Otetaanpa tähän alkuun Jumalan sanan paikka, joka kuuluu:
>>Kuinka on tullut käskijästä loppu, tullut loppu ahdistukselta.
Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan,
joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa villitsi kansakuntia, vainosi säälimättä.
Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.
Kypressitkin sinusta iloa pitävät sekä Libanonin setrit:
'Sinun maata mentyäsi ei nouse kukaan meitä hakkaamaan'.
Tuonela alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaakseen sinut vastaan, kun tulet. Se herättää haamut tähtesi, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltansa kaikki kansojen kuninkaat.
Kaikke he lausuvat ja sanovat sinulle:
'Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin, olet tullut meidän kaltaiseksemme'.
Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä;
sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi.
Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika!
Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
Sinä sanoit sydämessäsi:
'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle,
pohjimmaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni korkeimman vertaiseksi.'
Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,
pohjimmaiseen hautaan. 'Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua:
'Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat,
joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?'>>
Jes.14:4 - 17
Tuon kelkassa ja siteissä niin moni vaeltaa tietämättään tai tietoisesti.
Tälläkin palstalla on paljon puhuttu Jumalan rakkaudesta. On puhuttu tunnetko Jumalaa? No, tunnetko Jumalaa vai et? Job tunsi Jumalan, hän on hurskas mies, jonka vertaista ei ollut. Kuitenkin Jumala salli Jobille kovat kärsimykset, hirvittävät. Kärsimyksissä on muuten helpompi katkeroitua kuin jalostua. Job ei katkeroitunut.
Jumala käänsi viimein Jobin kohtalon, ja hän sa monin verroi enemmän, mitä oli ennen ollutkaan. Kuitenkin tuo hurskas mies sanoo:
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
>>Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?'
Siis on niin;
minä puhuin ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
Kuule siis, näin minä puhun;
minä kysyn, opeta siis minua.
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on minun silmäni saanut nähdä.
Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.>>
Job.42:1 - 5
Siihen tuntemiseen ja rakkauteen vielä.
Jeesuksta ei voi oppia tuntemaan täällä kuin pintapuolisesti, mutta se riittää. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Se on, ja siitä alkaa Kristuksen sisäinen tunteminen, joka kasvaa Raamattua lukiessa ja opetuksessa. Koko Raamattu on jokainen sana Jumalan sanaa.
Rakkaudesta, onko sitä? Onko niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten? Rakkaus ei ole rakastumista rakkauteen. Jumalan rakkaus on aina sidottua Jumalan sanaan, Raamattuun. Se ei ole koskaan haihattelevia kauniita siirappisia ajatuksia, niinkuin tämän maailman iskelmissä.
Jumala jättää käynnistään aina käyntikortin, ja siinä on kaunis jälki.
>>Kuinka on tullut käskijästä loppu, tullut loppu ahdistukselta.
Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan,
joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa villitsi kansakuntia, vainosi säälimättä.
Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.
Kypressitkin sinusta iloa pitävät sekä Libanonin setrit:
'Sinun maata mentyäsi ei nouse kukaan meitä hakkaamaan'.
Tuonela alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaakseen sinut vastaan, kun tulet. Se herättää haamut tähtesi, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltansa kaikki kansojen kuninkaat.
Kaikke he lausuvat ja sanovat sinulle:
'Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin, olet tullut meidän kaltaiseksemme'.
Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä;
sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi.
Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika!
Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
Sinä sanoit sydämessäsi:
'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle,
pohjimmaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni korkeimman vertaiseksi.'
Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,
pohjimmaiseen hautaan. 'Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua:
'Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat,
joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?'>>
Jes.14:4 - 17
Tuon kelkassa ja siteissä niin moni vaeltaa tietämättään tai tietoisesti.
Tälläkin palstalla on paljon puhuttu Jumalan rakkaudesta. On puhuttu tunnetko Jumalaa? No, tunnetko Jumalaa vai et? Job tunsi Jumalan, hän on hurskas mies, jonka vertaista ei ollut. Kuitenkin Jumala salli Jobille kovat kärsimykset, hirvittävät. Kärsimyksissä on muuten helpompi katkeroitua kuin jalostua. Job ei katkeroitunut.
Jumala käänsi viimein Jobin kohtalon, ja hän sa monin verroi enemmän, mitä oli ennen ollutkaan. Kuitenkin tuo hurskas mies sanoo:
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
>>Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?'
Siis on niin;
minä puhuin ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
Kuule siis, näin minä puhun;
minä kysyn, opeta siis minua.
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on minun silmäni saanut nähdä.
Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.>>
Job.42:1 - 5
Siihen tuntemiseen ja rakkauteen vielä.
Jeesuksta ei voi oppia tuntemaan täällä kuin pintapuolisesti, mutta se riittää. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Se on, ja siitä alkaa Kristuksen sisäinen tunteminen, joka kasvaa Raamattua lukiessa ja opetuksessa. Koko Raamattu on jokainen sana Jumalan sanaa.
Rakkaudesta, onko sitä? Onko niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten? Rakkaus ei ole rakastumista rakkauteen. Jumalan rakkaus on aina sidottua Jumalan sanaan, Raamattuun. Se ei ole koskaan haihattelevia kauniita siirappisia ajatuksia, niinkuin tämän maailman iskelmissä.
Jumala jättää käynnistään aina käyntikortin, ja siinä on kaunis jälki.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.