Minkälainen kitara?

.... ihan loputtomasti, kun mulla on sellainen luonnehäiriö että olen muodostanut niihin tunnesiteen, vaikka ne ovat elottomia esineitä. En ole ihan varma, mutta tuntuu jotenkin nololta alkaa niitä liiaksi analysoimaan. No minä yritän kuitenkin.

Yamaha FG401 on akustinen C/W tyyppinen teräskielinen kitara, jonka ostin joskus yheksänkytluvun alussa ehkä -91 tai -92 uutena. Se edustaa Yamahan halvinta hintaluokkaa ja nykyisistä malleista lähimpänä saattaisi olla joku F300 sarjalainen joita myydään alle kahdella sadalla. Tämä minun kitara on palvellut hyvin ja ollut monessa mukana. Se on täyteläisen ja miellyttävän soinnin omaava ja ikinä ei ole ollut mitään vireongelmia. Kaiken kaikkiaan siis hyvä kitara. Tällä rämpytellään kesällä nuotiolaulut ja tämä kulkee mukana vähän joka paikassa.

Fender Sratocaster vm. jotain 1975. Tämä on ensimmäinen ns. kunnon kitarani ja ostin sen joskus 1983 käytettynä 3700mk hintaan. Vaahtera otelauta ja saarnipody on siis painava värkki. Tämä kitara on enemmän rakas kuin hyvä. Nyt se alkaa olla jo jonkin verran kulunut, mutta on kestänyt uskomattoman kovaa menoa kuohuvassa nuoruudessani. Tässäkään ei ole ollut vireongelmia, mutta muuten nää vanhat stratot tuppaa vähän hurisemaan ja pörisemään. Sointi on tässä kuitenkin mieluinen ja tuttu.

Gibson LesPaul vm 1995. Tämän ostin kun sattui olemaan löysää rahaa taskunpohjalla ja tuohon aikaan tarvin bänditouhuihin työkalun. Tämä oli sen verran kallis että olen pitänyt kuin kukkaa kämmenellä ja se on edelleen varsin virheetön viimeistelyltään, vaikka ollut keikkakäytössäkin. Alkuperäinen laukku sen sijaan on vähän rispaantunut. Tämän kitaran sointi on voimakas ja agressiivinen sekä vahvistettuna että ihan akustisesti. Tuo kroppa resonoi aika vahvasti ja tuo soittoon melko välittömän tunnun. Tämä on hyvä yleiskitara kaikenlaiseen musaan rokista humppaan.

Samick LaSalle LZ2 on viimeisin hankinta ja tästä kitarasta kirjoitinkin tuonne aikaisemmin muutaman viestin. Tämä kitara on aiheuttanut ehkä kaikkein voimakkaimman tunnereaktion minussa. Olen aina katsellut samickeja vähän nokan vartta pitkin, mutta tämä kitara suorastaan lumosi minut ja se vaikutus on säilynyt nyt jonkun viikon (varmaan kuherruskuukausi). Tämä kitara on soinniltaan monipuolinen ja resonoi ihan eritavalla joka paikasta ja tuntuu että tässä on ihan loputtomasti erilaisia saundeja riippuen miten pikkaa ja mistä kohdasta. Tää on siis niin hauska keppi että on ihan mahdotonta saada sitä edes oikein sanotuksi. Mikit lienevät aika hyvät, koska kitara herää oikein henkiin vahvistettuna. Mikit on säädetty vaimeammiksi kuin esim. Gibsonissa, mutta se lienee välttämätöntäkin kun tämä on puoliakustinen. Sen verran voin sanoa, että hyllyyn jäivät Yamahat, Gretschit, Epiphonet, Ibanezit. En oikein tiedä ehkä vastaavia olisi löytynyt, mutta tämä kitara tyyppi ei nauttinen niin suurta suosiota ja siksi ei kaupan hyllyllä oikein tällaisia kai pidetä.

Vaffarina on ollut tuo Fender BluesDeVille, joka on vähän turhan iso kotikäyttöön, mutta on löytänyt uuden elämän kun tuolla alemassa ketjussa sain vinkin laittaa masterin efektiluuppiin. Vahvistinasiaa varmaan jatkossa joutuu vielä pähkäilemään.

Mitä haluaisin jos olisin rikas:

Lankkukitaroista olen aina tuntenut viehtymystä Fender Telecasteriin ja Gibson SG:in Yamaha SG2000S oli eräs ehdottomasti parhaista kitaroista joilla olen soittanut ja sellaisen saattaisin laittaa jos olisin rikas, nyt kun ne on tulleet uudelleen tuotantoon.

Puoliakkareista varmaan Gibson L4 tai L5 siintäisi unelmissa, mutta niihin ei ole ikinä mulla varaa. Gibson ES335 tms olisi hieno juttu joskus omistaa.

Akustisista sydämeni sykkii puurunkoisille resonaattorikitaroille ja sellaisen saatan joskus vielä laittaa. Toinen mikä kiehtoo on f-aukollinen jazzkitara akustisena siis.