Kertokaa oi viisaat Lainoppineet, voinko lain mukaan tehdä yhtään mitään kun biologinen isäni kuoli kolme vuotta sitten kesällä, ehtimättä tunnustaa minua pojakseen:
Kuolema oli hoitovirheestä johtuva ja äkillinen, joten edes viimehetken "testamenttia" ei ollut hänen mahdollista tehdä.
Minä, äitini, hänen siskonsa ja siskon lapset tietävät, että jos olisi annettu mahdollisuus, hän olisi vaikka viimeisellä hengenvedollaan antanut minulle edes mahdollisuuden perintöön, isä kun hän ei ehtinyt olla.
Ongelmaksi on nyt muodostunut hänen vaimonsa. Vaimo on todellinen "nutcase", joka yhteen hengenvetoon toteaa potevansa tunnontuskia seistyään isän ja pojan välissä parikymmentä vuotta, mutta toiseen sanookin minun joutuvan taistelemaan perinnöstä "lain kautta"...
Tämä "lain kautta" tarkoittanee DNA–testillä tehtävää isyystutkimusta, jolloin saisin kaiketi jotenkin "post mortem" isyystunnustuksen ja sitä kautta perintöoikeuden.
DNA -testi olisi mahdollista tehdä luotettavasti hänen siskostaan, ja siskon lupa ja luottamus on jo puolellani ja verinäytteet otettu, mutta ennen käsittelyyn pääsemistä tarvitaan tietenkin vaimon lupa! Eikä sitä tipu...
Olen nyt 22 –vuotias köyhä opiskelija ja kroonisesti isätön. Pelkästään se, että voisin ylpeydellä kantaa oikean isäni sukunimeä olisi hienoa, mutta perintöön – joka on siis tässä tapauksessa ISO – tässä tähdätään!
Ai niin, isäni vaimo ehti olla virallisesti hänen kanssaan naimisissa peräti viisi kuukautta...
Perintö/isyys
46
4280
Vastaukset
- Doc
Nimimerkkisi on "Kaksi isää mullan alla". Viittaatko tuolla siihen, että äitisi puoliso on tunnustanut sinut isäksesi tai on isäsi avioliiton kautta, mutta oikea isäsi onkin joku toinen? Jos näin on, niin tuskin on mitään tehtävissä.
Esimerkiksi, kun minulla on avioliitosta lapsi, niin jos nyt alkaisin epäillä että tuo lapsi ei olekaan minun housuistani, niin lupaa dna-tutkimuksiin ei heru. Kerran tunnustettu lapsi on oma.
Tässä on takana ihan käytännön syyt, tiettävästi noin 10-30% lapsista on väärän isän nimissä. Oikeuslaitoksemme hukkuisivat isyyskiistoihin jos kaikille epäilijöille annettaisiin lupa dna-testiin. Eikä kenestäkään ole hauska kuulla aikuisella iälläkään että isä ei olekaan oikea isä. Niinpä lupaa ei anneta kelleen.
Toisaalta mikä saa sinut päättelemään, että kuollut henkilö olisi tunnustanut sinut lapsekseen jos vain olisi ehtinyt. Hänellä kuitenkin oli 22 vuotta aikaa tehdä se.
Minusta kuolleen pitäisi antaa levätä rauhassa. Mikäli selvittämättömiä asiaoita todellakin oli, niin ne olisi pitänyt selvittää ajallaan. En minä ainakaan toivo, ettää minulle ilmaantuu kuolemani jälkeen uppo-outoja perillisiä. En tosin ole varakas, eli tätä vaaraa ei taida olla.
Tämä ei ole lainoppineen näppäimistöltä, enemmänkin moraalisia pohdintoja.- Kaksi isää mullan alla
Käsittääkseni isyyden _voi_ kumota ja toisaalta todistaa kuoleman jälkeen, eikä siihen vaadita mitään ihmeellisiä toimenpiteitä tai lupia.
Ainoastaan se, että DNA tulisi isäni siskon puolesta, voi tuoda testiin epätarkkuutta.
Äitini puoliso todellakin tunnusti minut aikoinaan, hyvin tietäen minun olevan toisen siittämä. Käytännön syyt (terminaalivaiheessa ollut syöpä) ylipäänsä johti tähän tilanteeseen. Tämä henkilö kuitenkin kuoli minun ollessani viisivuotias, ja sain kuulla oikean isäni olemassaolosta.
Käytännössä tapaamiset biologisen isän kanssa jäivät vähäisiksi suuren välimatkan takia, mutta olimme puhelimitse- ja myöhemmin sähköpostitse yhteydessä lähes päivittäin.
Ainoa syy, miksi hän _ei_ tunnustanut minua oli hänen silloinen tyttöystävänsä, jolla oli omia lapsiaan, joilla taas oli ruusunpunaisia kuvitelmia biologisen isäni "erinomaisuudesta"... Tämän faktan tiesi myös hänen silloinen tyttöystävänsä (joka oli laillisesti hänen vaimoinsa siis viisi viimeistä kuukautta) – siitä siis hänen "traumansa". Eli vaimo hyvinkin tietää minun olevan verisukulainen. - Maanmittari
Kaksi isää mullan alla kirjoitti:
Käsittääkseni isyyden _voi_ kumota ja toisaalta todistaa kuoleman jälkeen, eikä siihen vaadita mitään ihmeellisiä toimenpiteitä tai lupia.
Ainoastaan se, että DNA tulisi isäni siskon puolesta, voi tuoda testiin epätarkkuutta.
Äitini puoliso todellakin tunnusti minut aikoinaan, hyvin tietäen minun olevan toisen siittämä. Käytännön syyt (terminaalivaiheessa ollut syöpä) ylipäänsä johti tähän tilanteeseen. Tämä henkilö kuitenkin kuoli minun ollessani viisivuotias, ja sain kuulla oikean isäni olemassaolosta.
Käytännössä tapaamiset biologisen isän kanssa jäivät vähäisiksi suuren välimatkan takia, mutta olimme puhelimitse- ja myöhemmin sähköpostitse yhteydessä lähes päivittäin.
Ainoa syy, miksi hän _ei_ tunnustanut minua oli hänen silloinen tyttöystävänsä, jolla oli omia lapsiaan, joilla taas oli ruusunpunaisia kuvitelmia biologisen isäni "erinomaisuudesta"... Tämän faktan tiesi myös hänen silloinen tyttöystävänsä (joka oli laillisesti hänen vaimoinsa siis viisi viimeistä kuukautta) – siitä siis hänen "traumansa". Eli vaimo hyvinkin tietää minun olevan verisukulainen.Nämä isyysjutut ovat parhaimmillaan aika hankalia.
ja ainakin omasta mielestäni isyyslaki on vähän vaikeaselkoinen paikka paikoin.
Laskin nopeasti että olet syntynyt 80 luvun puolella joten nykyinen isyyslaki koskee sinua ilman mitään siirtymäsäänöksiä.
Selityksestä päättelin (korjaa jos päättelin väärin!!) että äitisi puoliso nimenomaan tunnusti isyytensä sinuun eikä se tapahtunut "automaationa" sen vuoksi että hän oli naimisissa syntymäsi aikoihin äitisi kanssa. Avioliitossa syntyneen lapsen isäksi katsotaan aina aviomies jos joku muu ei tunnusta isyyttä tai isyttä ei nimenomaan kumota vaatimuksesta.
Eli siinä tapauksessa että äitisi puoliso kirjallisesti tunnusti isyytensä niin kumoamiseen pitäisi soveltaa isyyslain 42 § (jos taasen on kyseessä avioliiton kautta syntynyt "automaatiotunnustun" josta edellä selitin niin sovellettava pykälä on 35§. Sisällöltään ne kuitenkin ovat suurinpiirtein samoja)
Ensin pitää nosta kanne isyyden kumoamiseksi äitisi puolisolta ja samalla nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi oikealle isällesi. Isyyden vahvistamiskannetta käsittelee isyyslain 4 luku, koska oikea isäsi ei voi enää tunnustaa sinua kun on kuollut.
Kanteen nostamisesta senverran että lakipykälien valossa näyttäisi siltä että lapsen oikeus nostaa isyysden kumoamis tai vahvistamiskanne ei vanhene koskaan, mutta äidin, isän, tai aviomiehen kohdalla kanneaika on yleensä 5 vuotta lapsen syntymästä tai tunnustamisesta. Myöskään laissa ei ole rajoituksia isyyden vahvistamisesta kuolleelle henkilölle.
Ilmeisesti (en ole ihan varma) jos kanne nostetaan niin suoritetaan isyyden selvittäminen lastenvalvojan toimesta ja sen pöytäkirja menee tuomioistuimelle joka voi määrätä lisäselvityksiä jos katsoo niitä vielä tarvittavan.
Periaatteessa lastenvalvoja voi todeta isyyden myös ilman veritestiä mm. haastattelemalla äitiä ja muita asianosaisia, ongelma nimittäin veritestissä on että laissa myös sanotaan (11 §) että veritutkimuksen tekemiseen vaaditaan asianosaisten lupa. Luulen että tässä asianosaisella tarkoitetaan sitä jonka verta tutkitaan (eikä isyyden tunnustamiseen liittyviä asianosaisia yleensä, voin olla väärässäkin) Silloin jos siskosi on suostuvainen veritestiin niin isäsi vaimo ei voi sitä estää. Sensijaan hänen ei tarvitse luovuttaa omaa vertansa. En ole ihan biologi mutta uskon että isyytesi varmistamiseen DNA testillä tarvitaan siskosi veren lisäksi myös siskosi äidin verta jotta voidaan poissulkea mikä osa siskosi perimästä on peräisin isältä ja mikä äidiltä. Siten siskosi veri ei yksin riitä isyytesi vahvistamiseen.
Mielestäni kannattaa ottaa yhteyttä kunnan lastenvalvojaan ja kysyä hänen kantaansa miten asiassa tulisi menetellä ja onko mahdollisuuksia luotettavasti selvittää isyytesi ilmankin veritestiä. Hän varmaan on paras asiantuntija antamaan neuvoja sekä kertomaan realistiset mahdollisuutesi. Vähänhän tuo pattitilanteelta tuntuu jos isäsi DNA:ta sisältäviä näytteitä ei enää ole missään jäljellä (kuten verinäytteitä sairaalassa tai vastaavaa) - Kaksi isää mullan alla
Maanmittari kirjoitti:
Nämä isyysjutut ovat parhaimmillaan aika hankalia.
ja ainakin omasta mielestäni isyyslaki on vähän vaikeaselkoinen paikka paikoin.
Laskin nopeasti että olet syntynyt 80 luvun puolella joten nykyinen isyyslaki koskee sinua ilman mitään siirtymäsäänöksiä.
Selityksestä päättelin (korjaa jos päättelin väärin!!) että äitisi puoliso nimenomaan tunnusti isyytensä sinuun eikä se tapahtunut "automaationa" sen vuoksi että hän oli naimisissa syntymäsi aikoihin äitisi kanssa. Avioliitossa syntyneen lapsen isäksi katsotaan aina aviomies jos joku muu ei tunnusta isyyttä tai isyttä ei nimenomaan kumota vaatimuksesta.
Eli siinä tapauksessa että äitisi puoliso kirjallisesti tunnusti isyytensä niin kumoamiseen pitäisi soveltaa isyyslain 42 § (jos taasen on kyseessä avioliiton kautta syntynyt "automaatiotunnustun" josta edellä selitin niin sovellettava pykälä on 35§. Sisällöltään ne kuitenkin ovat suurinpiirtein samoja)
Ensin pitää nosta kanne isyyden kumoamiseksi äitisi puolisolta ja samalla nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi oikealle isällesi. Isyyden vahvistamiskannetta käsittelee isyyslain 4 luku, koska oikea isäsi ei voi enää tunnustaa sinua kun on kuollut.
Kanteen nostamisesta senverran että lakipykälien valossa näyttäisi siltä että lapsen oikeus nostaa isyysden kumoamis tai vahvistamiskanne ei vanhene koskaan, mutta äidin, isän, tai aviomiehen kohdalla kanneaika on yleensä 5 vuotta lapsen syntymästä tai tunnustamisesta. Myöskään laissa ei ole rajoituksia isyyden vahvistamisesta kuolleelle henkilölle.
Ilmeisesti (en ole ihan varma) jos kanne nostetaan niin suoritetaan isyyden selvittäminen lastenvalvojan toimesta ja sen pöytäkirja menee tuomioistuimelle joka voi määrätä lisäselvityksiä jos katsoo niitä vielä tarvittavan.
Periaatteessa lastenvalvoja voi todeta isyyden myös ilman veritestiä mm. haastattelemalla äitiä ja muita asianosaisia, ongelma nimittäin veritestissä on että laissa myös sanotaan (11 §) että veritutkimuksen tekemiseen vaaditaan asianosaisten lupa. Luulen että tässä asianosaisella tarkoitetaan sitä jonka verta tutkitaan (eikä isyyden tunnustamiseen liittyviä asianosaisia yleensä, voin olla väärässäkin) Silloin jos siskosi on suostuvainen veritestiin niin isäsi vaimo ei voi sitä estää. Sensijaan hänen ei tarvitse luovuttaa omaa vertansa. En ole ihan biologi mutta uskon että isyytesi varmistamiseen DNA testillä tarvitaan siskosi veren lisäksi myös siskosi äidin verta jotta voidaan poissulkea mikä osa siskosi perimästä on peräisin isältä ja mikä äidiltä. Siten siskosi veri ei yksin riitä isyytesi vahvistamiseen.
Mielestäni kannattaa ottaa yhteyttä kunnan lastenvalvojaan ja kysyä hänen kantaansa miten asiassa tulisi menetellä ja onko mahdollisuuksia luotettavasti selvittää isyytesi ilmankin veritestiä. Hän varmaan on paras asiantuntija antamaan neuvoja sekä kertomaan realistiset mahdollisuutesi. Vähänhän tuo pattitilanteelta tuntuu jos isäsi DNA:ta sisältäviä näytteitä ei enää ole missään jäljellä (kuten verinäytteitä sairaalassa tai vastaavaa)Eli siis DNA –testin näytteet olisi tarkoitus ottaa minusta, äidistäni ja _isäni_ siskosta eli tietty tädistäni.
Itse asiassa näytteet on jo otettu ja maksettu, viime keväänä, eikä asiassa ollutkaan mitään ongelmaa ennenkuin tämä isäni "vaimo" päätti lyödä jarrut lukkoon ja olla sallimatta minulle reilua oikeudenkäyntiä – toisin kuin alunperin lupasi!
Vimmaani vielä nostaa se, että tämä "vaimo" on ilmankin (julmetun) isoa perintöä hyvin, hyvin toimeentuleva ja samoin hänen lähemmäs keski-ikäiset lapsensa. - Maanmittari
Kaksi isää mullan alla kirjoitti:
Eli siis DNA –testin näytteet olisi tarkoitus ottaa minusta, äidistäni ja _isäni_ siskosta eli tietty tädistäni.
Itse asiassa näytteet on jo otettu ja maksettu, viime keväänä, eikä asiassa ollutkaan mitään ongelmaa ennenkuin tämä isäni "vaimo" päätti lyödä jarrut lukkoon ja olla sallimatta minulle reilua oikeudenkäyntiä – toisin kuin alunperin lupasi!
Vimmaani vielä nostaa se, että tämä "vaimo" on ilmankin (julmetun) isoa perintöä hyvin, hyvin toimeentuleva ja samoin hänen lähemmäs keski-ikäiset lapsensa.Sitten en tosiaan löytämieni lainkohtien perusteella tajua miten isäsi vaimo voi jarruttaa isyyden vahvistamista. Eihän hänellä pitäisi olla oikeudellisesti osaa eikä arpaa tähän prosessiin.
sillä eihän isyyden vahvistaminen koske suoranaisesti hänen oikeuksiaan mitenkään. (Hänen ei pitäisi olla jutun asianosainen)
Kannattaa kysyä tosiaan joltakin asiantuntijalta kuten lastenvalvojalta piten pitäisi menetellä ja miten ihmeessä isäsi vaimo voi kieltää verikokeiden käytön. En tosiaan löytänyt ainakaan isyyslaista sille perustetta. Ehkä kannattaa jopa ottaa yhteys johonkin juristiin asian eteenpäin viemiseksi.
Ehkä kannattaa vain laittaa isyyskanne käräjäoikeuteen ja katsoa mitä tapahtuu. Mielestäni mistään ei käy ilmi että isäsi vaimo voisi millään tavalla estää ainakaan kanteen nostamista ja siellähän asia sitten tutkitaan
Myös jos joku muu osaa kertoa mihin lainkohtaan tuo viivytys käytännössä perustuu niin voipi kertoa. Kuulisin mielelläni ;-) - huora-äiti
Nämä ovat hankalia kysymyksiä. Minun ensimmäinen lapseni syntyi avoliitossa ja kaksi seuraavaa lastani avioliiton aikana, ovat saman isän lapsia. Nyt kun olemme lasteni isän kanssa eronneet (8 vuotta sitten) on hän on alkanut epäillä, että tapailen ehkä jotakuta miestä (kukaan ei ole sitä todennut, nähnyt tms). Ja mustasukkaisuudessaan on hän alkanut lapsillemme heitä tavatessaan kertoa että äiti olikin huora eikä hän ole heidän isä. On jopa vihjannut lapsille, rttä aikoo nostaa rikosyytteen huoraamisesta ja toisen miehen lasten elättäjäksi joutumisesta.
Olen suostuvainen isyystesteihin koska mitään salattavaa tai pelättävää minulla ei ole, mutta lapsia tietenkin ahdistaa asia kun ovat jo murrosikäisiä ja ovat alkaneet ajatella, että kenen kanssa äiti on heidät hankkinut?
Miten asiassa pitäisi edetä, kuka aloittaa tutkimukset ja kuka maksaa ja jos siitä aiheutuu lapsille kohtuutonta kärsimystäö onko korvaajana "huora-äiti" vai hylätty isä? - Laki niin kuin luetaan
Kaksi isää mullan alla kirjoitti:
Käsittääkseni isyyden _voi_ kumota ja toisaalta todistaa kuoleman jälkeen, eikä siihen vaadita mitään ihmeellisiä toimenpiteitä tai lupia.
Ainoastaan se, että DNA tulisi isäni siskon puolesta, voi tuoda testiin epätarkkuutta.
Äitini puoliso todellakin tunnusti minut aikoinaan, hyvin tietäen minun olevan toisen siittämä. Käytännön syyt (terminaalivaiheessa ollut syöpä) ylipäänsä johti tähän tilanteeseen. Tämä henkilö kuitenkin kuoli minun ollessani viisivuotias, ja sain kuulla oikean isäni olemassaolosta.
Käytännössä tapaamiset biologisen isän kanssa jäivät vähäisiksi suuren välimatkan takia, mutta olimme puhelimitse- ja myöhemmin sähköpostitse yhteydessä lähes päivittäin.
Ainoa syy, miksi hän _ei_ tunnustanut minua oli hänen silloinen tyttöystävänsä, jolla oli omia lapsiaan, joilla taas oli ruusunpunaisia kuvitelmia biologisen isäni "erinomaisuudesta"... Tämän faktan tiesi myös hänen silloinen tyttöystävänsä (joka oli laillisesti hänen vaimoinsa siis viisi viimeistä kuukautta) – siitä siis hänen "traumansa". Eli vaimo hyvinkin tietää minun olevan verisukulainen.Voit nostaa syöpään kuolleen "isyytensä" tunnustaneen miehen isyyden kumoamiseksi kanteen ja samalla ajaa myös isyyden vahvistamista koskevaa kannetta biologista isää (tai oikeammin hänen oikeudenomistajiaan) vastaan. Hänen oikeudenomistansa on hänen aviopuolisonsa, jos biologisella isälläsi ei ole lapsia (muita kuin sinä). Siten biologisen isän aviopuolisoa on kuultava isyysoikeudenkäynnissä. Jos muita lapsia on, oikeudenomistajia ovat he.
Yleensä kannetta isyyden vahvistamiseksi ei voi nostaa, jos lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976. Tässä tapauksessa väärä mies on kuitenkin ollut "isä", joten isyyden vahvistamiskannetta ei ole voitu nostaa tämän väärän isyydentunnustuksen voimassaolemisen vuoksi. Siten kanteen voi nostaa tässä tapauksessa, vaikka olisitkin syntynyt ennen 1.10.1976.
Kun nostat kanteen käräjäoikeudessa, tuomioistuin voi määrätä kaikki tarvittavat isyystestit tehtäväksi tai annettavaksi oikeudenkäyntiin. Kenenkään suostumusta ei siis oikeudenkäynnissä tarvita. Sitä ennen tutkimukset ovat vapaaehtoisia eikä tutkimustuloksia voi hyödyntää ilman asianomaisen suostumusta.
Tuomioistuin arvio, mikä merkitys annetaan isäsi siskosta tehdylle DNA-tulokselle. Voi olla että sen näyttöarvo muiden näytteiden kanssa on riittävä. - Laki niin kuin luetaan
Maanmittari kirjoitti:
Sitten en tosiaan löytämieni lainkohtien perusteella tajua miten isäsi vaimo voi jarruttaa isyyden vahvistamista. Eihän hänellä pitäisi olla oikeudellisesti osaa eikä arpaa tähän prosessiin.
sillä eihän isyyden vahvistaminen koske suoranaisesti hänen oikeuksiaan mitenkään. (Hänen ei pitäisi olla jutun asianosainen)
Kannattaa kysyä tosiaan joltakin asiantuntijalta kuten lastenvalvojalta piten pitäisi menetellä ja miten ihmeessä isäsi vaimo voi kieltää verikokeiden käytön. En tosiaan löytänyt ainakaan isyyslaista sille perustetta. Ehkä kannattaa jopa ottaa yhteys johonkin juristiin asian eteenpäin viemiseksi.
Ehkä kannattaa vain laittaa isyyskanne käräjäoikeuteen ja katsoa mitä tapahtuu. Mielestäni mistään ei käy ilmi että isäsi vaimo voisi millään tavalla estää ainakaan kanteen nostamista ja siellähän asia sitten tutkitaan
Myös jos joku muu osaa kertoa mihin lainkohtaan tuo viivytys käytännössä perustuu niin voipi kertoa. Kuulisin mielelläni ;-)>>Sitten en tosiaan löytämieni lainkohtien perusteella tajua miten isäsi vaimo voi jarruttaa isyyden vahvistamista. Eihän hänellä pitäisi olla oikeudellisesti osaa eikä arpaa tähän prosessiin.>>
Biologisen isän vaimo on tällä hetkellä ilmeisesti ainut oikeudenomistaja, mikä hänen kuolleella miehellään on (ei rintaperillisiä). Siten hän on tulevan isyysoikeudenkäynnin vastaaja. Jos isyys vahvistetaan, vaimo menettää koko perintönsä, minkä on saanut puolisoltaan (kirjoittajan biologinen isä). Perintö menee isyyden vahvistamisen myötä rintaperillisenä alkuperäisen viestin kirjoittajalle. - Selma
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
>>Sitten en tosiaan löytämieni lainkohtien perusteella tajua miten isäsi vaimo voi jarruttaa isyyden vahvistamista. Eihän hänellä pitäisi olla oikeudellisesti osaa eikä arpaa tähän prosessiin.>>
Biologisen isän vaimo on tällä hetkellä ilmeisesti ainut oikeudenomistaja, mikä hänen kuolleella miehellään on (ei rintaperillisiä). Siten hän on tulevan isyysoikeudenkäynnin vastaaja. Jos isyys vahvistetaan, vaimo menettää koko perintönsä, minkä on saanut puolisoltaan (kirjoittajan biologinen isä). Perintö menee isyyden vahvistamisen myötä rintaperillisenä alkuperäisen viestin kirjoittajalle.Toivon parasta viestin kijoittajalle.
- Laki niin kuin luetaan
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
Voit nostaa syöpään kuolleen "isyytensä" tunnustaneen miehen isyyden kumoamiseksi kanteen ja samalla ajaa myös isyyden vahvistamista koskevaa kannetta biologista isää (tai oikeammin hänen oikeudenomistajiaan) vastaan. Hänen oikeudenomistansa on hänen aviopuolisonsa, jos biologisella isälläsi ei ole lapsia (muita kuin sinä). Siten biologisen isän aviopuolisoa on kuultava isyysoikeudenkäynnissä. Jos muita lapsia on, oikeudenomistajia ovat he.
Yleensä kannetta isyyden vahvistamiseksi ei voi nostaa, jos lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976. Tässä tapauksessa väärä mies on kuitenkin ollut "isä", joten isyyden vahvistamiskannetta ei ole voitu nostaa tämän väärän isyydentunnustuksen voimassaolemisen vuoksi. Siten kanteen voi nostaa tässä tapauksessa, vaikka olisitkin syntynyt ennen 1.10.1976.
Kun nostat kanteen käräjäoikeudessa, tuomioistuin voi määrätä kaikki tarvittavat isyystestit tehtäväksi tai annettavaksi oikeudenkäyntiin. Kenenkään suostumusta ei siis oikeudenkäynnissä tarvita. Sitä ennen tutkimukset ovat vapaaehtoisia eikä tutkimustuloksia voi hyödyntää ilman asianomaisen suostumusta.
Tuomioistuin arvio, mikä merkitys annetaan isäsi siskosta tehdylle DNA-tulokselle. Voi olla että sen näyttöarvo muiden näytteiden kanssa on riittävä.Tuomioistuin voi määrätä isyystestin vain äidistä, lapsesta ja miehestä (oletettu isä), mutta ei muista sukulaisista. Siten biologisen isän siskon suostumus on tarpeellinen, hänen DNA-tuloksensa käyttämiseksi oikeudenkäynnissä.
- Sanelma
huora-äiti kirjoitti:
Nämä ovat hankalia kysymyksiä. Minun ensimmäinen lapseni syntyi avoliitossa ja kaksi seuraavaa lastani avioliiton aikana, ovat saman isän lapsia. Nyt kun olemme lasteni isän kanssa eronneet (8 vuotta sitten) on hän on alkanut epäillä, että tapailen ehkä jotakuta miestä (kukaan ei ole sitä todennut, nähnyt tms). Ja mustasukkaisuudessaan on hän alkanut lapsillemme heitä tavatessaan kertoa että äiti olikin huora eikä hän ole heidän isä. On jopa vihjannut lapsille, rttä aikoo nostaa rikosyytteen huoraamisesta ja toisen miehen lasten elättäjäksi joutumisesta.
Olen suostuvainen isyystesteihin koska mitään salattavaa tai pelättävää minulla ei ole, mutta lapsia tietenkin ahdistaa asia kun ovat jo murrosikäisiä ja ovat alkaneet ajatella, että kenen kanssa äiti on heidät hankkinut?
Miten asiassa pitäisi edetä, kuka aloittaa tutkimukset ja kuka maksaa ja jos siitä aiheutuu lapsille kohtuutonta kärsimystäö onko korvaajana "huora-äiti" vai hylätty isä?kun on epäonnistunut omasta mielestään. Hän on ehkä myöskin kateellinen sinulle ja lapsillesi.
Anna ukon puhua ja tehdä testit omaan laskuunsa ja sano että nostat vastasyytten, jos hän jatkaa panettelua ja kunnianluokkausta. Joku raja on oltava tälläkin.
Juttu on niin kuin se on, että ukko on pääsee tarkoituksiensa perille kun sinä tulet huonoon kuntoon ja häriinnyt hänen höpötyksistään. Luulenpa että lapsesi uskovat sinua. Voithan ottaa lakimiehen ja kysya neuvoa. - Maanmittari
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
Voit nostaa syöpään kuolleen "isyytensä" tunnustaneen miehen isyyden kumoamiseksi kanteen ja samalla ajaa myös isyyden vahvistamista koskevaa kannetta biologista isää (tai oikeammin hänen oikeudenomistajiaan) vastaan. Hänen oikeudenomistansa on hänen aviopuolisonsa, jos biologisella isälläsi ei ole lapsia (muita kuin sinä). Siten biologisen isän aviopuolisoa on kuultava isyysoikeudenkäynnissä. Jos muita lapsia on, oikeudenomistajia ovat he.
Yleensä kannetta isyyden vahvistamiseksi ei voi nostaa, jos lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976. Tässä tapauksessa väärä mies on kuitenkin ollut "isä", joten isyyden vahvistamiskannetta ei ole voitu nostaa tämän väärän isyydentunnustuksen voimassaolemisen vuoksi. Siten kanteen voi nostaa tässä tapauksessa, vaikka olisitkin syntynyt ennen 1.10.1976.
Kun nostat kanteen käräjäoikeudessa, tuomioistuin voi määrätä kaikki tarvittavat isyystestit tehtäväksi tai annettavaksi oikeudenkäyntiin. Kenenkään suostumusta ei siis oikeudenkäynnissä tarvita. Sitä ennen tutkimukset ovat vapaaehtoisia eikä tutkimustuloksia voi hyödyntää ilman asianomaisen suostumusta.
Tuomioistuin arvio, mikä merkitys annetaan isäsi siskosta tehdylle DNA-tulokselle. Voi olla että sen näyttöarvo muiden näytteiden kanssa on riittävä.En haluaisi olla pilkunviilaa ja mutta ihan pakko huomattaa, ethän pahastu ;-)
Tässähän lapsi on syntynyt 80-luvun puolella jos nyt ikää on 22 joten vanha isyyslain siirtymäsäännöksiä ei tarvitse edes vilkaista kuten jo aikaisemmin kirjoitin.
Ja toinen juttu oli se että kyllähän vainajalla näköjään on ihan virallisiakin rintaperillisiä eli nimenomaan se sisko joka on jo suostunut verinäytteen ottoon.
Muuten ihan täyttä asiaa puhut niinkuin aina. - eräs perijä
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
>>Sitten en tosiaan löytämieni lainkohtien perusteella tajua miten isäsi vaimo voi jarruttaa isyyden vahvistamista. Eihän hänellä pitäisi olla oikeudellisesti osaa eikä arpaa tähän prosessiin.>>
Biologisen isän vaimo on tällä hetkellä ilmeisesti ainut oikeudenomistaja, mikä hänen kuolleella miehellään on (ei rintaperillisiä). Siten hän on tulevan isyysoikeudenkäynnin vastaaja. Jos isyys vahvistetaan, vaimo menettää koko perintönsä, minkä on saanut puolisoltaan (kirjoittajan biologinen isä). Perintö menee isyyden vahvistamisen myötä rintaperillisenä alkuperäisen viestin kirjoittajalle.Kyllähän vaimolle perintö myös kuuluu ja lapselle hänen lakiosuutensa vaikka asia vietäisiin raastupaas asti.
- eräs perijä
Maanmittari kirjoitti:
En haluaisi olla pilkunviilaa ja mutta ihan pakko huomattaa, ethän pahastu ;-)
Tässähän lapsi on syntynyt 80-luvun puolella jos nyt ikää on 22 joten vanha isyyslain siirtymäsäännöksiä ei tarvitse edes vilkaista kuten jo aikaisemmin kirjoitin.
Ja toinen juttu oli se että kyllähän vainajalla näköjään on ihan virallisiakin rintaperillisiä eli nimenomaan se sisko joka on jo suostunut verinäytteen ottoon.
Muuten ihan täyttä asiaa puhut niinkuin aina.Kuinka te laskette vainajan siskon rintaperilliseksi? Vainajan sisarukset ovat vasta tois-sijaisia perillisijä. Tässä tapauksessahan hänellä oli vaimo perijänä ja nyt tämä kysyjä joka hakee oikeuksiaan.
- Kaksi isää mullan alla
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
>>Sitten en tosiaan löytämieni lainkohtien perusteella tajua miten isäsi vaimo voi jarruttaa isyyden vahvistamista. Eihän hänellä pitäisi olla oikeudellisesti osaa eikä arpaa tähän prosessiin.>>
Biologisen isän vaimo on tällä hetkellä ilmeisesti ainut oikeudenomistaja, mikä hänen kuolleella miehellään on (ei rintaperillisiä). Siten hän on tulevan isyysoikeudenkäynnin vastaaja. Jos isyys vahvistetaan, vaimo menettää koko perintönsä, minkä on saanut puolisoltaan (kirjoittajan biologinen isä). Perintö menee isyyden vahvistamisen myötä rintaperillisenä alkuperäisen viestin kirjoittajalle.Kiitos kaikille teille tuesta ja uskon valamisesta. Joka kevät herää tämä sama v*tutus minua mielestäni kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta, eikä tästäkään keväästä näytä tulevan poikkeusta...
Eli olen nyt ketjua seuratessani saanut sellaisen kuvan, ettei biologisen isäni "tuore" vaimo voisi estää minua isyystestin kanssa.
Nyt kun vielä pikaisesti kertaisitte, miten kumotaan "alkuperäisen" isäni avioliiton kautta tullut automaattinen isyys, ja kuinka sen jälkeen voidaan nostaa isyyskanne.
Minulla ei ole aavistustakaan, miten käräjäoikeus toimii ja paljonko se kustantaa. Tällä hetkellä jälkimmäinen seikka meinaa kohdalleni _todella_ paljon, koska olen se köyhä opiskelija.
Olisikos jollain tarkkaa infoa tahi weppiosoite, mistä voisin löytää jotain perustietoa? - eräs perijä
Kaksi isää mullan alla kirjoitti:
Kiitos kaikille teille tuesta ja uskon valamisesta. Joka kevät herää tämä sama v*tutus minua mielestäni kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta, eikä tästäkään keväästä näytä tulevan poikkeusta...
Eli olen nyt ketjua seuratessani saanut sellaisen kuvan, ettei biologisen isäni "tuore" vaimo voisi estää minua isyystestin kanssa.
Nyt kun vielä pikaisesti kertaisitte, miten kumotaan "alkuperäisen" isäni avioliiton kautta tullut automaattinen isyys, ja kuinka sen jälkeen voidaan nostaa isyyskanne.
Minulla ei ole aavistustakaan, miten käräjäoikeus toimii ja paljonko se kustantaa. Tällä hetkellä jälkimmäinen seikka meinaa kohdalleni _todella_ paljon, koska olen se köyhä opiskelija.
Olisikos jollain tarkkaa infoa tahi weppiosoite, mistä voisin löytää jotain perustietoa?Nyt teet tästä keväästä poikkeuksen etkä jätä asiaa hoitamatta eteenpäin!!!
Onko paikkakunnallasi Oikeusaputoimistoa, jos on ota yhteys pikaisesti sinne ja asiat alkavat rullaamaan kun keskustelet asijantuntijan kanssa. Tietämäni mukaan heiltä saa ilmaista palvelua.
Toinen vaihtoehto, etsi puhelinluettelosta sellainen juristi joka antaa puhelimessa tietoja, niitäkin löytyy onneksi vielä.
Tämä on se ensiaskel ja siitä on sitten jo paljon helpompi jatkaa.
Tsemppiä sinulle ÄLÄKÄ LUOVUTA !!! - Maanmittari
eräs perijä kirjoitti:
Kuinka te laskette vainajan siskon rintaperilliseksi? Vainajan sisarukset ovat vasta tois-sijaisia perillisijä. Tässä tapauksessahan hänellä oli vaimo perijänä ja nyt tämä kysyjä joka hakee oikeuksiaan.
Olinpas huolimaton. Olisi pitänyt lukea (ja ymmärtää) tarkemmin. Kyseessä olikin tosiaan vainajan sisko eli kysyjän täti. Perun heti puheeni rintaperillisyydestä. Silloin ei tosiaan välttämättä ole muita rintaperillisiä ja silloin vainajan oikeudenomistaja on leski yksin.
Anteeksi huono sisälukutaitoni ;-) - Saara
Kaksi isää mullan alla kirjoitti:
Kiitos kaikille teille tuesta ja uskon valamisesta. Joka kevät herää tämä sama v*tutus minua mielestäni kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta, eikä tästäkään keväästä näytä tulevan poikkeusta...
Eli olen nyt ketjua seuratessani saanut sellaisen kuvan, ettei biologisen isäni "tuore" vaimo voisi estää minua isyystestin kanssa.
Nyt kun vielä pikaisesti kertaisitte, miten kumotaan "alkuperäisen" isäni avioliiton kautta tullut automaattinen isyys, ja kuinka sen jälkeen voidaan nostaa isyyskanne.
Minulla ei ole aavistustakaan, miten käräjäoikeus toimii ja paljonko se kustantaa. Tällä hetkellä jälkimmäinen seikka meinaa kohdalleni _todella_ paljon, koska olen se köyhä opiskelija.
Olisikos jollain tarkkaa infoa tahi weppiosoite, mistä voisin löytää jotain perustietoa?ensin tarkistetaan, kummalla isäkandidaatilla on enmmän jätettävää ja päätetään sitten...
- eräs perijä
Saara kirjoitti:
ensin tarkistetaan, kummalla isäkandidaatilla on enmmän jätettävää ja päätetään sitten...
Eihän tässä nyt siitä ole kysymys hyvä Saara, vaan nimenomaan pojan lakiosuudesta ja oikeuksista hänen biologisen isänsä jäämistöön.
- Asiaa seuranut
Kaksi isää mullan alla kirjoitti:
Kiitos kaikille teille tuesta ja uskon valamisesta. Joka kevät herää tämä sama v*tutus minua mielestäni kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta, eikä tästäkään keväästä näytä tulevan poikkeusta...
Eli olen nyt ketjua seuratessani saanut sellaisen kuvan, ettei biologisen isäni "tuore" vaimo voisi estää minua isyystestin kanssa.
Nyt kun vielä pikaisesti kertaisitte, miten kumotaan "alkuperäisen" isäni avioliiton kautta tullut automaattinen isyys, ja kuinka sen jälkeen voidaan nostaa isyyskanne.
Minulla ei ole aavistustakaan, miten käräjäoikeus toimii ja paljonko se kustantaa. Tällä hetkellä jälkimmäinen seikka meinaa kohdalleni _todella_ paljon, koska olen se köyhä opiskelija.
Olisikos jollain tarkkaa infoa tahi weppiosoite, mistä voisin löytää jotain perustietoa?Eiks siinä ole joku raja että miten kauvan pitää olla ollut naimisissa että lakioikeuttaa perimiseen ja sen sellaiseen. Isäsi uusi vaimo on ollut naimisissa vain viisi kuukautta... Minä vain muistan että jokin raja ainakin on kaksi vuotta. Mutta en ole varma. Tarkista asiat taitavan lakimiehen kanssa.
- Kaksi isää mullan alla
Saara kirjoitti:
ensin tarkistetaan, kummalla isäkandidaatilla on enmmän jätettävää ja päätetään sitten...
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, tietenkin.
Alkuperäisestä isästäni en "hyötynyt" yhtään mitään, en perintöä enkä isän huolenpitoa - hän kun oli vuoteenoma jo siinä vaiheessa, kun minä kehityin tietoiseksi. (ainoa muistikuvani on siitä, kun puhallan hänen otsaansa, että kasvain lähtisi pois...)
Materiaalisesta puolesta totean, että tämänhetkisissä papereissa isänä kulkeva äitini alkuperäinen aviomies jätti lapsilleen ja vaimolleen vain asunnon ja irtaimiston, joista
en silti aio hyötyä sisarusteni kustannuksella siinä vaiheessa kun kamoja aletaan(jos niin koskaan käy) myymään - joillakin meistä kun on moraali... - Laki niin kuin luetaan
eräs perijä kirjoitti:
Kyllähän vaimolle perintö myös kuuluu ja lapselle hänen lakiosuutensa vaikka asia vietäisiin raastupaas asti.
Ihan perusasiana Suomen perimysjärjestyksessä on, että leski ei peri mitään, jos perittävällä on rintaperillinen. Alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla rintaperillinen, mikäli oikeus näin myöhemmin oikeudenkäynnissä toteaa. Silloin perintö menee yksin ainoalle perilliselle eli lapselle, jonka isyyden oikeus vahvistaa.
- Laki niin kuin luetaan
Asiaa seuranut kirjoitti:
Eiks siinä ole joku raja että miten kauvan pitää olla ollut naimisissa että lakioikeuttaa perimiseen ja sen sellaiseen. Isäsi uusi vaimo on ollut naimisissa vain viisi kuukautta... Minä vain muistan että jokin raja ainakin on kaksi vuotta. Mutta en ole varma. Tarkista asiat taitavan lakimiehen kanssa.
Aikaraja avioliiton voimassa olemiselle koskee avio-oikeuden mukaista saantoa puolisoiden välisessä omaisuuden osituksessa.
Perintöä saadessaan aviopuoliso siis perii, vaikka kuolema veisi siipan heti hääpäivänä vihkimistilaisuuden jälkeen. - Laki niin kuin luetaan
Maanmittari kirjoitti:
En haluaisi olla pilkunviilaa ja mutta ihan pakko huomattaa, ethän pahastu ;-)
Tässähän lapsi on syntynyt 80-luvun puolella jos nyt ikää on 22 joten vanha isyyslain siirtymäsäännöksiä ei tarvitse edes vilkaista kuten jo aikaisemmin kirjoitin.
Ja toinen juttu oli se että kyllähän vainajalla näköjään on ihan virallisiakin rintaperillisiä eli nimenomaan se sisko joka on jo suostunut verinäytteen ottoon.
Muuten ihan täyttä asiaa puhut niinkuin aina.>>Tässähän lapsi on syntynyt 80-luvun puolella jos nyt ikää on 22 joten vanha isyyslain siirtymäsäännöksiä ei tarvitse edes vilkaista kuten jo aikaisemmin kirjoitin.>>
Aivan oikein, jos asia on näin. Itse en vain mistään viestistä löytänyt tämän alkuperäisen kirjoittajan ikää, joten vastasin varmuuden vuoksi siten, että totesin asiassa olevan vaikutuksetonta, onko hän syntynyt ennen vai jälkeen 1.10.1976. - eräs perijä
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
>>Tässähän lapsi on syntynyt 80-luvun puolella jos nyt ikää on 22 joten vanha isyyslain siirtymäsäännöksiä ei tarvitse edes vilkaista kuten jo aikaisemmin kirjoitin.>>
Aivan oikein, jos asia on näin. Itse en vain mistään viestistä löytänyt tämän alkuperäisen kirjoittajan ikää, joten vastasin varmuuden vuoksi siten, että totesin asiassa olevan vaikutuksetonta, onko hän syntynyt ennen vai jälkeen 1.10.1976.Siis jo ensimmäisessä viestissä hän kirjoittaa että on 22-vuotias!
- Laki niin kuin luetaan
eräs perijä kirjoitti:
Siis jo ensimmäisessä viestissä hän kirjoittaa että on 22-vuotias!
Kiitos tiedosta. Laki isyyslain voimaanpanosta ei ole siten tarpeen tässä asiassa. Kanteen isyyden kumoamisesta ja biologisen isän isyyden vahvistamisesta voi nostaa.
- perijä
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
Ihan perusasiana Suomen perimysjärjestyksessä on, että leski ei peri mitään, jos perittävällä on rintaperillinen. Alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla rintaperillinen, mikäli oikeus näin myöhemmin oikeudenkäynnissä toteaa. Silloin perintö menee yksin ainoalle perilliselle eli lapselle, jonka isyyden oikeus vahvistaa.
Kyllä se vaan on niin että kyllä leski saa oman osuutensa ja rintaperilinen oman osuutensa!
- perijä
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
Aikaraja avioliiton voimassa olemiselle koskee avio-oikeuden mukaista saantoa puolisoiden välisessä omaisuuden osituksessa.
Perintöä saadessaan aviopuoliso siis perii, vaikka kuolema veisi siipan heti hääpäivänä vihkimistilaisuuden jälkeen.Kyllä siinä tietty aikaraja on....
- eräs perijä
perijä kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että kyllä leski saa oman osuutensa ja rintaperilinen oman osuutensa!
Ehkä nämä toisin väittäjät tulkitsevat Faktat väärin. Lesken osuus on pesästä ½ ja toinen ½ rintaperillisten. Siitä on niin vähän aikaa kun itse olen näiden lakipykälien kanssa joutunut tekemisiin että ovat kyllä vielä hyvässä muistissa. Tässä linkki johon voitte perehtyä ja kohta 2. Lesken asema!!!
http://www.reumaliitto.fi/sivut/tutkimusrahasto/Testamen/laki.html - Laki niin kuin luetaan
eräs perijä kirjoitti:
Ehkä nämä toisin väittäjät tulkitsevat Faktat väärin. Lesken osuus on pesästä ½ ja toinen ½ rintaperillisten. Siitä on niin vähän aikaa kun itse olen näiden lakipykälien kanssa joutunut tekemisiin että ovat kyllä vielä hyvässä muistissa. Tässä linkki johon voitte perehtyä ja kohta 2. Lesken asema!!!
http://www.reumaliitto.fi/sivut/tutkimusrahasto/Testamen/laki.htmlKun ei muu auta, täytyy teille lukea näemmä lakia.
Perintökaari 2 luku 1 §:
"Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset."
Perintökaari 3 luku 1 §:
"Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle."
Yllä olevien säännösten nojalla totean, että silloin, kun henkilö A kuolee ollessaan naimisissa ja hänellä on lapsi(a), leski ei peri mitään. Perintö menee yksinomaan ns. ensimmäiseen parenteeliin eli rintaperillisille (2 luku 1 §).
Jos henkilö A:lla ei ollut lapsia eikä lapsenlapsia jne. kuollessaan ja hän oli naimisissa, leski perii koko jäämistön (3 luku 1 §).
Todella yleinen väärinkäsitys on, että leski muka perisi jotakin (yleensä puolet jämistöstä) silloin, kun perittävällä on lapsia kuollessaan. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että maallikot eivät ymmärrä, mikä eroavaisuus on puolisoiden omaisuuden osituksella ja perinnön jakamisella.
Omaisuuden ositus tehdään aina ennen perinnönjakoa. Ks. tästä avioliittolaki 85 §.
Leski saa kyllä omaisuuden osituksessa tasinkoa, jos ja vain jos hänen oman avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö on PIENEMPI kuin perittävän avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Tasinko voi teoriassa olla puolet perittävän jälkeen jättämästä omaisuudesta. Tämä lopputulos kuitenkin yleensä edellyttäisi, että leskellä itsellään ei olisi puolisonsa kuolinhetkellä mitään omaisuutta. Kaikissa muissa tapauksissa, lesken tasinko jää yleensä pienemmäksi kuin puolet jäämistöön kuuluvasta varallisuudesta.
Jos puolisoiden omaisuus on ollut yhtäsuuri kuolinhetkellä, kumpikaan ei maksa eikä saa tasinkoa toisiltaan ja koko jäämistö menee rintaperillisille. Jos leski on varakkaampi kuolinhetkellä, hänen ei kuitenkaan tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle (rintaperillisille). Rintaperilliset vievät koko jäämistön silloinkin, mutta leski pitää oman omaisuutensa.
Jospa menisit siis vänkäämään itsestään selvässä asiassa jonnekin muualle. - Laki niin kuin luetaan
perijä kirjoitti:
Kyllä siinä tietty aikaraja on....
Kerropa sitten, missä laissa tällainen aikaraja on asetettu. Voin tarjota sinulle pullon kossua joka päivä tästä päivästä kuolemaasi saakka, jos onnistut löytämään sellaisen lainkohdan!!
- Pässinpää
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
Kun ei muu auta, täytyy teille lukea näemmä lakia.
Perintökaari 2 luku 1 §:
"Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset."
Perintökaari 3 luku 1 §:
"Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle."
Yllä olevien säännösten nojalla totean, että silloin, kun henkilö A kuolee ollessaan naimisissa ja hänellä on lapsi(a), leski ei peri mitään. Perintö menee yksinomaan ns. ensimmäiseen parenteeliin eli rintaperillisille (2 luku 1 §).
Jos henkilö A:lla ei ollut lapsia eikä lapsenlapsia jne. kuollessaan ja hän oli naimisissa, leski perii koko jäämistön (3 luku 1 §).
Todella yleinen väärinkäsitys on, että leski muka perisi jotakin (yleensä puolet jämistöstä) silloin, kun perittävällä on lapsia kuollessaan. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että maallikot eivät ymmärrä, mikä eroavaisuus on puolisoiden omaisuuden osituksella ja perinnön jakamisella.
Omaisuuden ositus tehdään aina ennen perinnönjakoa. Ks. tästä avioliittolaki 85 §.
Leski saa kyllä omaisuuden osituksessa tasinkoa, jos ja vain jos hänen oman avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö on PIENEMPI kuin perittävän avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Tasinko voi teoriassa olla puolet perittävän jälkeen jättämästä omaisuudesta. Tämä lopputulos kuitenkin yleensä edellyttäisi, että leskellä itsellään ei olisi puolisonsa kuolinhetkellä mitään omaisuutta. Kaikissa muissa tapauksissa, lesken tasinko jää yleensä pienemmäksi kuin puolet jäämistöön kuuluvasta varallisuudesta.
Jos puolisoiden omaisuus on ollut yhtäsuuri kuolinhetkellä, kumpikaan ei maksa eikä saa tasinkoa toisiltaan ja koko jäämistö menee rintaperillisille. Jos leski on varakkaampi kuolinhetkellä, hänen ei kuitenkaan tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle (rintaperillisille). Rintaperilliset vievät koko jäämistön silloinkin, mutta leski pitää oman omaisuutensa.
Jospa menisit siis vänkäämään itsestään selvässä asiassa jonnekin muualle.Eipäs nimitellä!!!
Turhaan sitä lakia luet täällä netissä! Minulla kun on sattumoisin mapillinen mustaa valkoisella VARATUOMARIN kirjoittamaa tekstiä. On "pikkuisen" eroa uskonko häneen vai tämän näytön tekstiin!!! - Laki niin kuin luetaan
Pässinpää kirjoitti:
Eipäs nimitellä!!!
Turhaan sitä lakia luet täällä netissä! Minulla kun on sattumoisin mapillinen mustaa valkoisella VARATUOMARIN kirjoittamaa tekstiä. On "pikkuisen" eroa uskonko häneen vai tämän näytön tekstiin!!!On suorastaan noloa kannaltasi väittää lakitekstiä vastaan. Mutta p********lle niin tyypillistä.
Jos sinulla vieläpä on mapillinen lakimiehen tekstiä edessäsi, kehottaisin olemaan erityisen vaitonainen jatkossa. Jos lukemisen ymmärryksesi on noin alhaisella tasolla, saattaa hyvinkin olla, että ongelma ei ole vain p********syys, vaan ongelmia esiintyy sinulla myös älyllisen suorituskyvyn puolella.
On nimittäin varmaa, että siellä mapissasikin on ihan oikeaa tietoa laista, mutta jostakin syystä se ei välity sinne "yläkertaan" asti.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikilla ei hissi mene ihan yläkerroksiin asti. - § pykälä §
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
On suorastaan noloa kannaltasi väittää lakitekstiä vastaan. Mutta p********lle niin tyypillistä.
Jos sinulla vieläpä on mapillinen lakimiehen tekstiä edessäsi, kehottaisin olemaan erityisen vaitonainen jatkossa. Jos lukemisen ymmärryksesi on noin alhaisella tasolla, saattaa hyvinkin olla, että ongelma ei ole vain p********syys, vaan ongelmia esiintyy sinulla myös älyllisen suorituskyvyn puolella.
On nimittäin varmaa, että siellä mapissasikin on ihan oikeaa tietoa laista, mutta jostakin syystä se ei välity sinne "yläkertaan" asti.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikilla ei hissi mene ihan yläkerroksiin asti.Jotenkin tuntuu että uskottavuutesi ja tietosi lakipykälien viidakossa olisi hiipumassa tällä palstalla.
- Maanmittari
perijä kirjoitti:
Kyllä siinä tietty aikaraja on....
Kyllä lyhytkin avioliitto oikeuttaa lesken perintöön. Laki on niin kuin luetaan on siinä ihan oikeassa.
Avio-oikeuden mukana siirtyvää omaisuuden määrää voidaan sensijaan sovitella mm. avioliiton lyhyen keston perusteella. Sovittelu tässä tarkoittaa tuomioistuimen päätöstä eikä vaadi asianosaisten yhteisymmärrystä. (eli asialla ei ole mitään tekemistä sovinnon kanssa)
Ihmiset vaan todella helposti sekoittavat täällä avio-oikeuden ja perintöosan, en ihmettele jos nimimerkki Laki on niin kuin luetaan alkoi palaa täällä pikkuhiljaa käämi ;-) Tsemppiä :-) - perijä
Laki niin kuin luetaan kirjoitti:
Kerropa sitten, missä laissa tällainen aikaraja on asetettu. Voin tarjota sinulle pullon kossua joka päivä tästä päivästä kuolemaasi saakka, jos onnistut löytämään sellaisen lainkohdan!!
Lueppas niitä lakikirjojasi hieman tarkemmin!!!
Minä en juo koskaan kossua enkä käytä sossua :)
- Selma
uudella akalla on tässä asiassa. Hän ei ole ollut mukana kuvassa sillon kun sinä sait alkusi.
En ole lakimies mutta omituiselta tuntuisi jos hänen hyväksymistä pitäisi norkoilla.
Sitäpaitsi nykyään voi saada DNA analyysin jopa luista. Jos isääsi ei ole polttohaudattu niin ainakin käytännössä voi jäämistön tutkia. En tiedä sitten miten eettinen puoli suhtautuu haudan avamiseen.
Kummalista on vielä että nykypäivänakin ihmiset eivät saa bioloogista isäänsä selvitetyksi jo alun alkuaan. Tämä pitäisi olla kansalaisoikeus ja selvä rutiini, olipa sitten aviossa syntynyt tai missä. Kaikki avio lapset eivät ole samaa isää, vaikka sitä käytännössä siinä niin mennään.
Kaikilla pitäisi olla OIKEUS!!!!!! tietää bioloogiset vanhempansa.- ote
Veritutkimuslaki edellyttää isyyden vauvistamisasioissa DNA-testiä verestä.
Rikoksen ollessa kyseessä, voidaan tutkia niitä luita, mutta varmin DNA-tulos saadaan verestä ja sitä haetaan rikoksenkin kyseessä ollen.
Kuten mainitset biologisista vanhemmista, niin olen samaa mieltä, mutta perinnön jahtaaminen on jo toinen asia. Lapsettomat pariskunnat saavat olla varuillaan kenelle omaisuutensa jättävät - voro voi jopa viedä - se käenpoika!
- hätä merellä
Tuntuu nämä isyysasiat olevan jokaisella hallinnassa omalla tavallaan ja neuvoja näkyi riittävän.
Ei lastenvalvojalla ole mitään virkaa isyysasioissa 22 vuotiaan aikuisen suhteen. Lastenvalvoja valvoo lapsen etua eli alle 18-vuotiaan etuja ja selvittelee isyyksiä.
Miksei biologiseksi isäksi väittämäsi tunnustanut sinua? Ei hänen olisi tarvinnut kertoa mitään asiasta vaimolleen, eikä muillekaan. Se olisi ollut teidän kahden välinen juttu. Isäsi olisi voinut tehdä testamentin ja jättää omaisuutensa sinulle - miksei jättänyt?
Isyyslain voimaanpanosta 7 § 2 mom sanotaan selvästi, ettei kannetta voi nostaa miehen kuoleman jälkeen. DNA-testiin tarvitaan isän veritesti (meillä ei hautoja avata) ja niin kuin joku jo kirjoitti, DNA tehdään isyyden vahvistamiseksi vain äidistä, lapsesta ja isästä tai oletetusta isästä.
Jos biologiseksi isäksi väittämä mies kuoli kolme vuotta sitten, niin miksi nyt haikailet isyyden eli perinnön perään?
Nosta isyyskanne ja kokeile onnistaako, mutta ensin tulee kumota se "kasvatti-isä" vai oliko hän peräti tunnustanut sinut pojakseen? Hänkin on kuollut, mutta näyttö pitäisi olla isyyden kumoamiseksi, samoin isyyden vahvistamiseksi.
Tärkein isyyden vahvistamiseki on saada makaamisnäyttö toteen, verikokeet ja isiä olisi kuultava, mutta nukkuvat mullan alla.
Isyyksiä kyllä kumotaan ja vahvistetaan pelkkää harkintaa käyttäen, joten hyvä valheita keksivä asianajaja hoitaa kyllä korpinkin valkoiseksi.
Tuo kolme vuotta isän kuolemasta saattaa olla menetetty aika isyyden vahvistamiseksi. Moiteajat ym. saattavat kaataa kanteesi. Kysäise asianajajaltasi asiaa eli onko mahdollisuutta nostaa kannetta, sillä tietoni mukaan kanne olisi tullut nostaa vuoden sisällä isäehdokkaan kuolemasta. - Yrittänyttä ei laiteta!- Maalla
Hivenen olisi eri mieltä kanssasi
En voi oikein tajuta miten laki isyyslain voimaanpanosta voi koskea tätä tapausta kun kerta nykyinen isyyslaki on ollut voimassa kun lapsi on syntynyt. Suoraan sanottuna isyyslain voimaanpanolain 7.2§ ei sanota että henkilön olisi pitänyt syntyä ennen isyyslain voimaanpanoa mutta jotenkin asiayhteydestä (1 momentin sanamuodosta ja siitä että tämä säännös on voimaanoanolaissa eli on siirtymäsäännös)
Siksi voisin väittää jopa että koko isyyslain voimaanpano laki ei koske tätä tapausta kun kerta lapsi on syntynyt nykyisen isyyslain ollessa jo voimassa.
Ja kuten aiemmin sanoin niin itse en löytänyt nykyisestä isyylaista lapsen kanneoikeutta aikarajaa. Se kolme vuotta lain mukaan koski vain kun kanteen nostaa äiti, isä tai isäksi haluava (muistaakseni meni noin) mutta ei lapsi.
Tiedän kyllä että lastenvalvoja ei käytä tietystikkään mitään puhveltaa tai muuta smmoista kun lapsi on jo täysyikäinen. Olen saattanut lukea lain huonosti mutta nähdäkseni lastenvalvoja voi vielä selvittää isyyksiä vaikka henkilö on täysi-ikäinen.
Voin olla väärässä kun väitän että isyyslainvoimaanpanolaki ei koskisi tapauksia jossa lapsi on siitetty ja syntynyt isyyslain voimassa ollessa, mutta tuntuisi vaan erikoiselta jos tässäkin tapauksessa pitäisi seurata voimaanpanolain säädöksiä myöskin. Kyllä itse ainakin uskon että voimaanpanolaki koskee vain tapauksia jossa lapsi on syntynyt ennen isyyslain voimaantuloa ja laissa selvitetään miten pitää menetellä uudesn isyyslain aikana. Siten se ei koskisi tätä 80-luvulla syntynyttä lasta - Maanmittari
Maalla kirjoitti:
Hivenen olisi eri mieltä kanssasi
En voi oikein tajuta miten laki isyyslain voimaanpanosta voi koskea tätä tapausta kun kerta nykyinen isyyslaki on ollut voimassa kun lapsi on syntynyt. Suoraan sanottuna isyyslain voimaanpanolain 7.2§ ei sanota että henkilön olisi pitänyt syntyä ennen isyyslain voimaanpanoa mutta jotenkin asiayhteydestä (1 momentin sanamuodosta ja siitä että tämä säännös on voimaanoanolaissa eli on siirtymäsäännös)
Siksi voisin väittää jopa että koko isyyslain voimaanpano laki ei koske tätä tapausta kun kerta lapsi on syntynyt nykyisen isyyslain ollessa jo voimassa.
Ja kuten aiemmin sanoin niin itse en löytänyt nykyisestä isyylaista lapsen kanneoikeutta aikarajaa. Se kolme vuotta lain mukaan koski vain kun kanteen nostaa äiti, isä tai isäksi haluava (muistaakseni meni noin) mutta ei lapsi.
Tiedän kyllä että lastenvalvoja ei käytä tietystikkään mitään puhveltaa tai muuta smmoista kun lapsi on jo täysyikäinen. Olen saattanut lukea lain huonosti mutta nähdäkseni lastenvalvoja voi vielä selvittää isyyksiä vaikka henkilö on täysi-ikäinen.
Voin olla väärässä kun väitän että isyyslainvoimaanpanolaki ei koskisi tapauksia jossa lapsi on siitetty ja syntynyt isyyslain voimassa ollessa, mutta tuntuisi vaan erikoiselta jos tässäkin tapauksessa pitäisi seurata voimaanpanolain säädöksiä myöskin. Kyllä itse ainakin uskon että voimaanpanolaki koskee vain tapauksia jossa lapsi on syntynyt ennen isyyslain voimaantuloa ja laissa selvitetään miten pitää menetellä uudesn isyyslain aikana. Siten se ei koskisi tätä 80-luvulla syntynyttä lastaHups, nimimerkki vaihtu vahingossa. Kyllä minä tuon äskeisen viestin kirjoiti vaikka nimerkki olikin maalla eikä maanmittari ;-)
- merellä hätä
Maalla kirjoitti:
Hivenen olisi eri mieltä kanssasi
En voi oikein tajuta miten laki isyyslain voimaanpanosta voi koskea tätä tapausta kun kerta nykyinen isyyslaki on ollut voimassa kun lapsi on syntynyt. Suoraan sanottuna isyyslain voimaanpanolain 7.2§ ei sanota että henkilön olisi pitänyt syntyä ennen isyyslain voimaanpanoa mutta jotenkin asiayhteydestä (1 momentin sanamuodosta ja siitä että tämä säännös on voimaanoanolaissa eli on siirtymäsäännös)
Siksi voisin väittää jopa että koko isyyslain voimaanpano laki ei koske tätä tapausta kun kerta lapsi on syntynyt nykyisen isyyslain ollessa jo voimassa.
Ja kuten aiemmin sanoin niin itse en löytänyt nykyisestä isyylaista lapsen kanneoikeutta aikarajaa. Se kolme vuotta lain mukaan koski vain kun kanteen nostaa äiti, isä tai isäksi haluava (muistaakseni meni noin) mutta ei lapsi.
Tiedän kyllä että lastenvalvoja ei käytä tietystikkään mitään puhveltaa tai muuta smmoista kun lapsi on jo täysyikäinen. Olen saattanut lukea lain huonosti mutta nähdäkseni lastenvalvoja voi vielä selvittää isyyksiä vaikka henkilö on täysi-ikäinen.
Voin olla väärässä kun väitän että isyyslainvoimaanpanolaki ei koskisi tapauksia jossa lapsi on siitetty ja syntynyt isyyslain voimassa ollessa, mutta tuntuisi vaan erikoiselta jos tässäkin tapauksessa pitäisi seurata voimaanpanolain säädöksiä myöskin. Kyllä itse ainakin uskon että voimaanpanolaki koskee vain tapauksia jossa lapsi on syntynyt ennen isyyslain voimaantuloa ja laissa selvitetään miten pitää menetellä uudesn isyyslain aikana. Siten se ei koskisi tätä 80-luvulla syntynyttä lastaEn minäkään väitä mitään, kun en ole asiantuntija. Kokemuksesta on jäänyt mieleeni, että isyyden vahvistamistoimiin on ryhdyttävä vuoden sisällä isän tai oletetun isän kuolemasta. Jos tämä pitää paikkansa, niin myöhäistä on kannetta nostaa.
Jos isä on elossa oleva, niin tämä 22 vuotias voi nostaa kanteen milloin hyvänsä.
Mainitsin tuon voimaanpanolain vain syystä, että jos isä on kuollut, niin kannetta ei voi nostaa. Käsitän, että tämä koskee kaikkia täysi-ikäisiä ja nimenomaan niitä, jotka lähtevät perintöä peräämään.
Sekin on pohtimisen arvoinen, että miten kuolleen isän isyys kumotaan ja kuinka kauan hänen kuolemastaan on kulunut. Pohtimisen arvoista on myös, että miksi isät eivät tunnusta lapsiaan tai miksi eivät jätä edes testamentilla omaisuutta lapselleen.
Oikeudenkäynneistä vältyttäisiin, jos asiat hoidettaisiin elävien kesken, eikä kuoleman jälkeen, kun asianomainen ei voi enää puolestaan lausua.
Onneksi uuteen isyyslakiin näyttäisi tulevan parannuksia, mikäli se menee eduskunnassa läpi. - Maanmittari
merellä hätä kirjoitti:
En minäkään väitä mitään, kun en ole asiantuntija. Kokemuksesta on jäänyt mieleeni, että isyyden vahvistamistoimiin on ryhdyttävä vuoden sisällä isän tai oletetun isän kuolemasta. Jos tämä pitää paikkansa, niin myöhäistä on kannetta nostaa.
Jos isä on elossa oleva, niin tämä 22 vuotias voi nostaa kanteen milloin hyvänsä.
Mainitsin tuon voimaanpanolain vain syystä, että jos isä on kuollut, niin kannetta ei voi nostaa. Käsitän, että tämä koskee kaikkia täysi-ikäisiä ja nimenomaan niitä, jotka lähtevät perintöä peräämään.
Sekin on pohtimisen arvoinen, että miten kuolleen isän isyys kumotaan ja kuinka kauan hänen kuolemastaan on kulunut. Pohtimisen arvoista on myös, että miksi isät eivät tunnusta lapsiaan tai miksi eivät jätä edes testamentilla omaisuutta lapselleen.
Oikeudenkäynneistä vältyttäisiin, jos asiat hoidettaisiin elävien kesken, eikä kuoleman jälkeen, kun asianomainen ei voi enää puolestaan lausua.
Onneksi uuteen isyyslakiin näyttäisi tulevan parannuksia, mikäli se menee eduskunnassa läpi.Kuten aiemmin sanoin niin en isyyslaista löytänyt esteitä tai määräaikoja jotka estäisivät tai rajoittaisivat kuolleen henkilön vahvistamista elävälle isäksi.
Sensijaan isyyttä ei saa vahvistaa jos lapsi on kuollut.
Olet kyllä siinä ihan oikeassa että tällaiset hommat pitäisi hoitaa elävien kesken. En ole katsonut uutta isyyslakia (onko siitä annettu jo hallituksen esitys) mutta toivoisin että siinä lakia myös jotenkin selvennettäisiin. Jotenkin mielestäni isyyslaki kokonaisuudessaan on laiksikin jotenkin vaikeaselkoinen. - 5 luku
Maanmittari kirjoitti:
Kuten aiemmin sanoin niin en isyyslaista löytänyt esteitä tai määräaikoja jotka estäisivät tai rajoittaisivat kuolleen henkilön vahvistamista elävälle isäksi.
Sensijaan isyyttä ei saa vahvistaa jos lapsi on kuollut.
Olet kyllä siinä ihan oikeassa että tällaiset hommat pitäisi hoitaa elävien kesken. En ole katsonut uutta isyyslakia (onko siitä annettu jo hallituksen esitys) mutta toivoisin että siinä lakia myös jotenkin selvennettäisiin. Jotenkin mielestäni isyyslaki kokonaisuudessaan on laiksikin jotenkin vaikeaselkoinen."37 §. Kanneoikeuden lakkaaminen kuoleman johdosta. Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet".
Jos lapsen tunnustaneen kuolleen miehen isyyttä ei saada kumotuksi, niin oletetulle biologiselle kuolleelle isälle ei voida isyyttä vahvistaa.
Tulkintani on, että kenellään ei voi olla kahta isää, ei edes mullan alla.
Eikö tämä "Perintö/isyys" otsikko koskenut 22-vuotiaan kuolleita isiä. - Maanmittari
5 luku kirjoitti:
"37 §. Kanneoikeuden lakkaaminen kuoleman johdosta. Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet".
Jos lapsen tunnustaneen kuolleen miehen isyyttä ei saada kumotuksi, niin oletetulle biologiselle kuolleelle isälle ei voida isyyttä vahvistaa.
Tulkintani on, että kenellään ei voi olla kahta isää, ei edes mullan alla.
Eikö tämä "Perintö/isyys" otsikko koskenut 22-vuotiaan kuolleita isiä.Luin tarkaan saman lainkohdan jo ensimmäistä vastaustani antaessani ja tulkitsin sitä niin että kannetta ei voi nostaa jos sekä äiti että isä, MOLEMMAT, ovat kuolleet. Tässähän tapauksessa äiti ei ole vielä kuollut, joten mielestäni kanneoikeutta ei ole menetetty.
Jos alkuperäisen kysyjän äitikin olisi jo kuollut niin kannetta ei voitaisi nostaa isyyden kumoamiseksi eikä siten myöskään toiselle isyyttä vahvistaa. Kuten sanoit niin kenelläkään ei voi olla kuin yksi isä yhdellä kertaa.
- enakkoratkaisua
Ne koskettavat kyllä au-lasta, mutta sitten on tapaus, että vaikka isäehdokas ja äiti olivat kuolleet, niin isyys vahvistettiin harkintaa käyttäen. Kaikki on siis mahdollista kun tuomari unohtaa sen mitä laki sanoo asiasta.
www.finlex.fi löytyy KKO:n ratkaisut 1993:58 ja 2003:107. KKO on perustellut erittäin tarkasti ja ymmärrettävästi isyyden vahvistamisen ja että toisessa tapauksessa on tulkintaa käyttäen tehty ratkaisu. Molemmat ovat yksittäisiä ratkaisuja, mutta jotain osviittaa kysyjänä saat isyyden vahvistamiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi2432201Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151440Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei141406Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko3711255Kysymys Kuhmolaisille
Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t21978Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin
”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist176877Ensi viikolla tulen takaisin
Ja käyn varmaan siellä monta kertaa. Monta mahdollisuutta nähdä jos olet siellä päin19816- 75762
Olen valtavan ihastunut
Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.57746Oon varma siitä
Että oot vain mun rahojen perään, nainen. Siks et kelpaa mulle, että joku helpompi. M-mieheltä101685