Olin vastaamassa nimimerkki "anni k":n viestiin otsikolla "tekstin pätkä". Kyseessä oli yksi useista tänne lähetettävistä lyhyistä pätkistä, joihin pyydetään kritiikkiä. Ajattelin kertoa hänelle mielipiteeni, mutta huomasin, etten voinut välttyä puhumasta yleisemmällä tasolla. Joten tässä on nyt yksi asia, joka on häirinnyt minua tällä palstalla (jossa vierailen usein, mutta kirjoittelen suht. harvoin ja silloinkin eri nimimekeillä). Huomatkaa, ettei tämä kritiikki kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti, enkä kuvittele olevani itse asian suhteen pahempi. Pikemminkin tämä on ongelma, josta monet amatöörikirjoittelijat kärsivät.
Ideoiden puute.
Ottakaapa vaikka viisi tekstinäytettä tältä foorumilta ja lukaiskaa ne. Yhteneväisyyksiä ei voi olla huomaamatta. Useimmat tarinat ovat arkisia kuvauksia. Joku viettää arki-iltaa rakkaansa kanssa. Toinen kävelee kadulla. Kolmas istuu kapakassa. Poikkeuksiakin on, mutta kärjistäen sanottuna tuntuu, että ihmiset pistävät tänne tyyliteltyjä otteita päiväkirjastaan.
Toki sisällöltään millaisesta vain tekstistä voi saada käsityksen kirjoittajan teknisestä osaamisesta ja kielellisestä kyvykkyydestä. Käsittääkseni hyvään tarinaan kuuluu myös, no, tarina.
Missä ne tarinat ovat? Missä ne ideat ovat?
Jos haluaa saada juttunsa julkaistua (romaanina, novelleina, runoina), on saatava lukija kiinnostumaan. Ketä kiinnostaa tyhjä, arkinen höttö? Ja kyllä, tiedän että on olemassa loistavia arkipäivän kuvaajia. Älkää antako sen hämätä: heillä kaikilla on IDEOITA ja TARINOITA kerrottavanaan, vaikka ne sitten eivät ottaisikaan klassisen draaman muotoa.
Idea on kuin rautakehikko joka kannattelee koko teosta.
Ilman luita ihminenkin on vain kasa velttoa lihaa ja läskiä. Siltä jutut täällä joskus tuntuvat: veltoilta.
Muoto ilman sisältöä jää ulkokultaiseksi, pahimmillaan vaivaannuttavaksi.
Väärällä polulla kulkeva kirjoittaja luulee, että hänen tekeleidensä onnistuneisuutta mittaa adjektiivien määrä. Hän sortuu kikkailuun kielellä, eikä tajua, ettei lukijaa kiinnosta.
Miksi heitä pitäisikään kiinnostaa?
Vanha suomalainen asennoituminen toimii kirjallisuuden suhteen loistavasti.
Mielummin mykkä kuin tyhjänpuhuja! Eihän sellaista jaksa kukaan!
Siis, kun olette lähettämässä tekstejä tänne (tai muille sivustoille tai kustantajille, tai tai), kysykää itseltänne mistä juttu kertoo. Lyhyeen tarinaan ei mahdu suurta eeposta, mutta jos luette ammatilaiskirjailijoiden novelleja, jopa heidän lyhyimmissä, vain parin sivun mittaisissa kertomuksissaan on idea, joskus useita! Ideatta kirjoittaminen on ihan hyvä tapa harjoitella tyyliään, mutta sitä ei kannata antaa muille arvosteltavaksi, sillä sellainen teksti on aina rampa.
Tai ehkä olen väärässä enkä vain tajua. :)
Saa olla eri mieltä.
Missä ovat ideat?
6
795
Vastaukset
- scarabaeus
Minä olen kyllä aina ollut käsityksessä, että tänne viskaistut pätkät ovat vielä vaiheessa, eivät siis valmista tekstiä. Nyt kun äkkiä vilkaisin viimeisimpiä, niin otannassa tulivat nuo hyvät esimerkit tällaisista pätkistä:
Edward Hawk
Antti
anni k
Mielestäni näissä kaikissa kolmessa on alkuainekset kirjoittaa romaani. Joten jos ette ole samaa mieltä, niin laitan menestyneen huippukirjailijan
“
Stephen King / Kirjoittamisesta
lainaus:
“ Minun nähdäkseni novelleissa ja romaaneissa on kolme elementtiä: kerronta, joka kuljettaa tarinaa kohdasta A kohtaan B ja lopulta kohtaan Ö; kuvaus, joka luo lukijalle aistein “havaittavan” todellisuuden; ja dialogi, joka luo henkilöt eläviksi heidän puheensa kautta.
Saatat ihmetellä, mihin juoni mahtuu. Vastaus - ainakin minun vastaukseni - on, ettei se mahdu mihinkään. En yritä uskotella sinulle, etten ole koskaan rakentanut juonta, enkä liioin, etten ole koskaan valehdellut, mutta kumpaankin syyllistyn niin harvoin kuin pystyn. Minä en luota juoniin kahdesta syystä. Ensinnäkin meidän elämämme on valtaosin juoneton, vaikka mukaan otettaisiin kaikki järkevät varotoimet ja huolellinen suunnittelu. Toiseksi en usko, että juonen rakentaminen ja aidon luomisen spontaanius sopivat yhteen. Minun on parasta sanoa tämä mahdollisimman selvästi. Perimmäisin käsitykseni kertomusten sepittämisestä on, että ne kutakuinkin sepittyvät itsestään. Kirjailijan tehtävänä on tarjota niille kasvupaikka (ja tietenkin pistää ne paperille). Jos pystyt näkemään asiat tältä kantilta (tai edes yrittämään), tulemme mukavasti juttuun. Jos taas pidät minua kahelina, ei se mitään. Et ole ensimmäinen.
Kun annoin haastattelun The New Yorkerille ja kerroin haastattelija Mark Singerille, että uskon tarinoiden olevan löytötavaraa, kuin maahan hautautuneita fossiileita, hän väitti ettei usko minua. Sanoin että hyvä on, kunhan hän vain uskoo että minä uskon niin. Ja minä uskonkin. Tarinat eivät ole matkamuisto-T-paitoja eivätkä GameBoy-pelejä. Tarinat ovat reliikkejä, jäänteitä menneestä ja kadonneesta maailmasta. Kirjailijan tehtävänä on pakkinsa työkaluilla irrottaa tarina maasta niin hyvin ja niin ehjänä kuin mahdollista. Joskus löydät pienen fossiilin, simpukankuoren. Joskus löydät valtavan, Tyrannosaurus rexin jättimäisine kylkiluineen ja irvistävine hampaineen. Kävi niin tai näin, löysit sitten novellin tai tuhatsivuisen tiiliskiviromaanin, kaivausmenetelmät ovat pääosin samat.”
“
-
Minä ainakin
scarabaeus
olen aina käyttänyt tällä palstalla aikaani monivireiseen “keskusteluun”, ja välillä olen pyytänyt kommenttia joistakin tekstinpätkistäni. Viime aikoina tosin harvemmin. Enemmänkin olen nyt tarvinnut apuja printtausjuttuihin. Erittäin hyvät neuvot sain ennen joulua! SE kirjaseni tuli itselleni kotiinkannettuna aatonaattona ja sujauttelin niitä läheisilleni joulupaketteihin!
Siis.
Joskus saa vastauksia heti ja hyvinkin täsmällisiä, toisinaan menee jutut överiksi ns. kauheimman kautta, mutta kaikki liittyy kaikkeen ja minä ainakin olen kokenut palstan itselleni erittäin käyttökelpoiseksi omiin tarkoitusperiini. Enkä tiedä mitään muuta tämänkaltaista paikkaa kirjoittajalle, jossa maksuttomasti saa timanttisia neuvoja joskus jopa albatrosseilta (= ihqoikeat kirjailijat) tai muilta kirjallisuuden alan ammattilaisilta.- cefwe
samaa mieltä kuin ap, sillä erotuksella etä parin kappaleen mittaisesta pätkästä ei voi löytää tarinaa. eli voi olla, että kirjoittajilla on ihan kunnon juoni, mutta se ei käy ilmi tekstin tyylinäytteestä. Jos otat puoli sivua mistä tahansa kirjasta, niin se ei ole kummoinenkaan juonen kannalta.
mutta siis, lähtökohtaisesti ole ap:n kanssa samaa mieltä. romaanin tekeminen on melkein enemmän tarinan "rakentamista" kuin kirjoittamista, jos sillä tarkoitetaan tekstin muotoilua. - arkeologi254
Tuo "Arkeologinen" vertaus oli minusta täydellisen kuvaava.
Joskus oikeasti löytää sen aiheen jonka pääpiirteet hahmottuvat mielessä jo valmiiksi, aivan kuin suuri löytö josta pintaa näkyisi kaivausten pinnalla, mutta sen kokoaminen yhdeksi kokonaisuudeksi / kaivaa se kokonaisuudessaan esille on se urakka.
- ponyoyou
Samaa mieltä kuin Scarabaeus, että jos on jotain hyvää, ei tänne sitä tule laittaneeksi välttämättä. Eikä kannatakaan, koska jos vaikka olisi muita julkaisukanavia. Aihe-asiasta olet kyllä oikeassa tarkemmin ajatellen. Harva varmaan miettii nasevaa aihetta, varsinkaan tänne kirjoittaessa. Tai joskus aihe on liian hyvä kirjoittajan taitoihin nähden. Joskus kirjoittaja pitää typerää aihetta hyvänä.
Välillä on ollut sellaista että joku ehdottaa että kirjoitettaisiin samasta aiheesta, esim. "Potkut", mutta ei kirjoittajat sitten ole innostuneet kirjoittamaan, oisko ajanpuute tms. syynä. Voisin jakaa kanssanne ajatuksen, joka epäsuorasti liittyy puheenaiheeseenne. Minulla nimittäin on kirjan ostamisen yhteydessä tapa tehdä pari pistokoetta kirjalle. Pelkästään sen perusteella ostan/luen kaikki kirjat (välillä joudun tietenkin lukemaan sellaisiakin, jotka eivät läpäise pistokoetta). Menetelmä ei ole kertaakaan epäonnistunut (tarkoittaen sitä, että kirja on juuri sitä, mistä pistokokeista voi olettaa).
Mitä vaatimuksia tämä asettaa kirjailijalle? Ainakin sen, että teksti pysyy koko teoksen halki mielenkiintoisena. Toisinaan avaan kirjan ensin ja luen takakannen vasta sitten - jos muistan. Tämä tietenkin merkitsee sitä, ettei juonella ole pääpainoa päätöstenteossani, vaan kerronan mukaansatempaavuudella.
Jos tarina on hyvä, lukija kyllä huomaa sen.
Jatkakaa.- scarabaeus
Lukijana olen kaikkiruokainen. Tarkoitan, että selailen mielenkiinnolla kaikentasoista. Vähemmän kuitenkin ihan höttöä. Kirjakaupasta ostan harvoin kirjaa. Käytän kirjastoa aktiivisesti, tilaan uutuudet ja lainaan aika ajoin kasoittain kirjoja. En välttämättä lue sivu sivulta. Kunhan selailen. Lähes kaikki viimeaikaiset lukemani kirjat olen pikalukenut. Poikkeuksena Hotakaisen Ihmisen osa, Westön Älä jää yöhön yksin kotimaisista ja ulkolaisista Caven The Death of Bunny Munro. Pysäyttivät tyylillään ja mukaansatempaavalla kerronnallaan. Taitavaa taitavaa taitavaa kerrontaa. Ajankuvaukset, tunnelma, koskettavuus. Taidetta.
Ja jotenkin vahvan erilaisena mieleen jäi myös viime vuoden lopulla lukemani Taina Latvalan Paljastuskirja. Se herätti minut ajattelemaan, että tässäkö nyt "tyylissä" mennään ja mihin se johtaa.
Kirjailijoilla jotenkin tällainen Marilynin hiuspinnin, Marilynin kuljettaminen tarinoissa, no mikäpäs siinä. Julkkisikoneilla ratsastaminen ehkä kannattaa aina... sillä jollainhan se lukijoiden mielenkiinto ja huomio on kerjättävä... ja mitäpä muuta varten julkkisikonit ovatkaan olemassa? Hyötykäyttöön. Ja kun tarkemmin sitten Latvalan kirjaa miettii, niin on se ihan vinkeä paketti nuoren naisen kirjoittamaksi. Oikeastaan odotan Latvalalta jo seuraavaa. Mitäköhän hän seuraavaksi mahtaa juonia?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1485226
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten122252- 791688
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1531574Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t81561Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3221561- 231535
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1311326Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291319Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin471187