Pyydän että ne, jotka ovat kaatuneet rukousjonoissa, kertoisivat itse kokemuksistaan. Olen tehnyt aiheesta aloituksen, samoin Psalmi 50:15, mutta aloitusten alla eivät kokouksissa kaatuneet ole itse kuvanneet henkilökohtaisia kokemuksiaan asiasta ja kaatumisen vaikutuksesta elämäänsä.
Monet palstalaiset ovat kuitenkin mitä ilmeisemmin kaatuneet joissakin massatapahtumissa tai muualla. Kertokaa kokemuksenne kaatumisesta ja miten se vaikutti elämäänne.
Tämä puoli näyttää edellisten aloitusten alla jääneen vastauksia vaille. Siksi uusi aloitus, koska tämä on kuitenkin merkittävä asiasta keskustellessamme kaatumisista; siis kaatuneiden omat kokemukset ja niiden vaikutukset omassa uskonelämässä. Uskon monien olevan kiinnostuneita kuulemaan todistuksenne.
Monet palstalaiset ovat kuitenkin mitä ilmeisemmin kaatuneet joissakin massatapahtumissa tai muualla. Kertokaa kokemuksenne kaatumisesta ja miten se vaikutti elämäänne.
Tämä puoli näyttää edellisten aloitusten alla jääneen vastauksia vaille. Siksi uusi aloitus, koska tämä on kuitenkin merkittävä asiasta keskustellessamme kaatumisista; siis kaatuneiden omat kokemukset ja niiden vaikutukset omassa uskonelämässä. Uskon monien olevan kiinnostuneita kuulemaan todistuksenne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaksi kertaa märällä peltikatolla.
Viime kesänä edellisen kerran ja tulin alas saakka...pudotusta ei ollut kuin vajaat kolme metriä eikä tullut mitään vammoja.
Olihan siinä molemmilla kerroilla muutama sekunti, ettei käynyt ainakaan vastakkainen sukupuoli mielessä :))
Hyvä aloitushan tuo on ja toivotaan että uus-karismaatikot kertovat asiallisesti kokemuksistaan.
Kaatumisen historiahan on kovin nuori....muistaakseni se on 1960-luvulta ellei oteta muiden voodoo-rituaaleja laskuihin ja Yli-Vainion mukana rantautui myöhemmin Suomeen, joten vuosikymmeniin kaatuilua ei ollut helluntailaisillakaan.
Onko niin, että mainittujen aloitusten alla on yli sata vastausta, mutta kukaan ei ole itse kaatunut? Tai jos on, niin ei halua kertoa siitä? Minut tällainen "hiljaisuus" panee miettelijääksi.
Itse mielelläni kerron Jumalan teoista, joiden kautta minä tai joku muu on saanut siunauksen ja avun. Sanoin omassa aihetta käsittelevässä aloituksessani, että kaatumisasiasta näyttää muodostuneen tabu, josta ei käydä avointa keskustelua.
Psalmi50:15 on aloituksessaan samasta asiasta selvittänyt omia näkemyksiään kaatumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Asiallisesti, mutta ei mielestäni Raamatulla riittävästi näkemyksiään perustellen.
Ok. Asia on vaikea ja ehkä on parasta jättää kaatumisasiat tältä erää tähän. Uskon, että Jumala näyttää uskovalle tien, jota hänen tulee kulkea, kun uskova tutkii Hänen Sanaansa ja käy eteenpäin rukoillen.
Lähden töihin ja palaan huomenna illalla päätteelle, jos Jumala suo.
Itse en ole kaatunut koskaan, joten en voi tähän vastata.
Tiedän itse kuitenkin monia, jotka ovat kaatuneet, ja monet heistä ovat kokeneet siinä tilanteessa jotain jumalallista.
Mutta en osaa vastata tähän asiaan. Kaatuminen ei kuitenkaan ole minulle sen kummemmin mikään "ongelma". Jos joltain menee jalat alta kohdattuaan Jumalan voiman, niin sitten menee. Monilta kuitenkaan ei mene jalat alta, vaikka kokisivatkin Jumalan voimaa.
Sitä kuitenkin vierastan, jos kaatumisesta tulee jotenkin hirveän keskeistä. Mutta sitten samalla totean senkin, että "ulkopuolisen" mielestä saattaa jossain ryhmässä vaikuttaa keskeiseltä asialta sellainen, joka on erilaista kuin totutut asiat oman ryhmän parissa.
Vuonna 2001 Göteborgin suomalainen luterilainen kirkko
järjesti tilaisuuden, johon Pirkko Jalovaara oli kutsuttu puhujaksi.
Päätimme eräiden ystävien kanssa mennä kuulemaan häntä.
En tiennyt mitään Jalovaarasta etukäteen, mutta joku
helluntailainen tuttavani oli kuullut, että hänen kokouksissaan
saattaisi parantua sairaita. Helluntaiseurakunta, johon
silloin vielä jäsenenä kuuluin, oli myös vahvasti edustettuna.
Kirkkosali, jossa kokous pidettiin, oli täynnä väkeä.
Jalovaara puhui hiljaisella äänellä ja kertoi toiminnastaan
parantajana, kuten hän sen itse ilmaisi.
Mitään evankeliumia hän ei julistanut, kertoi ainoastaan
toiminnastaan. Sitten alkoi rukouspalvelu.Toiminta oli minulle
ennestään tuttua, olinhan kuulunut vuosikausia
helluntaiherätyksen piiriin. Avustajia oli monia, ja
kaikki tapahtui hiljaa ja järjestyksessä.Ihmiset istuivat
penkeissään tarkkaillen uteliaina toimintaa. Itsekin menin
esille, sillä helluntailaisena olin oppinut sellaiseen käytäntöön.
Näin kuinka joitakin ihmisiä alkoi kaatua jonossa, enkä
pitänyt sitä outona ilmiönä, sillä olinhan kaatunut lukemattomia
kertoja eri julistajien kokouksissa. Kun vuoroni tuli, lensin
lattiaan, ja aivan kuin liimauduin sinne.En voinut kontrolloida
käytöstäni ja peloissani aloin itkeä kovaäänisesti, niin että koko
kirkkosalin väki kiinnitti minuun huomionsa.Silloin Jalovaara
kiirehti luokseni rukousjonostaan, ja siunaili minua sanoen:
"Lisää voimaa tulee pysy siellä vain! "
Kun yritin päästä lattialta ylös, voima painoi minut alas.
Se oli agressiivinen henki, joka teki mitä tahtoi. Lopulta
pääsin kontaten paikalleni.
Tämän epämiellyttävän kokemuksen johdosta, aloin tutkia
Raamattua päivittäin.
Ymmärsin Jumalan Sanasta ettei tällainen kokemus voi olla
Jumalan Hengen toimintaa.
Jälleen mietin, mitä voimaa tämä sitten on?
Raamattua yhä enemmän tutkittuani, tulin siihen tulokseen
että Jalovaara toimii eksyttäjähengen vallassa.
Pirkko J. ei ole käynyt kasteellakaan uskoon tulonsa jälkeen.
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewforum.php?f=5
Siinä se.
>>Kun yritin päästä lattialta ylös, voima painoi minut alas.
Se oli agressiivinen henki, joka teki mitä tahtoi. Lopulta
pääsin kontaten paikalleni. >>
Sinä koit tuon tapahtuman tuolla tavalla. Joku sinun jälkeesi on voinut saada virvoitusta ja uskon vahvistusta. Kaikki on mahdollista.
Jeesuksen rukoustamielessäsi niin vapaudut kaikista harhoista mitä sielunvihollinen mieleen tuottaa. Jumala kyllä jossain vaiheessa nyttää sinulle syntisyytesi menneestä. Luottaen Jeesukseen pääset pois harhoista. Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika Armahda minua syntistä.
Muistaakseni n. 12 ikäisenä NiiloYli-Vainion kokouksissa kaaduin monia kertoja ja koin aina jonkinlaista virtausta otsassa, ehkä oli lapsenomaista odottavan latauksen purkausta, olihan Niilo julkkis.. Myöhemmin aikuistuessa ja vastaavissa tilanteissa en kaatunut ole. Pari kertaa on jopa ollut kiusallinen tilanne, kun en kaatunut( olisi kai pitänyt).
Minusta yleensä tämä "kaatumisilmiö" on niitä juttuja, jotka voisi poistaa kokonaan. Mielestäni siunaamistapahtuma tulisi suorittaa joko tuolillaan istuallaan tai alttarilla polvillaan. Miksi pitää seisoa? ?sitä ihmettelen vaan??
En halua kommentillani halveksia Jumalan Pyhänhengen kosketusta. Jumala voi koskettaa ihmistä hyvinkin voimakkaasti, vaan haluan arvostella siihen liittyvää ulkoista toimintaa, joka saa välillä liikaa kuohuntaa..
Hyvin kirjoitit.
Minä tulin uskoon juuri Yli-vainion vaikutusvuosina. Kävin lapualla kahdesti. Kerran rukousjonossa, mutta meninkin"vahingossa" Alpo Rengon rukoiltavaksi. Hän rukoili, koskettaen vain hipaisten otsaani ja kaaduin. En kokenut mitään- en mitään.Miksi kaaduin, en käsitä. Kai siksi, etten herättäisi huomiota...Paljon myöhemmin olin erään lähetyssaarnaajan kokouksessa( nimeä en laita) ja hän kertoi miten valtavia ihmeitä Jumala on hänen käsiensä kautta tehnyt.Hän hehkutti ja hehkutti, kutsui lopulta eteen seisomaan jonossa. Minäkin menin, sillä halusin todella kohdata Jumalan voiman elämässäni.Tämä otti kunnon otteen otsastani ja alkoi työntämään taaksepäin. Astuin aina askeleen taaksepäin, jolloin hän sanoi: vaivu vain sisko rohkeasti, siellä on veli ottamassa vastaan...silloin minua alkoi tympiä, avasin silmäni ja katsoin suoraan kaatajaa, jolloin hän lopetti ja kävi toisen luokse. Myöhemmin juttelin seurakuntamme saarnaajan vaimon kanssa ja olimme molemmat samaa mieltä, että väkisin yritti kaataa.
En mene enää ollenkaan missään-milloinkaan rukoiltavaksi tuolla tavoin. Jumalan henki on ilmestynyt kyllä ihan vain vanhinten rukoillessa puolestani tai vain niin että on minä ja Jumala. Silloin olen kokenut aivan mahtavasti, miten Pyhä Henki laskeutuu ja alkaa väreilemään.Samalla hetkellä leukaperäni ihan kuin puutuisivat ja alan puhua outoja sanoja.Ja kyllä, siinä hetkessä Jeesus tulee erittäin rakkaaksi ja kaikki muutkin, tekisi mieleni mennä ja halata kaikkia. Siltä se on tuntunut.