Hoitoalan työpaikassa, uskomatonta mutta totta. Udellaan toisten yksityisasioista, kuten lapsista ja perheen henkilökohtaisista asioista.
Minultakin kysyttiin minne lapsi menee kouluun ja miksi ei mene siihen kouluun.Helkkariako se muille kuuluu? Mitä sanoa niille, niin etteivät loukkaannu. Missään tapauksessa ei pidä udella toisten asioista jos ei halua kertoa.Monilla kun on sihen syynsä,esim.lapsi sairastaa jne.Ei niitä asioita ravitse jakaa kaikkien kanssa.
Minultakin kysyttiin minne lapsi menee kouluun ja miksi ei mene siihen kouluun.Helkkariako se muille kuuluu? Mitä sanoa niille, niin etteivät loukkaannu. Missään tapauksessa ei pidä udella toisten asioista jos ei halua kertoa.Monilla kun on sihen syynsä,esim.lapsi sairastaa jne.Ei niitä asioita ravitse jakaa kaikkien kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
MInulta kysyttiin että minkä ikäisiä lapsia minulla...no helkkari kun olen vela joka ei halua lapsia eikä ole eikä tuu. Siihen työkaveri sanoi "oi ei ja kun tuollaisia kysyin" ja sanoin siihen että ei ongelmaa ei paha kysymys mutta joillekkin se olisi voinut olla sellaiselle kuka ei lasta saa vaikka haluaisi. Nuo lapsikyselyt ovat aika yleisiä näköjään ja ottaa päähän nuo kysymykset. Kerran toisessa työpaikassa kysyttiin että enkö saa lasta..se oli jo aika röyhkeää. Olen miettinyt mitä noille vastaisin ja totean että ihan hyvin voi sanoa vaikka että en kommentoi.
Ihan tosiaan talvikki, tuo on just näitä juttuja joihin ei tarvitse muut tulla kyselemään.
Kauheaa kun oikein pöydässä kysytään. Ei kaikki ole terveitä ja saa/ halua/pysty saamaan lapsia.
Ei kaikkien lapset ole terveitä ja käy normikouluja.
Ehkä joku ei halua että koko pöytäseurue märehtii näillä jutuilla.Huh huh.
Muutenkin perheenjäsenistä tiukkaaminen ja yksityisasioiden vaativa utelu nostaa niskavillat pystyyn.
Tahi asuinpaikkakuintien suorastaan elämäntarinan kyseleminen nostattaa verenpainetta ihan usella yksiköllä.Edellisessä työpaikassa oli yksi hirmu,joka ei leipäläpeään sitten pystynyt pitämään kiinni, juoksi osastolta toiselle kertoen sairauslomat sun muut. Kauhea paikka! Kukaan ei mahtanut tälle mitään,sairautensa vuoksi.
se nyt kai on normaalia jos kysytään että onko sinulla lapsia, mutta meillä puututaan toisen hiusväriin, vaatetukseen, harrastuksiin, perhesuhteisiin jne. Viimeksi esimies tinkasi kolmen promillen kännissä että haluaa tulla tulevien lapsieni kummiksi. (Ei tod. olla niin läheisiä ja minun perheenlisäys asiat ei mitenkään kuulu työpaikalle.) Olisi tehnyt mieli käskeä pitämään se leipäläpi kiinni mutta kun toinen on kännissä kuin ankka niin riitahan siitä vain olisi tullut... Että näin ammattitaitoista meillä, on niin sanotusti menneet työ ja vapaa-aika pahasti sekaisin. Jos olisi muuta työtä tarjolla olisin lähtenyt jo aikoja sitten, nyt taloudellinen tilanne pakottaa sietämään tätä jatkuvaa yksityiselämään puuttumista. Joskus olisi ihan kiva jutella niille mukaville työkavereille muistakin asioista, mutta kun tää yksi tyranni kuule aina jostain jotain ja vetää niistä taas omat johtopäätöksensä ja kommenttinsa niin en sitten kai puhu enää kenellekkään mitään.