Usein on niin, ettei ihminen ole varas, mutta tilaisuus tekee varkaan. Tämä on ehkä monelle itsestäänselvyys, mutta sanon tämän kuitenkin: Onko yksi syy pettämisen yleisyyteen se, että nykyään pariskunnat viettävät niin paljon aikaa esim. baareissa ilman toisiaan, käyvät lomamatkoilla ilman toisiaan ja muutenkin elävät ikäänkuin toinen jalka parisuhteessa ja toinen sinkkumaailmassa. Vaikka ollaan naimisissa, niin sitten kun lähdetään jonnekin ilman puolisoa, käyttäydytään kuin ei naimisissa oltaisikaan.
En nyt missään nimessä tarkoita, etteivät puolisot saisi käydä missään ilman toisiaan tai että pitäisi vahtia ja kytätä toista, mutta ihan aikuisten oikeasti, onko tämä hyvä suuntaus että puolisot viettävät niin paljon vapaa-aikaa erikseen ? Vaikka varmasti pariskunnille tekee hyvää olla välillä itsekseen, mutta toisaalta joskus hämmästyttää miten naimisissaolevat käyttäytyvät, kun pääsevät jonnekin ilman puolisoaan. Silloin ikäänkuin unohdetaan, että puolisoa on olemassakaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ainakin päältepäin vaikuttaa siltä, että ne parit, jotka viettävät enemmän vapaa-aikaa yhdessä, myös pysyvät yhdessä. En siis tarkoita, että parien pitäisi olla kuin paita ja peppu, mutta toinenkaan ääripää ei ole hyväksi.
En nyt missään nimessä tarkoita, etteivät puolisot saisi käydä missään ilman toisiaan tai että pitäisi vahtia ja kytätä toista, mutta ihan aikuisten oikeasti, onko tämä hyvä suuntaus että puolisot viettävät niin paljon vapaa-aikaa erikseen ? Vaikka varmasti pariskunnille tekee hyvää olla välillä itsekseen, mutta toisaalta joskus hämmästyttää miten naimisissaolevat käyttäytyvät, kun pääsevät jonnekin ilman puolisoaan. Silloin ikäänkuin unohdetaan, että puolisoa on olemassakaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ainakin päältepäin vaikuttaa siltä, että ne parit, jotka viettävät enemmän vapaa-aikaa yhdessä, myös pysyvät yhdessä. En siis tarkoita, että parien pitäisi olla kuin paita ja peppu, mutta toinenkaan ääripää ei ole hyväksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kun otetaan nyt esimerkiks firman järjestämät bileet duuniporukalle. Aviomies on vuosikaudet tuntenu vaan muita aviopareja joista ei voi lähtee iskemään ittelleen hoitoa. Jostain pitäis kuitenkin päästä iskemään, kun muija on käynyt tylsäks, happamaks ja rupsahtanu. Ei siis paneta enää. No sitten tulee nää firman illanistujaiset joissa on mukana just se hemaiseva sihteerikkö, joka on vähän vapaamielinen. Jossain viidennen paukun jälkeen alkaa syntyä sutinaa. Yöllä sitten jylpytetään kuin koirat. Tai mieti jotaa äijää, kun muija on sitä katellu tarpeeks kauan - kiihottaako muijaa enää kalju kaljamahamies, häh? Kun äijä vaan kattelee sohvalla Big Brothaa tai formuloita bissetölkki kädessä tai rassaa tallissa autoaan, niin muija kerrankin repäsee ja lähtee vaiks risteilylle tyttöporukassa. Omalla äijällä hattivatti sanoo lerpun-lerpun, mut laivalla saa isoa mustaa ja kunnolla. Ja koko yön. Se on kato nii, et elämä ON! Se vaan ON.
"Onko yksi syy pettämisen yleisyyteen se, että nykyään pariskunnat viettävät niin paljon aikaa esim. baareissa ilman toisiaan, käyvät lomamatkoilla ilman toisiaan ja muutenkin elävät ikäänkuin toinen jalka parisuhteessa ja toinen sinkkumaailmassa."
ihan varmasti noin.
mutta tuo ei onnistu tässä avioliitossa. jos kumppani haluaa lähteä ruotsinlaivalle tai ulkomaille yksinään kaveriporukassa, toki päästän hänet, mutta sinne mennään sitten sinkkuna ja kotiin tullessa vastassa on tyhjä asunto. ihmistä ei voi sitoa, mutta se tarkoittaa myös sitä ettei minuakaan saa millään keinoin pysymään aloillaan reissun ajaksi.
asiasi. Miksi edes menit naimisiin, jos perustat avioliittosi epäluottamukselle?
Kun puoliso otetaan :Miksi sellainen hankitaan?
Töihin sitä harvemmin voi viedä ja nukkuessa siitä ei tiedä joten oletus on että siihen vapaa-aikaan.
Kuitenkin kun katsoo niitä parisuhteessa eläviä niin he käyttävät suhteelisen paljon aikaa ja enegriaa miettiäkseen keinoja millä toisen luona tarvii olla mahdollisimman vähän, joten eikö se kieli siitä että valinta taisi mennä hieman poskelle. Aivojen käyttö etukäteen kun on aika heppaista.
Keneltä helpoimmin saa seksiä ( laadusta viis) niin siitä sitten vain aijaudutaan suhteeseen tuntematta toista juuri mitenkään tai edes haluamatta sitoutua. Yksin ei haluta olla mutta ei kyetä sitoutumaankaan mutta toiselta sitä kyllä vaaditaan...
Tiedä häntä. Mun mieheni oli tosi tyytyväinen, kun luotin häneen niin paljon, että hän sai ilman mitään mutinoita käydä baarissa yksin ja kavereiden kanssa. Itse en niin kovasti baarielämästä tykkää, saatoin lähteä alkuillasta mukaan ja lähteä sitten ajoissa takaisin kotiin nukkumaan.
Mutta kuinka ollakaan, kyllä toi mies lopulta sieltä baarista löysi itselleen toisen naisen. Vasta vuosien päästä, mutta kuitenkin. Ehkä heillä nyt sitten on enemmän yhteisiä harrastuksia, kun tykkäävät molemmat viihtyä valomerkkiin asti...
Toisaalta myös sinkut kärsivät siitä, jos baareissa ja muualla pyörii paljon naimisissaolevia iskemismielessä. He tavallaan vievät mahdollisuuksia aidoilta sinkuilta ja sotkevat heidän pariutumiskuvioitaan. Mitä enemmän lipevät ukkomiehet iskevät sinkkunaisia ns. jalkavaimoikseen, sitä huonommat mahdollisuudet jollain oikealla sinkkumiehellä on löytää ketään. Siksi on paljon yksinäisiä.
Jaa-a. Tässä tapauksessa en usko, että mies on ollut varsinaisesti iskemismielessä liikkeellä, muutenhan hän olisi sen uuden naisen löytänyt jo aikoja sitten. Mutta, aloitukseen palatakseni, jos olisin itse ollut miehen kanssa siellä baarissa, niin silloin kai ei olisi "yksi asia johtanut toiseen" tämän baarissa tavatun naisen kanssa?
Vaan jos on mennäkseen, menköön. En mä rupea aikuista ihmistä vahtimaan. Saa se uusi nainen hoitaa tämän vahtimispuolen, hänellä kun on jo selvä näyttö siitä, että tuo kyseinen mies saattaa lähteä baarista jonkun matkaan. Hah.
Ehkä sun ukkoos päti just tää sanonta ett ihminen ei oo varas mutt tilaisuus tekee varkaan.
Tämä ilmiö, että pariskunnat viettävät näin paljon aikaa erikseen ja käyvät baareissa yksin tai kaverin kanssa ja tekevät lomamatkoja ilman toisiaan, tuntuu jotenkin käyvän yksiin avioerotilastojen kanssa. Mitä yleisemmäksi tämä ilmiö on tullut, sitä enemmän ihmisten parisuhteet ajautuvat eroon.
Vielä 50 vuotta sitten ei tullut juuri kysymykseenkään, että nainen olisi mennyt baariin yksin ilman miesseuraa tai jos meni, sai tietynlaisen maineen. Miehet kyllä kävivät baareissa ilman vaimojaan silloinkin, mutta koska baareissa oli asiakkaina lähes pelkästään miehiä, eipä sieltä juuri ns. pettämisseuraa löytynyt. Ajat olivat toisenlaiset. En tarkoita, että naisia pitäisi kieltää käymästä baareissa yksin ja se olisi naurettavaakin, vaan totean vaan että tietyt muutokset käyttäytymiskulttuurissa ovat lisänneet pettämistä ja avioeroja. Ennen vanhaan sinkulla ja naimisissaolijalla oli selkeä ero, mutta nyt ero on häilyväinen.
Ja sitten kun ollaan erossa koko ajan, ei hellyyden, keskustelun ja huomioiduksi tulemisen tarve vähene mihinkään. Sitä tehdään sitten niiden kanssa ketkä ympärillä ovat.
kukaan ei mieti sitä MIKSI ollaan aina erossa, siitä huolimatta että "ollaan yhdessä"? Siitähän kaikki johtuu ja koituu. Parisuhde on jotain ihan muuta kuin sama osoite ja yhteinen vuode.
petetään, kun ei enää tunnu miltään avioliitossa. Kaikki kunnioitus, halu tehdä vastavuoroista hyvää toiselle puuttuu. Ja ei saa olla oma itsensä ,vaan miehen (tai puolison) mielivallan tuotos. Jos pyydät, pitää saada ja pitää antaa jos toinen pyytää. Mutta ei; mihinkään ei myönnytä , ei viitsitä tehdä mitään parisuhteen hyväksi. Ja rehellinen puhe aiheuttaa suuttumuksen, täydellisen kommunikaatiokatkoksen.
Suhde toimii vain jos niin halutaan. Ja aina alussa halutaan , arki syö halun , viitseliäisyyden,huumorin ja henkisen pohjan. Jos haluaa rakkautta puolisolta, ei pidä väheksyä ja mollata. Ja sitä saa mitä tilaa. Haen lämmön ja arvostuksen rakastajalta.
No miksi piti ottaa rakastaja ? Jos avioliittosi on noin onneton, olisit ottanut reilusti avioeron ja etsinyt sen jälkeen uuden paremman miehen. Miksi pitää pettää ja valehdella ?
miksi pitää alkaa LEIKKIMÄÄN ENSINNÄKÄÄN TULELLA. on se hemmetti että nykyään ei osata hoitaa avioliittoa enää. no mallia pitää ottaa mediasta . säälittäviä ihmisiä. ettekö edes yritä? pitääkö matkia kaikkia muotivirtauksia. onnko tuttavapiirissänne enää ketää joka on ollut yhden kanssa aviossa läpi elämän ja joka ei ole maannut toisen kanssa.
Tuttavapiirissäni on yli 5 kymppinen nainen, joka meni nuorena naimisiin ensirakkautensa kanssa ja on edelleen. Hän ei käynyt nuorena tansseissa tai ravintoloissa. Nyt hänellä on jokin ikäkriisi. Ei hän tietääkseni ole pettänyt miestään, mutta hänen käytös on muuttunut jotenkin " tyrkyksi humalassa". Seuraavana aamuna hän kyselee ystävättäriltään, että tuliko mokattua.
Omasta mielestäni on parempi elää ja kokea nuoruus, ettei tarvitse vanhana katua.
että pitkän yhteisolon jälkeen ei huomata kuinka elämä rutinoituu. Mies tekee pitkiä päiviä töissä ja löytääkin työpaikalta uuden... sillä välin vaimo hoitaa kotia, lapsia yms... yhteistä aikaa ei vietetä. Vaimo piikittelee, kuinka mies on aina töissä ja mollaa miestä... Kierre on valmis ja kenen on syy? Molemmat omilla tahoillaan ovat syyllisiä, kumpikaan ei osaa yhteistä suhdetta hoitaa ennen kuin on liian myöhäistä. Vaimo ei jaksa ottaa miestä töistä tullessa iloisesti vastaan, vaan alkaapi valittamaan arjen askareista eikä mies jaksa töiden jälkeen auttaa vaimoa kotitöissä.
Molemmat väsyneenä kaikkeen. Sitten miehelle löytyykin työpaikalta uusi ihminen, joka ymmärtää, kuuntelee, tukee ja on samalla aaltopituudella. Silti mies on kotona niin kuin ennenkin. Vaimo kuitenkin rupeaa aavistelemaan jotain ja mies jääkin kiiinni salasuhteesta. Miten tästä eteenpäin?? Tuska on suuri, sillä rakkautta kuitenkin vielä olisi jäljellä. Voiko tästä yhteiselämä vielä jatkua vai onko peli pelattu? Mies sanoo lopettavansa suhteen. Voiko siihen luottaa ja uskoa? Miten suhde voi jatkua, kun siltä putoaa pohja pois. Palautuuko luottamus? Entä voiko asian unohtaa/antaa anteeksi?
mutta unohtaa voi, mutta siihenkin tärveltyy yksi elämä.