ja ajattelin, että onpa se kaunis ja söpö yhtäaikaa. kyllä minulla on sitten käynyt hyvä tuuri ja toisaalta, tiedän että myös vaimolleni oli onnenpotku myös kun minut sai.
:-)
:-)
Katselin aamulla nukkuvaa vaimoani
aviomis-007
151350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niimpä varmaa,,Kaksinkertainen onni. Missähän se mun Onnini luuraa ! Alan jo kyllästyä odottamaan.
Mä sitten heräsin 10 vuoden yhdessä nukkumisen jälkeen taas siihen taloa tärisyttävään kuorsaukseen ja ukkoa töniessä näin sen suu auki rönöttävän, vanhalle kaljalle haisevan kumppanin vähä eri valossa ku ap.
Sohvalle kömmittyäni tiesin taas aamulla selkää kivistävän ja päätä särkevän jatkuvasta heräilystä moottorin vieressä..no..ehkä mekin ansaitaan toisemme..oon kova kuulemma piereskeleen unissani..
Ehkä meidän kaikkien pitäis jonnekin kirjoittaa kuinka paljon kumppaniamme rakastamme, mitkä ovat hänen parhaita puoliaan, mihin alunperin ihastuttiin jne. Sitten voisi kerran vuodessa käydä sieltä kattomassa ja palauttaa sen fiiliksen mieleen. Ehkä silloin vielä 10 vuodenkin jälkeen maistuisi avio-onni. Mä aion ainakin yrittää :D
"Ehkä meidän kaikkien pitäis jonnekin kirjoittaa kuinka paljon kumppaniamme rakastamme, mitkä ovat hänen parhaita puoliaan, mihin alunperin ihastuttiin jne. Sitten voisi kerran vuodessa käydä sieltä kattomassa ja palauttaa sen fiiliksen mieleen."
Entäs sitten kun siellä "mihin ihastuin" lukee vaimon kohdalla:
hyvä perse
kaunis hymy
iloinen mieli
eikä mikään niistä pidä enää paikkaansa :-(
voi voi tässä alkaa jo murehtimaan tulevaisuutta vaikka nyt menee loistavasti
-sikspäkki
-romanttinen luonne
-tyylikäs pukeutuminen
Sitä tulevaisuuden äyskivää kaljamahaista lötköpöksyä ajatellessa, kylmä hiki nousee otsaan....
"Entäs sitten kun siellä "mihin ihastuin" lukee vaimon kohdalla:
hyvä perse
kaunis hymy
iloinen mieli"
Nii-in, melko tutun kuuloinen lista. Sitten tuli liikakilot, pahantuulisuus, kaunaisuus ja periksiantamattomuus, ja hymystäkin näki enää vain vilauksia silloin tällöin hyvinä päivinä... ja aina siitä sai väliaikoina maksaa raastavilla riidoilla. Toki RAKASTUIN ajan kanssa vaimooni, mutta niinä aikoina kun meni huonommin, molempien syystä, niin silloin ei olisi yhtään haitannut jos enemmän olisi ollut jäljellä siitä kuvasta mihin aikoinaan IHASTUIN. Ero siitä joka tapauksessa tuli.
Samoja ajattelin minäkin, saan herätä nänen vieressään ja katsella hänen nukkumistaan...
Kun yhdessä olemisen tapa on yhteinen, läheisyyden tarve samaa luokkaa ja molemmilla kunnioitus itseä sekä toista kohtaan, yhdessä oleminen on nautinto.
En väitä olevani mikään onnenpotku, mutta olenpa kelvannut. Se riittää minulle nyt, erottuani ja sen jälkeen viimein itselleni oikean kumppanin taas löydettyäni.
Kuis kauan on yhteiselonne kestäny? Siis yhdessä nukkumisenne?
Kun ei se munkaan ukko alussa kuorsannu..enkä mäkään varmaan piereskelly..
Eikä ukko myönnä nytkään kuorsaavansa..enkä mä piereskelleeni..en kauheesti muutenkaan piere,miksi muka sitte öisin? No,ukko sanoo samaa..
No itsenäisyyspäivänä tuli 23 vuotta täyteen ja vielä riittää rakkautta ja hellyyttä,väliin on ollu huonompia aikoja mutta periksi ei oo annettu vaan niitä parempiia aikoja ooteltu! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu (kuorsaus ja muut), huumoria vaan rutkasti peliin tai korvatulpat korviin ;) Kun on kauan yhessä sitä oppii näkemään tavallaan toisen hyvät puolet niitten huonojen ohi, ja kun muistuttaa ettei itekkään täydellinen ole niin jaksaa olla armollisempi myös sille rakkaalleen.niin tuo 23 vuotta naimisissa, siihen vielä seurusteluaika vajaa pari vuotta,;)
Katteeks käy!! No,onnee vaan! jatkossakin!
Ei muuten auta korvatulupatkaan..taidan ruveta nukkuun muualla. :(
Nauti nyt tilanteestasi niin kauan kuin voit. Puolisot muuttuu ja maailma muuttuu, voi tavatkin muuttua ja kun elämään kuuluu sekin kääntöpuoli sitten rakkautta kysytäänkin. Kasvakaa yhdessä vielä sittenkin ettei elämä eroon vie. Rakasta häntä eniten silloin kun hän ansaitsee sitä vähiten.
Kiitos Mimmi vaan ;), nuorena mentiin yhteen ja moni sanoi jo valmiiksi ettei kestä tää liitto, mutta niin on vaan kestäny ja ne sanojat on ite eronneet jo ajat sitte, ei sitä toiset voi tietää miten elämä menee ite se on elettävä. Tuohon kuorsaukseen vielä itekki joudun joskus sohvalla nukkuun ku tuo armas vetelee hirsiä raskaan työpäivän jälkeen, mutta siihenki tottuu ;) Jaksuja vaan teille
Mä rakastuin mun nykyiseen vaimooni yli 20 vuotta sitten sen aivan tavaansinisiin silmiin. Soiteltiin sitten muutama viikko, ja tavattiin uudestaan. Sen koommin en ole niitä sinisilmiä nähnyt, olivat kuulemma sinä iltana värilliset piilarit.
Täässä kuitenkin vielä mennään.
voi että kun tuollaisia miehiä ja suhteita olis vähän enemmän niin meitä eronneitakin olis varmaan huomattavasti vähemmän onnea teille jatkossakin:)
Kateeks käy,kun joillain onnistuu..
Itse katsastelen parhaillaan asuntoa itselleni ja lapsille..