Olen jonkin aikaa työskennellyt itsenäisessä hommassa jossa ei paljoa kommunikoida kenenkään kanssa, mutta nyt mulle keksittiin uusi homma joka sisältää paljon sosiaalista kanssakäymistä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Sairastan paniikkihäiriötä (josta työnantaja ei tietenkään tiedä, enkä aio kertoakaan) ja olen aikaisemmassa työssä saanut sietää niin hirveitä ihmisiä (asiakaspalvelu), etten haluaisi olla missään kontakteissa tuntemattomiin.
Aikaisemmin tämän homman kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta nyt jostain syystä on! Kammoan ihan sairaasti muita ihmisiä enkä itsekään tiedä miksi. Ääni tärisee, jännitän liikaa ja änkytän. On kamalaa jo valmiiksi ajatella ensi viikkoa, kun taas koko viikko menee tossa hommassa... paniikkihäiriö siis johtuu koulukiusaamisesta jota koin monien vuosien ajan ja runsaasti.
Haenkin lähinnä tekstilläni kannustusta, koska en aio kertoa työnantajalleni sairaudestani. En halua tulla leimatuksi minään säikkynä työnvälttelijänä, koska maailmasta löytyy monia ahkeria puurtajia jotka ei mitään hommia välttele. En halua menettää työtäni!
Aikaisemmin tämän homman kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta nyt jostain syystä on! Kammoan ihan sairaasti muita ihmisiä enkä itsekään tiedä miksi. Ääni tärisee, jännitän liikaa ja änkytän. On kamalaa jo valmiiksi ajatella ensi viikkoa, kun taas koko viikko menee tossa hommassa... paniikkihäiriö siis johtuu koulukiusaamisesta jota koin monien vuosien ajan ja runsaasti.
Haenkin lähinnä tekstilläni kannustusta, koska en aio kertoa työnantajalleni sairaudestani. En halua tulla leimatuksi minään säikkynä työnvälttelijänä, koska maailmasta löytyy monia ahkeria puurtajia jotka ei mitään hommia välttele. En halua menettää työtäni!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinuna menisin lääkäriin ja selittäisin ongelman.
Itselläni on sama juttu, vaikkakin paljon lievempänä. Ymmärrän täysin kauhusi.
Mulla myös sama ongelma taitaa alkaa minunkin juttu kuulumaan terveyspalstalle. Eli, olen ollut aina työssä pienissä paikoissa joissa olen tehnyt itsenäistä työtä tai itsenäisesti. On ollut vain muutama työkamu. Nyt olen paikassa jossa on noin 30-40 työntekijää en millään sopeudu ja joka ikinen työpäivä on yhtä tuskaa ja varsinkin se lähteminen sinne,vatsaan sattuu,paha olo,ahdistaa hyvinkin paljon..minulla myös paniikkihäiriö ja syön lääkkeitä jotka hiukan auttavat. Oireet ovat nyt pahentuneet tonne työhön kun menin ja sitten vielä se että paikan henki ei ole mitenkään hyvä ja minua ei ole otettu vastaan kovinkaan hyvin muutamien työkamujen osalta. Mitä työterveyslääkäri voi tehdä? ei ne ainkaan saikkua anna helpolla luulisin. Mitä tosiaan myös kun käy liian ahdistavaksi? työni on kivaa mutta ne työkaverit ja se että liian iso työpaikka. Mulla taas ei ole noita äänen tärinä juttuja vaan tosiaan huono olo joka päivä paitsi vapaalla. Kertokaa kuulumisia lisää ja minkä ikäisiä te olette?
En kerro ikääni, en halua että työnantaja tunnistaa. En kuitenkaan ole järin vanha vielä.
Päätin että kestän vaikka hampaat irvessä kuluvan työviikon. Kai se lopulta antaa näiden yybersosiaalisten juttujen olla ja mä pääsen takaisin vanhaan rytmiin. Rakastan työtäni, siis sitä jossa saa tehdä sitä mitä tuli tekemäänkin... olen hakenut jo itsenäiseen työhön muualle mutta katsotaan mitä käy. Olen hyvinkin sosiaalinen ihminen mutta tuntemattomien ihmisten kanssa... ei se vaan onnistu. Tuntuu että se toinen puoli on hirviö joka vaan haluaa syödä mut elävältä!