Kun kaksi ihmistä muuttaa saman katon alle omista asunnoistaan, niin silloinhan on parhaimmillaan / pahimmillaan 2x kaikkea (tv, mikro, kahvinkeitin jne) ja sitten niitä tavaroita, mitä on enemmän kuin 20 (mukeja, lautasia, pyyheliinoja jne). Mitä olette tehneet "ylimääräiselle" tavaralle? Kylmästi vain jakoon huuto.netiin ja kavereille ja kirpputoreille? Vai oletteko jemmanneet joitain tavaroita kaiken varalta, että jos sattuukin tulemaan ero? Onko yhteenmuutettaessa enää "mun tämä, sun tuo"? Paitsi sitten jos kuitenkin erotaan? "mun tämä, mun tämä, mun tämä...sori, sulle ei mitään".
Tavarat yhteenmuutettaessa...mihin?
Tyttöystävä...
111021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuules, älä tee yhteenmuutosta sen suurempaa ongelmaa kun siinä on! :)
Lyhyt ja ytimekäs ohje: kaiken ylimääräisen viette varastoon tai myytte/annatte pois. Me raahasimme molempien vanhempien luo (heillä omakotitalot) varastoon pahvilaatikkoihin jonkun verran ylimääräistä. Mitään emme myyneet pois.
Tavaroiden suhteen mielestäni oli myös helppoa, tässä pari esimerkkiä siitä, mitä yhteiseen kotiimme tuli:
-poikaystävän sohva, siksi että se on parempi ja hienompi kuin omani
-poikaystävän sänky, siksi että se oli paremi ja isompi kuin omani
-minun kirjahyllyni, koska poikaystävällä ei ollut. Myös kaikki muut hyllyt minulta
-sohvapöytä ja tietokonepöytä poikaystävältä, koska hänellä ne olivat hienommat
-astiasto minulta, koska se oli hienompi
-kattiloita, paistinpannuja ym. molemmilta
-iso ruokapöytä tuoleineen tuotiin poikaystävän kotoa, koska meillä kummallakaan ei ollut ruokapöytää aiemmin opiskelija-asunnoissamme ollut
-mikro ja kahvinkeitin poikaystävältä, vedenkeitin minulta
-molempien läppärit vierekkäin tietokonepöydällämme
jne jne jne
Lyhyesti tiivistäen: mietimme ja puhuimme etukäteen että millä tavalla haluamme sisustaa, katsoimme sitten mitä meillä on, ja keskustelimme siitä, että ostetaanko kenties jotain uutta. Huonekaluistamme valitseimme ja saimmekin ihan mukavasti yhteensointuvan kokonaisuuden, verhot ja sohvatyynyt ym tekstiilit sitovat kokonaisuuden yhteen. Uutena ostimme vain hienot, uudet matot ja pari sisustustaulua.
Meillä on onneksi samanlainen sisustusmaku ja värimaailmastakin olimme heti yksimielisiä, näin ollen meidän oli varsin helppo sisustaa.
eipä niitä juuri ylimääräisiä ollut, vaikka 2 kotia yhteen liitettiin. Mitään "ylimääräistä" ei jäänyt, käikki pyyhkeet ja lakanat tuli käyttöön, samoin astiastot, kiva kun ei aina tarvitse samoista kipoista juoda on mistä vaihdella ;) Kodinkoneet oli juuri sopivasti niin, että mikä toiselta puuttui toiselta löytyi, esim. mulla oli pesukone, miehellä ei, mulla ei taas ollut tietsikkaa joten se tuli mieheltä, multa tuli tv, miehellä oli vaan romu antiikkinen matkatelkkari joka heivattiin jne....
Oletko ihan varma, että niitä tavaroita niin kamalasti jäisi yli? Pyyhkeet, lakanat ym.on kuitenkin kulutustavaraa ja niitä menee aina, eipä tarvitsis vähään aikaan ostella, samoin telkkareitakin voi hyvin olla 2 eri huoneissa.
Riippuu tietysti paljon mistä tilanteesta pari päättää muuttaa yhteen. Ovatko he molemmat opiskelijakämpissä asuvia parikymppisiä, jo yhden liiton nähneitä 40-vuotiaita vai kenties pitkään sinkkuina olleita kolmekymppisiä. Eri elämäntilanteissa olevilla kun on eri määrä tavaroita.
Me muutimme yhteen tilanteessa, jossa minä asuin solukämpässä (jossa olin asunu n. vuoden) ja mies yksiössä (yksillään asumista takana parisen vuotta). Luonnollisesti minulla ei ollut läheskään yhtä paljon huonekaluja kuin poikaystävälläni, minullahan oli vain huone täytettävänä, hänellä isompi kämppä. Minä roudasin yhden sohvan vanhempieni luo varastoon (josta sen hain sitten kun muutimme kaksiosta isompaan), muuta isompaa ei ollut ylimääräisenä. Tuo sohvakin oli melko uusi ja mukava, joten en halunut siitä luopuakaan.
Meillä meni siis kalusteiden osalta helposti, molemmilla runkopatjasängyt joita yhdistimme isommaksi sängyksi, molempien kirjoituspöydät siirtyivät uuteen asuntoon, olimmehamme molemmat opiskelijoita, ja miehelläni oli kirjahylly-vitriini -yhdistelmä sekä keittiöpöytä. Loput tarvittavista huonekaluista hankimme yhdessä. Televisioita oli kaksi, joista isompi sijoitettiin olohuoneeseen ja pienempi makkariin. Silitysrautoja oli kaksi, molemmat täysin saman merkkisiä, annoin omani äidilleni. Silityslautojakin oli kaksi, toisen annoimme opiskelukaverilleni jolla ei ollut sellaista. Mukeja oli ISO kasa, mutta niin ne vaan kaappeihin mahtuivat, samoiten verhot, pyyhkeet ja lakanat.
Eli riippuu täysin, mistä tilanteesta muuttaa yhteen ja minkä kuntoisia tavarat ovat. Jos toisella on ikivanha kahvinkeitin ja toisella uusi, tuo vanhempi joutaa varmasti kaatopaikalle. Ylimääräisen mikron voi aina luovuttaa opiskelevalle sukulaiselle tai vaikkapa viedä kierrätyskeskukseen jos ei löydy tarvitsijaa tuttavapiirissä. Televisioita on hyvä olla kaksi, sillä salkkarit voi mennä urheilun kanssa päällekkäin ;)
Miehellä täytyy aina olla koti kaiken varalta. On sitten aina paikka, johon mennä. Ja tämä varakoti pidetään täysin kalustettuna ja käyttövalmiina.
Itse huomasin tuon mallin toimivaksi. Yksi koti-irtaimisto sinällään ei "pyydä mitään", kun on kertaalleen hankittu ja maksettu. Ja sama pätee poikamiesvuosina hankittuun asunto-osakkeeseen: Velaton, eli sen hoitovastike ei missään tunnu.
Ko. asuntoa en ole edes vuokralaisten tuhottavaksi antanut, kun olen sen aikanani mieleiseksi remontoinut.
Nykyinen parisuhde on kestänyt 10 vuotta tällä järjestelyllä. Tosin tuo bonusasunto palvelee työ- ja harrastetilana, kun olen yrittäjä. Mutta valmius asua siinä on koko ajan olemassa.
Suosittelen kaikille varautumista. Ettei tipu tyhjän päälle jos elämä heittelee
.
mitä järkeä on siinä, että jo ennen kuin edes muutetaan yhteen, aletaan säästää tavaroita mahdollista eroa varten? eikö silloin ole toinen jalka koko ajan ulkona kotiovesta? onko tällainen nykyään yleistäkin?
kaikki tavarat on kodissa yhteisiä riippumatta siitä, kuka ne on hankkinut (mun mielestä) varsinkin jos toinen on tilanpuutteen vuoksi luopunut omistaan..
eron sattuessa tietenkin on käytettävä järkeä ja kohtuutta asioissa, se ei ole vaikeaa.
Vaikka sinänsä tuntuu hululta heittää tai myydä pilkkahinnalla hyvää kamaa pois, niin varaston täyttäminen roinalla se vasta järjetöntä onkin! Varastotilasta on muutenkin _aina_ puutetta, joten vanhojen pöytien, sohvien tai kodinkoneiden jemmaaminen varastoon on täysin vajaata toimintaa.
"kaikki tavarat on kodissa yhteisiä riippumatta siitä, kuka ne on hankkinut (mun mielestä)"
tottakai ne on yhteisiä, paitsi eron sattuessa. ex-avovaimo lähti kodistamme mukanaan lähinnä joitakin kippoja ja kuppeja sekä ikivanha tv-pöytä, , opiskelija kun oli, joten lähes kaikki tavarat oli ostettu minun rahoillani. Jos nykyinen päättää lähteä, edessä on täysin sama juttu. Tässä kämpässä voi lautasten ja kippojen lisäksi laskea yhden käden sormilla avovaimon hankkimat tavarat. Yksi nojatuoli taitaa olla sen.
kun muutetaan yhteen, kaikki on yhteistä, mutta kun erotaan, tehdään selvä jako. ei tule kuuloonkaan että avokki veisi mennessään ostamani 2000e sängyn, 1500e television, 2000e tietokoneen tai noin 1800 euroa maksaneet olohuonekalusteet.
Kaikki paremmat kamat tietenkin otetaan käyttöön, huonot kamat myydäänt tai annetaan pois.
Ei ole mitään järkeä säilöä jotain kahvikuppeja 2-3v mahdollisen eron varalta. Varastotilahan siinä loppuu kesken.
Jos ero tulee, niin kamat vaan jakoon sen perusteella kumpi ne on hankkinut ja hakee puuttuvat kaupasta. Fiksu tapa ostella tavaroita yhteiseen asuntoon on sellaine, että ei osteta mitään puoliksi vaan jokatoinen tavara toiselle ja niin edespäin. Tällöin erossa on helppo jakaa tavarat sun-mun-periaatteella.
juu en tietenkään tarkoittanut, että toinen saa erossa yhtään mitään, jos ei ole mitään ostanutkaan. olen aina luullut olevani suht kyyninen, mutta avoliittoasioissa olenkin näköjään romantikko. mulla 2. avoliitto menossa myös ja eksän kanssa tavaroiden jako sujui mallikkaasti (olin ostanut suurimman osan tavaroista, hän taas ehkä tienannut jonkin verran enemmän muuten, joten eron tullessa ei ollut vaikea laittaa puoliksi, koska hän oli varmasti maksanut suhteessa enemmän menoista, vaikka vuokra meni puoliksi) mielestäni "ostan tämän tavaran, osta sinä seuraava" -ajattelut ovat hyvin kaukana omasta käsityksestäni avoLIITOSTA, jossa kaksi ihmistä elää YHDESSÄ YHTEISTÄ omaisuutta kartuttaen..tietenkin olettaen, että molempien tulot tavallaan yhteisessä käytössä. samoin jaksa avoliitossa ruokakaupan kuittien vertailua ja kassalla maksamisen vuorottelua, en tällaiseen jaksaisi kuluttaa energiaa ikinpäivänä. tämähän on ilmeisesti aika normaalia.
ainut, mitä olen sopinut on säästöt: jos tulee ero niin molempien rahat lasketaan yhteen ja sitten jaetaan sen perusteella, miten on tienannut (esim 30/70 jos palkoissa iso ero). ainoastaan erittäin kalliit harrastukset yms. voivat vaikuttaa jakoperusteisiin.
soveltamani menettely toimii siis pareilla, joilla raha ei ole koko ajan lopussa tai raha muutenkaan ole erityisen tärkeä asia, mutta sitä on riittävästi.
nämä ovat siis mun mielipiteitä, enkä ole ketään neuvomassa, miten pitää elää..jokainen tyylillään. tällaiseen menettelyyn vaaditaan 100% luottamus avokumppaniin ja suhteeseen.
Paremmat käyttöön, loput jakoon. Kumpikaan ei omistanut mitään niin hienoa tai arvokasta, että ei olisi voinut lahjottaa pois... oma 14-tuumainen ja säästä riippuen mustavalko- tai väritelkku löysi sekin uuden omistajan. Sisaruksille, sukulaisille, kavereille, olin paljon tuttuja joille kotoa muutto oli ajankohtainen. Ja loput vanhempien luo (mm. sieltä opiskelijakämppään mukaan ottamani sänky).
Minun kotoa muuttaessani astiastoni valittiin yhdessä, vaikka muutinkin silloin vasta itsekseni asumaan, samoin miehen luo valittiin sohvat yhdessä jo pari vuotta ennen kuin päädyttiin saman katon alle. Kaikki (henkilökohtaisia vaatteita yms.) lukuun ottamatta oli heti "meidän". Eroon varautuminen ei käynyt pienessä mielessäkään...
Me päädyttiin siihen että melkein kaikki pois ja uudet tilalle! Kyllähän niitä saa sitten ostettua jos ero tulee ja makukin saattaa olla muuttunut vuosien varrella.