Kertokaapa tai kirjoittakaapa miehet saako nainen olla mielestänne NAINEN tänäpäivänä parisuhteessa?
Olen itse keski-ikäinen eli 45vuotias ja usein kohdannut miehiä, joiden mielestä nainen ei saa näyttää tunteitaan, ei saa puhua turhia, ei saa haluta toisia miehiä.
Jos nainen on intohimoinen ja tiedostaa hormonien vaikutuksen kuukausissaan, niin eikö ole aivan normaalia näyttääkin ja elää ne kohtuuden rajoissa kuitenkin?
Suominaisen tulee tienata reippaasti, tehdä lapset, näyttää missinmitoissa olevalta huolitellulta elokuvatähdeltä,palvoa miestä, kulkea korkokengissä, hoitaa ostokset, hoitaa lapset, pitää koti siistinä eikä saa vaatia liikoja. Naisen tulee odottaa milloin miehelle sopii tulla auttamaan, esim. nostamaan raskaimmat kantamukset, mutta heikkoutta ei saa näyttää...Asioista ei muistuteta, koska se on nalkuttamista. Toisaalta naisen tulee ottaa mieheltä vastaan arvostelua ja käskyjä , kuten ne olisivat palautetta ja hienotunteisia pyyntöjä.
Minä ainakin välillä puhua pälpätän, itken, nauran ja usein olen hiljaa. En mökötä enkä nalkuta. Maksan omat ja lasteni kulut. Pukeudun naisellisesti vaikkakin joskus otan happea enkä meikkaa tai laita hiuksia. Olen kahden lapsen äiti, joka ei juokse kuntosalilla eli en ole "timmissä lihassa", mutta mahdun normaalimitoituksen vaatteisiin ja pidän painoni kohtuurajoissa, jo oman hyvinvointinikin vuoksi. Korkokengät ja punaiset kynnet kuuluvat arkeeni, silti kannan ostokset, nostan kantamukset ja teen pikkuremppoja kotona.
Silti...
tekisi mieli heittäytyä tosinaiseksi ja jättää nuo miesten hommat miehelle, mutta jos niin teen ei mitään tapahdu enkä vaan pidä muistuttamisesta. Jos jotain luvataan tehdä, se tehdään.
Seksi on minulle "se jokin erityisen tärkeä" eli mieli tekee aika usein, mutta eipä onnistu.
Kyllä on maailma mennyt mahdottomaksi. Ole nyt sitten tässä nainen.
Olen itse keski-ikäinen eli 45vuotias ja usein kohdannut miehiä, joiden mielestä nainen ei saa näyttää tunteitaan, ei saa puhua turhia, ei saa haluta toisia miehiä.
Jos nainen on intohimoinen ja tiedostaa hormonien vaikutuksen kuukausissaan, niin eikö ole aivan normaalia näyttääkin ja elää ne kohtuuden rajoissa kuitenkin?
Suominaisen tulee tienata reippaasti, tehdä lapset, näyttää missinmitoissa olevalta huolitellulta elokuvatähdeltä,palvoa miestä, kulkea korkokengissä, hoitaa ostokset, hoitaa lapset, pitää koti siistinä eikä saa vaatia liikoja. Naisen tulee odottaa milloin miehelle sopii tulla auttamaan, esim. nostamaan raskaimmat kantamukset, mutta heikkoutta ei saa näyttää...Asioista ei muistuteta, koska se on nalkuttamista. Toisaalta naisen tulee ottaa mieheltä vastaan arvostelua ja käskyjä , kuten ne olisivat palautetta ja hienotunteisia pyyntöjä.
Minä ainakin välillä puhua pälpätän, itken, nauran ja usein olen hiljaa. En mökötä enkä nalkuta. Maksan omat ja lasteni kulut. Pukeudun naisellisesti vaikkakin joskus otan happea enkä meikkaa tai laita hiuksia. Olen kahden lapsen äiti, joka ei juokse kuntosalilla eli en ole "timmissä lihassa", mutta mahdun normaalimitoituksen vaatteisiin ja pidän painoni kohtuurajoissa, jo oman hyvinvointinikin vuoksi. Korkokengät ja punaiset kynnet kuuluvat arkeeni, silti kannan ostokset, nostan kantamukset ja teen pikkuremppoja kotona.
Silti...
tekisi mieli heittäytyä tosinaiseksi ja jättää nuo miesten hommat miehelle, mutta jos niin teen ei mitään tapahdu enkä vaan pidä muistuttamisesta. Jos jotain luvataan tehdä, se tehdään.
Seksi on minulle "se jokin erityisen tärkeä" eli mieli tekee aika usein, mutta eipä onnistu.
Kyllä on maailma mennyt mahdottomaksi. Ole nyt sitten tässä nainen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ne ketkä ei ymmärä mikä on nainen, avuksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nainen
"tekisi mieli heittäytyä tosinaiseksi ja jättää nuo miesten hommat miehelle"
Te naiset olette kovasti halunneet toitottaa, ettei ole miesten ja naisten hommia. Erityisesti näin kun puhutaan hyväpalkkaisista johtajaduuneista, mutta kyllä se ovi käy toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi lampunvaihto on niin helppo homma ettei siihen miestä tarvita.
"Seksi on minulle "se jokin erityisen tärkeä" eli mieli tekee aika usein, mutta eipä onnistu."
Myös miehellä on oikeus sanoa ei.
Tätä te olette halunneet, feminististä utopiaa ja ihanaa onnelaa, kun miehet ja naiset lähentyvät toisiansa ja melkein muuttuvat samanlaiseksi. Mitä, eikö kelpaakaan?
on oikeudenmukaista se, että ei olisi tasa-arvoa???
Satutko edes tietämään mitään historiasta? Tiedätkö millaista oli olla nainen 1800 - luvulla tai ennen sitä?
Tai tiedätkä edes miten muualla maailmassa asiat vielä ovat?
Jos et, niin ole hyvä ja jätä turhat näsäviisaat kommenttisi vain oman pääsi sisälle.
PL 6:2
"”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan -sukupuolen-, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”"
Se on sitä tasa-arvoa!!
Tasa-arvo on vasta viimeisen 20 vuoden aikana kehittynyt näinkin mittavaksi jota se tänä päivänä SUOMESSA on.
Tässä sinulle faktaa:;
"Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994 ja yksityiselämässä tapahtunut pahoinpitely 1995. Miehen oikeudesta käyttää 1889 rangaistuslakiin perustuvaa oikeutta väkivaltaan on puolustettu Nudtid aikakauslehdessä vielä 1904.
Vuonna 2005 43,5 % naisista on ilmoittanut kokeneensa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkausta vähintään kerran 15 vuotta täytettyään. Tästä osuudesta ”vain” väkivallan uhkailun kokeneita oli suhteellisen pieni (3-6 %). Jatkuvaa väkivaltaa parisuhteessa on tästä osuudesta ilmoittanut kokeneensa 12 % "
Muualla maailmassa:
"Naisen sukupuolielinten silpomista esiintyy eri muodoissaan lähinnä Afrikassa, ja jonkin verran myös Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa.
Silvonnan tarkoitus on kontrolloida naisen seksuaalisuutta. Naisen seksuaalista nautintoa pyritään estämään, jotta nainen ei olisi uskoton, eikä olisi yhdynnässä ennen avioliittoa.
Joskus naisen vagina ommellaan kiinni, ja siihen jätetään vain pieni aukko. Aviomiehen on tarkoitus leikata vagina auki hääyönä. Vaginan ompelulla taataan, ettei nainen ole voinut harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tässä kulttuurillisessa mielessä se on ikään kuin toinen immenkalvo."
Ja sinusta tämä on oikeudenmukaista?
Eikö naisille tosiaan olisi sinun mielestä oikeus tuoda OIKEUKSIAAN esille?
Tässä oli siis vain hyvin pieni osa todellisuutta!
Hyvä kirjoitus. Nykyajan naiset haluavat molempien sukupuoliroolien edut mutteivät mitään niihin kuuluvista velvollisuuksista.
On todella huvittavaa kääntää naisten tasa-arvohömpötys heitä itseään vastaan ja kieltäytyä kaikista perinteisesti miehille kuuluneistä hommista jotka ovat vähänkään epämiellyttäviä vedoten tasa-arvoon.
Nykyäänhän kuulee usein naisten valittavan että nykyajan miehet eivät ole tarpeeksi miehisiä eivät suojele naista jne. Se on kuulkaa naiset sitä tasa-arvoa se. Tasa-arvo toimii molempiin suuntiin.
Naistutkijat ovat sanoneet että sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio ja sukupuolten välillä ei todellisuudessa ole mitään eroa. Kai se on sitten pakko uskoa että näin on kun kerran yliopiston tutkijat näin kertovat.
Harmi, että yleistät tähän kaikki naiset. Ehkä sinutkin voi sitten yleistää, haluaisitko sinä niin itseäsi kohdeltavan:laumasieluna?
Tottakai lampun vaihdot onnistuvat, mutta sokeripalaan en haluaisi koskea. Tottakai auton renkaat vaihdat vakka ne painavat aivan sairaasti eikä voimat meinaa riittää. Tottakai teen kotona remonttia vaikka en sitä heti osaakaan, niin otan selvää toisilta miehiltä. Vaihdan tapetit, maalaan, olen myös laminaatit asentanut sekä listoittanut.
Mutta.....mieluiten siivoaisin kodin, laittaisin ruokaa, hoitaisin vaatehuollon sekä huolehtisin ulkonäöstäni...hieman enemmän.
Ja seksiä haluaisin useammin kuin kolmen vuoden välein. Onhan tämä kaikki tietysti liikaa vaadittu kun nyt sitten kaikki naiset ovat femakkoja.
Niinhän se on, mitä kirjaviisaat valikoidusta otosryhmän tutkimuksista saavat esille, sitä ON USKOTTAVA. Voi teitä harhaanjohdetut.
Mukavuudenhalu on meissä kaikissa ja terve itsekkyyskin on hyvä tunnistaa.
Historian tunnen ja olen ylpeä esiäideistäni, jotka ovat tämän pohjan meille rakentaneet. Huoleni onkin, että rakennamme nyt niin miehistä kuin naisista yli-ihmismäisiä vaatimuksia ja mielikuvia. Kyllä arjen realismi on nyt viimeistään paikallaan.
Mielestäni terveessä ja tasapainoisessa parisuhteessa ( kuten joku kommentoijista kirjoittaakin ) molemmilla on arjessa oma paikkansa. Yhdessä on hyvä olla kun löytää sen oman parinsa.
Kaikkea hyvää teille !
"on oikeudenmukaista se, että ei olisi tasa-arvoa???"
en minä siitä tiedä, mutta AP ei selvästikään ole tyytyväinen tilanteeseen jossa mieskin saa pihdata ja joutuu itse tekemään miesten töitä.
"Satutko edes tietämään mitään historiasta? Tiedätkö millaista oli olla nainen 1800 - luvulla tai ennen sitä?"
tiedätkö millaista oli olla mies talvella 1939-40 ja sitten heti perään vuosina 1941-1945?
"Tasa-arvo on vasta viimeisen 20 vuoden aikana kehittynyt näinkin mittavaksi jota se tänä päivänä SUOMESSA on. "
No olkaa sitten tyytyväisiä siihen!
Mitä tulee väkivaltaan, niin miehet kokevat sitä enemmän sekä miesten, että naisten tahoilta. Juuri nyt uutisoitiin että törkeissä väkivallanteoissa naiset ovat enemmistö. Kohta miehet jyräävät enää ainoastaan tappamisessa.
"Eikö naisille tosiaan olisi sinun mielestä oikeus tuoda OIKEUKSIAAN esille?"
Feminismillä ei ole mitään tekemistä oikeuksian kanssa, se ei ole mikään muu kuin naisten eturyhmä.
"Ja seksiä haluaisin useammin kuin kolmen vuoden välein. "
niin sun pitää nyt varmaan vähän miettiä, miksei mies sinua useammin halua. ehkä sun pitäisi virittäytyä enemmän romanttiselle tuulelle ja ottaa mahdollisesti suurempi osa kotitöistä harteillesi.
eli teen kaikki kotityöt. En tiedä mitä niistä hän ottaisi harteilleen. Ei ole auttanut hieronta, helliminen, korsetit yms. eikä loma-ajan tuoma rentous, joten olen todennut etten kiinnosta häntä seksuaalisessa mielessä. Nyt voi joku kyseenalaistaa olenko ottanut äidin roolin? Pakko myöntää, että olen miettinyt sitä itsekin.
Koska homma ei onnistunut erosimme juuri. Eli ongelma ratkaistu. Elän nyt yksin, mutta en ole yksinäinen enkä varsinkaan parisuhteessa yksinäinen. Jos en kelpaa, ei sitten. Maailmassa on paljon mahdollisuuksia ja yllätys, myös minulle.
ja ei ole tullut mieleenikään kysyä lupaa siihen. Meissä naisissa on varmasti paljon yhtäläisyyksiäkin mutta myös paljon erojakin; tunteellisuus kuuluu kaikille sukupuolesta riippumatta, tosin ilmaisemme niitä eri tavalla ja siinä mielestäni naisissa ja miehissä on eroja. Usein vain on niin, että naiset haluasivat miestenkin puhuvan ja tunteilevan niin kuin perusnaiset (tai stereotypia naisesta)
Minulla on aina ollut todella voimakkaan mielialavaihtelut ja nyt vaihdevuosissa sama homma jatkuu...Alussa mies oli aivan pihalla mutta vuosien ja kokemusten myötä, hän on alkanut ymmärtämään näitä kummallisuuksia..no, jotenkin. Hyvinä aikoina pyrin selittämään mistä mikäkin johtuu ja toki pyrin myös itse hillitsemään kieltäni ja mieltäni, joskus onnistun , joskus en.
Tykkään myös meikata ja kotioloissakin pukeutua kauniisti ja mielestäni naisellisesti. Perinteisiä miesten hommia en osaa enkä haluakaan tehdä. Lumityöt saavat minun puolestani jäädä tekemättä tai auto huoltamatta, ellei sitten mies niitä tee. Miestä taas en mielelläni halua ruuanlaittoon tai esim. sisustusasioihin sekaantumaan. Homma toimii meilllä; olen sellainen nainen kuin olen ja koen olevani täysin tasa-arvoinen mieheni kanssa; mieheni saa olla äijä ja puhumaton silloin kun siltä tuntuu.
Seksi on meillä hyvin pitkälle spontaania ja se sopii meille molemmille; kertoja ei lasketa koska määrällä ei meille ole merkitystä.
Kaikkea hyvää teille, koko perheelle. Juuri kuvaamaasi arkea kaipasin.
että yhden miehen mielipide ei riitä kun kerran täältä kyselet ja koska minä olen vain yksi niin sillä mielipiteellä ei sitten ole väliä
nii mikä tässä nyt oli se ongelma? Ei oo ukkoo vai? toi on ihan paska treffi-ilimootus
samaa olen miettinyt. Ennen ajattelin ettei mies oikeasti edes välitä jälkeläisistään.. nyttemmin minulle on selvinnyt että kyllä välittää mutta ei tee läheskään niin paljoa VAPAAEHTOISESTI perheen eteen kuin mitä nainen tekee. Liekö joku tekniikka ottaa kätsä ja fiksu nainen niin voi itse alkaa elämään bohemmia renttuelämää...??
Lisätään sitten vielä kaikenlainen hallinnan tahto, ei saa lähteä mihinkään, tyttökavereita ei saa nähdä, naisen jutut on epäkiinostavia...Vittu mikä vuodatus mutta näin mulle kävi. Monta vuotta uhrannenna nuoruudestani jäänyt paskaakaan käteen. huom! Mua ei jätetty, lähdin itse vetämään...
Minä viihdytän koska rakastan, pölötän, keksin tekemiset organisoin kauppareissut ja ulkoilut, mies eikun möhöttää ja nauttii turvasta jonka hänelle suon antamatta juuri mitään takaisin. On joku lamppu joo laittamatta niin se on satavarmasti niin kauan laittamatta kun minä sanon. Kuka helevetin hullu tekis vielä lapsia tossa tilassa?? ei kukaan...en alkais yhtä useampaa lasta hoitamaan....ehkä mä vaadin liikaa.
Mutta huom, mä halusin myös vapauden enkä sitäkään saanut!!!!
"Olen itse keski-ikäinen eli 45vuotias ja usein kohdannut miehiä, joiden mielestä nainen ei saa näyttää tunteitaan, ei saa puhua turhia, ei saa haluta toisia miehiä."
Ei tuota naiseudelta kuulosta vaan haureudelta.
Et kai viittaa siihen että naisena saa haluta vapaasti eikä kumppania?
Tuo tasa-arvo hömpötys taisi napsahtaa teidän naisten omaan nilkkaan. ;)
Tasa-arvo on sitä että nainen saa haluta toisia miehiä, mutta mies ei.
Vaikkei kirjoituksemme täysin ehkä kohtaakaan, niin kirjoitanpa kuitenkin joitain ajatuksiani, mitä kirjoituksesi toi esiin. Kirjoitusasusi antoi vaikutelman nopeasti kirjoitetulta tekstiltä, joten osa on luultavasti vähän karrikoitua, mutta sehän on yksi tehokeino, eikä sitä voi moittia.
Eli kyllähän nainen saa olla nainen ja naisen pitää olla nainen, mutta tietääkö kaikki naisetkaan enää mitä se naisellisuus tai naiseus sitten on?
Ainakin miesten roolit ovat vuosien myötä muuttuneet aika radikaalisti, eikä ole hirveän kauaa kun miehet pystyivät vielä keskustelemaan keskenään venttiilinsäädöistä yms. autojen pikku remonteista, mutta tänä päivänä jos haluaa autonsa toimivan luotettavasti, on huollotkin luotettavinta tehdä siellä merkkikorjaamolla. Toki autoissa, kuten muussakin kulutustavarassa laatu on laskenut kuin lehmän häntä ja sitä kautta sitä korjailtavaa vielä riittää, mutta ei siinä määrin kuin ennen, eikä se nykyhinnoilla jonkun edullisemman kulutusrojun kohdalla ole edes järkevää tai mahdollista (ympäristötekijöihin en nyt tässä puutu).
Joka tapauksessa sitä ei kukaan voine kieltää, etteikö ajanmyötä sitä vapaa-aikaa ole tullut lisää sekä miehille, että naisille ja kun koneet hoitaa pyykkäämisen ja tiskaamisen, huoltoliikkeet auton, koneilla saatetaan tehdä pihatyötkin, niin vapaa-aikaa alkaa löytyä. Mitä tästä sitten seuraa? Ensinnäkin sille vapaa-ajalle pitää keksiä käyttöä ja mielestäni parisuhteissa suurimpia ongelmia onkin se, miten sitä vapaa-aikaansa käyttää ja onko sitä molemmille suhteellisen tasaisesti (jätetään kuitenkin kellokortit vielä ostamatta).
Alkuun kirjoitit, ettei nainen saisi näyttä tunteitaan ja mielestäni naisten yksi parhaista piirteistä on juuri, että he osaavat näyttää tunteensa. Tuo väite, ettei tunteista saisi puhua taitaa kyllä juontaa siitä tosiasiasta, että aika monella naisella tuntuu olevan tarve purkaa itseään puhumalla ja jos mies päivästä toiseen kuulee kuinka veemäistä siellä töissä on ja mitä se ja se ihminen on nyt tehnyt ja mitä nainen itse siitä ajattelee, niin alkaahan se puuduttaa. Miehet kuitenkin pysyvät enemmän faktoissa ja ovat jossain määrin (yleistän, anteeksi) suoralinjaisempia, eli jos työpaikka ottaa päähän, niin katsotaan toinen työ ja lopetetaan "turha valitus". Tietenkään elämä ei ole aina noin mustavalkoista, mutta kyllä näilläkin foorumeilla on saanut sen kuvan, että naiset kirjoittavat puhumisesta ja miehet valittamisesta, tarkoittaen luultavasti samaa asiaa.
Ja mitä se elämä olisi, jos kaikki naisetkin olisivat samanlaisia jurrikoita, kuin valtaosa miehistä tuntuu olevan (toivottavasti ei oman kumppaninsa seurassa kuitenkaan). Naiset tuovat kuitenkin elämään sitä vaihtelua ja tietenkin sitä toivoo, että naiset pystyisivät miehistäkin löytämään jotain iloa elämäänsä, eikä miehet olisi vain se pakollinen paha, joiden kanssa elämä täytyy jakaa.
Mutta se mikä vähän kyllä särähti kirjoituksessasi oli tuo, ettei nainen saa haluta toista miestä. No, tulkitsen tuon huonoksi ilmaisuksi asialle, sillä en minäkään kyllä pidä hyvänä piirteenä sitä, että parisuhteessa oleva fyysisesti haluaisi muita miehiä/naisia. Toki katsella saa ja sitä suurin osa miehistä tekeekin, osa vain ei myönnä sitä. Ja kyllä naisetkin kuulostavat miehiä katselevan, mutta naisilla on varmasti suurempi kynnys myöntää miehelleen tuollaista tapaa. Onko se sitten huono asia, jos katselee toisia? Mielestäni ei ole, jos omaa kumppania kuitenkin arvostaa ja kunnioittaa, silloin ei petä eikä loukkaa toista. Tietenkin ymmärrän jos jonkun mielestä muita ei saisi vilkaista lainkaan ja toisaalta en ymmärrä sitä jos nyt kovin julkisesti osoittaa muidenkin kiinnostavan, vaikka oma kumppani on vieressä. Mitä sitten tulee haluamiseen fantasioissaan, niin jokaisella on oikeus omiin fantasioihin, kunhan nekin pysyvät sitten sillä tasolla.
Mitä sitten intohimoon tulee, niin sitähän täytyy olla, jotta suhde toimii ja on kestävällä pohjalla, mutta osa ihmisistä ajattelee intohimon tarkoittavan myös sitä, että jos ei omasta puutarhasta sitä namia saa, niin sitten ollaan herkästi naapurin puutarhassa. Eli intohimoisten ihmisten ajatelleen olevan herkempiä syrjähyppyihin, missä voi olla perää ehkä siinä kohtaa, jos kumppani ei ole lainkaan samantyyppinen, eli seksi on vain pakkopullaa, josta menee hohto kun lapset on tehty ja ura lähtenyt nousuun (oli sitten mies tai nainen).
Tämä viesti nyt vähän venyi, mutta kukaan ei pakota lukemaan.. eli kopioidaan loput seuraavaan viestiin..
Eli jatkoa..
Eikös yleinen stereotypia ole se, ettei nainen saisi tienata enempää kuin mies? Omalla kohdallani naisen tulotaso ei ole mikään ratkaiseva tekijä, mutta toki sitä toivoo naisen tienaavan jotain, ettei ihan ikuinen opiskelija olisi, koska jos yhden palkka menee perheen elättämiseen, niin työstään ei sitten saa oikein vastinetta. Tällä viittaan taas tuohon vapaa-ajan lisääntymiseen, minkä täyttämiseen tahtoo kulua sitä rahaa enemmän tai vähemmän. Eikös se harrastuksenkin määritelmä ollut siihen tapaan, että mikä harrastus se on jos ei kaikki raha mene. Toki tässä pitäisi sitten pystyä tekemään niitä tasapuolisia ratkaisuja, ettei vain jompi kumpi ole se kuka menee ja harrastaa.
Lasten teko on nyt evoluution tässä vaiheessa toistaiseksi naisten vastuulla, mutta kyllähän miehet siinä varmasti auttavat parhaansa mukaan ;) Lasten hoito on taas ollut pitkään kulttuurisidonnaisesti naisten hommia, mutta kuten aiemmin totesin, miesten hommat ovat vähentyneet siinä missä naistenkin hommat, joten ehkä tuo aikaa myöten näkyy myös lasten hoidossa. Naisten tunteiden varassa elämisen taito (onko se sitä?), empaattisuus ja uskallus olla välillä vähän höpsökin auttaa lasten kanssa toimimisessa, mutta siinä on omat haittapuolensakin. Vielä tänkin päivänä kuulee tuolla kaduilla tai kaupassa kuinka äiti voi uhkailla lapselleen, että ellei tämä tottele, kertoo äiti asiasta isälle. Miten tuo vaikuttaa lapsen ja isän väleihin? Voiko siitä silloin rakentaa samanlaista kuin äidillä ja lapsella on? En henkilökohtaisesti tunne miehiä, jotka olisivat olleet koti-isiä lähes lapsen syntymästä, mutta mikäli noihin dokkareihin on ollut uskominen, niin tuollaisia isiä todella on ja he ovat pystyneet rakentamaan lapseensa lähes samanlaisen suhteen kuin äidillä yleensä on. Mutta miten kulttuurimme suhtautuu jos miehellä on läheinen suhde lapsiin?
Empatiasta tuli mieleen sympatia ja siitä taas se, ettei kaikki tiedosta mikä ero on sympatialla ja empatialla. Eli väittäisin miestenkin kyllä pystyvän asettumaan toisen asemaan, mutta naisilla taas vaikuttaa olevan enemmän tapana myös myötäelää sitä toisen elämää. Tästä taas voi seurata se, ettei nainen osaa elää sitä omaa elämäänsä ja alkaa mielistellä vain muita. Samoin tämä piirre voi aiheuttaa työyhteisössä ongelmia, jotka sitten kasautuva kotiin ja miehen harteille, kun nainen tahtoo puhua ja odottaa toiselta sitä myötäelämistä.
Ja kulttuuriin liittyen tuossa oli maininta myös ostosten hoitamisesta, niin emme ole toki ainoa kultturi, jossa nainen yleensä kantaa ne ostokset ja mies kulkee vierellä tyhjin käsin tai odottaa autossa.
Pitäisköhän tähän kirjoittaa vähän näkemyksistä lasten kasvatuksesta. Eli ihminen oppii käytöstavat pienenä ja niiden muuttaminen isompana on vaikeaa. Hieman yleistäen voisi sanoa, että lapsi joka saa kaiken periksi pienenä, ei tahdo totella vanhempiaan sitten murkkuiässä kun niitä rajoja aletaan tottelemaan, mutta lapsi joka on oppinut tietyt rajat heti pienestä pitäen, ymmärtää ne rajat paremmin myös sitten kun elämä tuntuu vaikealta.Sama pätee niihen tapoihin elää ja toimia. Eli lapselle pitäisi jaksaa muistuttaa pienenä tuon tuostakin mikä on kohteliasta ja miten pitäisi käyttäytyä, vaikka sitä saa tosiaan sanoa sitten sen tuhannen kertaa, eikä oppi tunnu menevän perille.
Miten tämä sitten liittyy miehiin.. eikös se ole aika tuore ilmiö, että lapset kasvatetaan tasavertaisina? Kyllähän vielä 70-80 luvullakin tahtoi kuvio olla se, että tyttöjen piti olla kilttejä ja pojat saivat tehdä kutakuinkin mitä tahtoo. Tästä seurasi se, että tytöt oppivat hyville tavoille ja pojat eivät. Nyt sitten taitaa olla aika iso ero siinä mitä koetaan hyviksi tavoiksi, eli naisten pitäisi tehdä se kasvatustyö vähän isommalle lapselle ja ottaa se kuitenkin enemmän huumorimielessä :) Eli ihan oikeasti ei sitä voi kukaan pitää nalkuttamisena, jos nyt vaikka kauppakassien kohdalla sanoo miehelleen, että otatko tuon toisen kassin tai huikkaa kotona, että tuletko nostamaan tämän. En usko miesten kohtelevan rakastaan tahallaan huonosti, jos jättävät ostokset naisten huoleksi tai eivät ymmärrä automaattisesti tulla kysymään tarviiko toinen apua, sekin voi olla ihan vain kulttuurisidonnaista, mikä tulee muuttumaan pikkuhiljaa.. kun näitä nykylapsia taas kasvatetaan sillä elämänkokemuksella, mikä itsellä on. Ja eikös naiset toisaalta purnaa myös siitä, jos mies on liian naisellinen, mihin liitetään yleisesti nuo hyvät tavat, huoliteltu olemus, toisten huomiointi ja killtteys? Mitä mieheltä siis vaaditaan? Vaatia siis toki saa, molemmin puolin, sitä en kiellä.
Ja vieläkö joku nainen sanoo, ettei miehet osaa kertoa ajatuksistaan :)
Mitä sitten tuli tuohon missimittoihin ja elokuvatähteyteen, niin ne taisivat olla puhdasta karrikointia, sillä jokainen tietää noiden olevan puhtaasti tuotteita ja sellaista ei kukaan puolisokseen halua. Toki on ihmisiä, jotka itse haluavat noihin muotteihin itsensä (ehkä silloin myös puolisonsa), mutta tähän en nyt enempää lähde, koska aiheesta on kiivasta keskustelua muuallakin julkisuudessa juuri nyt. Pidetään se asia siis siellä.
Huoliteltu nainen ei siis mielestäni ole missimittainen, korkkareissa keikistelevä ja viimeisen päälle meikattu nainen. Huoliteltu nainen on nainen, joka vilkaisee lähtiessään peiliä ja katsoo vaatekaappiin ennen kuin ottaa sieltä vaatteen, eli käyttää harkintaa pukeutumiseensa. Tietenkin se vartalontyyppi vaikuttaa vähän siihen kuinka paljon sitä harkintaa joutuu käyttämään, mutta ei nyt lähdetä siihen pukeudutaanko sitä itselleen, rakkaalleen, asiakkailleen vai ihan vain yleisten tapojen mukaisesti. Samahan pätee myös miehiin, mutta sekin tuntuu olevan vielä iskostettuna kulttuuriimme, ettei mies saisi pukeutua kunnolla kuin korkeintaan työelämässä, mikäli se työnkuvaan sopii. Eikä kannata veistellä, ettei puvussa voi lenkille lähteä, sitähän en tarkoita, mutta polvissa roikkuville 60-luvun verkkareille löytyisi varmaan joku kierrätyskeino :)
Palvomisesta vain lyhyesti.. huh :) ..eli palvoo sitten jotain ihmistä tai ylempiä voimia, niin ikävä kylä minä olen sitä mieltä, että silloin ei arvosta itseään, eikä omanarvontunto ole kohdillaan. Ei siis tästä sen enempää. Toisen arvostaminen, hyväksyminen ja kohteleminen hyvin on jotain aivan muuta.
Anteeksi, minäkin nyt vähän hyppelen, mutta mitä taas kodin siisteyteen tulee, niin minulle historia on osoittanut, ettei ole olemassa naista, joka osaa pitää paikat järjestyksessä ja minun näkökulman mukaan tuo on yksi tärkeimpiä asioita, jos meinaa pitää kodin siistinä. Ei se ole lapsen kiusaamista, jos sovitaan, että leikkikalut kerätään aina illalla pois ja tavarat laitetaan omille paikoilleen. Eikä siisti ja järjestyksessä oleva koti tarkoita mitään kylmää ja kolkkoa laitostyyliä, kyllä koti voi silti olla kodikas ja onhan siellä päivällä näkyvissä se eläminen, mutta kun se kaaos syntyy niistä pienistä asioista, eli unohdetaan yksi asia sinne ja toinen tänne.
Naiset tuntuvat ajattelevan siisteyttä vain sillä viikottaisella imuroinnilla tai moppauksella, mitä mies ei välttämättä ymmärrä, jos niitä pölypalleroitakaan ei näy ja on jotain muuta ohjelmaa, niin miksi se joka lauantai aamu täytyy käyttää imurointiin tai moppaamiseen. Ja mielellään vielä niin, että suunnilleen herätetään mies, että alappas imuroimaan ja kaikki lelut ja vaimonkin rojut ovat vielä kuitenkin levällään, eli imuroinnin aloituskin tarkoittaa kahden tunnin järjestelemistä ja sitten imuroinnin jälkeen kysellään missä mikäkin on kuin kaikki ei olekaan enää näkösällä.
Tästä purkautumisesta tuli nyt aika pitkä ja foorumin softakin asetti omat rajansa, koska ylläpidon käsitys keskustelusta on ilmeisesti enemmän chättityylinen keskustelu lyhyillä lauseilla. Itse taas olen sitä mieltä, että on asioita, joissa ei kannata kiirehtiä ;) ..josta päästään viimeiseen asiaan..
Seksi tai rakastelu on tosiaan minullekin tärkeä tekijä parisuhteessa, enkä osaa hakea sitä mistään yhdenyön jutuista. Huonosti toimivassa ja epätasapainoisessa parisuhteessa täytyy tehdä entistä enemmän töitä sen eteen, että edes se seksielämä toimisi jotenkin tai että sitä ylipäätään olisi. Siitä huolimatta ja tiettyjen priorisointien vuoksi olen itsekin päättänyt silti tuollaisessa suhteessa vielä olla. Olen lueskellut viimevuosina näitä palstoja ja katsellut millä ajatuksilla vapaat ihmiset sitä kumppaniaan etsivät ja tullut vähän siihen tulokseen, ettei asiat vaihtamalla parane. Naisilla tuntuu olevan vaikeuksia olla nainen ja miehillä tuntuu olevan vaikeuksia olla mies.. mitä se parisuhde sitten on?
Peruspositiivisena ihmisenä ajattelen jonkun viitsineen lukea tämän loppuun ja ehkä sisäistävänkin jotain ja löytävän uutta pohdittavaa asioihin. Samalla luotan vielä siihen, että sitten kun sen aika on, niin jostain minäkin löydän naisen, jonka kanssa se arki ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan välillä juhlaakin.. vai mitenkä se meni :)
Älä säikähdä, et joudu lukemaan jaarituksiani enempää, mutta tuli vain vielä mieleen, että jos jotakuta lukijaa tällaisen alle nelikymppisen miehen hajatelmat kiinnostavat ja ilman mitään lupauksia sen vakavammasta, niin sähköpostiosoitteeni on tuo nimimerkki ja siihen perään @yahoo.com
Mukavaa loppuvuotta kaikille ja muistakaa, että kun elämälleen asettaa tavoitteet, niin ne kyllä sitten ajallaan toteutuu, tämä nettideittailu kuulostaa olevan vähän liian täsmähakuista meininkiä :)
Hei sinä ihmemies,
kirjoittatpa hienosti auki ajatuksiani lyhyen aloituspurkaukseni jälkeen. Päätin viime vuonna suhteen, jossa arvoni olivat koetuksella enkä voinut jatkaa pidemmälle. Onhan se totta, että parisuhteen tekevät kaksi henkilöä ja heidän yhteisönsä.
Pitääkin lukea tekstisi vielä toistamiseen. Kiitos sinulle viestistäsi --