merkitystä sen naisen olojen suhteen?
Eipä tietenkään. Nainen nyt ei koskaan rakasta miestä vaan vain omia tunteitaan ja ehdottoman määrääviä fiiliksiään jotka saattaa koskettaa miestä tai olla koskettamatta, vitut siitä mitä se mies kaipaa naisesta - vaikka se olis nimenomaan se nainen itsessään.
Niinköstäköstä?
.
Kiitos, teit juuri sinkkuudestani tuplasti siedettävämpää :D
Sulla on valmis toimintamalli: lähdet kävelemään ladottuasi ensin kaikki ukaasit.
Ei, vaan vasta sitten kun nainen on vieläkin jatkuneella hiljaisuudella saanut mut menettämään toivoni saavuttaa jonkinlainen mielenrauha asian suhteen. En lähde käveleen siksi ettenkö välittäisi vaan siksi että mulla pysyy mielenterveys kasassa.
En puukota itseäni naamaan naisen takia. Niin suuri marttyyri en halua olla.
Mä satun vaan olemaan 'sanaton nainen' ja ehkä vähän provosoin ja provosoiduin.... Vasta opettelen puhumaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Puhe on oikein hyvä. Puhe on hyvä vaikka sanat ja asiat olisi vääriäkin, vaikka kaikki menisi väärin. Kun puhuu niin kaiken voi korjata tai yrittää korjata tai muuttaa tai mitä tahansa.
Vaikka ei pystyisi sanomaan kuin että "en tiedä ja se tässä pelottaakin!" on se miljoonasti parempi kuin se ettei tiedä eikä kerro sitä.
tapaa sairas yksilö, ainakin hiukan epänormaali.
Oli esimerkiksi tilanne, jossa tutustellesani erääseen mieheen, olin vähän hämmentynyt hänen jotenkin ristiriitaisesta käyttäytymisestään ja sanomisistaan ja olin kysynyt, että onko hän ollut mulle aina ihan rehellinen. Mies vähän tuohtui ja selitti kyllä yrittäneensä olla ja halusi sitten tietää, mitä oikein olin epäillyt. En pystynyt kertomaan, en vaan kerta kaikkiaan pystynyt, vaikka kaikki ne sanat olivat sisälläni ja tiesin, mitä olisin halunnut sanoa. Sanat eivät koskaan löytyneet.
Myöhemmin mietin asiaa ja muutamia muitakin vastaavia tilanteita ja etsin sen perimmäisen tunteen, mikä mulla siinä on. Se tunne oli pelko, mä pelkäsin, että mies lyö. Aivan konkreettinen pelko, vaikka siitä on kauan aikaa, kun tuollaista oikeasti on tapahtunut. Ei näemmä kovin montaa kertaa tarvitse saada turpaansa suunsa aukaistessaan, kun sen ehdollistaa. Varsinkin kun toinen oli selvästi harmistunut epäilyistäni. Olisin halunnut juosta vain karkuun.
Tiedän kuitenkin, että sisälläni on paljon ajatuksia ja mietteitä, joita joku joskus haluaa kuunnella, enkä minä loppuelämäkseni aio ihan puhumattomaksi naiseksi jäädä. Tuolla miehellä vaan ei ollut aikaa odottaa, että minä saisin sanaisen arkkuni aukeamaan enempää. Harmi sinänsä... tai, no, mistäs sen tietää.
Ja kyllä, olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että parisuhteessa pitäisi olla avoimuutta ja kommunikointia niin, ettei mikään jää epäselväksi. Toivottavasti tuo nyt kaksin verroin ihanammaksi muuttunut sinkkuutesi loppuisi piankin.... :)
Masis?
Piilottelu mietityttää. Mie kun olen tämmönen miinakenttä-sähköjänis niin poraan (siis en oikeestaan itke, mut kyyneleet valuu kun tunteet räiskyy) alvariinsa, niin onnesta kun epäonnesta, ja se saa yleensä miehet paniikinpoikaseen ennenkö tottuvat... Ärsyttävintä se on kun polttaa päreensä ja sit poraa ja toinen menee ihan lukkoon väärästä syystä; siitä hiiltymisestähän on kyse eikä poraamisesta.
Kumpi suuttui?
*miinakenttä-sähköjänis*
Mie yleensä sanon, huomautan, kommentoin (silloin ollaan jo keskellä kenttääja pahasti) ja sitten ärähdän. Silleen että onnee vaan ja menestystä. Ja sit se olikin siinä, ja mitäs sit tehtäs *blingbling*
Siis tooooooooosi ihana joo. Tiedän :(
kun toinen (ku on rauhallinen) kerkee mukaan miun kiehumiseen niin oon ollu jo tunnin ihan muissa fiilareissa...
Onko mahdollista suuttua jostain, ilman että toiselle sitä mitenkään näyttäis tai sanois?
Voisko hävetä suuttumista? Ei tää nyt kuitenkaan tuntus mahdolliselta.
Siis kun pitäishän sun osata lukea ajatuksia *siis ei tarvi*
Oisko mahdollista et sen ois halipula? Siis halipula. Ilman seksiä. Itellä ainakin joskus meni käämi totaalisesti yhen tyypin kanssa kun sille lähelle meno oli aina "aloite". Joskus pitää vaan lussuttaa :) Jäi koko tyypistä sellainen fiilis, ettei muu kiinnostanu kun naiminen. Eihän se varmaan niin ollu, mut miten sanot et en halua ilman, että toinen tajuu sen ihan ketulleen. En ainakaan osannu.
Ei ole halipula, siis halaan aina kun mahdollista :)
Kyllä me naidaankin, korjaan rakastellaankin, muttei sentään joka kerta kun halitaan. Tai siis rakastellaan vaikkei oltais ensin edes halittu.
*koettaa sanoa että halitaan useasti päivässä, joka päivä ja rakastellaan useasti muttei kumminkaan joka päivä*
Sanoisin että 80% varmuudella se nainen kaipaa suhteeseen jotain muuta tai kaipaa pois suhteesta tai että sitä vedetään tukasta ja käytetään säälimättä hyväksi ja että mies olisi täysi macho kusipää ja se itkee sen takia että se haluaa sellaisia asioita vaikka hänellä on itseasiassa helvetin hyvä mies.
Luultavasti olet niitä kilttejä miehiä joita nainen polkee lopulta ihan perkeleesti.
Ihan tavalliset ihmiset voi muuten omata kaikkia kivoja kiksejä, ja semmoset hemmetin pukit osaa just tasan vetää pimeessä eestä ratsastaen tasan maineellaan.
Toi ap oikeesti pohtii mikä naisellansa on hätänä. Nostan hattua.
Jep. Ap on hyvä tyyppi.
Miks hyvä tyyppi joutuu ratkoon tälläsiä ongelmia naisensa suhteen?
Siinä riivauksen ydin.
se osu, taas kerran, omaan nilkkaan. Tuli vaan mieleen.
Emmä kyllä keksi kun että seuraavalla kerralla kysy vasta itkun jo mentyä, voisko joskus sit halutessaan kertoa mikä painaa. Jos se ahdistaa kun ahdistuksen (jos sellasta ois) keskellä pitäis osata vastata.
Emmä tiä :( Toisen päähän kun ei valitettavasti pääse.
se molopää ei mieti tommosta. Ot sieki hassu.
Välittävä mies saa riesakseen vaikean naisen koska vaikea naisen vaikeus menee hukkaan molopään keralla *virnistys*
Positiivista palautetta on aina niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiva saada *snif*
tietyn ajanjaksoin? Se hormoonitoiminta meinaan saa pään sekasin.
Minusta ei ole mitenkään tietyssä vaiheessa olleet nämä itkeskelyt. En ole ainakaan yhdistänyt tätä mitenkään hormonikiertoon. Olen itse koettanut miettiä tätäkin vaihtoehtoa. Ei tunnu kuitenkaan olevan hormoneista kyse.
Kai minun sitten pitää vain hyväksyä, että tämmöistä itkeskelyä tapahtuu. Ehkä se pitkän ajan kanssa selviää.
saattaa kans pistää pään sekasin.
Kerro sille miltä susta tuntuu sen itkeminen ja hiljaa olo.
Meillä ei ole ehkäisyä.
Jos se ei kerran kerro, niin sanot vaan että tule sitten kertoon kun haluat, ja lähet tilanteesta pois ja meet kattoon vaikka telkkaa. Jätä se yksin, koska ei siitä tosiaan tiedä mikä sitä märisyttää. Voi olla vaikka se kyselykin.
Mä ainakin haluan aina olla yksin ja selvitellä ajatukseni, jos mua itketyttää ja toisen ahdistelut ja kyselyt saa vaan suuttumaan. Pitää antaa omaa tilaa.
Samoin mulla on ollut mies joka vaipui ihme ärtyneeseen hiljaisuuteen niin että äijän ympäriltä olisi veitsellä voinut leikata siitä huokuvaa suuttumusta tms. Ei sitäkään mikään vaivannut kun kysyi. Jätin sen sitten aina yksin ja menin vaikka tiskaan. En mä jaksa semmoisen kanssa pelleillä joka ei viitsi edes kertoa mikä sitä rassaa. Heitin sen sitten loppuviimein pellolle, kun kyllästyin mokomaan pelleilyyn. Mä en siedä tuollain käyttäytyviä. Se on eri asia jos kertoo että oli vidumainen päivä töissä, ja haluaa olla vähän aikaa rauhassa. Sen kyllä sallin mutta tosiaan syy pitää tietää. Mä en niitä pala kurkussa kauaa arvuuttele.
Ei tullut kertomaan. Ei vaikka viikon odotin :)
Jatka odottelua. Ei siinä muuta tehtävää ole. Voit siinä odotellessasi samalaa miettiä että haluatko tosissasi elää tuolla tyylillä vaikka 20 seuraavaa vuotta. Jos ei haittaa kuvitelma, niin jatka samalla tyylillä. Jos taas ei kuulosta hyvältä, niin kipases sanoon päätelmäs, ja että tyyliin on tultava muutos koska tuota ei kestä erkkikään.
Pahimmassa tapauksessa sulla on tasan 2 vaihtoehtoa. Joko alistua ja tottua vallitsevaan tilanteeseen ilman mitään ainaisia ihmettelyjä ja narinoita, tai sitten ottaa ero. Ei kaikki ihmiset koskaan muuta tapojaan, joten ne on hyväksyttävä mutinoitta, tai sitten täytyy tykätä riidellä samasta asiasta uudestaan ja uudestaan jauudestaan ja uud.... loputtomiin. En suosittele tuota riitelyvaihtoehtoa. Se ei ole yleensä hyväksi kenenkään vatsalle ja mielenterveydelle pidemmän päälle.
omaa suhtautumistasi asiaan. Hyväksyt sen, että nainen itkeskelee, eikä kerro syytä. Kerro hänelle, että uskot, että mikään ei ole hätänä ja sinä et enää huolehdi asiasta. Anna hänen itkeskellä.
Syynä voi toki olla esimerkiksi kilpirauhashormoniongelmat, aiheuttavat masennusoireita ja ehkäpä ihan depressioin mahdollinen. Teillä ei ehkäisyä, lapsitoiveita? LApsettomuutta? Jokin ikäkriisi?
Sä rakastat muijaasi, joten hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on, itkuineen päivineen. Noi kaikki lääketieteelliset ongelmat kannattais tarkistaa pois. Mutta älä ota toisen tekemisiä itseesi. Luultavasti se ei ole sun syysi. Tai sitten on. Oletko tehnyt mitään pahaa? Elä kuin ennenkin. Ole sinä onnellinen. Onnellisuus nimittäin tarttuu, se on todistettu ihan tieteellisestikin! (Onneksi meillä on nuo kaiken tietävät tiedeihmiset!)
Sehän vois väsyttää. Jos itkee sitten väsynyttä oloa. Onko raudanpuutteella ja kilpirauhasilla mitään yhteistä?
Olen minä ollut jo jonkin aikaa tuon hyväksymisen kannalla. Mutta miten se on pitääkö osoittaa huomanneensa itkun vai olla kuin ei huomaisikaan? Ihan selvästi koettaa olla itkunsa kanssa piilossa tai ainakin minusta tuntuu että itkeskelee hiljaa poispäin.
kainaloosi itkeskelemään, jos haluis tulla. Älä vaadi selityksiä. En noita lääketieteen juttuja kovin tiedä. Kannattaa tsekata kuitenkin.
(ja nimmarini oli suomeksi "ei kukaan", ja kukkaa voisit harkita, osta vaikka ihan vaan "itsellesi" kukkapuska, jos naisesi on sen kieltänyt... ihan miltä itsestäsi tuntuu.)
Sillon en kysynyt mitään.
Ehkä se on se oikein keino tässä.
No se kukka juttu nyt kumminkaan ei käy. Pikku korun olen joitakin kertoja antanu, osaan kuulemma valita juuri hänen mieleisiä. Niitä hän näyttää käyttävän päivittäin. Koruja olen antanut silloin kun olen itse niitä halunnut antaa. Korua en mieluummin anna siitä syystä, että luulisin hänen niistä pitävän.
voi varmaan olla ihan hyväksikin havaittu keino, mutta itse en oikein ymmärrä, miten lahjan/kukan tms. antaminen liittyy itkemiseen ja siihen jotenkin auttaisi. Onko korun antaminen jotenkin auttanut?
menee töissä?
Ja kuinka kauan tuota on jatkunut?
Kyse voi olla pelkästä epävarmuudesta.
Mitä jos sittenkin veisit hänelle yhden hänen lempikukistaan?
Tai pitkävartisen ruusun?
Jos hän syyttää matelusta, sano ettei kyse ole siitä.
Joskus voi riittää, että kehut häntä kauniiksi.
Joillakin naisilla on epävarmuutta ulkonäöstään, varsinkin jos elämänkumppani ei niin ole kehubut ulkonäköä.
Sekin voi olla mahdollista, etä hän on käynbyt testeissä ja ei voi saada lasta.
Tuota tosin on vaikea kysyä.
Voi myös olla, ettei raskaus ole alkanut ja se riipii.
Jaksaa kuitenkin töissä vaikka väsyttää. Viikonloppuisin ainakin otetaan univajetta kovasti takaisin. Annan nukkua, yleensä nukkuukin tuonne kymmenen tietämiin.
Olen muutaman ruukkukukan ostanut hänelle hänen kanssa marketissa käydessä. Sen on hyväksynyt kun olen kysynyt, että ottaisiko tuon kukan koska haluan sen hänelle ostaa. On tosin aina sanonut ettei saa tuoda kukkia ominpäin hänelle.
on mahdollinen vaihtoehto...
Eikä sen tarvitse tulla jostain traagisesta, joillekin se on "luontaisempaa" kuin toisille...
Masennus vaatii aina hoitoa, jonkinlaista, ei juuri välttämättä ammattiapua, mutta masennus ei lähde hoitamatta...
Jos nyt naisellasi olisi masennus, niin ilmiselvästi hän ei ainakaan itse kykene siihen tarttumaan.
Jos pystyt analysoimaan omat tunteesi ja tuntemuksesi tilannetta kohtaan ja kertomaan ne hänelle ILMAN, että syyllistät häntä millään tavoin, saattaa hän "herätä", ymmärtää, että sinuakin ahdistaa...
Esimerkiksi (huom. vain esim.) kerrot hänelle, kuinka kyvyttömäksi ja riittämättömäksi tunnet itsesi, koska et kykene vaikuttamaan tilanteeseen mitenkään, vaikka tunnet ahdistusta toisen tuskasta jne. Ymmärrät kai, mitä tarkoitan, tee toimintamalli itse, mutta älä matemaattisesti...
Toistuva itkeskely ei ole normaalia, siis se ei kuulu edes naisen toistuvaan tunnekäyttäytymiseen, vaan kertoo, että jotain on jossain vialla...
Pieni moite tähän: se, että joku on kielen opettaja, ei kerro hänen kommunikaatiokyvyistään tunnesaralla yhtään mitään... Se, että kuvittelee sen olevan joku pätevöityminen siihen päinvastoin haittaa asiaa, koska silloin luulee olevansa jotain, vaikka tilanne on vetänyt polvilleen...
syytä. Se pistää hänet vain enemmän lukkoon. Silloin jos itkee oikein niin, että ei peittele sitä, silloin toivoo varmaan vähintään alitajuisesti että kysyisit syytä. Niin kauan, kunnes kertoo.Jos peittelee, ei halua tai ole valmis kertomaan. Silloin kannattaa vain antaa olla ja antaa ajan kulua.
Jos nainen ei haluaisi miehen tietävän lainkaan hän itkisi kun mies ei ole paikalla. Jos nainen peittelee itkuaan mutta itkee miehen läsnäollessa on piru merrassa koska siinä ei oikeasti peitellä yhtään mitään vaan se peittely on ristiriitainen signaali koska kuitenkin nainen itkee riittävän selvästi että se havaitaan, mies tuskin "yllättää" naista itkemästä.
Lisäksi on hyvin helppoa mieltää että itkeminen liittyy mieheen jollain tavalla koska asiasta ei voi puhua miehen kanssa, mutta se peitetään mieheltä; se peittäminen on ainoa "kommunikaatio" asiassa. Mun mielestä tossa ei koetella ymmärryksen rajoja vaan ymmärtämisen mahdottomuuden rajoja.
Koska asia liittyy mieheen väistämättä jollain tapaa tilanteen jatkuessa on toi äijälle pirun hankala tilanne. Mun kokemuksen mukaan tossa vaiheessa nimenomaan ei tule mitään aukeamisia jatkossakaan vaan nainen jää odottamaan taivaan ratkaisuja tai antaa asian heittelehtiä sisällään; käsittelyssä kuitenkin miehellä tulis olla jotain sanaa, oma mielipiteensä ja näkemyksensä minimissään sinne soppaan mukaan mausteeksi vähintään. Tollaset tilanteet ei muodostu päivässä tai kahdessa, vaan ne vaatii toistuvuutta että mies huomaa jo kiveksilläänkin että nyt on jotain huolettavaa ilmassa. Mun mielestä siinä vaiheessa on oikea kohta alkaa vaikuttamaan, eiköhän se asia ole jo lillunut naisen päässä jo tarpeeksi kauan siinä vaiheessa.
(olen malttamaton.)
Voi olla noin. Ei ole ihan kokemusta kertomastasi tilanteesta. Jos en halua, että itkuni nähdään, itken salassa, niin ettei sitä takuulla nähdä. Ja jos itken niin että nähdään, sanon sille jonkun selityksen.
Jos itkeskelet, siis teet sitä usein; se on itkeskelemistä, on jossain jotain vikaa...
Silloin ei kyllä odottelu auta, vaan asioiden eteen on tehtävä jotain...
Jos vaikka töissä olisi jotain kestämätöntä, mikä aiheuttaisi sen, että purkaisit pahaa oloasi itkeskelemällä salaa kotona, etkä kykenisi tekemään asialle mitään, eikö olisi hienoa, jos se toinen puolisko tekisi kaikkensa auttaakseen sinua selvittämään asian, mikä se sitten olisikin...?
Mikä se sellainen puoliso on, joka ei tekisi kaikkensa, että toisella olisi parempi olla? Itkeskely kun - ainakin minun mielestäni - osoittaa vain ja ainoastaan, että on paha olla...
Olet selkonainen... :)