Pohjimmiltani uskon, että ATM:n... Tai äh, ainakin siis minun ongelmani on se, että olen tylsä ihminen ja tylsää seuraa. Tietenkään ulkonäössäkään ei ole hurraamista, mutta kuvittelen ulkonäön olevan useimmiten ATM:n ongelmista pienimpiä. Tämän päättelen siitä, että kaikki selkeästi ylempitasoisiksi havaittavat miehet eivät kaikki ole todellakaan mitään komistuksia. Osa tietenkin on, mutta osa taas ei. Tai niin ainakin minun näkökulmastani.
Pitäisi siis ensinnäkin hankkia elämä, ja sitten pitäisi opetella vielä puhumaan siitä ikään kuin se olisi kiinnostavaa muidenkin kuin omasta mielestä. Harrastuksia minulla kyllä on, mutta ne ovat jääneet luonteeltaan sooloharrasteiksi. Olen tullut siihen tulokseen, etten harrasta niitä tarpeeksi palavalla innolla, vaan sen sijaan että "harrastaisin" niitä, olenkin tyytynyt "harrastelemaan". Uusia harrastuksia ei siis tarvitse ainakaan minun keksiä (eipä kyllä haittaisi, vaikka keksisinkin), mutta ehkä pitää etsiä nykyisistä syvempiä ulottuvuuksia, ja hieman antaa niille enemmän aikaa turhista ylitöistä ja Suomi24:n päivystämisestä. Valokuvaan esimerkiksi aina yksin, mutta ehkä joku kerho tms. olisi olemassa, sellaisessahan saattaisi olla jopa naisia, joiden kanssa sitten opetella puhumaan - ei tietenkään enempää, koska hehän ovat varattuja, sillä he ovat naisia, paitsi tietysti jos he ovat jotain 9-vuotiaita. Muutenkin syvempi harrastaminen helpottaisi varmaan puhumisen keksimisessä, mikä on alituinen ongelma niidenkin ihmisten kanssa, jotka tunnen jo hyvin ja joiden kanssa voin estoitta puhua mitä sattuu, mistä sattuu.
En kyllä tähtää tällä mihinkään erityiseen "naisen saantiin", mutta uskon elämän hankkimisen tekevän vanhanpojan elämästäkin vähän mielekkäämpää, ja uskon, että se voisi ehkä auttaa muihin piirteisiin, jotka tähän asti ovat saaneet naiset pitämään minua inhottavana ja vastenmielisenä, jos erehdyn epähuomiossa ilmaisemaan jotenkin olevani mies ja pitäväni naisista, tai ainakin umpitylsänä haukotusautomaattina. Noin muuten en pidä poikamiehen elämää kyllä kovin huonona vaihtoehtona muutenkaan - saattaahan olla, ettei minusta enää ole parisuhteisiin ja seksiin, vaikka huomaan silti aina joskus haikailevani niitä.
Jotta tämä nyt ei jäisi vain minun kuuroille korville kirjailemaksi monologiksi, voisinkin kysyä, olisiko olemassa muita tapoja "hankkia elämä" tai muuttua jotenkin vähemmän tylsäksi ihmiseksi ilman, että alkaa dokaamaan, röökaamaan ja narkkaamaan yöelämässä luoden samalla kontakteja jännittäviin, aseilla uhkaileviin venäläisiin pikkumafiosoihin?
Pitäisi siis ensinnäkin hankkia elämä, ja sitten pitäisi opetella vielä puhumaan siitä ikään kuin se olisi kiinnostavaa muidenkin kuin omasta mielestä. Harrastuksia minulla kyllä on, mutta ne ovat jääneet luonteeltaan sooloharrasteiksi. Olen tullut siihen tulokseen, etten harrasta niitä tarpeeksi palavalla innolla, vaan sen sijaan että "harrastaisin" niitä, olenkin tyytynyt "harrastelemaan". Uusia harrastuksia ei siis tarvitse ainakaan minun keksiä (eipä kyllä haittaisi, vaikka keksisinkin), mutta ehkä pitää etsiä nykyisistä syvempiä ulottuvuuksia, ja hieman antaa niille enemmän aikaa turhista ylitöistä ja Suomi24:n päivystämisestä. Valokuvaan esimerkiksi aina yksin, mutta ehkä joku kerho tms. olisi olemassa, sellaisessahan saattaisi olla jopa naisia, joiden kanssa sitten opetella puhumaan - ei tietenkään enempää, koska hehän ovat varattuja, sillä he ovat naisia, paitsi tietysti jos he ovat jotain 9-vuotiaita. Muutenkin syvempi harrastaminen helpottaisi varmaan puhumisen keksimisessä, mikä on alituinen ongelma niidenkin ihmisten kanssa, jotka tunnen jo hyvin ja joiden kanssa voin estoitta puhua mitä sattuu, mistä sattuu.
En kyllä tähtää tällä mihinkään erityiseen "naisen saantiin", mutta uskon elämän hankkimisen tekevän vanhanpojan elämästäkin vähän mielekkäämpää, ja uskon, että se voisi ehkä auttaa muihin piirteisiin, jotka tähän asti ovat saaneet naiset pitämään minua inhottavana ja vastenmielisenä, jos erehdyn epähuomiossa ilmaisemaan jotenkin olevani mies ja pitäväni naisista, tai ainakin umpitylsänä haukotusautomaattina. Noin muuten en pidä poikamiehen elämää kyllä kovin huonona vaihtoehtona muutenkaan - saattaahan olla, ettei minusta enää ole parisuhteisiin ja seksiin, vaikka huomaan silti aina joskus haikailevani niitä.
Jotta tämä nyt ei jäisi vain minun kuuroille korville kirjailemaksi monologiksi, voisinkin kysyä, olisiko olemassa muita tapoja "hankkia elämä" tai muuttua jotenkin vähemmän tylsäksi ihmiseksi ilman, että alkaa dokaamaan, röökaamaan ja narkkaamaan yöelämässä luoden samalla kontakteja jännittäviin, aseilla uhkaileviin venäläisiin pikkumafiosoihin?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Täytyy näin alkuun myöntää, että en edes lukenut aloitustasi, vaan haluan käyttää tilaisuuden kysyäkseni erästä juttua. Voin kyllä myöhemmin kommentoida aloitustasikin, mutta kirjoittelen kännyllä, joten kommenttien kirjoittaminen on aika vaivalloista.
Sitten asiaan. Olen lukenut blogiasi silloin kun sitä pidit, ja kommentoinut samoissa keskusteluissa samaan aikaan kanssasi ainakin muiden blogeissa olleissa keskusteluissa. En muista kommentoinko ikinä sinun blogissasi. Itselläni ei ole ollut blogia, enkä ole sinua ikinä tavannut, vaikka joitain bloggaajia olenkin tavannut. Emme siis tunne, mutta olemme luultavasti jutelleet virtuaalisesti jossain vaiheessa :)
Meillä on kuitenkin yksi yhteinen bloginpitäjätuttu, kutsutaan häntä N:ksi. Pystyt siitä päättelemään kuka on kyseessä. Olen tavannut N:n, koska hän on järjestänyt blogitapaamisia.Olen jäänyt blogikeskustesteluiden perusteella siihen käsitykseen, että sinäkin olet tavannut N:n, ehkä useastikin.
Itse olin ihastunut N:ään. Niin kuin vaikutti olevan moni muukin, blogiin löysi aina välillä uusia miespuolisia kirjoittajia, joista useat vaikuttivat hiukan kiinnostuneilta N:stä. Aika harvoin löytää tyttöä joka hyväksyisi nörttimäisyyden ja olisi sitä sopivasti itsekin.
Teen tässä rohkean oletuksen, että sinäkin olit hiukan ihastunut N:ään.
Nyt tullaan siihen varsinaiseen kysymysosioon. Olet usein puolustanut täällä naisten oikeutta kohdella miehiä miten sattuu, vähän kuin se kohtelu olisi miesten vika. No ei siinä saahan mielipide-eroja olla.
Itse yritin jotenkin osoittaa ihastukseni N:lle. Hän oli minua kohtaan hyvin passiivisaggressiivinen, ei todellakaan kohdellut reilusti. En tiedä yrititkö itse osoittaa ihastustasi N:lle mitenkään (olettaen että olen oikeassa ja olit ihastunut), mutta jos yritit, niin olen takuuvarma että N oli sinuakin kohtaan yhtä härskin passiivisaggressiivinen. Ainakin blogissa pyörineet, muut miehet, jotka vaikuttivat ihastuneilta, saivat samaa passiivisaggressiivista ilkeyttä.
Meistä nörtti-ihailijoista huolimatta N:hän on aika selkeästi atn, ei se ole varsinaisesti kenenkään ihannenainen. Viime vuonna N kertoi blogissaan löytäneensä miehen.
Mitä luulet, odottiko N vain niin kauan, että kohdalle osui joku ytm/ktm kosija? Onko sinusta oikein, ettei N tyytynyt tasoisiinsa miehiin? Onko sinusta oikein se, millä passiivisaggressiivisuudella ja tylyydellä N kohteli omantasoisiaan ihailijoita?
(kysyisin näitä asioita blogissasi, mutta et kai enää pidä sitä. Toivottavasti et pahastu uteliaisuudestani, kiinnostaa vain pystytkö puolustamaan naisten oikeutta härskiyteen silloinkin kun se on luultavasti tehty sinullekin)
Kirjoitit pitkän viestin, mutta et pahastune, jos vastaan lyhyehkösti. Olin ihastunut N:ään, kyllä. Kysyin häntä joskus aika varhaisessakin vaiheessa treffeille sähköpostitse, ja hän kieltäytyi. Tarinan loppu. Tämä oli ennen kuin todella tapasin hänet livenä - olen nähnyt hänet useastikin - enkä sittemmin oikein yrittänyt mitään. Muut bloggaajathan ikään kuin elättelivät toiveita, eli kirjoittelivat vihjaavasti, että ehkä meistä tulisi jotain, mutta edes minä en ollut siinä vaiheessa ihastunut häneen.
En kylläkään havainnut mitään erityistä passiivisaggressiivisuutta. Olihan hän ehkä vähän tyly, mutta oletin sen olevan jonkinlaista estyneisyyttä; samaa, josta minäkin kärsin. En siksi edelleenkään pidä häntä pahana (tai edes ATN:nä, koska nörttimäisenä nainen on kuitenkin niin monen miehen unelma - tietysti vikansa hänelläkin, mutta naisella voi ollakin, koska naisena hän on aina vähintään jonkin verran haluttu), ja minusta on ihan OK, että hän on nyt jollain konstilla löytänyt itselleen miehen. Yksityiskohdista olen kuullut huhuja, mutta ei ole minun asiani levitellä niitä.
En muuten hyväksy naisten oikeutta kohdella miehiä "miten sattuu", vaan kannatan inhimillistä kohtelua. Torjua kuitenkin minusta saa miehen, jos ei kiinnosta. Parempi niin kuin antaa turhia toiveita, jotka sitten myöhemmin kuitenkin kariutuisivat. Eri asia tietenkin sitten, jos minä itse syytän itseäni jonkun muun virheistä tai huonosta käytöksestä.
No, ei tullut lyhyehköä vastausta.
Ok, kiitos vastauksesta! Tarkoitukseni ei tosiaan ollut juoruilla, vaan kysyä miten suhtaudut naisten käytökseen silloin kun se on tehty itsellesi. Hienoa, jos tosiaan pystyt suhtautumaan noin myötämielisesti tylyyteen, itseltäni se ei jotenkin onnistu.
Minusta hän ei siis ole ollut tyly minua kohtaan. Olen pahoillani, jos hän on muita kohtaan ollut tyly, enkä tietenkään katsoisi moista hyvällä.
Siis: vaikutti ehkä tylyltä, mutta ymmärsin sen olevan vaikutelma, ei aitoa tylyyttä, joka olisi sitä että vastaisi ystävälliseen aloitteeseen jotain "mä en sua huolis haha mitä sä oikein itsestäsi kuvittelet". Mutta se näistä selittelyistä, ymmärsit varmasti mitä tarkoitan.
Minun mielestäni et vaikuta ollenkaan tylsältä. Jos harrastat valokuvausta, niin johonkin kerhoon liittyminen voisi varmaan ollakin sekä harrastuksen että sosiaalisen elämän kannalta hyvä idea.
Olen joskus lukenut blogiasi, ja täytyy sanoa että kaikista näistä sinkuista täällä, eniten ihmettelen miksi sinä et ole löytänyt ketään naista. Minusta siihen ei ole oikeasti minkäänlaista järkeenkäypää syytä. Jos olisin itse elämässäni eri tilanteessa, niin varmasti ottaisin yhteyttä!
Älä masennu, sinussa ei ole mitään vikaa tai parantamisen varaa (enempää kuin yleensä kenessä tahansa ihmisessä, eihän kukaan täydellinen ole). Ehkä ongelma on siinä että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? Voin hyvin uskoa, että Suomessa olisi tuhansia naisia, jotka ihastuisivat sinuun jos vain tapaisitte jossain.
..mitä skeidaa...
Osaankin antaa itsestäni kirjoittamalla paremman vaikutelman kuin "oikeasti" - siksi et ehkä pidä minua tylsänä.
Joka tapauksessa, rehellisesti sanoen yksi merkittävä syy, joka on kyllä selvästi yhteydessä aloituksessa käsittelemääni asiaan, on kohtaamisongelma. Uskon, että baarimiljöö iskemisineen on vihoviimeinen paikka, josta joku minunkaltaiseni mies saattaisi löytää toisen ihmisen, joka jaksaisi minua selvinpäinkin. Olisi tutustuttava naisiin jossain muualla. Käytännössä kaikki kohtaamiseni ovat olleet enemmän tai vähemmän nettitreffien kautta, mutta heitäkin on ollut niin vähän, ettei kiinnostukset ole vielä kertaakaan kohdanneet.
Joo, baareiluun ei varmaan kannata aikaansa tuhlata. Tuskin kovin moni niistä sun unelmanaisistakaan siellä niin paljon hengailee. Nettitreffit voisi ehkä tuottaa hedelmää, jos jaksaisi vaan uskollisesti selata profiileja, jne. Luulisin, että sielläkin on kahden samanhenkisen silti tosi vaikea kohdata, koska lyhyestä tai pitemmästäkin esittelytekstistä ei aina välttämättä saa oikeaa kuvaa ihmisestä, ja usein saattaa ajattelemattaan rajata herra tai neiti oikean jo hakukriteereillä pois joukosta.
Sä voisit tietenkin kokeilla sellaista, että etsit jotain blogeja tai vaikka täällä nimimerkillä kirjoittelevia naisia netistä, siis nimenomaan sellaisia jotenkin epävarmoja / yksinäisiä / hellyyden- tai huomionkipeitä, ja lähestyt heitä sitten kun olet saanut tyypistä jonkunlaisen käsityksen. Kirjoittaisit niiltä helposti jalat alta. :)
Suhtaudun hieman epäillen nettideitteihin paljolti mainitsemistasi syistä. Blogeista on hankala löytää enää mukavia tyttöjä, sillä blogimaailma on kasvanut niin suureksi, ja jos satunnaisesti valitsee blogeja luettavaksi, niin tulee vastaan vain naisia, jotka bloggaavat parisuhteestaan. Sitten kun löytyy sinkku, niin sekin on joku 19-vuotias, joka kertoo joka päivä pelkästään siitä, mitä rättejä ja kenkiä vaatekaupasta tänään löytyi, ja sitten esittelee itsestään kuvia uusissa vaatteissa.
Ja tässäkin kyllä kohdataan lopulta se ongelma, että kun tavataan tosielämässä, tylsyyteni paljastuu. Vaikka tuntuukin, että heitän varhaisaikuisuuteni hukkaan samoin kuin heitin jo nuoruuteni, niin silti on ehkä parempi keskittyä muuhun kuin tyttöjen riiaamiseen.
Tottakai. Ne omat harrastukset joissa itse on hyvä, ja osaa hyvää juttua heittää niistä asioista, on tietysti joko ilman tai sitten vääräänlaisia naisia. Taikka ne harvat jos edes on, ovat sitten naimisissa ja muutenkin aivan liian vanhoja jotta aidosti kiinnostaisi.
Taitaa olla myös niin että jos on "liian tylsä poikamies elämä", tavallaan tekee tasaisen harmaan miehen joka ei edes kipinätä herätä naisessa tarpeen vaatiessa? Jokainen taitaa tietää niitä työ/mitä vaan kundeja jotka tavallaan kokoajan ovat iskuvalmiina ja aktiivisia naisten kanssa...
Palstan vinkki1:nen siis harkintaan, jonnekkin "savenmuovaus kurssille" kai sitä on vääntäydyttävä uutta kipinää elämään etsimään.
"saattaahan olla, ettei minusta enää ole parisuhteisiin ja seksiin, vaikka huomaan silti aina joskus haikailevani niitä."
Aivan samaa mieltä. Ajattelen usein että ehkä se joku luonnollinen ominaisuus omasta päästä puuttuu, jokin eläimellinen saalistus vietti tavoitella naisia. No luonto antoi "väärään" kroppaan liikaa sexin halua kuitenkin (heh).
Olen 100 varma että tavallisella keskitasolla onnistutaan ilman filmitähden ulkonäköäkin kunhan on silleen positiivista mielenkiintoa herättävä hyvä tyyppi joka on mukava seuraa?
Se Dokaus, Baaritus, röökays ja Pleijaus näyttää olevan yleismaailmallinen tapa menestyä naismarkkinoilla...
DBRP kulttuuri rulaa- on joko in tai out.
Savenmuovauskurssille, tai sitten jonnekin, joka joko kiinnostaa, tai saattaisi periaatteessa ehkä kiinnostaa (mutta et tiedä sitä vielä, koska et ole kokeillut jne). Sitä mieltä olen minäkin aidosti.
Ulkonäkö on kyllä yksi tekijä, mutta uskoakseni sitä on helpompi kompensoida jollain muulla asialla. Periaatteessahan Suomessakin lienee paljon komeita miehiä, joilla ei kuitenkaan flaksi käy, koska tämän muun asian puute (eli tylsyys tai jokin muu riipivyys) tuhoaa naisen miehen ulkonäöstä saaman esteettisen mielihyvän.
Ihmettelen kun naiset eivät tajua että tämä ei ole mikään prinsessaprosessi, vaan vitun sota!. Nettideiteissä pitää vastata kymmenille eri naisille kiinnostavasti, mikäli edes kukaan kiinnostuu. Sitten on useiden kuukausien pituinen piinallinen kirjoitusprosessi ja vasta sen jälkeen _ehkä_ voi tavata. Sitten jos treffeillä ei kolahda niin taas on puolen vuoden työ kulunut hukkaan. Baareissa on yhtä hankalaa. Pitää osata ottaa takkiinsa 50 pakkia, ja se ei ole edes kunnon alku. Jos on huono päivä, ei suju mikään.
Naiset ja miehet ovat lähmipänä toisiaan silloin kun kummallakin on hyvä fiilis. Silloinkin jos mies ei tee aloitetta häviää hän kaikille parisuhdemarkkinoilla kehitysvammaisesta lähtien.
Nettideiteillä pitää tavata parin-kolmen viikon sisään kirjoittelun aloittamisesta, se on ihan ensisijaisen tärkeää. Niin ei tule turhaa kirjoiteltua pitkään, jos (ja kun) nainen ei sitten tavatessa pidäkään. Ei tämäkään onnistumisprosenttia kasvata, mutta eipähän tule turhaan kirjoiteltua kuukausia.
Koko kysymys siitä, että miten voisin olla vähemmän tylsä tai tehdä itsestä jotenkin mielenkiintoisemman, on minusta tyhmä. Miksi pitäisi olla mielenkiintoisempi, jos ei sitä itsessään ole?
Ihmiset on erilaisia, ja ihmiset, joilla on hyvä mielikuvitus, ovat usein hauskoja, taiteellisia tai heillä on erikoisia harrastuksia tai jotain. Ei kaikki ole sellasia. Jonkun mielestä voi olla mielenkiintoista, jos joku vaikka seikkailee ympäri maapalloa tai tutkii atomeja tms. Sekään ei sovi kaikille.
Jokaiselle löytyy sellasta seuraa, jossa he viihtyvät. Eikös ole hyvä, että ihmiset on erilaisia??
On tyhmää yrittää olla hirveän mielenkiintoinen (mitä se ikinä sitten tarkottaakin), jos ei oikeesti ole. Mitäs sitten kun joutuu suhteeseen ja joutuu esittämään kokoajan jotain mitä ei ole.
Oikeesti mielenkiintoinen ihminen on omistautunut elämälle, tuntee itsensä ja hänellä on jokin kiinnostuksen kohde. Joku antautuu perheelleen, toinen runoudelle, kolmas urheilulle.
Hanki elämää olemalla enemmän oma itsesi.
..ja ainahan ihmisessä voi olla käyttämätöntä potentiaalia, joka ei vielä ole tullut esille. Niin sinussakin.
Olen pyrkinyt itsekin ottamaan nettideiteissä sen linjan, että kirjoitteluvaihe ennen ensimmäistä tapaamista jäisi lyhyeksi, muutaman viikon mittaiseksi. Ei sen takia, että olisin malttamaton, mutta kun kuitenkin teksti on vain sitten tekstiä, ja livenäkin pitäisi tulla toimeen keskenään. Kun nainen pettyy tavatessaan minut, niin olisi eduksi, jos hänen minusta muodostama kuva ei olisi päässyt paisumaan liikaa kirjoittamisteni perusteella.
Juuri näin, samaa mieltä. Eikä pääse kirjoittelu vääristämään liikaa kuvaa toisesta.
Oliko tämä tarkoitettu vastaukseksi minulle vai Krusaderille? En saa ihan selvää, oletko nyt eri mieltä kanssani vai et. Ideani ei ollut siis se, että tekee itsensä väkisin mielenkiintoisemmaksi tekemällä jotain, mikä ei luonnostaan taitu. Sen sijaan sanomani oli olevinaan, että tekee sitä mitä tekee muutenkin, mutta ainakin koettaa hakea siihen vähän uutta ulottuvuutta, tai edes panostaa siihen enemmän. Sanomani toinen puoli oli se, että pitäisi opetella vähän kertomaan ulkopuolisille asiastaan vielä niin, etteivät he pitkästy ainakaan samantien.
Minullakin kävi kyllä mielessä se, että jos en tähän asti ole tehnyt jonkun harrasteen eteen enemmän, niin sille on ehkä syynsä - se ei ehkä kiinnosta niin paljoa - mutta toisaalta taas minusta on kestämätön ajatus sekin, että ikään x tullessaan ihminen on valmis. Kirjoitathan itsekin, että ihmisessä voi olla käyttämätöntä potentiaalia. Minä tulkitsen sen niin, että ihminen saattaa löytää itsestään uusia puolia kokeilemalla asioita. Jos sitä potentiaalia löytyy, niin minusta se ei ole teeskentelyä tai "esittämistä", vaan kehittymistä ihmisenä.
"Jokaiselle löytyy sellasta seuraa, jossa he viihtyvät."
No, ei löydy. Alemman tason miehelle ei löydy. Ei ainakaan seuraa, joka viihtyisi hänen seurassaan.
Asioissa on usein monta puolta, ehkä siitä tuo sekavuus.
Tai sitten siitä, että en oikein tainnut jaksaa lukea tekstiäsi tarkkaan.
Se voikin olla SYY "tylsyyteen" tai siihen, että lähellesi on vaikea päästä. Ehkä selität asioita liiaksi ja pilkot ne niin pieniksi, että muilta loppuu kärsivällisyys.
No, tietty tälläisillä palstoilla se voi toimia ja varmaankin jossain pohdiskelutilaisuuksissa (?), tai hyvän samanhenkisen ystävän seurassa.
Mutta se rakkaan löytäminen. Kun alat tutustumaan naiseen, älä puhu pitkästi, vaikka varmasti olisi paljon sanottavaa. Naiset kokevat sen itsekeskeisyytenä ja ..tylsänä!
Yritä olla kiinnostunut toisesta ihmisestä! Se luo sillan ihmisen luo; kysele hänestä ja siitä mistä hän pitää. Se ei ole teeskentelyä, vaan toiseen tutustumista.
Ja ala uskoa siihen, että voit löytää kumppanin itsellesi, koska se on 100% totta!!!
"Ja ala uskoa siihen, että voit löytää kumppanin itsellesi, koska se on 100% totta!!!"
Mihinkä faktaan tämä tieto nojaa?
Minusta tuo on päivänselvä fakta, että henkilö "voi löytää" kumppanin. Totta kai voi. Se on taas toinen juttu, miten todennäköistä se on - omalla kohdallani todennäköisyys on pienempi kuin epsilon, missä epsilon on mikä tahansa ykköstä pienempi mutta nollaa suurempi reaaliluku.
Oletko miettinyt, että "se, minkä odottaa tapahtuvan, todennäköisemmin tapahtuu" ??
Miksi manaat itsellesi huonoa todennäköisyyttä? Itsehän vastaat omasta elämästäsi.
Olet itse vastuussa tekemistäsi päätöksistä.
Jos haluat löytää kumppanin, pakota itsesi uskomaan, että se on mahdollista. Lähes jokaisessa ihmisessä on jotain rakastettavaa.
Vaikeampaa on niillä, joilta puuttuu tunne-elämä, jotka eivät itse osaa rakastaa. Heidän tarvitsee ensin oppia rakastamaan. Sitä voi opetella esim. auttamalla ja kuuntelemalla muita ja näin oppimalla ymmärtämään ihmismieltä. Myös itseä täytyy oppia rakastamaan ja arvostamaan.
Tee lista asioista, joissa olet hyvä ja huomaat, että et olekaan hassumpi.
Äläkä nyt sano, että ..sanahelinää. Tiedät, että olen oikeassa.
Enkä usko tuohon typerään ATM-läppään! Se on alentavaa. On erittäin typerää lokeroida itseään noin negatiivisesti. Jos et halua löytää kumppania, niin myönnä se suoraan. Tuskin se ketään ahdistaa.
Muutoin... Käännä katseesi valoon, siellä on jotain odotettavaa. Sinun valinta.
"Minusta tuo on päivänselvä fakta, että henkilö "voi löytää" kumppanin. Totta kai voi. Se on taas toinen juttu, miten todennäköistä se on - omalla kohdallani todennäköisyys on pienempi kuin epsilon, missä epsilon on mikä tahansa ykköstä pienempi mutta nollaa suurempi reaaliluku."
Mistä tiedät sen 100% varmuudella? Vai onko sinua jo onnistanut? Jos on, niin turha kai sitten ylipäätään valittaa.
Minusta on vähän omituinen ajatus, jos ei "voisi löytää" kumppania. Mikä on se maaginen taikaisku, joka tyrmää edes teoreettisen mahdollisuuden siihen, että joku nainen kiinnostuisi ATM:stä, jonka naisettomuus on aika monen tekijän summa, eivätkä kaikki ole kiinni siitä, että mies sinänsä olisin täysin kelvoton, vaan asiaan vaikuttaa myös se, miten mies käyttäytyy juuri sillä hetkellä, kun tähdet olisivat muuten oikein ja sen maailman ainoan naisen silmissä syttyisi orastava kiinnostus, ellei mies juuri sillä hetkellä sattuisi pieraisemaan naista päin ja sanomaan vahingossa samaan aikaan "röh".
Käytäntö on se, joka ATM:n tyrmää. Muuten olen sitä mieltä, että ATM ei määritelmällisesti tarkoita miestä, josta kukaan ei kiinnostu, ei koskaan eikä missään, vaan että sopivan naisen kohtaamistodennäköisyys on niin häviävän pieni, että käytännössä saa kulkea elämänsä läpi poikana kehdosta hautaan.
kun vähän sellaisissa harratuksissa kävin kuten jotain töväenopiston kursseja ja jossain avoimen korekoulun kielijutuissakin. Varsinkin näissä jälkimmäisissä oli tietenkin naisia ja enimmäkseen muita kuin ihan jotain nuoria opiskelijoita. Sellaisia 40 molemmin puolin olevia naisia ainakin siihen ryhmässä missä minä olin. Eipä tullut tietenkään edses kysyttyä että ovatko varattuja, hölmönä olisi pidetty jos sellaisia olisi mennyt kyselemään. Olettaahan kuuluu että naiset ovat varattuja, ja se on sitten todella poikkeuksellista jos ei siedettävän näköinen nainen ole varattu. Kun naisilla on tilanne tämä niin juuri sekin vahvistaa heidän käsitystään siitä, että jos mies ei ole varattu siinä täytyy olla jotain vikaa. Naiset olettavat että miehet löytävät naisseuraa samaan malliin mitä he itsekkin.
Olen ollut kyllä kursseilla - kieltämättä en kylläkään kovin monella - ja naiset ovat kyllä olleet joko varattuja, tai sitten kovin nuoria, eivätkä nuo teinitytöt kiinnosta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos pääsisi edes tutustumaan näihin varattuihin ja harjoittelemaan sosiaalisia taitoja heidän kanssaan tilanteessa, jossa keskinkertaisella miehellä on ylipäätään lupa puhutella heitä, niin se olisi jo hyvä. Vaikka 99,99999 % naisista on varattuja, niin jos hyvin käy, niin heillä saattaa olla sinkkuystävätär tai kaksi. Sinkkunaisiakin kun kuitenkin, minäkin tiedän ainakin yhden (hän on vielä todella nätti - luulen kuitenkin, että myöskin todella kranttu).
kauan sitten kakkinaiset naisen itselleni yrittämisetkin. Minua erityisesti vielä harmittaa se että kaksi nuoruuden naistani minulta jäi 21 vuotiaana kun mielestäni oli minulla silloin niin paljon enemmän tärkeitä asioita elämässäni enkä siksi niistä pitänyt kiinni. Jälkikäteen kun on huomannut, että ei juuri mitään chanssia saman tasoisiin naisiin enää ole ollut niin siksikin sitten olen luovuttanut kokonaan.
Keskityin pitkään ihan muihin asioihin kokonaan ilman naisseuraa eläen. Työttömäksi jäätyäni ostin jopa pienen maatalon syrjäiseltä minulle oudolta maaseudulta ja elin siellä monta vuotta sitä kunnostellen.
Nyt on kuitenkin pirullisella tavalla alkaneet nämä naisasiatkin taas painaa päälle, lähinnä siksi kun on tästä syystä jäänyt tietenkin ilman lpsiakin. Kyllä minä vieläkin pystyisin niin vaativiin asioihin keskittymään että ne nämä tällaiset asiat mielestä pois pitäisivät(en siis ole vielä sentään mikään harmaahapsi seniili gubbe), mutta keskittymisvaikeuksia on siksi kun yhä selvemmin tietää että luovuttava niistäkin kuitenkin on ja jos ei kuitenkaan kuole niin sitten se on joka tapauksessa elettävä ilman niitä.
Ei tässä muuta kaipaisi jos vaan olisi oma tytär jonka elämää voisi seurata ja perillinenkin siinä sitten olisi, ja motivoisi se vaikka lisävarallisuudenkin hänelle kerääminen sitten kun ei muuhun enää kykenisi.
Olen nyt netissä chattaillut minulle fantasiatyttärinäkin toimivien nuorten naisten eli näiden mallipimujen kanssa webbicamerasaiteilla. Seksikkäitä hepeniä, flirttiä, poseerauksia, strippausta, showta ja sellaisia juttuja. Myös viinaa olen vähän joka päivä alkanut juoda, vaikka sitä en nuorempana juonut juuri lainkaan enkä varsinkaan kotiini ostanut.
Minä ajattelen että ihmisellä on oltava jonkinlaista henkistä kapasiteettia nähdä "tylsyyden" taakse. Sitä joko on tai ei. Uskon että vähemmistöllä on. Itselläni tämä kyky on, ja harvoin tapaan tylsiä ihmisiä. Tyhmiä ja yksinkertaisia kylläkin, mutta niistähän tässä ei nyt ollut kyse. Sitäpaitsi yksinkertaiset ihmisethän ovat sangen hupaisia. Mitä on yleensäkkin tylsä? Miten se kuvataan? Luulen että se on jokaiselle ihmiselle vähän eri asia. Minulla on "hieman" pinnallinen pikkusisko (olemme aikuisia jo kumpikin) ja hänelle on hyvin tärkeää että mies ei saa olla tylsä. En millään tajunnut tätä tylsyys-määrettä, kunnes oikein pohtimalla tutkina asiaa ja hänen miestään. Mies ei ole todellakaan tylsä, ryyppää, sen tekemisistä ei pirukaan tiedä missä se milloinkin on, ja on oikea kaveriporukan hupiveikko. Ja tyhmä kuin saapas. Mutta sisko on tyytyväinen. Hänellä on tällainen kuva päässään, että oikea mies on juuri tuollainen. Minähän en mokomaan koskisi tikullakaan, mutta eipä minunkaan miehet olisi siskolle kelvanneet. Sen mielestä ne on olleet ihan totaalisia luusereita.
Meistä kahdesta minä olen se jota yleisesti pidetään kummallisena ja vähintäänkin omituisena. Niin että joo, varmaan on vaikea löytää nainen jolla ei tätä tylsyys-määrettä olisi käytössä. Minä olen aina ollut niin hyvä viihdyttämään itseäni että en kaipaa mieheltä viihdytystä ja reteetä käytöstä vaan ihan muita asioita. Ja minunlaisiani on todella vähän, en ole tavannut ainakaan muita ja miestäkään ei enää ole.
...eivät mielestäni tarkoita sitä että pitäisi kertoa itsestään ja siitä mitä kaikkea kiinnostavaa on tehnyt, vaan se että keskustelu itsessään on kiinnostava, koski se mitä tahansa. No naiset tietysti tykkäävät jutella ihmisistä, mutta itse olen huomannut ihmisten (no miesten lähinnä) pitävän minua 'kiinnostavana' ja persoonallisena tyyppinä siksi että keskustelutyylini reaalielämässä on väittely. Säästä ja muusta turhasta en ikinä jaksa puhua, enkä osaa/kehtaa 'flirttailla' juuri lainkaan, enkä ole edes erityisen hauska tyyppi, mutta minulla on mielipide kaikkeen ja osaan ilmaista sen jos olen vähääkään päässyt johonkuhun tutustumaan. Eli toisinsanoen ihmiset pitävät minua 'kiinnostavana' siksi että olen ärsyttävä vastaanväittäjä. Oma elämäni on aivan saamarin tylsää, eikä siinä ole mitään kerrottavaa, minkä vuoksi en siitä ikinä kerrokaan vaan kommentoin mieluummin ajankohtaisia tapahtumia, arvoja ja aatteita, tiedettä, ja erityisesti kaikkea epäkorrektia kuten politiikkaa ja uskontoa. Tämän vuoksi ihmiset myös pitävät minua 'avoimena' vaikka oikeasti kerron omasta elämästäni hyvin vähän :D Tälläisistä asioista puhuttaessa osaan myös unohtaa vaikutuksentekotarpeeni ja olla itsevarma, toisin kuin sellaisessa väkinäisessä small talkissa tai omasta tylsästä elämästä kerrottaessa.
Pointti: on erilaisia tapoja olla kiinnostava enkä tiedä tekeekö fiksuihin naisiin niin suurta vaikutusta sillä että yrittää todistella oman elämänsä olevan jotain hirveän erikoista tai menevää. Kun on niin paljon keskustelunaiheita jotka ovat kaikkien niistä vähänkin tietävien ulottuvilla ja sinä varsinkin osaat ilmaista itseäsi tosi hyvin ja vieläpä huumorintajuisesti, joten en tajua mikseivät naiset (tai ainakin osa heistä) pitäisi sinua varsin kiinnostavana tyyppinä. Varmasti sinullakin on mielipiteitä monista asioista, joten niiden esiintuominen on mielestäni paljon kiinnostavaa kuin se jos kertoisit mihin kaupunkiin päädyit kännissä viime viikonloppuna. Ja uskoisin että näin olisi naistenkin mielestä. Vai onko omasta mielestäsi nainen 'kiinnostava' vain jos on kokenut paljon ja hänellä on paljon tarinoita kerrottavana siitä mitä kännisillä risteilyillä on tapahtunut?
Ja se joka tässä keskustelussa toi esiin pointin että kaikki näkevät eri asiat kiinnostavina oli ihan oikeassa. On lukemattomasti naisia joiden mielestä jossain känniriehumisessa eri ole _mitään_ kiinnostavaa vaan pelkästään typerää ja lapsellista. Ja esim. joku teoreettinen fysiikka mistä tykkään puhua selvästi haukotuttaa joitain ei niin omanhenkisiäni tyyppejä mutta innostaa valtavasti sellaisia joihin haluankin tehdä vaikutuksen.
Toivon että törmäät johonkuhun joka osaa arvostaa älykkyyttäsi ja sitä miten selväpäisenä olet pysynyt, toisin kuin monet ns 'ATM:t'. Positiivisesta viestistäni huolimatta itse olen aika lailla luopunut toivosta naisten suhteen ja siksi haluankin nyt lähinnä saada kavereita ja kehittää itseäni edes siinä määrin että voin joskus saada työpaikan ja rahaa, ja jo näissä on ihan liikaa työtä minulle. Eli iloitkaa siitä mitä omistatte, rakkauselämä ei kuitenkaan ole yhtä tärkeää kuin perusjutut kuten ura ja omaisuus. Kaikilla ei ole niitäkään. Samalla saan hyvän tilaisuuden testata yleistä teoriaa siitä, löytääkö parisuhteenkin silloin kun sitä ei etsi, mutta enpä usko. Minulla nimittäin on sellaisia ulkonäöllisiä ongelmia joita ei ihan oikeasti voi kompensoida millään. Siinä olet kyllä oikeassa että useimmat ATM:t ovat tarpeeksi hyvännäköisiä että ulkonäkö ei ole mikään oikea este.
Vielä yksi mitä kannattaa miettiä on tosiaan se millaista ihmistä itse pitää kiinnostavana, ja lähteä siitä lähtökohdasta ettei ole niin poikkeava etteikö joku muukin kokisi samoin. Itse olen ollut ihastunut suurimpaan osaan pahimmista väittelykumppaneistani joten ehkä tällä tavallani on jotain tekemistä senkin kanssa. Myös sinulle ehkä sopisi netissä tutustuminen naisiin, ei välttämättä deittipalstoilla koska nehän ovat jotain aivan sairasta itsensä väkinäistä markkinointia, mutta foorumeilla/ircissä tms, jos kerran kirjallisesti osaat ilmaista itseäsi paremmin. Netissä ne parhaat naiset muutenkin ovat ja ilmaisevat mielipiteitään avoimemmin, ei tarvitse aloittaa sillä small talkilla ja hakuammunnalla vaan voi heti lukea viestejä ja etsiä itseään kiinnostavan tapauksen. Ja samat viestit jäävät kaikkien jäsenten nähtäville niin ei tarvitse erikseen nähdä vaivaa kaikkiin tutustumisessa. Suomi24 on tälläiseen liian iso ja avoin foorumi, mutta joku pienempi ja yhtenäisempi.
Hyvä kirjoitus. Eipä tuohon ole oikeastaan mitään muuttamista, mutta lisäisin pari asiaa.
Lord_Boredomin kirjallinen ulosantihan on erinomaista, kuten olemme jo moneen kertaan havainneet. En ole tavannut häntä, joten en osaa arvioida, kuinka keskustelu häneltä sujuu. Omalta kohdaltani täytyy tunnustaa, ettei ollenkaan niin hyvin, kuin toivoisin. Tähän ei valitettavasti taida auttaa oikein muu, kuin harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu.
Vähäisellä nettideittailukokemuksellani rohkenen sanoa, että sama pätee myös naisiin. Kiinnostavan ihmisen havaitseminen onkin aika hankalaa jo pelkästään tämän takia.
Luin koko kirjoituksesi. Kirjoittelet aisaa! Toivotaan, että tärppää tai ainakin että löydät mukavan harrastuksen!
Epäseksikkyys, epämiehekkyys, epähaluttavuus aiheuttaa ATM ilmiötä yhdistettynä sosiaaliseen eristykseen ja persoonan estyneisyyteen.
Jos mies on "tylsä" niin hän ei tuo itseään esille ja toisaalta vaikka hän toisi itseään esille niin mitä seksikästä on
Jos mies ei sitten tutustu tietynlaisissa suljetuissa ympyröissä naisiin niin vaikea on vaikutusta tehdä kun ensimmäisenä parinvalin
Nykyään varsinkin naiset juoksevat tunteiden perässä ja helpoimmin tunteet herättää supliikki miehet jotka heittävät helppoa, hyvää läppää jota ei tarvitse paljon mutustella.
Oman tuntumani mukaan suurin osa naisista on tylsimyksiä mutta koska miesten käsitys naisten seksuaalisuudesta on se että kunhan hymyilee ja näyttää nätiltä on pantava niin naiset voivat keskittyä siihen. Miehet joutuvat sitten olemaan seksuaalisesti aggressivisia ja vaikuttamaan kiinnostavalta.
Itse tosin olen miettinyt että mitenkähän nainen voi edes kiinnostua jos ei ole halukas tietämään toisesta edes mitään mutta siinä tullaankin sitten siihen asiaan että pelkästään miehen ei tule ottaa sitä aktiivista roolia parinhaussa VAAN HÄNEN MYÖS pitää olla selvästi paljon aktiivisempi tuodessaan itseään esille kuin naisen.
Tässä ATM:lle on se petraamisen vara eli aktivoisda oma elämä, aktivisoida sosiaalielämä, aktivisoida se naisen tavoittelu SEKÄ aktivisoida itsensä esille tuonti.
Mieheltä kestää vain aikaa opetella sitä sosiaalista kuviota vähän kuin tanssin opettelu että miten sitä naista viedään koska nainen on todellakin kuin jalaton tonnin painava nukke siinä liukkaalla parketilla.
Helpoin tapa Suomessa on olla "ei tylsä" on juoda, ajella ja örveltää tai sitten urheilla, puhua paskaa ja hymyillä tekopirteästi. Vielä jos osaat nuo yhdistää niin silloin olet jo todella korkealla "ei tylsä" tyyppi taulukossa.
Sanoisin että ATM:n ongelma on NIMENOMAAN se että se mikä heitä kiinnostaa kokemuksena elämässä on päinvastaista kuin se millä saa naisten suosiota ja parantaa naisten kanssa mahdollisuuksia.
Täten ATM:lle "elämän hankkiminen" on "naisen saannin kuolema" tai sitten naisen hankkiminen on oman elämän kuolema.
Voin taata ettet ole maailman tylsin tyyppi koska olen ollut tylsien naisten kanssa treffeillä ja tänään kulutin vähän aikaa erään kanssa. Sinun kanssa nyt voisi varmaan jutellakin jotain, joidenkin naisten kanssa ei yhtään mistään.
Tuot esiin hyviä asioita!
Sanoisin että ATM:n ongelma on NIMENOMAAN se että se mikä heitä kiinnostaa kokemuksena elämässä on päinvastaista kuin se millä saa naisten suosiota ja parantaa naisten kanssa mahdollisuuksia
Juuri näin.
"Helpoin tapa Suomessa on olla "ei tylsä" on juoda, ajella ja örveltää tai sitten urheilla, puhua paskaa ja hymyillä tekopirteästi. Vielä jos osaat nuo yhdistää niin silloin olet jo todella korkealla "ei tylsä" tyyppi taulukossa."
Kun nopeasti miettii, niin tuossa on kaikki mitä tarvitaan. Jo yhdellä asialla toteuttamalla parantaa omia mahdollisuuksiaan (vaikka ei jättipottia sinänsä tulisikaan) siihen kelmeään atm-tilaan verrattuna.
"Helpoin tapa Suomessa on olla "ei tylsä" on juoda, ajella ja örveltää tai sitten urheilla, puhua paskaa ja hymyillä tekopirteästi. Vielä jos osaat nuo yhdistää niin silloin olet jo todella korkealla "ei tylsä" tyyppi taulukossa."
Kyllähän noilla aika pitkälle pääsee, tärkeimpiä varmaan on paskanpuhuminen ja tekopirteästi hymyileminen tarvittaessa. Juominen auttaa näissä molemmissa. Itse olen huomannut, että mitä useammista (normaaleista) puheenaiheista osaa sanoa edes jotain, ja mielellään viihdyttävästi, se helpottaa ihmisiin tutustumista. Sekaan voi alkaa heittää enemmän omia, erikoisempia tai "syvällisempiä" puheenaiheita, mutta kyllä ns. paskanjauhanta toimii usein sosiaalisena liukastusaineena, pitipä siitä tai ei.
Etkö sä sanonut jossain olevas matikan opettaja, tms? Se kannattais ehdottomasti mainita deitti-ilmotuksessa. Mun mielestä opettaja ammattina on tosi seksikäs ja varsinkin matikanope...
Tutkinto minulla on kyllä matematiikasta, mutta ei opettajan koulutusta, ja työpaikkakin on yksityiseltä sektorilta. Tietysti voisi mennä täydennyskoulutukseen, mutta se olisi edelleen väärin lapsia kohtaan.
Mitä tarkoittaa tylsä? Oletko sä hiljainen vai mikä se ongelman ydin on? Mä olen saanut susta ihan fiksun kuvan ja vaikutat kaikin puolin hyvältä tyypiltä. Uskon, että sun kanssa voisi saada aikaan älyllistä keskustelua, mikä ei ole yleistä... ainakaan tällä palstalla... Heh heh... Lähinnä tulee mieleen, että yrität iskeä jotain "kana-tyyppiä", joiden mielessä ei ole mitään järkevää ja jotka siksi (ehkä) pitävät sua tylsänä.
Tylsyyteeni liittyy monia eri piirteitä, joista hiljaisuus on epäilemättä yksi. Se tarkoittaa, että minun on hankala keksiä monien kanssa juteltavaa - tai vaikka keksisinkin, niin mietin usein pitkään ennen kuin avaan suuni etten vain tulisi sanoneeksi mitään tyhmää, ja tällöin en pysy ryhmäkeskustelussa mukana, ja jään hiljaiseksi osanottajaksi. Jos kuitenkin sanon jotain tyhmää, niin häpeän myöhemmin ja varon jatkossa puhumasta yhtä kärkkäästi.
Ylipäätään en ole kovin hyvä iskemään juttua, ja mitä vieraampi ihminen, sitä pahempi. Tässä astuu peliin toinen tekijä tylsyydessäni - tietämykseni tuntuu aina jotenkin liian vajaalta, että pystyisin ottamaan useimpiin keskusteluihin osaa. Osin tämä ei haittaa - eipä paljon kiinnosta joku urheilu korkeintaan kuin yhteiskunnallisena ilmiönä - mutta edes niitä asioita, joiden koen olevani kohtuullisen lähellä sydäntäni, en tunnu hallitsevan tarpeeksi, jotta voisin olla aktiivinen keskustelija hiljaisen jurottajan tai parhaimmillaankin nyökyttelemään päätäni ja toistelemaan tyhjänpäiväisyyksiä: "niinhän se on ja noin tuo taitaa olla". Tämä puute olikin aloitusviestini kivijalka.
Pitäisiköhän sun lukea vähän enemmän tai vaikka matkustella?
Tarkoitus olisi. Tällä foorumilla hengailu ei ainakaan auta asiaa, vaikka ihmissuhteista puhuttaessa tekisi joskus mieli vähän kärjistää täälläkin tunnetuiksi tulleilla keinoilla :D
Ja luettuani tätä palstaa pätkittäin noin kuukauden vaikutata lisäksi olevan skarpimmasta päästä - no kaipa tuon voi kohteliaisuudeksi tulkita... Ala harrastaa vaikka viinejä tai jotain. Tai miten ois joku työ/kouluvaihto ulkomaille, uudet piirit voisivat auttaa pääsemään eroon tylsyydestä.
Mä olen niin surullinen näiden kaikkien epätoivoon vaipuneiden miesten puolesta, että alan kohta harkita jotain naisten kanssa keskustelukoulua sen aikaa kun tässä sinkkuna hengailen. Onnea matkaan ja poistu pian ;)
Miksi pitäisi olla epätoivoinenkin vielä? Kun hyväksyy itsensä niin kaikki kehitys on eteenpäin.
Tuo lause "sen aikaa kun tässä sinkkuna hengailen" kertoo paljon miten tämä tilanne voi olla toisille pelkkä valinta, toisille kuoppa jonne kun putoaa niin sielläpä on sitten.
Hmm... Ainakin tuon tylsyyden suhteen olet hakoteillä, koska et ole tylsä. Sä olet kiinnostava, mutta et vain osaa tuoda sitä esiin. Itseään ei pidä aliarvioida, koska jos pidät itseäs jonain reppanana, se heijastuu sun käytöksessä ja saa muut ajattelemaan susta samoin. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta itsensä aliarviointi ei.
Mä olin itse nuorena vähän samanlainen, eli en keksinyt mitään sanottavaa ja mitä enemmän yritin jotain keksiä, sen vähemmän mitään tuli mieleen. Se varmaan johtuu vaan epävarmuudesta ja nimenomaan siitä, että on liian tietoinen itsestään. Tarkkailet itseäsi jatkuvasti ja silloin et tietenkään voi relata. Ei sitä voi millään nikseillä parantaa yhdessä yössä. Jos haluat olla ajan hermolla ja tietää enemmän siitä mistä puhutaan, niin ala tilata vaikka Hesaria ja lue se kulttuuri- ja urheilusivuja myöten tai pidä Yle Puhe päällä aina kun olet kotona. En usko, että kiinnostavuutesi nousisi, vaikka kykenisit pitämään puolen tunnin monologeja valokuvauksesta tms. Päinvastoin! Luota vaan enemmän itsees, niin kyllä se siitä. Nimim. Kokemusta todellakin on!