Olenko minä näkymätön? Olen ollut muutamissa suhteissa, ja aina sama ongelma. Rakastan nykyistä kumppaniani yli kaiken, ja todella haluan olla hänen kanssaan. Ongelma on siis se, ettei hän huomaa minua. Aina tämä sama toistuu... Minua ei tervehditä. Mies ei edes katso minua. Miksi? Olen kuulemma kaunis. Minä yritän olla hyvä, hymyilen. Hän sanoo rakastavansa. Hän ei koskaan tee aloitetta mihinkään. Tällä kertaa en edes ole viitsinyt puhua asiasta, ainakaan paljon. Olen joskus maininnut ongelman, mutta ei hän taida välittää. Hän vain mutisee, ettei "aina jaksa". Olen kuin se ei vaivaisi minua, että minä olen aina se, joka tekee aloitteen. Välillä tuntuu, ettei hän huomaisi, vaikka kuolisin johonkin nurkkaan. Minusta tuntuu pahalta tulla torjutuksi aina vain. Meillä on ollut seksiongelmiakin, olen haluton, mitä en ole koskaan ennen koko elämäni aikana ollut. Nyt minä itken, typerää. Asia vain on niin, että kaipaisin joskus oikein kunnon rutistusta ja sitä, että joku sanoisi kaiken olevan hyvin. Olemme olleet yhdessä vasta alle puoli vuotta ja olemme muuttamassa yhteen. En minä jaksa kantaa koko suhdetta yksin.
Olenko näkymätön?
seLLainenNaiNEN
7390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Peruslogiikalla ajatellen jos sama ongelma toistuu, mutta vika ei ole tiedossa, niin mietitään mitkä asiat muuttuvat ja mitkä pysyvät samoina. Ja etsitään niistä samoina pysyvistä sitä vikaa.
Näkymätön sinä et voi olla, mutta voi olla että onnistut aina valitsemaan samantapaisia puolisoja tai käyttäydyt jollain samankaltaisella tavalla, niin että tulet kokemaan tuota "näkymättömyyttä".
Tuo kuvailusi kuulostaa siltä, että olet onnistunut valitsemaan miehen joka on mahdollisesti välinpitämätön tai ei ehkä vain osoita tunteitaan sinun toivomallasi tavalla. Olet siis mahdollisesti jollain tavoin itsestäänselvyys. Olet ehkä liian vaatimaton ja kiltti.
En oikein jaksa uskoa että tilanne ainakaan paranisi yhteen muuttamisella, olet luultavasti oikeassa siinä, että viimeistään sitten saisit kantaa suhdetta yksin.
Älä hyvä nainen ainakaan muuta yhteen, jos sinusta tuntuu tuolta! Se ei ratkaise mitään (korkeintaan pahentaa ongelmia) ja eron sattuessa on paljon enemmän säädettävää kuin erillään asuessa.
Miehesi sanoo ettei "aina jaksa". Vaaditko liikaa huomiota? Oletko kenties riippuvainen hänestä? Miehet eivät välttämättä jaksa kyöhnätä kyljessä koko aikaa. Sitten kun hän torjuukin, otat sen henkilökohtaisesti, vaikka voisit kenties muuttaa omaa käytöstäsi.
Toisaalta olisin huolestunut, että alle puoli vuotta vanhassa suhteessa on jo tuollaisia ongelmia. Siinä vaiheessahan eletään yleensä vielä sitä "ruusuista" aikaa.
Niinpä, ei näin nuoressa suhteessa pitäisi olla tällaista. Olen päätellyt, että ongelma on minussa, koska se toistuu joka kerta. Kenties tosiaan olenkin liian kiltti, kannan kauppakassit, avaan ovet, lenkitän koiran jne. No, hän siivoaa ja laittaa ruoan, koska minä tekisin sen kuitenkin huonosti, sen tiedän.
Saatan minä ollakin jollain tavalla riippuvainen... No, minun on vaikea tutustua ihmisiin ja eksyn jo lähdettyäni sadan metrin päähän kotiovelta. En ymmärrä käytännön asioita ja ehkä olenkin hänelle taakka. Ja olen häneen todella todella ihastunut ja rakastunut. Minä katselen häntä aivan hurmiossa, hänen ihoaan ja niskaansa... Hän taas puolestaan katsoo aina minun ohitseni. Minulla on voimakas tarve rakentaa itselleni jonkinlainen turvapaikka sekavalta maailmalta ja saatan erakoitua kotiini helposti (niin on käynytkin, opiskelut jäivät kahdeksi vuodeksi tauolle, koska en voinut lähteä kotoa muuten kuin kiireesti lähikauppaan). Ehkä olen hänen kanssaan liikaa tai alan mökkiytyä hänen luokseen.
Hän vakuuttaa olevansa onnellinen kanssani, mutta hänen tekonsa eivät mielestäni kerro siitä. Pelkään, että käy kuin viimeksi, jolloin mies piti minua vain hyvänä synnytyskoneena hänen potentiaalisille lapsilleen. "Noin leveillä lanteilla on hyvä synnyttää." En enää jaksaisi sellaista. Alunperin minun ei edes pitänyt ruveta suhteeseen, mutta tunteeni nykyistä kohtaan olivat liian voimakkaat.
Voiko se olla mahdollista, että miehet jotenkin "pelkäisivät" minua? Minä olen luonnontieteilijä ja puhun mielelläni alaani liittyvistä asioista, kertoilen mielenkiintoisia juttuja ja laskeskelen huvikseni kaikenlaista. Edellinen kumppanini sanoi minulle joskus, että tuntee itsenstä sivistymättömäksi minun seurassani. En minä yritä päteä. Olen vain innostunut kaikesta luontoon liittyvästä. Pitäisiköhän minun hillitä itseäni...
Joko ruusuista tai riitaisaa. Mutta kuitenkin, ei tuollaista näkymätöntä.
Voi se ollakin, joillekin miehille. Joillekin itsenäinen ja/tai sivistynyt nainen, esimerkiksi, voi olla pelottava oman itsetunnon heikkoudesta johtuen. Jollekulle toiselle sellainen perinteisempi kodinhengetär voi tuottaa puolustautumisreaktioita. Ja tästä tullaan taas siihen miten miehesi valikoituvat ja kuka sen valinnan tekee. Valitettavasti.
Tuo edellisen kumppanisi kommentti on enemmänkin osoitus hänen alemmuudentunnostaan kuin muusta. Toki senkin voi panna muistiin ja miettiä paljonko on paljon, mikä on liikaa, kenellekin ja miksi? Jos rupeat hillitsemään itseäsi asiaa todella tarkoin pohtimatta, niin melko helposti tulet ns. kieltämään aidon itsesi ja esität jotain mitä et ole, ehkä olisit liian kiltti ja eläisit toisen kautta, toisen ehdoillakin. Onko se rakkautta ja voiko se tehdä kenellekään henkilökohtaisesti hyvää? Minun mielestäni ei ja ei. Kyllä minä ki/innostun puolisoni kiinnostuksen kohteista, aina ainakin jossain määrin. Luonnonsuojeluun liittyvät asiat on ollut yksi sellainen, kangas- ja neulekäsityöt toinen, esimerkkeinä. On toki asioita joista en kiinnostu, erilaisiahan tässä ollaan kaikki, mutta aina suhteessa on enemmän löytynyt yhteisiä kiinnostuksia, tai kiinnostuksia jotka ovat yhteisiksi kehittyneet. Puolin ja toisin. Minusta se kuuluu suhteeseen, aitoon kiinnostukseen toisesta ja hänen asioistaan.
Tuohon edelliseen viestiisi.
Tuo turvapaikka- ja erakoitumisjuttu. Saithan siihen ammattiapua, tuo kuulostaa aika vakavalta asialta? Ajattelin vain, että tuollainen voisi hiukan viitata vaikeuksiin hyväksyä itsensä sekä yksin jäämisen pelkoihin. Ne kun helposti ajavat ihmisen sitten suhteisiin joissa kumppani on valittu jonkun muut lasit silmillä. Ajatus vain.
Riippuvainen, ehkä, luultavasti jo se että maistelet asiaa tarkoittaa sitä, että sitä on syytäkin hieman pohtia. Kuitenkin tuosta riippumisesta kannattaa pitää mielessä se seikka, että jokainen meistä on riippuvainen toisista, jollain tavalla. Mikä on sitten haitallista kenellekin? Jos suhde tuottaa tuskaa, ei tunnu millään paranevan eikä siitä osaa lähteä pois, niin silloin se varmasti on haitallista.
Öööö, mitä tarkoittaa vaikea tutustua? Minä nimittäin ajattelen itsestäni aivan samoin, vaikka tiedän vallan hyvin ettei se pidä paikkaansa, minä vain vertaan itseäni muihin ihmisiin, tietämättä oikeasti miten he itse asian itsessään kokevat. Ehkä se on heille aivan yhtä vaikeaa, mutta silti he yrittävät, kuten minäkin. Minä vain kuvittelen, että se on kaikille muille helppoa kuin heinänteko. Ja pah :)
Eksyminen on ihan tavanomaista. Toisilla suuntavaisto pelaa naps pam ja toisilla se vaatii enemmän ponnistelua. Tästä on tehty tutkimustakin ja huomattu että miesten aivot ovat sopeutuneet suunnistamiseen paremmin, mutta onnistun minäkin eksymään. Ehkä sinun ajatuksesi tekevät ihan muunlaisia hommia sillä hetkellä, pohdit vaikka jotain luontoon liittyvää ja sitten olet hiukan hukassa jo ulko-ovella. Voi olla, että sinulle se suuntiminen vain on jokseenkin triviaali asia, eksyminen voi tavallaan olla sinun ominaisuutesi. Ja minusta se on omalla tavallaan varsin viehättävää, saa mieskin tuntea olevansa tarvittu. Olen minäkin tuohon törmännyt ja nuorempana ärsyyntynytkin siitä, mutta elämä opettaa :)
Sama koskee käytännön asioita, joihin tuo suuntiminen ja eksyminen kuuluvat. Toisille ne ovat helppoja ruutineja, toisille vaikeampia asioita. Asia pitää vain todeta ja hyväksyä, minä olen tällainen. Sitten voi miettiä haluaako sille tehdä jotain vain tyytykö tilanteeseen sellaisenaan. Ei se tee taakkaa kenestäkään, tai ainakaan en mainitsisi sanaa rakkaus tuossa yhteydessä.
Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, niin hälyttimet huutavat, silloin pitää nostaa kissa pöydälle. Silloin jossain on jotain vialla. Tuo tuntemasi ristiriita on kuitenkin mielestäni vakavasti otettava asia. Sehän tarkoittaa sitä, että sinulle luvattiin yhtä ja saat toista. Se on valehtelua, petosta. On toki mahdollista, että toiveiden ja lupausten kohdalla asiat on vain ymmärretty eri tavoin, mutta jos asiat toistamalla ja uusilla tavoilla esittämälläkään eivät kohennut, niin...
Nimimerkillä vaimotus oli muuten todella hyvät kommentit.
Rohkeutta valintoihin!
Onkohan sinulta ruuvit putoamassa? Kerrot kuinka tuo mies edustaa kaikkea sitä josta et pidä, kaikkea sitä jota ET halua. Ja samaan hengenvetoon kaiutat että (tuo jo pudonnut ruuvisi) sinä raaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaakastat tuota typerystä. Ja suunnittelette muuttavanne yhteen??!!
Onko elämäsi todella noin tyhjää että sinun on pakko hakea siihen noin epämiellyttävää täytettä?
Mitä vikaa näet siinä että pidät miehen tuttavanasi, ystäväksi edes tuollainen olio kelpaa hyvin harvalle. Täydellinen toisen huomioimatta jättäminen on kaikista alkeellisinta loukkausta toista kohtaan. Tuon taidon osaavat jo ameebat.
Sinun on niin paljon parempi asua omillasi ja jos tuo olio todella haluaa sinulta ilmaispalveluja, se tulee soittamaan sinulle. Voi hyvin kuvitella että se laittaa paperipussin päähänsä edes näkemättä sinua eikä sen tarvitse tervehtiä sinua, odottaa vain kun sinä hoidat hommat ja sitten lähettää sinut kylmästi tiehesi 'puhumatta, pussaamatta". Siis täysin moukka ja itsekeskeinen Urpo. Ja sinä muka raaaaakastaisit tuollaista käytostä jatkossakin????
Katsoppa itseäsi, oikein todella näe itsesi! Edustaako tuonlaiset miehet sitä kaunista yhdessäoloa ja toisen eteenpäin puskemista ja tukemista joka tekee yhteiselämästä sen arvoista?
Mitä sinä Nainen elämältäsi haluat?
Kukaan EI pakota sinua pilaamaan elämääsi. Vain sinä itse voit sen tehdä!