Minulla on melkein 25 vuotta aikaa nuoruuden parinetsimisestä. Nyt olen kirjoitellut muutamia kertoja todella kiinnostavan miehen kanssa jonkin aikaa ja tapaaminen on sovittu. En ole eron jälkeen käynyt treffeillä siksi, kun pelkään sitä tilannetta että mies ei kiinnostakaan ja minun pitäisi sanoa ei kiitos. Nuorena ei ollut deittikulttuuria, ja jos suostui lähtemään pojan kanssa johonkin, niin se tarkoitti että sitten olet nalkissa etkä pääse miehestä eroon kuin bänksien kautta. Noista tilanteista minulle, kiltille tytölle, on jäänyt traumoja.
Nykyään on onneksi sähköposti, sen kautta kai voi ystävällisesti sitten kertoa jos omalla kohdalla ei sytytä. Mutta entä jos mies on jo laittanut toivonsa minuun. Ei kai se minun vikani ole.
En ole etsimässä huumaa, jotkut miehet täälläkin haukkuvat naisia jotka etsivät miestä joka saa jalat alta. Huuma on kokemukseni mukaan lyhytaikaista ja petollista, mutta kyllä jotain tuntoja välille pitäisi syntyä. Eihän sitä nyt kaveritunteella voida rakkaussuhdetta perustaa vaikka kuinka kaikki muu menisi yksiin.
Haluaisin myös kuulla kokemuksia siitä, että kuinka monet treffit kannattaa katsoa että tietää voisiko toinen olla mahdollisesti "Se"? Entä jos jo kuva tuntuu ihan kivalle, lupaako se jo hyvää?
Voi ahdistusta, yöunet ihan menee...
Nykyään on onneksi sähköposti, sen kautta kai voi ystävällisesti sitten kertoa jos omalla kohdalla ei sytytä. Mutta entä jos mies on jo laittanut toivonsa minuun. Ei kai se minun vikani ole.
En ole etsimässä huumaa, jotkut miehet täälläkin haukkuvat naisia jotka etsivät miestä joka saa jalat alta. Huuma on kokemukseni mukaan lyhytaikaista ja petollista, mutta kyllä jotain tuntoja välille pitäisi syntyä. Eihän sitä nyt kaveritunteella voida rakkaussuhdetta perustaa vaikka kuinka kaikki muu menisi yksiin.
Haluaisin myös kuulla kokemuksia siitä, että kuinka monet treffit kannattaa katsoa että tietää voisiko toinen olla mahdollisesti "Se"? Entä jos jo kuva tuntuu ihan kivalle, lupaako se jo hyvää?
Voi ahdistusta, yöunet ihan menee...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valitan tuottaa pettymystä, mutta todennäköisyyslaskennan perusteella mies ei ole laittanut toivoaan sinuun. Todennäköisemmin olet hänen 50. deittinsä tai sitä luokkaa. Kyllä kai ongelmasi ratkeaa luonnostaan ihan helposti, joko juttelun lomassa tai lupaat soittaa tai lähettää tekstarin tai s-postia.
Hän saattaa olla huomattavasti erinäköinen kuin kuvansa, esim. kymmenen vuotta vanhempi..tai pulskempi tai harmaampi. Hyvälle tuntuva kuva on tietysti hyvä enne. Älä ota tätä liian vakavasti, se ei ole oikea tapa. Varaudu kaikenlaisiin pikku yllätyksiin. Googleta miehen sähköpostiosoite, voip olla että löytyy tuhmilta sivuilta? (Minulle käynyt näin uskovaisen miehen kanssa : ))
Oletetaan että käytte treffeillä ja sinua ei kiinnosta, mutta miestä kiinnostaa.
JOs mies ei kysy nähdäänkö uudelleen treffien lopuksi, niin hommahan on helppo. Sensijaan jos mies kysyy että nähdäänkö uudestaan, kannattaa sanoa "mietitään" tai "katsotaan" ja sitten vaikka kirjoittaa sähköpostilla että "kiitos kutsusta, mutta et taida olla mun tyyppiäni".
Eli kaikkein parasta on aina sanoa suoraan. Tuo "et ole mun tyyppiä" on ehkä paras ilmaisu sille, ettei oikein napannut.
Mielestäni pitäiti olla päivänselvää, että jos näette ensimmäisen kerran, ei kukaan voi olettaa, että voisi silloin jotenkin olla oikeus jonkin pdempiaikaisen syntymiseen. On aivan ok sanoa trefien jälkeen (tosin minustakin se on helpompaa viestillä tai sähköpostilla sitten jälkeenpäin) että et ole tyyppiäni (Voit toki kertoa että hän on hieno tyyppi sinä'nsä, että kunnioitat häntä, mahdollisesti, että voisite olla kavereita, muttette enempää.. tms. jos näet sen aiheelliseksi) Jos vähänkin tuntuusiltä, että toinen toivoo jatkoa, muista jotenkin ilmaista se, että sinun mielestäsi tämä oli myt tässä... On nimittäin ikävää kylvä turhia toiveita ja odotuttaa toista turhaan)
Toivoisin kovasti sellaista deittailukulttuuria, että olisi ihan ok ja normaalia mennä tpaamaan ihmisiä ilman että kukaan olettaa, että sille todennäköisestikään tulee jatkoa. Silloin olisi paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin: Tapaamiset eivät jännittäisi, ja mahdollisten pakkien saaminen ei olisi niin tavatonta, vaan pikemminkin ihan todennäköistä. Silti ihmiset osaisivat viettä mukavan illan yhdessä, ravintolassa tai baarissa tai jossain kulttuuririennossa tms. Tätä toivon.
ja mukava tutustua, siitä on sitten hyvä jatkaa, jos on jatkuakseen.
Netissä pyörimällä ei asiat selvene, kun näkee toisen on paljon helpompaa ja nopeampaa tehdä päätöksiä.
Ei ole ollenkaan huono asia, jos ei sovita yhteen, sitten ei ei siitä kannata niin suurta numeroa tehdä.
treffeille. Olen pohtinut nykyään että treffeille kannattaa mennä vasta kun siihen on todellinen palava halu. Jos treffeille meno pelottaa ja ahdistaa, niin se ei ole tarkoitus.
Kun tutustuu ihmisen kanssa vaikka netissä pitkään vaikka sitten puoli vuotta tai vuoden, niin että tuntee häntä ja kokee jo rakkautta häntä kohtaan, niin halu treffeille on luonnollinen eikä mietikään sitä, että ei pitäisi toisesta, vaikka hän saapuisi treffeille tekohampaissa, pyörätuolissa tai proteesi jalassa. Tätä kutsuisin oikeaksi rakkaudeksi, toisen hyväksymistä sellaisena kun hän on.
Heh heh, vai että pitäisi oikein puoli vuotta tai jopa vuosi tutustua täällä netissä ennen kun menee treffeille. Ehkä se joskus voi toimiakin, mutta yhtähyvin toimii lyhyemmätkin tutustumiset. En minä halua ainakaan lähtökohtaisesti ihastua ja rakastua mihinkään tekstiin ruudulla. Kyllä minä haluan ihan oikeasti tavata sen tekstien takana olevan ihmisen ja lopulta rakastua häneen ihan kokonaisvaltaisesti ihmisenä jos niikseen tulee. En minä ainakaan tiedä miten voisin tutustua hyvin ihmiseen pelkkiä viestejä kirjoittelemalla. Niistä kun voi saada aivan väärän kuvan ja niissä voi jauhaa mitä lystää. Kyllä ihan naamakkain tutustuessa oppii toisesta asioita paljon paremmin.
Tossahan just "rakastuu" itse luomaansa mielikuvaan eikä todelliseen ihmiseen. Pettymys on karsea, kun treffeillä selviää, ettei toinen olekaan se ihmeolento, joksi häntä kuvitteli. Siinä on sitten menny puoli vuotta, vuosikin ihan ketuille. Ja sama seuraavan kans, vai?
Ei treffeistä pidä ahdistua, siinähän vasta ollaan tutustumassa toisiinsa eikä antamassa jotain avioliittolupausta. Vaikkei täällä olekaan toivottavaa pelleillä ihmisten tunteilla, ei tätä pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä nyt jokainen täysjärkinen ihminen ymmärtää, ettei se treffikaveri välttämättä olekaan omaa tyyppiä. Tai itse ei oo sen toisen tyyppiä. Mutta mitä sitä itkemään, eteenpäin vaan.
Päättävisesti, että haet eri asioita, eikä tätä kannata jatkaa pidemmälle. Kiertely ja kaartelu tuosssa vaiheessa vain loukkaa toisen tunteita enemmän. Jos se on ylitsepääsemätöntä kasvokkain, käytä sähköpostia tai tekstaria.
Oma kokemus kyllä on muutamista netin kautta tutustuen sovituista treffeistä että jos todella natsaa niin juttu menee heti ensi kerrasta pidemmän kaavan mukaan tai se loppuu niihin ensimmäisiin treffeihin. Jos vielä sellaisille lähden, oletan että katsotaan tai mietitään tarkoittaa ettei kiinnosta. Valtaosa naisista päättää mielessään sen kuitenkin heti vaikkeivät välttämättä sitä itse tiedosta.
Olen kokenut toimivaksi sanoa että "minusta tuntuu ettei meillä ole tarpeeksi yhteistä." Sen ei pitäisi loukata, ja kohdistuu molempiin. Ja ihan tottakin yleensä. Mainitsen myös että oli mukava ilta (jos se oli sellainen).