Hei,mikä ihmisiä vaivaa kun suhteet lopetetaan ,avo - ja avioparit eroavat niin helposti ?Kun ahdistaa,toinen ärsyttää,on erimielisyyttä,kaikki ei toimi niinkuin itse haluaa,yhtäkkiä halutaan olla sinkku jne. niin erotaan niin taivas aukeaa.Ratkaisu kaikkeen tuntuu olevan ero toisesta ihmisestä,helppoa vai mitä ?Monikaan ei ymmärrä,että kyse on oikeastaan ongelmien siirtämistä eteenpäin.Eron jälkeen uuden suhteen aloittaminen tuntuu taivaalta -tottakai,mutta entäs sitten kun alkuhuuma katoaa,ollaan kenties taas samassa jamassa kuin aikaisemmissakin suhteissa.Se toinen alkaa ärsyttää ja taas alkaa ahdistus.Paitsi voihan sitä jatkaa tällaistakin elämän tyyliä koko loppuelämän.Ero-uusi suhde-ero-uusi suhde.Ehkä jonkun mielestä mukavaa.Kun se alku ihanuus loppuu alkaa arki,joka voikin olla joillekin shokki.Ja jos ei kestä arkea toisen kanssa niin ei kannata suhdetta edes aloittaa.Mutta arki voi olla kivaakin,yhdessä tekemistä,olemista ,omia juttuja välillä ilman toista ihan mitä ikinä keksikään ja tottakai välillä riitaa.Se on sitä sellaista elämää ,mihin kannattaa panostaa eikä heti pidä lyödä hanskoja "tiskiin" kun ei ole kivaa ja alkaa ahdistaa.Niin kannattaako siis erota kun arki astuu kuvioihin,mielestäni ei.
Arki on läsnä
jokaisella
7628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, siinä on aika pitkälti kyse juuri siitä helppoudesta, se on helpompaa kuin se aidon itsen kohtaaminen. Sen, että huomaa olevansa raadollisella tavalla vajavainen, kaukana täydellisestä, ja se tarkoittaa ihan yksinkertaisesti sitä, sitten pitäisi tehdä töitä itsensä eteen. Mutta elämä on helpompaa, jos voi posottaa eteenpäin ja keskittyä itsensä pinnallisempaan kehittämiseen, omaisuuteen, muiden ja yhteiskunnan ongelmista rutisemiseen jne. Sitten ei tarvitse, eikä ehdikään, tehdä itselleen mitään, vaikka olisikin jo suostunut toteamaan että jotain olisi hyvä tehdä.
Ja mielestäni tämä alkaa hyvin usein jo parisuhteen alussa, jos nyt niistä erikseen puhutaan. Siinä alkumetreillä harva todella tietää, miksi juuri siihen suhteeseen on menossa ja miksi se toinen puoli tuli itse siihen valittua. Niin, kyllä, ihastuin ja rakastuin, mutta kun ne voimakkaat tunteet, jotka tulee pinnalle ja vie kaiken muun mennessään, ovat hyvin usein ulkokohtaisia, omien unelmien projisointia toiseen, niin olisi hyvä miettiä mitä siellä taustalla on ja katsella toista objektiivisesti. No se ja sama, mutta jos se alun valinta tehdään väärin perustein, niin jatkossakin on lupa odottaa ongelmia, ne vaan sitten yleensä on jonkun muun vika siinä vaiheessa.
Ja toi arkeen kyllästyminen on kanssa yksi. Ilmeisesti koko ajan pitäisi kokea uusia juttuja ja suuria tunteita. Arki niitä vähemmän tarjoaa, sitten kyllästyy. Miksi? Kun ei ole mihinkään tyytyväinen, itse asiassa itseensä tyytyväinen. Syy on sisällä, mutta on helpompaa ulkoistaa se kuin katsella peiliin.
Että esimerkiksi tällasia juttuja.
Tutustu siihen, mitä Raamattu sanoo parisuhteesta. Kaikki pelaa mot.
mä kun olen katsonut, että moni alkaa suhteeseen juuri sen kanssa, kenet saa. Ei siinä paljon valintaa ole monillakaan? Kerran viidessä vuodessa tulee vastaan joku, joka on kiinnostunut jostain vakavammasta. Millainen ihmenainen tai mies sinä sitten olet, sitä en tiedä.
Kaikki pitää nykyään olla mitattavissa, myös tunteet. Kun "voitollisuus" vääjäämättä jossain vaiheessa vähenee, sijoitetaan panokset muualle miettimättä pahemmin voisiko nykyisestä vielä saada kannattavaa yhteisyritystä. Ehdottomasti on toki myös pareja, joiden tulisi erota, mutta moni myös luovuttaa helposti markkinatalouden lakien mukaan. Se on jokaisen arvioitava sitten voittaako siinä mitään vai häviääkö paljon.
Syy on se, että niinsanotut hyvätkäään ihmiset eivät noudata muutamaa perussääntöä. Säännöt löytyvät Raamatusta.
Eiks teille ole oma palsta???
Itsellä ainakin pettäminen, juonittelu ja valehtelu vuosia oli eron syy. Ei todellakaan ollut helppoa. 14 vuoden suhteesta jäi 3 ihanaa ja rakasta lasta.