Olen 50v ja seurustellut nyk mieheni kanssa n.4v. Erosin pitkästä avioliitosta ja olin sinkkuna vuoden verran. Sitten rakastuin vaaleaan mieheen, joka tuntui silloin täydelliseltä. Muutin kotikaupungistanikin maalle ("miehen perässä") pieneen kämppään kun vielä luulin, että me joskus yhteen muutettais. 3 vuotta olen asunut täällä,mies asuu äitinsä kanssa omassa talossa. Se talo taas on niin pieni, etten minä sinne mahdu ja jos aloitan puhumisen oman talon hankkimisesta, se keskustelu tyssää siihen, että katsotaan nyt ja en voi jättää äitiä..jne. Mies ei käy täällä minun kämpässäni, minä käyn hänen luonaan (ja tietysti äitinsäkin luona) säännöllisesti, siivoan ja pyykkään siellä silloin. Kahdenkeskisiä hetkiä meillä ei ole. Halauksen sain viimeksi 08.11.-09, joo uskokaa vain, kirjoitin päivämäärän ylös, oli se sellainen yllätys.
Mies on kyllä muuten tosi kiltti, ei juo,ei lyö. Mutta tulevaisuus miehen ja hänen äitinsä ehdoilla elämisestä kuulostaa kyllä pahalta.
Mies on kyllä muuten tosi kiltti, ei juo,ei lyö. Mutta tulevaisuus miehen ja hänen äitinsä ehdoilla elämisestä kuulostaa kyllä pahalta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
just jätin yhden mammanpojan, joka ei uskaltanut kertoa äidilleen että hänellä on naisystävä.
mies 31 v, heh. suosittelen heivaamaan pihalle moisen miehen, joka tarvitsee vain kotipalvelua.
uskon, että on hurmaava luonne, mutta ei tuo kuulosta siltä että olisi miehinen mies.
Miehen tulee luopua vanhasta perheeestäään ja perustaa uusi Sinun kanssasi. ET ehkä ole kuitenkaan olehänen viimeinen vakintansa. Miehesi luottaa vaistoonsa ja jättää Sinut, luulen.
>Ettei nyk.miehesi ole saanut napanuoraa irti Äitistään..Minä annan sinulle kullanarvoisen ohjeen,mutta lupaa
noudatta tätä..
1. kysy mieheltä meinaako hän jatkaa kanssasi ja jos vastaus on kyllä..
2.>sanot miehelle ,että muutatte yhteen ja äiti jää omaan asuntoon..
3.mikäli mies ei suostu sano ,ettet tule häntä tapaamaan ,ennenkuin hän antaa vastauksen asiasta.
4.ei ole sinun asiasi autella tulevaa anoppia,ainakaan vielä..
5. tee asia kerralla selväksi.Ei se asia miksikään muutu,ellet vaadi suoria vastauksia..
6. lopeta tuollainen moralisoiminen ja etene tämän ohjeen mukaan ,koska muussa tapauksessa 10 vuoden
päästäkin mietit samaa asiaa...
Kiitos teille vastauksistanne;entinen avokki,saman kokenut ja psykologisi.
Mietin tarkaan teidän vastauksianne, ja oikeassahan te olitte. Ei tästä mitään tullut. Yritin puhumalla saada miestä ymmärtämään tilanteeni, ja pyysin että oltaisiin enemmän täällä kämpilläni kahdestaan. Mutta nyt kun olen ollut menemättä hänen kotiinsa, hän on käväissyt pari kertaa/vko ja silloinkin istuu takki ja lakki päässä sohvalla. Sehän on selvä merkki siitä ettei haluakaan olla täällä pidempään. Valittaa vain, että kun me ei nähdä enää niin usein kuin ennen jollei hän tule tänne luokseni. Oli tottunut siihen, että minä pakkasin aina kassini ja menin hänen luokseen. No, tänään oli taas sellainen päivä, että hän käväisi, totesi miettineensä asioita, myönsi, ettei tästä varmaan voi tulla mitään, ja hänellä on jo kiire auttamaan äitiä.
Niinpä lähti kotiinsa - päätös jäi tavallaan ilmaan - mutta kyllä tämä suhteen loppumista tarkoittaa. Aion vielä käväistä hänen luonaan kerran: haen tavaroitani pois (ei niitä siellä paljon ole, pesuvehkeet vain, muut olen aina kantanut edestakaisin). Tyhjältä olo tuntuu nyt, mutta uskon, että tämä on oikea ratkaisu.
>Ratkaisun asiassa...On tuollainen asia mihin ei kannate ripustautua ,ellei mies tajua ,niin
kannattaa tehdä omat ratkaisut asiassa,niin kuin teit..Itse erosin vuosi sitten vaimosta,,..onnea sinulle