Olen aika hankalassa paikassa tällä hetkellä. Erosin avovaimostani 2 vuotta sitten, ollaan pidetty yhteyttä kuitenkin silloin tällön. Ero tapahtui minun aloitteestani, kai nuoruuden juoksut olivat jääneet juoksematta ja kokematta.
Minun ja eksäni suhde oli muuten täydellinen, henkisesti ainakin. Fyysisesti itse aktiivisena luulin, että on olemassa samalla lailla aktiivisia naisia kuin minäkin ja en halunnut pettää, niin katsoin parhaaksi erota, häntä kunnioitan senverran etten halunnut muuta mielipahaa hänelle.
Pari vuotta seikkailtuani löysin ihmisen taas jonka kanssa henkisesti olemme samalla aallonpituudella, mutta taas tämä fyysinen puoli hänen kanssaan on niin ja näin. Aika ajoin olen miettinytkin kuinka hyvä fyysinen puoli minulla ja eksälläni olikaan, en vain osannut sitä arvostaa silloin, olin typerä ja kokematon osaltani.
Nyt sitten kävi niin että eksäni otti kuukausi sitten yhteyttä ja olemme tavanneet pari kertaa, hän kertoi edelleen kaipaavansa. Mitään fyysistä meidän välillämme ei ole tapahtunut vielä. Myönsin että olen itsekin kaivannut häntä, hänen kanssaan minulla oli hyvä olla henkisesti ja olimme hyvin onnellisia henkisellä puolella ja fyysinenkin puoli oli parasta mitä ikinä oli ollut, parempaa kuin 2 vuodessa oli ollut kenenkään kanssa. Tajusin sen vasta myöhemmin kun olin hänet jättänyt.
Nyt olen sitten hankalassa paikassa, kun olen tapaillut toista henkilöä, jonka kanssa tämä henkinen yhteys on pelannut myös hyvin, mutta hänen kanssaan fyysinen puoli ei oikein ole toiminut. Hän ei ole niin kiinnostunut ja aktiivinen sillä saralla. On todella hankala miettiä nyt mitä tekisin. Tunteet heittävät päivittäin häränpyllyä enkä voi oikein keskittyä mihinkään.
Minua ei vaivaa eksän seikkailunsa vuosien varrella, onhan niitä kummallakin, mutta mietinkin kuinka hankala hänellä on enää luottaa siihen , että pysyn hänen vierellään nyt jos hänen kanssaan jatkan? Epäileekö, että kohta se taas lähtee menemään? En kuitenkaan ala vakavasti tapailemaan kumpaakin henkilöä, vaan jompi kumpi on valittava kun tunteet selviävät, tiedän sen kuitenkin että mitään paskamasita "pidä kummatkin varalla" en ala tekemään. Ja siis rehellinen olen ollut kummallekin, että tapailen myös muita.
Ehkä mietinkin että voiko hän antaa anteeksi vai nouseeko hänelle epäilys vaikka vannoisin pysyväni hänen kanssaan. Mietin myös että johtaako epäilyt siihen, että hän saattaa heikkona hetkenä sortua johonkin typerään. Toisaalta tämän toisen kanssa fyysinen puoli eli seksi saattaa parantua ajan kanssa.
Ompa tää taas vaikeeta. Tekis mieli huutaa vaan niin kauan ilmaan että pää räjähtää.
Kommentteja?
Minun ja eksäni suhde oli muuten täydellinen, henkisesti ainakin. Fyysisesti itse aktiivisena luulin, että on olemassa samalla lailla aktiivisia naisia kuin minäkin ja en halunnut pettää, niin katsoin parhaaksi erota, häntä kunnioitan senverran etten halunnut muuta mielipahaa hänelle.
Pari vuotta seikkailtuani löysin ihmisen taas jonka kanssa henkisesti olemme samalla aallonpituudella, mutta taas tämä fyysinen puoli hänen kanssaan on niin ja näin. Aika ajoin olen miettinytkin kuinka hyvä fyysinen puoli minulla ja eksälläni olikaan, en vain osannut sitä arvostaa silloin, olin typerä ja kokematon osaltani.
Nyt sitten kävi niin että eksäni otti kuukausi sitten yhteyttä ja olemme tavanneet pari kertaa, hän kertoi edelleen kaipaavansa. Mitään fyysistä meidän välillämme ei ole tapahtunut vielä. Myönsin että olen itsekin kaivannut häntä, hänen kanssaan minulla oli hyvä olla henkisesti ja olimme hyvin onnellisia henkisellä puolella ja fyysinenkin puoli oli parasta mitä ikinä oli ollut, parempaa kuin 2 vuodessa oli ollut kenenkään kanssa. Tajusin sen vasta myöhemmin kun olin hänet jättänyt.
Nyt olen sitten hankalassa paikassa, kun olen tapaillut toista henkilöä, jonka kanssa tämä henkinen yhteys on pelannut myös hyvin, mutta hänen kanssaan fyysinen puoli ei oikein ole toiminut. Hän ei ole niin kiinnostunut ja aktiivinen sillä saralla. On todella hankala miettiä nyt mitä tekisin. Tunteet heittävät päivittäin häränpyllyä enkä voi oikein keskittyä mihinkään.
Minua ei vaivaa eksän seikkailunsa vuosien varrella, onhan niitä kummallakin, mutta mietinkin kuinka hankala hänellä on enää luottaa siihen , että pysyn hänen vierellään nyt jos hänen kanssaan jatkan? Epäileekö, että kohta se taas lähtee menemään? En kuitenkaan ala vakavasti tapailemaan kumpaakin henkilöä, vaan jompi kumpi on valittava kun tunteet selviävät, tiedän sen kuitenkin että mitään paskamasita "pidä kummatkin varalla" en ala tekemään. Ja siis rehellinen olen ollut kummallekin, että tapailen myös muita.
Ehkä mietinkin että voiko hän antaa anteeksi vai nouseeko hänelle epäilys vaikka vannoisin pysyväni hänen kanssaan. Mietin myös että johtaako epäilyt siihen, että hän saattaa heikkona hetkenä sortua johonkin typerään. Toisaalta tämän toisen kanssa fyysinen puoli eli seksi saattaa parantua ajan kanssa.
Ompa tää taas vaikeeta. Tekis mieli huutaa vaan niin kauan ilmaan että pää räjähtää.
Kommentteja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse seksuaalisena henkilönä kannatan suhdetta jossa koko paketti toimii. Itsellä vaan on niin paska tilanne, että tuli sitouduttua mieheen, joka ei ole niin aktiivinen kuin minä. Nyt sitten saa ruikuttaa joka palstalla ja yrittää olla miehelle mieliksi. Jo hänen ollessa 20v hän ei ollut kovin aktiivinen ja arvaa mitä on nyt 36 vuotiaana...täys pappa. Henkinen puolikin meillä on ihan huono. Olis pitänyt tarkemmin katsoa silloin nuorena kun tarjontaa vielä oli. Mutta tämä mies vain sai sydämeni. (kyllä rakastan edelleen, mutta toivo alkaa jo hiipumaan, että saisin koskaan sellaista suhdetta kuin haluaisin).
Voi olla että parin vuoden ero on tehnyt teille hyvää...molemmat voivat arvostaa ihan eritavalla.
En voi muuta sanoa kuin kuuntele vaistoasi ja sydäntäsi..sekään ei todellakaan ole helppoa. Minulla ja exällä myös 2 v erosta aikaa, meillä tosin oli eron näkyvänä syynä uskottomuus...paljon vaikeammat lähtökohdat siis jatkaa. Mutta kahdessa vuodessa tapahtuu ihmeitä kummankin henkisen kasvun suhteen, näkee omat puutteensa silloin ja nyt, pystyy puhumaan niistä syyttämättä. Anteeksianto on elämän jatkumisen edellytys monessakin mielessä. Kyky selvittää vanhat ongelmat ja oppia niistä.
Silti mietin - olen saavuttanut nyt sellaisen itsenäisyyden mistä aina silloin uneksin. Toisaalta menin itse "vangiksi kultaiseen häkkiin" tuntematta itseäni yhtään, miettimättä mitä haluan. Mietin, uskallanko ottaa riskin..mies kysyy, mitä voin menettää. Kaiken..kaiken tämän mitä minulla nyt on. Mutta jos rakastaa tarpeeksi, haluaa ottaa sen riskin. Rakkaus vaan ei ole yksiselitteinen asia. Moni on sitä mieltä, että kun rakastaa, ihminen on satavarma. Itse olen huomannut, ettei se asia ole niin ehdoton. Menneet huonot kokemukset tekevät epäileväiseksi, epäileväiseksi myös itseään kohtaan. Rakkaus vaatii tilaa hengittää, olla erillinen ihminen vaikka asuu yhdessä. Pelottaa liikaa, että menetän taas sen erillisyyden jos annan meille mahdollisuuden.
Samaa mieltä olen, että seksuaalisen puolen täytyy toimia. Mulla vähän sama vika...Kun tapailin yhtä miestä, huomasin ensi kerran eläissäni etten ollut yhtään halukas. Oikeen huvitti kun mies sai musta sellaisen kuvan, että seksi on jotenki kökköä...ei todellakaan, mies vaan totaalisen väärä..ei se ole ulkonäöstä kiinni se halu niin paljon kuin henkisestä kipinästä, yhteenkuuluvuuden tunteesta. Toki myös ulkonäöstä mutta se yksistään ei riitä. Mä huomaan siitä, jollen halua jotain ihmistä, niin aivan turhaa tuhlata aikaa sellaiseen suhteeseen..tän exän kanssa huolimatta yhdessä vietetyistä vuoristoratavuosista, niin koskaan en lakannut tuntemasta seksuaalista vetoa häneen. Henkisellä tasolla hän osaa ärsyttää ja provoisoida...mutta jälkeen päin ymmärsin senkin olevan hänen puutteellinen tapansa ilmaista rakkauttaan.
En osaa millään tavalla neuvoa, itse sen tiedät parhaiten...teidän pitää tosissanne miettiä, miten ette tee samoja virheitä uudestaan, ja jos teette, miten selvitätte ongelmat niin että se kasvattaa luottamusta välillänne, niin että kriisien myötä vain pidätte yhtä entistä kovemmin. Eikä niin että lähdetään lätkimään, kun tulee vaikeaa. Kysymyksiä...Rakastatko häntä? Tekisitkö mitä vain hänen vuokseen? Vai oletko enemmänkin imarreltu siitä että hän haluaa sinut takaisin? Ihminen tarvitsee vastarakkautta..kuinka moni suhde onkaan syntynyt siitä tarpeesta, unohtaen sen tosiasian, että mikään suhde ei toimi ilman vastavuoroisuutta. Ihmisen täytyy saada rakastaa ja olla rakastettu. Täyttyvätkö nämä tarpeet sinun ja exäsi välillä?