MICHAEL JA MINÄ

s

Selaillessani tänä aamuna Hesarin kuukausiliitettä katseeni kiinnittyi Michael Jacksonin kuvaan ja kuten aina nykyisin, en saanut silmiäni irti siitä. Vain yksi ajatus täytti mieleni: Minä rakastan häntä.

En valitettavasti voi kuitenkaan sanoa rakastaneeni häntä "koko elämääni" kuten niin monet ikuiset fanit vaan itse asiassa melkoisen lyhyen aikaa, noin puoli vuotta. Minä rakastuin häneen vasta hänen kuolemansa jälkeen. Välillä tunnen kateuden pistoksen sydämessäni lukiessani niiden ihmisten kirjoituksia, jotka ovat eläneet vuosia ja jopa vuosikymmeniä hänen musiikkinsa kanssa, käyneet hänen konserteissaan jne. Kunpa minäkin olisin. Miksi minä löysin kaiken vasta nyt?

Olen 37-vuotias nainen ja Michael Jackson oli niin kauan kuin muistan aina jonkinlainen "instituutio", jotain suurta. Kaikki tiesivät kuka hän oli, hänen musiikkivideonsa olivat sen hetken kuuminta kamaa ja hän oli jatkuvasti lehtien otsikoissa. Henkilökohtaisesti hän oli minulle kuitenkin yhdentekevä. Sain parhaimmassa teini-iässäni lahjaksi yllättäen "Bad"-kasetin, ja muistan kohotelleeni kulmakarvojani hieman. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin pitäväni siitä. Nykyään mm. kappaleet "I just can't stop loving you" ja "Liberian girl" tuovatkin elävästi mieleen tuon katkeransuloisen ajan ihastuksineen. Muistan katselleeni pelonsekaisella kunnioituksella "Bad"- ja "Dirty Diana"-videoita televisiosta. Jostain syystä Michaelissa oli mielestäni jotain hieman pelottavaa (tätä olen kyllä ihmetellyt...) enkä voinut ymmärtää mitä tytöt hänessä näkivät.

Vuodet vierivät ja vaikka en seurannut Michaelin elämää, hänen videonsa kyllä tekivät aina vaikutuksen kuten hänen musiikkinsakin, mutta en koskaan kuitenkaan ostanut hänen levyjään. Minulla oli paljon muita suosikkeja - musiikkimakuni oli nuorempana hieman erilainen kuin nykyisin. Niin ja kävihän Michael heittämässä kaksi stadionkeikkaa kotikaupungissanikin, mutta minulla ei vain yksinkertaisesti ole koko tapauksesta mitään mielikuvaa.

Michaelhan oli tunnetusti skandaalilehdistön hampaissa pitkään ja tästä johtuen minäkin, joka ei nähnyt muuta kuin otsikot, pidin häntä "outona". Muistan kutsuneeni häntä "W**** J****:ksi" naureskellen. En todellakaan ollut ikinä mikään "hater", kaikki johtui tietämättömyydestä ("ignorance" kuten Michael on sanonut). Myöskään Michaelin oikeustaistelut eivät kiinnostaneet minua. Muista nähneeni kohutun Bashir-dokumentin ja tunteneeni jonkinlaista sääliä: Michael Jackson oli mielestäni viaton ja väärinymmärretty nero, niin ja omituinen, totta kai.

26.6.2009 aikaisin aamulla avasin tekstitelevision ja silmille hyppäsi keltainen otsikko: "Michael Jackson on kuollut". Tunsin oudon kouraisun sisälläni. Järkytyin. Ja järkytyin siitä, että järkytyin. En voinut ymmärtää miten se uutinen vaikutti minuun niin voimakkaasti. Töissä puhuttiin asiasta ja minäkin nauroin jutuille Michaelin ulkonäöstä (tämä hävettää minua nyt), mutta mainitsin myös aina ihailleeni häntä musiikintekijänä. Hämmästytin itseni olemalla yhtäkkiä hyvin kiinnostunut Michaelista. En voinut lopettaa katselemasta uutisia hänen kuolemastaan ja hänen muistotilaisuuttaan tuijotin kuin hypnotisoituneena. Sitten aloin hankkimaan hänen levyjään: ensin vain yhden kokoelman, sitten lisää ja lisää . Ostin Ipodin vain sen takia, että sain kuunneltua hänen musiikkiaan täysillä milloin vain. Upposin koko ajan syvemmälle Michael Jackson -maailmaan: musiikkia, videoita ja konsertteja Youtube:ssa ja dvd:ltä, kuvien katselua ja kansainvälisten fanikeskustelujen seuraamista netissä, "Moonwalk"-kirja, "Thriller Live"-show, "This is it "-elokuva...jne. Muistan hetken kun kuuntelin Michaelin suloista ääntä "Smile"-kappaleessa ja purskahdin itkuun. Itkin koko maailmaa, sen kauneutta ja sen epäoikeudenmukaisuutta. Sydämeni oli särkynyt.

Nyt kun näen Michaelin kuvan tai kuulen hänen musiikkiaan, tunnen aina tuon tutun lämpimän tunteen sisälläni. L-O-V-E. Olen niin onnellinen, että en ole muuttunut "vanhemmiten" kylmäksi ja kyyniseksi vaan pystyn tuntemaan näin voimakkaasti. En pidä Michaelia minään jumalana vaan ihmisenä, jolla oli epätavallinen lahja: hän pystyi koskettamaan ihmisiä musiikkinsa ja tanssinsa kautta. Ja vaikka Michael on kuollut, hänen musiikkinsa elää ikuisesti. Niin klisee kuin se onkin, se on totta. Minä en usko, että Michael istuu pilvenreunalla ja katselee meitä, tai että tapaan hänet joskus. Omissa kuvitelmissani kuitenkin sanon hänelle, no mitäpä muutakaan kuin "Thank you" ja "I love you". Ja vaikka Michael onkin kuullut saman miljoonalta eri ihmiseltä, hän vastaa silti vilpittömästi hymyillen: "I love YOU".

23

1749

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • iloveit

      kun suoraan mun elämästä, hyvä etten itkemään alkanut =( i love u michael

      • Miksi en silloin...

        Hyvin samat kokemukset. Hirveästi on harmittanut, etten aikanaan hänen eläessään kuunnellut hänen musiikkiaan (niin paljon negatiivista julkisuutta, joka nyt suututtaa tosi paljon!). Oma lapseni on käynyt ulkomailla MJ:n konserteissa, enkä edes silloin sitä noteerannut. Itsellänikin olisi ollut mahd. jos olisin älynnyt olla kiinnostunut. Nyt liian myöhäistä. Katselen myös youtubesta paljon, sekä dvd:ltä eri konserteista jne. Kaikki uutiset hänestä kiinnostavat . Voiskos sittenkin olla elossa (fake death)?


    • King of Pop

      vuonna 1997 Helsingin HiStory-konsertin jälkeen. Kertomuksesi on aivan kuin minunkin elämästäni paitsi,että kaikki tapahtui aikaisemmin ja näin matkan varrella on tullut paljon kärsittyä ja itkettyäkin Michaelin puolesta mutta olen saanut olla myös häntä puolustamassa erilaisin adressein ja kirjoituksin, siitä hyvä mieli :)
      Kerrottavaa olisi vaikka kuinka mutta nyt täytyy rientää koiraa taluttamaan.

    • <MJJ>

      Minäkö tämän kirjoitin?
      Ei tuohon voi sanoa muuta kuin aamen.

    • n ,.nll

      mediahype ja eli ainakin viimeiset vuodet mediatuotteena kuten ajan henkeen kuuluu. This is it showkin jäi sellaiseksi ja loppujen lopuksi ei siitä ehkä olisi parempaa tullutkaan todellisuudessa vaikka MJ olsi ollut elossa.

    • jackson 2

      michael oli minulle todella läheinen ihminen kun tapasin hänet ja hänen lapsensa ennen hänen kuolemaansa

    • ja taas itkettää

      En näköjään pysty kuvailemaan omaa tarinaani, mutta se muistuttaa paljon ap-kirjoittajan kertomaa. MJ oli nuoruudessani planeetan suurin stara. Pidin hänen musiikistaan ja hän oli niin namun näköinenkin! Sittemmin muistiini jäi vain joitakin suurimpia lööppejä MJ:n elämän varrelta. Pedofilia-jutut olivat mielestäni täysin älyttömiä ja muutenkin säälitti.. suoraan sanoen vi..ti Michaelin kohtelu mediassa sekä esim. työkaverien kommentit. Myös minua hävettää, kun tuolloin ei ollut kanttia puolustaa häntä. Kun 25.6. yöllä valvoin ja näin uutisen MJ:n kuolemasta, itkin kuin läheinen olisi lähtenyt! Varmaan asia liittyy jotenkin myös oman kuolevaisuuden vääjämättömyys, kun nuoruuden musiikin luonut hahmo ottaa ja poistuu näyttämöltä. Surua onkin sitten piisannut, en ole voinut puhua asiasta kenellekään. Olen lukenut Michaelista kaiken mahdollisen, kuluttanut hirveästi aikaa youtubessa. Näin meni viime syksy. Nyt liki 7 kk jälkeen huomaan jotenkin hyväksyväni tapahtuneen ja minulle tuottaa iloa ajatella kaikkea, mitä hän sai aikaan. Maailma olisi helvetin paljon köyhempi paikka, jos MJ ei olisi koskaan täällä käynyt!

      Olen siis keski-ikäinen nainen, joka harvoin innostuu mistään ilmiöistä, varsinkaan median hypetyksistä. Uskon vaan, että Jacksonissa on taikuutta. Niin paljon hän herättää ihmisissä tunteita - onneksi enimmäkseen positiivisia.

    • MJBEST

      OON VARMAAN AIKA OUTO MUTTA NUKUN MJ JULISTEIDEN KANSSA TAI SIIS OON LAITTANUT ALEMMAKS NE JULISTEET. SANON MUN MJ JULISTEILLE AAMULLA HUOMENATA JA ILLALLA HYVÄÄ YÖTÄ. TUNTUU KUIN MJ OIS MUN KANSSA KOKO AJAN KOSKA MULLA ON MJ MIELIKUVITUS KAVERI... MUTTA ENTÄ SITTE?? AIDOT FANIT NIIN NILLÄ ON MJ:STÄ ESIM SE MIELIKUVITUS KAVERI NS. KOKO AJAN MUKANAAN. MUT KU MUN KOHAL AJATTELEE OON VASTA 12 VUOTIAS TYTTÖ NIIN EI SIIN OO MITÄÄ OUTOO. JA MUA SATTUU KUU AJATTELEN MJ:TÄ KOSKA RAKASTAN HÄNTÄ NIIN PALJON JA HÄN ON MUN ELÄMÄ, ENKELI JA SYDÄNMENI.

      • Keep the faith

        Minä olen aina pitänyt MJ:n musiikista, tanssista ja hänen tavastaan nähdä maailma. Todellinen fanius alkoi kuitenkin vasta kun kuulin hänen kuolleen. Itse en kuitenkaan ole hetkeäkään uskonut Michaelin kuolemaan, mutta ymmärrän erittäin hyvin miksi hän on halunnut pois julkisuudesta.

        Mukavaa kuulla muidenkin kokemuksista. Ajattelen Michaelia joka päivä, kuuntelen musiikkia, katselen videoita ja opettelen tansseja (vaikka en haluakaan matkia vaan oppia hienoja liikkeitä). Olen niin aidosti innostunut asiasta, ettei ole tarvinnut edes kuulla vinoilua muilta 3-kymppisiltä, vaikka niin olisi voinut luulla.

        L.O.V.E!


    • ikuinen fani

      Kauniisti kirjoitit, hienoa.

      On myönnettävä että Michael Jacksonin kuolema kosketti syvältä. Koko kesä 2009 ja syksykin meni sumussa, syvästi surren.

      Katsoin joka päivä ja yö tuntikausia Michelin esiintymisiä YouTubesta sekä kuuntelin levyjään. Itkin usein.

      Kukaan artisti ei kuoltuaan ole aikaan minulle tällaista tunnetilaa. Olen kuitenkin jo keski-ikäinen nainen en mikään teinityttö.

    • I<3You, King of Pop

      Itssellä on myös tuo juttu, että kun Michael kuoli, niin sitten vasta n.vuoden päästä alko kiinnostaan, että "hei, sehän tanssi noin hyvin, ja laulo noin hyvin ja ...." sitä rataa. Itseänikin hävettää syvästi se, kun joskus about.3 vuotta sitten kerroin kaverilleni YHDEN AINOAN KERRAN (siis en ole tätä "vitsiä" koskaan kenellekkään kertonut muulle kuin hänelle)tämän:
      minä: MIkä rapisee, kimaltelee ja on vaarallinen lapsille?
      kaveri:Hmmm... muovipussi?
      minä: ei vaan MIchael Jackson!

      Niin, vain tämän kerran kerroin sen kenellekkään, ja se on syöpynyt niin pahasti mieleeni, että näin siitä painajaista. (Itsestänikin tuo painajainen tuntuut järjettömältä:/)Mutta pyydän tuota sysyyyyyyyyväästi anteeksi kaikilta, jotka sitä pyytävät, ja toivon että tuo vitsi olisi unohdettu.
      (Kuunnelkaa Youtubesta Michaelin lukema ja kirjoittama runo Planet Earth poem, itsellä sydän särkyy kun sitä kuuntelen :))

    • FEWDaVd

      kuinka moni huomas putouksen finaalissa ku riku esitteli seuraavan vuoden hahmonsa "felastisen", niin Smooth Criminal pyörähti käyntiin ::D:D:D:D:D

    • MJ<3

      joo... näyttelihän se Michaeliakin siinä... aika typerää käytöstä rikulta... Hyvä toi tarina, itekki aloin vasta tykkään Michaelista Hänen kuolemansa jälkeen:) Hän on niin ihana:) Ja hei se 12 vuotias tyttö, et ole outo:) Oon ite 13 vuotias tyttö ja 'harrastan' noit samoi juttui mitä sääki:) I love MJ

    • tiitii78

      heiiii! mukava lukea täältä että on "muitakin" keski-ikäisiä,kolmenkympin iässä olevia joissa elää niin vahvasti MJ.joko faniksi tullut kuoleman jälkeen enempi tai fanittanut kauemmin.itse olen 32-v nainen ja olen ollut MJ fani yli 20vuotta.Ja huvittavinta on se että välillä tuntuu kun jostain alkaa puhe Mjstä olen kuin se pieni tyttö joka hehkuttaa ja fiilistelee niin paljon,ja suurin osa aikusista jne katsoo vähän että jooh...Jos on kasvanut MJn musiikin,ja käynyt läpi sen lapsuuden fiiliksen mitä koko ihminen on antanut taiteilijana niin se jatkuu koko elämän.Tottakai pidän muistakin soul,funk artisteista mm. ja elämässä on hetkiä milloin miettii muutakin jne.mutta MJ on ainut artisti joka on koskettanut mua ihmisenä ja antanut niin paljon että uskon olevani se ihminen mitä olen nyt.Hänessä on taikaa,koska olen päässyt hänen keikalleen ja en tiedä ketään artistia joka voisi aiheuttaa sellasta fiilistä.Hän on upea laulaja,musiikki on upeaa,tanssijana uskomaton ja tietenkin kuuma mieheksi kuin mikä.
      Hänen kuolemansa kosketty syvästi ja pisti muistelemaan paljon nuoruuttani ja myös kuinka olen seurannut hänen elämäänsä joskus enemmän ja joskus vähemmän ,hiljasten hetkien aikaan,koska muistan hyvin miten pedofiili syytteet tulivat ja koko asia romutti MJtä ihmisenä ja jos joku on ollut lapsesta asti ihmisten esillä,ilman kaunista lapsuutta,ei se voi tehdä ihmisestä täysin normaalia.MJ tulee olemaan aina upea,kaunis esiintyjä ja ihminen ja arvostukseni on sanoin kuvaamatonta ,koska rakastan myös Jackson 5 varhaistuotantoa.Häen musiikkinsa on osa elämääni ja päiviäni ollut yli puolet elämästäni ja se tulee aina olemaan niin.R.I.P

    • carinajackson

      Kaunis kirjoitus

    • earth a

      Tuo on kyllä totta, että Michael oli niin kuuluisa julkkis, että hänestä oli tullut jo käsite - jotain elämää suurempaa. Itsekin muistan, että suuren osan elämästäni tiesin Michaelin olemassaolon ja arvostin häntä artistina, kuuntelin joitakin hänen kappaleitaan, mutta en suuremmin fanittanut tai tuntenut häntä. Muistan myös, että hänen kuolemansa tuntui jollain tavalla pahalta - maailma oli menettänyt ihmisen, joka oli niin paljon vaikuttanut siihen, aina Japanista Afrikkaan asti, ja muistan ajatelleeni, että tämä on väärin, kunpa hän ei olisi vielä kuollut. Mutta vasta tänä vuonna minusta on tullut hänen faninsa - se tapahtui sen jälkeen kun aloin vain hetken mielijohteesta katselemaan hänen haastatteluitaan youtubesta - tajusin nimittäin, etten koskaan ollut tutustunut hänen "lavantakaiseen" elämäänsä, siihen kaikkeen mitä hän oli esiintymisten ja hopeapukujen ulkopuolella. Ja pikku hiljaa, video videolta, haastattelu haastattelulta aloin tajuta, kuinka persoonallinen ja uniikki ihminen onkaan kyseessä ja oikeastaan kuinka samanlaisia minä ja hän olemme, ja siitä kaikesta oli väistämätön seuraus se, että minusta tuli "hard-boiled" Michael Jackson- fani. Koko elämäni loppuun asti...

    • explodingtear

      Ihana teksti :3 Kaunis :3

    • MJ<3

      Kaunis teksti! Itse olen ollut MJ fani 10 vuotiaasta saakka ja olen nyt 16. Ihana mies

    • Michael Jackson

      Ite oon tällänen yläasteelainen tyttö ja kun olin nuorempi en ns. välittänyt Michael Jacksonista, mutta olin jo nuorena kuullut hänestä ja siitä kuinka ilmiömäinen esiintyjä hän oli. Serkun kaverin kautta sitte aloin kuunteleen hänen biisejään ja innostuin. Kohta olen 1 ja puol vuotta kunnolla fanittanut ennen vain pidin rakkauteni häneen vain omana tietona

    • ILoveMJ

      ihan kun oisin ite kirjottanu ton... rakastan michaelia ja hirveä ikävä!!

    • missyouforever

      Itse olen vasta nyt 14v tyttö ja löysin Michaelin musiikin elämääni vasta alle vuosi sitten. Olin aiemminkin tiennyt hänen olemassa olostaan mutten varsinaisesti pienenä tiennyt kuka hän oli. Sattuu älyttömästi ajatella että en koskaan saanut mahdollisuutta todellisessa elämässä kuulla hänen ääntään joka on kuin enkelillä, tai nähdä hänen hymyään joka on maailman kaunein. Itken usein kun ajattelen häntä, ja kun kuuntelen hänen musiikkia. Samalla saan siitä kuitenkin jotain voimaa, vaikka samaan aikaan tuntuu että hajoan sisältä päin enemmän joka hetki. Antaisin mitä tahansa, että saisin olla se yksi tyttö siellä 90-luvulla joka pääsi katsomaan hänen upeaa esiintymistään. Kun puolivahingossa kiinnostuin hänestä ja hänen musiikistaan, ja luin hänen kuolemastaan, sydämeni mureni tuhansiin pieniin palasiin. Olen päältä päin iloinen ja hyvin koulussa pärjäävä, mutta oikeasti olen aivan rikki. Minulla on kauhea ikävä Michaelia, ei ole mitään mitä en voisi tehdä, jos saisin kerran nähdä hänet ja kertoa kuinka paljon häntä rakastan. Sattuu ajatella kuinka raskas elämä hänellä oli, paljonko media ja syytökset häntä satuttivat, tai paremmin, ne mursivat hänet lopulta täysin. Itken nytkin kun kirjoitan tätä, en voi mitään että ikävä on niin kova, olen jo melkein sen vuoden itkenyt lähes päivittäin enkä tiedä kuinka kauan jaksan enää jatkaa. Kukaan ulkopuolinen ei voi kyetä ymmärtämään mun kipua, se on jotain niin suurta. Toisaalta ajatus siitä, että Michael saa nyt levätä rauhassa, poissa median kynsistä, nyt kukaan ei voi satuttaa häntä enää, saa sieluni rauhoittumaan mutta tekee älyttömän kipeää. Joka päivä tuntuu että kaipaan häntä enemmän ja enemmän, ajattelen häntä koko ajan. "Hänen musiikkinsa elää aina" on tietysti totta, mutta kyse ei ole pelkästä musiikista, vaan siitä, että minulla on ikävä hänen kaunista persoonaa ja sieluansa. Hän oli ihana niin sisältä kuin ulkoa ja minulle hän tulee todennäköisesti aina olemaan se ykkönen mun sydämessä, jossa hän säilyy ikuisesti, ja vaikjen oikein uskokaan, toivon että kun lähden rajan tuolle puolen, tapaan hänet siellä, ehkä vielä joskus. Tätä viestiä ei varmaan kukaan enää lue täällä 2018, mutta tuli kuitenkin tarve kirjoittaa juuri tähän keskusteluun. Parannetaan maailma, tehdään siitä parempi paikka.

      • Anonyymi

        Mulla aivan samanlainen tunne. Joskus ajattelen että hän oli Kristuksen toinen tuleminen mailmaan. Sielu oli liian puhdas tänne ja ihmiset hänet ristiinnaulitsivat. Katsokaa Loving Neverland:MJ Saatte faktaa hänen syyttömyyteensä. Aina sydämessä ikuisesti.


    • Anonyymi

      Ei saakeli miten vanha ketju, mutta aivan pakko kertoa omakin kokemus :D Ihan vaikka omaksi iloksi, vaikkei kukaan luekaan. Olen 17v.
      Olin 6 tai 7-vuotias. Isä kuunteli aina MJ:tä ja näytti hänestä videoita, kun kävin isällä. Olin varmasti nähnyt kaikki musiikkivideot, mutta parhaiten on mieleen jäänyt Thriller, Beat it, Remember the time, Black or White, Leave me alone, Smooth Criminal ja Bad. Tarkoituksella koitan olla katsomatta joitain noista videoista, että saisin myöhemmin vielä voimakkaamman nostalgiakokemuksen ja kylmät väreet. Isäni ei noin muuten ollut mikään kiva ihminen, ja Michaeliin tutustuttaminen on varmaan yksi ainoista hyvistä asioista, joita hänestä jäi. En koskaan pitänyt Michaelia esimerkiksi pelottavana, rumana tai outona, vaan minusta hän oli todella taitava, vaikka en tuolloin pienenä lapsena ollut hänestä yhtään kiinnostunut. En edes osannut kyseenalaistaa hänen ihonvärinsä muuttumista. Näin eniten hänen naamaansa 80-luvun lopulta, silloin kun oli Bad -kiertue. Ajattelin, että ehkä toinen hänen vanhemmistaan oli musta ja toinen valkoinen. Joskus opettelin puoliksi vitsillä hänen tanssiliikkeitään, mutta muuten en oikein osannut sanoa mitään mielipidettä saati hypettää. Kotona, eli äitin luona ei sitten ollut mitään MJ-kamaa. Kotona kuunneltiin suomalaisia naislaulajia, joten Michael jäi unholaan moniksi vuosiksi. Harmittaa, kun mitään fanituotteita ei ole. Ei levyjä, ei mitään. Äitin yksi poikaystävä myös paheksui sitä, että Thrillerin video on liian "pelottava" 6-7-vuotiaalle. :D Äiti varmaan tähän päivään saakka uskoo, että sain siitä traumat. En saanut. Upea kappale ja legendaarinen video.
      Sain netin ulottuvilleni suhteellisen myöhään, ja kun sain, Youtubessa suositeltiin minulle satunnaisesti haastatteluja tai musiikkivideoita. Haikeudella katsoin ja kuuntelin niitä, olin että "Ainiin, hänkin on olemassa". Aloin katsomaan enemmän ja enemmän haastatteluja ja muita videoita. En ollut koskaan aikaisemmin esimerkiksi kuullut kunnolla hänen puheääntänsä. Se oli niin hento ja kummallinen, mutta suloinen. Tunnistan hänestä paljon tuttuja ja samaistuttavia piirteitä, ja hänestä tulee jotenkin niin sympaattinen vaikutelma ihmisenä. Niin lapsenmielinen ja hyväuskoinen. Varmaan omallakin kohdalla lapsenomaisuus tulee kestämään pitkälle aikuisikään xD Hänessä oli myös paljon asioita, joista en tiennyt. Esiteininä vasta sain tietää muun muassa pedofiilisyytöksistä ja tarkasta kuolinsyystä. Ne tuntuivat ja tuntuvan edelleen pahalta. Välillä suren tyypin kuolemaa, vaikka siitä on kulunut jo ikuisuus. Haastatteluissa hänelle ollaan välillä erittäin törkeitäkin. Hänen "fanittamisensa" menee vähän aalloittain. Saattaa mennä kuukausia tai puoli vuottakin, etten mieti häntä ollenkaan, mutta sitten kun sattuu löytämään hänestä jotain itselle uutta ja ihmeellistä, innostus palaa äkkiä takaisin.
      Voi Michael.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rydman "elämäni hirveimmät päivät" Entäs uhrisi?!

      https://yle.fi/uutiset/3-12515383 Rydman valittelee että vaikeaa on ollut kun jäänyt kiinni mutta entäs uhrisi? Ei yhtään empatiaa uhreja kohtaan!
      Maailman menoa
      394
      6655
    2. Nakkilassa on raiskattu wanhus

      Wanhus on raiskattu nakkilassa palvelutalossa. ( näin uutisoivat molemmat iltapäivälehdet sekä yle )
      Nakkila
      19
      4486
    3. Mikamika missä mika

      Polliisi etsii https://poliisi.fi/-/epailty-henkirikos-torniossa?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter
      Tornio ja Haaparanta
      15
      1931
    4. Haluaisin tietää miten sulla menee

      Onko kaikki hyvin? Ja onko sulla yhtään ikävä mua? Itse haluaisin niin kovasti nähdä sut taas :(
      Ikävä
      97
      1851
    5. Sofia kertoo et halusi luvan kokeiluihin seksin suhteen Lontoossa asuessaan..

      Katos nainen alkaa kertoa et seksikokeilut alkoi maistua, kun muutti Lontooseen.Marokkolainen räppäri ja tietenkin sekin on varsttu mies ja itse sen k
      Kotimaiset julkkisjuorut
      178
      1817
    6. Uskallatko paljastaa

      Kaivattusi nimikirjaimet ja sukupuoli? Minä aloitan, KA, nainen.
      Tunteet
      69
      1654
    7. Natoon liittymisen hinta kova.

      Suomi joutuu luovuttamaan kurdeja Turkkiin, maksoiko Suomen Nato-jäsenyys monien kymmenien ihmisten vankeus ja kidutuskohtalon vai peräti kuoleman. ht
      Maailman menoa
      379
      1651
    8. Totuus on että

      Se kaikki sattui ihan vit**ti koska mä tykkään susta todella paljon. Oikeesti tosi paljon. Menin ihan pois raiteilta enkä tajua tätä itekään. Oon mä j
      Ikävä
      42
      1524
    9. Mahdoton ymmärtää suomalaisia, jotka kannattaa Putinin venäjää

      ja jopa hyökkäystä Ukrainaan. Minkälainen ihminen tuollainen voi olla, kysyn vaan? Mitä hienoa on diktatuurissa, ja vaikka siinä ettei ole edes sanan
      Maailman menoa
      163
      1198
    10. En halua satuttaa sinua

      Mutta tässä ei ole järkeä!..
      Ikävä
      39
      1015
    Aihe