Olen laittanut merkille tässä viime aikoina, että monet lähteet varoittavat liiallisesta adjektiivien viljelystä ja liian tarkasta kuvailusta. Painotetaan yksinkertaisten ja selkeiden lauseiden tärkeyttä. Kuin lukijalle ei saisi antaa minkäänlaista mielikuvaa, teksti on pelkistettävä mahdollisimman yksinkertaiseksi, että lukija ymmärtäisi sitä. Miksi näin on?
Eikö rönsyilevää, yllättävää ja hieman syvällistäkin tekstiä ole ilo lukea? Vai onko se tärkeintä, ettei lukiessa joudu ajattelemaan liikaa? Ihan kuin kirjojen pitäisi olla valmiiksi ajateltuja, ja lukija voisi vain tylsästi jänkätä kirjan sisällön pääkoppaansa. Mikä ilo tälläisessä lukemisessa on?
Ymmärrän kyllä, että kaikesta ei voi pitää, mutta miksi tälläisestä pelkistetystä kirjallisuudesta on tullut ainoa ja oikea kirjoitustyyli, jota kaikki arvostavat?
Kirjallisuuden kehitys?
7
376
Vastaukset
- Yksinäinen haaveilij
Olen samaa mieltä kanssasi. Itse ainakin heitän sellaisen valmiiksi karsitun ja onton opuksen kauas käsistäni. Samoin ajatusvirta?? tekeleet huomaavat olevansa harjoituskiekkoina kotikylän urheilukentällä. Ikävä tulee Kalle Päätaloa ja Veikko Huovista, vain nämä kaksi sanataituria mainitakseni monista jo manan maille siirtyneistä. Onko heidän tekstinsä viimeisen päälle pelkistettyä ja kaikki epäolennainen jätetty pois? Vastaan itse. Ei todellakaan ole, ja sen vuoksi ne jäävät elämään syvällistä kirjallisuutta arvostavan kansan mieliin. Joten kirjoita vain jatkossakin rönsyilevästi ja käytä huoletta niin adjegtiiveja kuin kaikenlaisia muitakin kieliopillisia hienouksia tekstissäsi. Toivotaan että tekstisi osuisi sellaisen kustannustoimittajan hyppysiin joka ymmärtää ns, oikeaa kirjallisuutta ja saisit tarinasi julkaistuksi. Itselläni on vähän sama ongelma, kirjoitin 500 sivuisen ns, rönsyilevän seikkailu/jännitys/veijari tarinan, mutta eipä tunnu tärppäävän. No, periksi en anna. Vielä on kustantamoja käymättä.
- lukijajussi
on pakko olla eri mieltä kanssanne. tuntuu nimittäin siltä että te olette jotain romantiikan ajalle jämähtäneitä vanhuksia. kirjallisuus kehittyy ja tulee aina kehittymään, hyväksykää se! ei kukaan jaksa enää lukea "rönsyileviä" ja adjektiiveja pursuilevaa romaania, kun päivän sana on yksinkertainen ja terävän älykäs kielenkäyttö. rönsyilevästä teksistä tulee ahdas olo.
voittehan te kyllä rönsyromaanejanne kirjoittaa ei kukaan estä. mutta ennustan, että niistä ei enää tällä vuosikymmenellä kukaan kiinnostu. ootte varmaan ihan ansioituneita ja lahjakkaita kirjoittajia kumpikin, ajastanne vaan jäljessä.- sdbvsdvs
Ap. on ymmärtänyt mielestäni väärin tuon ohjeen. Se tarkoittaa vain, että pitää "näyttää" eikä "kertoa", eli käyttää suomenkielessä verbejä eikä adjektiiveja.
Aloittaja kirjoittaa näin:
Oli kuuma ja aurinkoinen päivä.
Tottuneempi kirjailija kirjoitta ajotakin tämänsuuntaista:
Hiki kohsi otsalleni ja tunsin, kuinka ihoani kuumotti jo siihen malliin, että iho punottaisi illalla. Kuka nyt olisi arvannut, että huhtikuussa tarvittaisiin aurinkorasvaa. Myös vaatetukseni olisi sopinut paremmin marraskuuhun, eikä tällaiseen paahteeseen, villainen kaulahuivi houtoi niskaani. Siristin silmiäni auringonvalossa, sen kirkkaus meinasi sokaista minut ilman aurinkolaseja.
Tuo nyt ei ollut maailman parasta tekstiä, mutta idea on, että pitää verbejä käyttäen maalailla lukijalle kuva mieleen, eikä tönkösti sanoa adjetiivilla, että oli "kaunis päivä". - hyv, hyv
sdbvsdvs kirjoitti:
Ap. on ymmärtänyt mielestäni väärin tuon ohjeen. Se tarkoittaa vain, että pitää "näyttää" eikä "kertoa", eli käyttää suomenkielessä verbejä eikä adjektiiveja.
Aloittaja kirjoittaa näin:
Oli kuuma ja aurinkoinen päivä.
Tottuneempi kirjailija kirjoitta ajotakin tämänsuuntaista:
Hiki kohsi otsalleni ja tunsin, kuinka ihoani kuumotti jo siihen malliin, että iho punottaisi illalla. Kuka nyt olisi arvannut, että huhtikuussa tarvittaisiin aurinkorasvaa. Myös vaatetukseni olisi sopinut paremmin marraskuuhun, eikä tällaiseen paahteeseen, villainen kaulahuivi houtoi niskaani. Siristin silmiäni auringonvalossa, sen kirkkaus meinasi sokaista minut ilman aurinkolaseja.
Tuo nyt ei ollut maailman parasta tekstiä, mutta idea on, että pitää verbejä käyttäen maalailla lukijalle kuva mieleen, eikä tönkösti sanoa adjetiivilla, että oli "kaunis päivä".naulan kantaan joo. teksti vo olla rönsyilevää olematta tukkoista. adjektiivien poistaminen on yks perusjuttu.
Lasken itseni aivan tuonne romantiikan pariin, mutta pyrin pitämään henkilökohtaiset mieltymykseni erossa päätöksistäni kun päätän, millä tyylillä jotakin kirjoitan. Minusta erilaiset tarinat vaativat erilaisen kirjoitustyylin. Moderniin ympäristöön sijoittuvaan kirjallisuuteen suorasukainen realismi tulee kuin luonnostaan. Nautin myös siitä, että voin muunnella retoriikkaani kirjan henkilöiden näkökulman mukaan - pyrin siis kuvaamaan maailmaa sanoin, jota seuraamani henkilö käyttää ajatuksissaan.
Taiteessa ei ole mitään oikeaa ja väärää. Raadollisesti ajatellen on vain sitä mikä myy ja sitä mikä ei myy. Jos tuntee kohderyhmänsä, on uskollinen sille eikä kirjoitussäännöille.
Sitten minun täytyy vielä huomauttaa, että meillä on Suomessa pitkä realismin perinne. Aika-ajoin kaivamme romantiikan esiin, mutta luisumme siitä pian taas muualle. Euroopassa 1800-luvulla vallinneista taidesuuntauksista vain kansallisromantiikka on ollut meillä vahvana. Tämä tietenkin kertoo jotakin meidän suomalaisten mausta, mutta mikä estää kirjoittamasta välillä jotakin muutakin?
- ääni metsästä
Tyyli on taitolaji :D Jos ei ole kovin kokenut tai muuten vain taitava kuvailija, niin paras tulos tulee kun pelkistää, tämä on oma teoriani. Eli kirjoittaa ymmärrettäviä lauseita, joissa ei ole ärsyttäviä itsestäänselvyyksiä. Mutta jos haluaa kirjoittaa rönsyilevää ja kuvailevaa tai syvällistä, niin ei sitä mikään kiellä. Kun ei ole mitään sääntöjä, jotka ei olisi tehty rikottaviksi
- xibjolgski
Hei,
makuja on monenlaisia ja joillekin lukijoille rönsyilevä teksti voi olla mitä mieluisinta. En kuitenkaan ole valmis allekirjoittamaan alustuksessasi esittämiäsi väitteitä. Kirjoitat, ettei lukijalle saisi antaa minkäänlaista mielikuvaa etteikä lukijaa pitäisi pakottaa ajattelemaan liikaa. Rönsyilevän tekstin ongelma on minusta juuri se, että se:
a) vie lukijalta mahdollisuuden luoda kirjassa kuvatuista tilanteista oma elävä mielikuva; ja
b) vie lukijalta ajattelemisen riemun.
Täytyy tietysti muistaa, ettei teksti automaattisesti ole hyvä siksi, että sitä on pelkistetty. Pelkistetty teksti voi olla täysin elotonta ja latistaa lukuinnon heti ensimmäisen sivun jälkeen. Luovan kirjoittamisen vaikeus piilee minusta juuri hyvän pelkistetyn tekstin tuottamisessa. Sen täytyy olla heti ensimmäisestä sanasta alkaen vangitsevaa, riittävän nopeasti etenevää ja omiaan luomaan lukijan sisäisillä verkkokalvoilla elävän kuvan siitä, mitä kirjassa tapahtuu. Kuten yhdessä vastauksessa jo todettiin, nyrkkisääntönä tämänkaltaisen tekstin kirjoittamisessa on verbien runsas käyttö.
Tämänkaltaisen verbirikkaan kerronnan painotus ei ole mikään ihan uusi villitys. Hyvästä esimerkistä käy Mika Waltarin vuonna 1935 ilmestynyt kirjoitusopas nimeltä "Aiotko kirjailijaksi?" Siinä Waltari kirjoittaa seuraavaa:
"Elävät pikkuseikat tekevät tyylisi eläväksi. Jos kerrot, että joku henkilösi miettiessään poimi hermostuneesti tulitikkuja laatikosta ja katkoi puhuessaan niitä pieniksi palasiksi, luot hänestä elävämmän ja todellisemman kuvan kuin perusteellisesti selittäessäsi, että hän oli sillä hetkellä hermostunut ja mietti ankarasti, miten pääsisi pinteestä."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 954121
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten122142- 791668
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1531534Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3171498Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t81401- 201303
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1271290Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291259Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin451107