http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011210915856_uu.shtml
Onneksi meillä Suomessa on apteekit, joiden lääkealan ammattilaiset eli farmaseutit ja proviisorit tarkistavat, onko lääkärin määräämät lääkkeet ja niiden annokset oikeat. He myös pitävät huolen siitä, ettei potilaan lääkehoidossa tapahdu interaktioita eli yhteisvaikutuksia. Kaksi harmitonta lääkettä voi yhdessä muodostaa tappavan koktailin. Lääkärit eivät vaitettavasti tunne lääkkeitä yhtä syvällisesti kuin farmasistit, minkä kyllä ymmärtää kun miettii miten valtava ja laaja käsite lääkkeet on. Farmasistit (suomen kielen vastine englannin pharmacist sanalle) opiskelevat yliopistossa kaiken mahdollisen lääkkeistä ja niiden valmistuksesta yms. Lääkärit opiskelevat muun muassa diagnostiikkaa eli miten tunnistaa ihmisten sairaudet, miten tikata haavvat ja tietenkin paljon muuta. Molemmat ammatit erittäin tärkeitä ja tukevat toisiaan.
Se mikä Suomessa on vielä vinksallaan on sairaalafarmasia, joka on vielä vauvankengissä. Maaimalla terveydenhuolto tunnetaan kultaisena kolmiona: lääkärit, farmasistit ja sairaanhoitajat. Kaikkia tarvitaan. Maailmalla sairaalafarmasistit huolehtivat muun muassa vaativimmista lääkehoidoista, kuten sytostaattihoidoista. He myös tarkistavat kaikkien osastoilla olevien potilaiden lääkehoidon toimivuuden ja oikeellisuuden ja neuvovat tarvittaessa lääkäriä. Tällainen toiminta lisää potilaan lääketurvallisuutta huomattavasti. Voin kertoa, että ko. toiminta tulee yleistymään rajusti suomalaisssa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa lähitulevaisuudessa. Sairaalafarmasisteja on meillä jo ja ne ovat tulleet jäädäkseen (hyvä niin) =)
T. Proviisoriopiskelija
Onneksi meillä Suomessa on apteekit, joiden lääkealan ammattilaiset eli farmaseutit ja proviisorit tarkistavat, onko lääkärin määräämät lääkkeet ja niiden annokset oikeat. He myös pitävät huolen siitä, ettei potilaan lääkehoidossa tapahdu interaktioita eli yhteisvaikutuksia. Kaksi harmitonta lääkettä voi yhdessä muodostaa tappavan koktailin. Lääkärit eivät vaitettavasti tunne lääkkeitä yhtä syvällisesti kuin farmasistit, minkä kyllä ymmärtää kun miettii miten valtava ja laaja käsite lääkkeet on. Farmasistit (suomen kielen vastine englannin pharmacist sanalle) opiskelevat yliopistossa kaiken mahdollisen lääkkeistä ja niiden valmistuksesta yms. Lääkärit opiskelevat muun muassa diagnostiikkaa eli miten tunnistaa ihmisten sairaudet, miten tikata haavvat ja tietenkin paljon muuta. Molemmat ammatit erittäin tärkeitä ja tukevat toisiaan.
Se mikä Suomessa on vielä vinksallaan on sairaalafarmasia, joka on vielä vauvankengissä. Maaimalla terveydenhuolto tunnetaan kultaisena kolmiona: lääkärit, farmasistit ja sairaanhoitajat. Kaikkia tarvitaan. Maailmalla sairaalafarmasistit huolehtivat muun muassa vaativimmista lääkehoidoista, kuten sytostaattihoidoista. He myös tarkistavat kaikkien osastoilla olevien potilaiden lääkehoidon toimivuuden ja oikeellisuuden ja neuvovat tarvittaessa lääkäriä. Tällainen toiminta lisää potilaan lääketurvallisuutta huomattavasti. Voin kertoa, että ko. toiminta tulee yleistymään rajusti suomalaisssa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa lähitulevaisuudessa. Sairaalafarmasisteja on meillä jo ja ne ovat tulleet jäädäkseen (hyvä niin) =)
T. Proviisoriopiskelija
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinpä, eli kannattaa vaan pitää ne lääkkeet apteekeissa eikä siirtää niitä päivittäistavarakauppoihin kuten monissa maissa. Kaupan kassalta lääkeneuvontaa? tuskinpa.
T : tyytyväinen suomalainen
Pitäisi olla sairaaloissa ja terveyskeskuksissa oma farmaseutti töissä joiden kanssa lääkärit voisivat neuvotella lääkehoidosta ja joka pitäisi henkilökuntaa ajantasalla. Onhan terveyskeskuksissa ravitsemusterapeuttikin. En ymmärrä miten netti ja tietoyhteiskunnassa lääkärit eivät edelleenkään saa tarpeeksi tietoa asioista. Pitäisi olla enemmän konsultointikanavia kuin oma leipääntynyt johtava lääkäri joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken.
Kyllähän ne tietoa saisi ja osaa hakeakin. Jos vain ehtisi.
Joka potilaskäynnin jälkeen tulee heti seuraava potilas perään, missä välissä siinä ehtii mihinkään syventyä?
Joo, kyllä olisi tarvetta farmaseuteille monissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Monet mummot ja papat popsivat pillereitä kuin irtokarkkeja eivätkä tajua ajankulusta mitään lääketokkurassa. Tämä on tosin osittain ehkä tarkoituskin, vaikka sitä ei myönnetä; kamoissa oleva vanhus kun pysyy hiljaa vuoteen pohjalla eikä valita huonoista oloista. Minusta se on erittäin surullista. Moni vanhus kykenisi elämään omassa asunnossaan, jos heidän lääkehoitonsa saataisiin kuntoon. Toki kotisairaanhoidon avustuksella (hoitajat kävisivät katsomassa ja pesemässä jne. ) Kaupungit voisivat työllistää myös muutaman farmaseutin, jotka kävisivät kiertämässä vahusten kotona esim. kerran/2kk ja katsomassa, että mitä pillereitä vanhukset popsivatkaan.
Hyviä ajatuksia, mutta näin säästötoimenpiteiden aikana ei varmaan onnistu. Uuden henkilöstön, varsinkin korkeasti koulutetun, palkkaaminen maksaisi maltaita. Ja nyt halutaan säästää. Ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Toisaalta oikeanlainen lääkehoito voisi säästää rahaa: vähemmän sairaalassa vietettyä aikaa, vähemmän operaatioita kuten leikkauksia jne. Asioissa on niin monta puolta. Eli lopputulos voisi olla plus miinus nolla tai jopa säästön puolella. Ainakin vanhukset voisivat paremmin ja monet pääsisivät takaisin omaan kotiinsa eivätkä jäisi lääkehöyryissä makaamaan vuodeosastolle (mikä muuten maksaa yhteiskunnalle, ei se makaaminen ilmaista ole)