Olemme menossa salaa naimisiin Toscanassa ensi kesänä. Matka on jo varattu. Mutta jo nyt kävi hirvittämään tuleva. Lähipiirin avioituneita seurattuani on mielessä heränyt totaalinen pelko...tuleeko minustakin nyt aivan bitch? Ja miehestä vässykkä?
Olen nimittäin huomannut, kuinka omat kaverit ja heidän käytöksensä on muuttunut naimisiin menon jälkeen radikaalisti. Ja miehistä on tullut nahjuksia, säälittäviä reppanoita.
Seurallinen ja iloinen kaverini on muuttunut katkeraksi ja määräileväksi pirttihirmuksi, joka ei osaa enää nauraa itselleen. Tai toinen kaverini, joka on muuttunut lasten tulon jälkeen mukavasta ja reilusta kaverista itsekkääksi ja muita pomottavaksi hyväksikäyttäjäksi.
Entä sitten miehen kaverit. Molemmat olivat sinkkuina hauskoja, itsevarmoja alfauroksia. Nykyään ovat niin tossun alla, että kysyvät vaimoiltaan jo lupaa mennä lätkämatsiin. Huvittavinta hepuissa on se, että ovat alkaneet (ilmeisesti vaimonsa komennossa) lähettelemään pääsiäis- ja joulukortteja, ihan omin käsin tikkuiltuna -eivät siis tehneet näin ennen. Kyllä vaan on naurettu vedet silmissä tätä, ja silti... sääli menetettyä loistoa kohtaan on suurempi.
On sama kuinka monta tuntemaani pariskuntaa käyn läpi, muutos on aivan vastaava. Yleensä naimisiin meno kuorii naisesta yleisesti pomottelijan, ja jo lasten tulon jälkeen he ovat psyykanneet itsensä kontrolloimaan kaikkea, miehensä käytöstäkin, mihin siis kuitenkin joskus kai rakastuivat.
Jos naimisiin meno ja lapset kuorii minustakin vihaisen, ylipainoisen ja toisia määräilevän tyrannin, en halua sitä. Tai jos miehestäni tulee lepsu ja löysämaha verkkareissaan, joka harrastaa vaimonsa käskystä pikkukivoja postikortteja ja vanhoja tansseja, en halua sitä. Mutta mistä tämän voisi nähdä etukäteen tai voisiko lähipiiriä pyytää tarkkailemaan ja ilmoittamaan heti kun muutokset näkyy.
Näin ulkopuolisen silmin naimisiin meno ja lasten teko näyttääkin yhtäkkiä aivan väärältä uhraukselta....
Olen nimittäin huomannut, kuinka omat kaverit ja heidän käytöksensä on muuttunut naimisiin menon jälkeen radikaalisti. Ja miehistä on tullut nahjuksia, säälittäviä reppanoita.
Seurallinen ja iloinen kaverini on muuttunut katkeraksi ja määräileväksi pirttihirmuksi, joka ei osaa enää nauraa itselleen. Tai toinen kaverini, joka on muuttunut lasten tulon jälkeen mukavasta ja reilusta kaverista itsekkääksi ja muita pomottavaksi hyväksikäyttäjäksi.
Entä sitten miehen kaverit. Molemmat olivat sinkkuina hauskoja, itsevarmoja alfauroksia. Nykyään ovat niin tossun alla, että kysyvät vaimoiltaan jo lupaa mennä lätkämatsiin. Huvittavinta hepuissa on se, että ovat alkaneet (ilmeisesti vaimonsa komennossa) lähettelemään pääsiäis- ja joulukortteja, ihan omin käsin tikkuiltuna -eivät siis tehneet näin ennen. Kyllä vaan on naurettu vedet silmissä tätä, ja silti... sääli menetettyä loistoa kohtaan on suurempi.
On sama kuinka monta tuntemaani pariskuntaa käyn läpi, muutos on aivan vastaava. Yleensä naimisiin meno kuorii naisesta yleisesti pomottelijan, ja jo lasten tulon jälkeen he ovat psyykanneet itsensä kontrolloimaan kaikkea, miehensä käytöstäkin, mihin siis kuitenkin joskus kai rakastuivat.
Jos naimisiin meno ja lapset kuorii minustakin vihaisen, ylipainoisen ja toisia määräilevän tyrannin, en halua sitä. Tai jos miehestäni tulee lepsu ja löysämaha verkkareissaan, joka harrastaa vaimonsa käskystä pikkukivoja postikortteja ja vanhoja tansseja, en halua sitä. Mutta mistä tämän voisi nähdä etukäteen tai voisiko lähipiiriä pyytää tarkkailemaan ja ilmoittamaan heti kun muutokset näkyy.
Näin ulkopuolisen silmin naimisiin meno ja lasten teko näyttääkin yhtäkkiä aivan väärältä uhraukselta....
Vastaukset 62
Vanhimmat
minäkin nöyristelin kunnes sain tarpeeksi toisen paskamaisesta käytöksestä ja viskasin "akan" pihalle. Harmittaa nyt kun olis pitänu tehdä jo aikaisemmin. Lapsetkin nykyisin tyytyväisempiä ja mukavampi elää ilman tyrannia. Voi vittu mitä harhaa sitä eli kun luuli että perhe pitäisi pitää "kasassa". Kyllähän toisista kuoriutuu ne huonot puolet avioliiton ja lasten myötä esiin,valitettavasti.
En väitä, etteikö joistakin aviopareista kehkeytyisi ärsyttäviä yksilöitä, mutta katkeran käytöksen taustalla on toki muitakin seikkoja kuin avioliitto. Vuosien mittaan monista unelmista joutuu luopumaan ja tylsä arki tuo ihmisestä huonoja puolia esiin.
Itse tunnen upeita vanhempia pariskuntia, joilla on selvästi hauskaa keskenään. Sen sijaan olin viisi päivää sairaalassa, vieruskaverinani aivan mahdoton vanhapiika. Tämä oli niin selkeästi tottunut elämään juuri niin kuin itse päätti, oli kauhea nipottaja ja vaati hoitohenkilökunnalta erityiskohtelua. Öisin pelkäsin kääntää kylkeä, ettei toinen olisi aamulla kaakkattanut lyhyiksi jääneitä yöuniaan. Ei sellaista muijaa kukaan mies kestäisi.
Siitä vain tuli mieleeni, ettei se avioliitto ole välttämättä kaiken pahan alku ja juuri, vaan se, että jotkut ihmiset vanhenevat huonosti eikä hyvin. Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, niin teimme huomorimielessä muutaman lupauksen, minä esimerkiksi lupasin ajella myös tulevaisuudessakin säärikarvani joka päivä ja mies lupasi ettei koskaan lakkaa pusimasta ja halimasta. Eli kannattaa tehdä toiselle myös muita lupauksia, mistä ei vihkikaava mainitse ja pitää niistä myös kiinni. Tämä toimii meillä. Itse esimerkiksi olen päästänyt itseni väsähtämään pitkään jatkuneitten ylitöitten ja sairastelun vuoksi, nyt onkin suunnitelmissa elämän uudelleenjärjestely, ettei alamäki jatku ja paina avioliittoa.
muutu kumpaankaan suuntaan.
sitä minkälainen suhteenne tila on nyt en osaa sanoa!!!
ajatellut aivan loppuun saakka koko avioitumista - vai haluatko vain häät ja rouvan nimen..?
Jos käsityksesi on noin negatiivinen ja mustavalkoinen, parempi perua häät ja elää avoliitossa!
Pistää nimittäin etenkin tuo viimeinen rivi pahasti silmään, puhut siinä "väärästä uhrauksesta" - mitä tarkoitat?
En näe asiassa mitään "uhrausta" - sillä sinusta ja miehestäsi on kiinni, millainen avioliitostanne ja perheestänne tulee. Ikävää, että ympäristössäsi on noita "monsteripariskuntia", itsellä sellaisista ei juurikaan ole kokemusta. Olemme olleet naimisissa 11 vuotta ; tietenkin lasten syntymä on vaikuttanut parisuhteeseemmekin ja tiedän joissain asioissa olevani paljon jyrkempi kuin ennen lasten syntymää - mutta ne ovat suoranaisesti lasten hyvinvointiin liittyviä asioita. Ei minusta mitään "dominaa" ole kehkeytynyt eikä miehestäni vastaavasti nyhveröä.
Uhraus hyvän parisuhteen suhteen. Sitä tarkoitin. Eli miksi riskeerata kaikki hyvä hankkimalla perhe?
Ei kaikki ihmiset toimi hyvin liaallisessa vastuukentässä, sillä se saattaa aiheuttaa henkisen laman, mitä siis monet vaimot näyttää potevan. Mutta sepä se, kun ei tiedä. Toki haluan perheen, mutta ehkä täytyy vielä miettiä millä kokoonpanolla. Mies ei onneksi ole innostunut lastenteosta, joten päätös tästä jää omaan haltuuni.
Ja salainen vihkiytyminen on lähinnä meille itsellemme, osoituksena tunteistamme. Mutta silti se kuuma pallo avioliitto :):)
on käsityksesi avioitumisen vaikutuksesta parisuhteeseen. Luuletko, että vihkiminen saa ihmisen päässä jotain "napsahtamaan" ja siitä alkaa parisuhteen pilaantuminen..?
Olet tehnyt huomioita ympäristöstäsi - oletko keskustellut huomioistasi ko henkilöiden kanssa vai oletko omien olettamuksiesi varassa? Ethän näe näitä ihmisiä ns kotioloissa.
Ensin sanot haluavasi perheen, sitten sitä pitääkin miettiä, mutta no hätä ei ole tämän näköinen, kun mieskään ei halua lapsia - ja päätös jää omaan haltuusi... Aiotko jatkossakin päättää yksin, lisäännytkö miehesi kanssa vai et? Hmm... Vaikuttaa siltä, että sinusta on jo nyt tulossa se kotityranni...
"Salainen vihkityiminen"..??? Jos kerran olette todenneet, että olette toisissanne löytäneet unelmakumppanin, miksi ihmeessä aiotte vihille, kun ainakaan sinä et ole valmis avioliittoon. Sorry vaan, mutta tulee mieleen ns teinikihlat - niillä nuoret haluavat näyttää muille, että tässä ollaan nyt NIIN tosissaan. Aivan kuin tekin haluaisitte kovasti vakuutella toisillene samaa asiaa..? Jos kerran parisuhteenne on niin hyvä kuin mitä sanot, miksi "pilaatte" sen naimisiinmenolla? Jotenkin tämä on kaikkinensa omituinen juttu... Olet menossa vihille, vaikka et edes tiedä, haluatko naimisiin?! MIKSI?!?!?!?
Niin kuin tuolla joku jo kirjoittikin: menkää sinne Toscanaan LOMALLE ja unohtakaa koko naimisiinmeno!
Tuolla yhessä keskustelussa yks ex-seppo erottuaan valitti ex-muijastaan,"että se nainen halusi lapsia,eikä sitten osannut ennakoida,että niistä olisi vaivaa.,valvottuja öitä,imetystä.."..sitä mä vaan,että älä koskaan tee lapsia vain itse haluamalla..saatat saada senkin joskus silmillesi! ja huonossa merkityksessä!
Jos ero tulee,niin mies haukkuu sut siitäkin..kun kerran kaikki muututaan paskoiksi niissä liitoissa!
Tsemppiä silti! Ja älä ota niin vakavasti meitä "kaikkitietäviä" hurskastelijoita! HUUMORIA!!
"Molemmat olivat sinkkuina hauskoja, itsevarmoja alfauroksia."...helppohan se on olla itsevarma ja radikaali, kun ei tarvitse ajatella muiden tunteita.
"Ja miehistä on tullut nahjuksia, säälittäviä reppanoita"...sellasta se on. Jos tarkkoja ollaan, niin parempi tossun alla, kuin taivasalla. Nimittäin siinäkin on omat vapautensa.
Noin ulkopuolisena sinä tiedät toisten parisuhteista VAIN SEN, mikä on katsottu tarpeeksi tärkeäksi asiaksi
sinulle kertoa-et ole ollenkaan niin tärkeä, kuin luulet.
Miksi siis olet jo noin pitkällä hääsuunnitteluissa, kun käsityksesi avioon menosta on niin negatiivinen? Jos homma kerran tuntuu uhraukselta, ja vielä valtavalta sellaiselta, niin eikö se olisi viisainta jättää väliin?
Kun se elämä tahtoo muuttua lasten myötä..
Enää ei voikkaan leikkiä kaltaistasi itsekästä "neitoa" ja ajatella vain itseään ja omia halujaan..
Lasten synnyttyä elämä on rikasta ja antoisaa..mutta te sinkut ette paljon enää kuulu siihen..ainakaan niin paljon kuin haluaisitte.
Eri asiat muuttuvat tärkeiksi! Ne iänikuiset vitsinne tuntuvat niin tylsiltä ja menojalkaakaan ei vipatuta,kun ne kodin askareet lasten parissa ovat tähdellisempiä..
Olisko niin,että perheessä se vastuu vasta alkaa kasvaa,sinkuilla ei oikeastaan ole vastuuta mistään,ei aina tunnu olevan itsestäänkään..mennään vaan tukka putkella höpötyksestä toiseen turhaa nauraen..
Eikä ne vanhemmat "sinkutkaan" niin aurinkoisilta näytä..enempi happamilta..
Ja miksi edes mennä naimisiin,jos elämään ei lapsia halua? Sen hunnun takiako..vai että ei olisi niin tylsää..
Ehkä olet menossa avikseen vääristä syistä..mieti vielä!
Meillä on yksi elämä elettävänä ja sekö pitäisi elää sen 40 vuotta naru kireällä, vain siksi että halusi ottaa vastuuta? En itse ainakaan haluaisi noin ajatella. Ja kyllä monilla parillisilla, jotka osaa nähdä vielä elämää muuallakin kuin kodin ympärillä, on myös sinkkukavereita. Ne antaa ihan mukavia tuulahduksia perhekeskeisenkin arkeen. Niin, ja sinkku on eri asia kun parisuhteessa elävä. Vai halusitko vain jotenkin kurjuudessasi jalustoida itsesi? Nolo yritys.
"Miksi mennä naimisiin, jos ei lapsia halua?"??? Millä vuosikymmenellä olet oikein syntynyt?? Haloo! Naimisiin mennään rakkaudesta, ei perhesuunnittelun merkeissä. Ei ihme että elämä joillakin muuttuu niin kuivaksi, jos nuo kerran on lähtökohdat. Voi sanoa vaan tervetuloa 15 kg ja katkeruus vapaampia kohtaan :)
Se on sun kantas,entäs sitten? Älä oo katkera,jos et ole saanut lapsia.
Saanut....niinpä niin. Sehän on se ainoa elämisen motto, saada lapsia. Huvittava.
Olen jo 16-vuotiaana tiennyt etten halua tehdä lapsia tähän valmiiksi kulutettuun ja julmaan maailmaan. Mutta, pystyn silti iloitsemaan niiden mukana, jotka lapsia haluaa ja saa. Mutta itse et ilmeisesti pysty näkemään muuta kuin oman tapasi elää........onnea sille!
Voi vaan vaikuttaa kovin yksinäiseltä tehdä lapsia parantamaan omaa itsetuntoa, mutta toki sekin on joku valinta.
Mistäs kenenkin lapsitilanteet tiiät?
Kommentoi kuule sinäkin vaan ap.lle,se se halus tietää naimisiinmenosta eri kantilta!
Aika katkeraksi tuo asia kuitenkin sinutkin tehny!
Jos esim. mä olisin kiinnostunut sun turhanpäiväsestä ilkeydestäs,niin mä varmaan kysyisin sitä täällä niinkuin ap. on tehnyt!
Olet sellainen oman napasi ympärillä pyörijä!
Enkä ole kiinnostunut tommosen hörhön mielipiteistä muutenkaan,pidä vain ne omanasi!
Just joo taas tommonen ,joka tiesi jo 16 vuotiaana kaiken!!!
Ei tullu sitten koskaan mieleen kysyä siltä mieheltä,olisiko HÄN ehkä halunnut lapsia..Päätit sitten tuosta noin vaan hänenkin puolestaan..että onnee vaan!!
Olen samaa mieltä edellisen kanssa ,että kyllä tänne saa Ap.lle kommentoida..itsehän hän varta vasten kyseli ihmisten omia mielipiteitä asiasta!
Sinä sitä vastoin tulet siihen räkyttämään asiattomasti! Taidat olla penska itekki vielä!
Ja tiedoksesi vielä..minäkin olin mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä avoparina ja naimisiin menimme vasta kun olin raskaana!!
Meidän rakkautemme ei muuttunut miksikään naimisiinmenon myötä! Jotkut prinsessähäät eivät ole mikään rakkauden tunnus..leuhotusta vaan!
Kylläpä suurin osa on kuitenkin ne lapset tehnyt mentyään naimisiin ja sehän on jokaisen oma asia,tekeekö lapsia vai ei..itsekkään en ymmärrä,miksi menisin naimisiin,jos en perhettä halua?
Haluaako siinä vain sitoa sen toisen itseensä,varata sen itselleen,ettei muut saa..?
Kaikki kunnia vaan heillekin,mutta itse asustelen mielelläni pelkkänä susiparina jos en koskaan halua lapsia! Ja siihen rakkauteen nyt ei joku papin aamen vaikuta!
Mulla on monta avokkiparia kavereina ja kyllä kaikkien kanta on ollut,ettei kukaan oo menossa vihille,ennenkuin kuin alkaa biologinen kello tikittää..Yksi pari on jo vähän vihjassu sinnepäin..
Sehän on sitten eri asia jos lapsia ei saa,mutta turha sitä on tähän keskusteluun tulla huutaan perheellisille,jotka on oman ratkaisunsa tehnyt!
Ja eikös alkuperäinen kirjoittelija juuri kaivannut kommentteja ihmisiltä? So what???
Aivan oikein!
Tämä ei mikään lapsettomuuskeskustelu ollut! "naimisiin meno ja lasten teko tuntuu uhraukselta"...
mietiskeli ap. Tuntuu loogiselta,että asiasta jotain tietävät kertovat omista kokemuksistaan..
Johonkin lapsettomaan sitten keppi kolahti,kun piti tulla tilittään!
Olisi muutenkin hyvä,kun vastailijat malttaisivat lukea alkuperäisestä,mistä puhutaan!
Varmaan löytyy palsta muualta,missä voi käydä lapsiperheet haukkumassa,jos niin haluaa!
Itsekkin kuulun ihmisiin,jotka ovat halunneet tehdä lapset avioliitossa! Minun ja mieheni valinta taas se!
Ja täytyypä sanoa,että kyllä ne toiset lapsiperheet ovat enemmistönä kavereissani,ihan jo senkin takia,koska lapset leikkivät keskenään ja enempi yhteisiä asioita lapsien takia!
Siis mies on samaa maata. Kyllä nämä asiat kai selvitetään suhteen alkumetreillä. tai näin ainakin meillä päin...
Huvittava olet. Luepa tuo uudelleen, niin saat itsekin nauraa.
mee lutkuttaan horo..hehheh..huoria ootte kaikki saatanat...akanperkeleet..
saatat saaha sinäki kympi lutkutuksistas..heheheheheeeh!talivittus haisee..tänne asti horo!
..oliks toi se sun ukkos mielipide..vai? toit senki linjoille..onneks ei niitä lapsosia kuiteskaan..
liekköhän tuossa ukolla ollu mitään sanomista..tuossakaan asiassa..
no susta ap.ainakin huomaa,et liitto ei sovi kaikille..
Tuo Oli hyvä!!!Kyllä nauratti!Joo.älkää tehkö niitä lapsia jatkossakaan..
Tais lapseton pari esittäytyä oikein yhdessä..hehheh!
Ei ihme,ettei oo mukuloita.. mieshän vaikuttaa hullulta!!
Sai tosiaankin nauraa...ja kunnolla.heh heh... :D
sanos suhdemikäliemies taas jotakin tuhmaa..tytöt tykkää..
vaikka...tussu..
Semmoistahan se on... Miehille usein käy avioliiton myötä niin, että elämä muuttuu tavallaan helpommaksi - se nainen on saatu itselleen ihan lainvoimaisesti, niin mitäpä sitä enää panostamaan mihinkään tai ottamaan vastuuta. Ja elämää kun on vähän vaikea hoitaa läpi sillä hällä väliä - asenteella, niin kuka siihen johtoon sitten joutuu? Nainen tietysti ja tekeehän se vittumaiseksi, jos yksin saa kaikesta vastata ja elämää pyörittää.
Nahjusten kannattaisi vilkaista peiliin ja ottaa itseään niskasta kiinni, ehkäpä sillä että he tuovat vapaaehtoisesti oman panostuksensa voisi olla seurauksena mukavampi ja vähemmän kireä vaimo. Ja tietty nämä pomottelijanaisetkin voisivat miettiä, että kannattaako tehdä kaikki ja sitten kiukutella - jättäisivät vain jotain tekemättä, niin ehkä sille nahjusosapuolellekin tulisi jonkinnäköinen ahaa-elämys että eivät ne asiat ihan itsestään hoidu.
Juuri tänään oli Raymondissa käsittelyssä sama aihe. Mies huijaa vaimoaan ettei osaa mitään, ja vaimokulta se tekee.
Kuinka moni mies harjoittaa tätä tällä hetkelläkin< Aika helvatan moni! Naisilla kun on niin hirveä pätemisen ja hoivaamisen tarve, että tämä miesten fiksu veto tekeytyä reppanaksi toimii aina ja kaikkialla. "Sä oot paljon parempi tossa". Että on helppoa!
Ja sitten se täysihoito loppuukin about 15 vuoden päästä..Sitten onkin ukon sama lähtee sinne kadulle asusteleen,kun ei osaa siellä asunnon sisällä muuta kuin sormia pyöritellä suussa ja toista perseessä..ja välillä vaihtaa käsiä..
Tuo oli tosi hyvä heitto!!Hahhahahah!!
jyllää taas täydellä teholla!
kahjo ukkokin näköjään kaivo ittensä naftaliinista..sano vielä jotaki tuhmaaa..tytöt tykkää...
ja kieltämättä pikkuisen lapselliselta kuulostaa tuo kirjoituksesi :) Miksi edes menet naimisiin jos suurimmat murheesi ovat vain pelkoa muututko vaimona kotityranniksi ja miehesi vässykäksi, joka saattaa vaikkapa itse lähettää jollekin ystävälleen joulukortin. Mene vain lomamatkalle miehesi kanssa ja unohda sala-avioituminen ym. ja miettikää asiaa uudelleen muutaman vuoden kuluttua...jos olette silloin vielä yhdessä.
Kiitos, että todistitte epäilyni oikeaksi. Tai sitten on vain niin, että juuri ne kireät, ilkeät, happamat ja katkeroituneet menevätkin naimisiin. Siis ne, jotka on pettyneet jo elämään muutenkin. Ehkä tämä yksi vaihe saa vain totuuden liikaa pintaan.
En voi peilata tietenkään muiden suhteita omaani, mutta pistää kyllä mietityttämään, tämä muutos kun näkyy joka puolella ainakin omassa tuttava- ja sukulaispiirissä. Voikohan tämä olla geneettinen häiriö...
Tuntuu uskomattomalta, että avoliitossa ollaan vielä pariskuntana meneviä ja eläväisiä, mutta avioliiton myötä menee arki ja oma pieni piiri kaiken edelle. Eikä osata ajatella mistään enää globaalisti, saati yhteiskuntavastuullisesti. Noh, ehkä olen vain kyllästynyt kaveripiiriini. Aika näyttää miten isoksi peikoksi tuo avioliitto käy. Tuntuu vaan välin siltä, että miksi pilata hyvää suhdetta menemällä naimisiin.
..Että olet LIIAN nuori avioliitonsatamaan..
Miten muuten omassa elämässäsi pärjäät aikuisten kanssa,kun et tervettä keskustelua kestä vetämättä hernettä nokkaan?
Se vaan on niin, että tässä vanhennutaan,eikä ne pöhköt jutut vaan jaksa enää vanhemmiten kiinnostaa..
Olet vielä lapsellinen..ymmärrät sitten vanhempana,ettei kaikki asiat vaan yksinkertaisesti pyöri"prinsessojen" ympärillä,vielä et tajuu..
Katso omista vanhemmistas,kannattaako se avioliitto!
kun menime naimisiin. Eka lapsi oli puolivuotias kun menimme laskettelumatkalle italiaan mont blancin juurelle courmayeriin. Lapsi oli rinkassa ja vuorotellen vahdittiin lasta. Olin ainoa mies, joka vahti lasta, ympärillä oli rinteen alaosassa satoja italy naisia lapsineen odottamassa kun mies laskee.
Myöskin kotimetsässä hiihdin pikkulapsi rinkassa, eli ei lapset ja avioliitto hidasta menoa. On itsestä kiinni pistääkö menoksi lasten kanssa. Rafloissa tuli juostua teininä aivan tarpeeksi, joten se ei enää parikymppisenä kiinnostanut.
Purjehtijana mulla on ollut helppo jatkaa harrastusta perheen kanssa matkapurrella. Talvella leijapurjehdin ja lumilautailen, usein koko perheen kera, mutta he eivät ole yhtä kiinnostuneit urheilemisesta kuin minä, joten yksin saan mennä urheilemaan niin paljon kuin huvittaa.
Eli en koe elämäni olevan kovin erilaista kuin 16 vuotiaana, vaikka on vaimo ja monta lasta.
Ei tietenkään moni koekkaan ite..perhe-elämä on antoisaa..
Mutta toisten silmissä näköjään ollaakin sitten niiiiin tylsii ja silleen!!
Ei toisten perheellisten..vaan näitten sinkkujen!
Omat vahempani eivät ole naimisissa, vaikka perhe olemmekin. Vanhempani eroavat siinä näistä nuoremmistakin avioituneista pariskunnista, että ovat vieläkin leikkisiä, ja eivät anna arjen masentaa. Kumpikaan ei jyrää toista, ja he tekevät kaikki yhdessä sovussa. Ovat vielä kuin vastarakastuneita höperöitä, välillä ihan nolottaa julkisilla paikoilla. Eli käsitykseni parisuhteesta on kyllä ollut tästä syystä aina tosi hyvä.
Mutta kun teidän "aikuisten" (olen itse siis 27-vuotias) avioituneiden? kaikkitietäviä ja huumorintajuttomia kommentteja lukee, ei kyllä avio enää kiinnosta pätkääkään. Allekirjoitatte jokainen vuorollanne sitä mitä olen aina ajatellutkin. Siitä tuo KIITOS :)
Nythän sait sitten sen varmuuden asiaasi!
Menkää lomalle ja nauttikaa siitä! Älkää pilatko sitä hapannaamojen keksimällä aviksella!!
Vai oot 27v...ei kyllä uskois!! Noh! Jospa se pärstäkerroinkin olisi pysynyt yhtä lapsekkaana kuin ajatukset!
..Mitäs huumorintajuttomia nuo jutut ny ois?
itseäni ainakin on naurattanut kovasti joittenkin lohkaisut!
Ehkä et sitten ymmärrä aikuisten huumoriakaan...hahhahahhahahaaaa :D
Kyllä muakin naurattaa. Mutta lähinnä tuo kuinka helposti ihmiset tunnistaa itsensä tuosta yleistyksestä. Totuus koskettaa näköjään niin, että aletaan jo vähättelemään ikää. Kuulin viimeksi 16-kesäisenä ylilentoisia heittoja siitä kuinka et vielä ymmärrä, odota kun tuut aikuiseksi. Ja isottelijana oli aina jo se hiukan hartaampi osapuoli :)
Me ihmiset yleensä havainnoimme ja näemme sen, minkä haluammekin nähdä. Me aikuiset avioliitossa olevat emme ole kaikkitietäviä tai huumoritajuttomia; ehkä emme vain naura samoille asioille kuin sinä tai pidä naiivia pelleilyä huumorintajuna. Paljon tiedämme, ainakin omasta elämästämme ja teemme päätökset ensisijaisesti omaa parasta ajattelemalla, ihan niin kuin sinäkin.
Parisuhteet ovat erilaisia, niiin kuin ihmisetkin. Sinun mielestäsi tylsä arki voi jollekin olla ihanan helmenharmaata elämää ja hän/he ovat täysin tyytyväisiä oloonsa ja eloonsa. On erikoista, jos ihmiset eivät iän myötä muuttuisi, sitäkin toki tapahtuu,mutta yleensä se vasta ärsyttääkin, usko pois.
Itse olen ollut naimisissa 31 vuotta ja muuttunut valtavasti. Olin nuorena ajattelematon hökäle, vailla sitä yhteiskunnallista tai yksilöllistäkään näkökulmaa tmv. Nyt vakiintumisen myötä olen mielestäni viisastunut, rauhoittunut ja ymmärtänyt oman elämäni tärkeät asiat, ja ne ovat oletettavasti ihan toisia asioita, mitä sinä arvostat.
SInun ongelmasi on omasi, ei niinkään niiden tylsien pariskuntien. Jos et kykene hyväksymään saati ymmärtämään ihmisten muuttumista tai sitä aikuistumista, ei voi mitään. AIka naiivia on kuitenkin tehdä isoja ratkaisuja elämässään omiin puutteellisiin analysointeihin tai harhahavaintojen perusteella. Mutta kukin tyylillään...
Loistava kommentti !!!
Jos ootki se 16vuotias..oikeesti? Ai,silloinkin sait samat neuvot.. No,et ottanut onkeesi siitä..?
Hihihih! No,ei siinä teidän "sööttiperheessä" kuitenkaan opetettu nauraan itelle? hihhih!
Ja kokemuksen rinta-äänellä!!
Se hartaampi osapuoli juuri esittäytyi...
Humoristinen ja lapsellinen, eri ominaisuuksia :)
ota vaikka leikkisä koira lemmikiksi niin ei tarvitse ottaa sitä leikkisää miestä...se voi osata leikkiä vaikka muidenkin kuin sinun kanssasi ja siitäkös usein iso itku tuleekin.
..kun erotat ne toisistaan..
Niin, tai sitten kun minustakin tulee harmaa..eli hartaampi..eheh
Toivottavasti siis ei koskaan.
Ei vaan....täytyy vain tehdä avioehto, jossa määritellään mitä ikäviä ominaisuuksia ei saa tulla esiin liiton aikaan, kuten kaikkitietävyys!!, kuivakkuus ja toisten alituinen ohjaaminen. Ruikutus, narina ja pätevötyminen toista paremmaksi. Ja lasten tekoa täytyy vielä harkita :)
Minä kun olin menossa naimisiin,en epäillyt lainkaan menisinkö? Olin ihan varma siitä!
Rakastin silloin ja rakastan edelleenkin miestäni niin paljon,ettei minun tarvinnut koskaan sitä asiaa epäillä!! Muuttunut olen minäkin varmaan lasten synnyttyä,mutta omasta mielestäni olen kypsynyt!
Voihan olla,että minäkin olen jonkun mielestä nykyään tylsä..pitääkin kysyä sitä ystävättäreltäni,joka tulee illalla kylään?
Sinunlaisia tapauksia saattavat olla ne morsiammet,jotka karkaavat vihkipallilta helmat hulmuten..kun ei tiedä,tahtooko ottaa..?
Varmaan kauhee tilanne,kun ei ole varma tunteistaan..itse pääsin helpommalla,kun tiesin,mitä halusin..tsemppiä hankalaan tilanteeseesi! ;)
Mee jo vittuun sen ruman pärstäs kans..saatana!
yhyyyyyyy...yhyyyyy!! Tahtoo naimisiin!!!
Mutta itsekkin tunnen muutaman miehen ettei uskalla lähteä edes viikonlopuksi kalaretkelle kavereiden kanssa kun muija ei päästä tai itse ei uskalla sanoo muijalle että menen. Itse en naimisissa mutta yli 20 vuotta avovaimon kanssa oltu ja asuttu ja siunaantunut yksi lapsikin mutta minua ei määräillä ja jos ruvetaan liikaa pompottamaan niin ei käy ollenkaan koska oma mielipide tahto pitää säilyttää vaikka perhettäkin on ja määrätyt omat menot pitää olla. Paras on myös puolisoilla pitää omat tilit ja omat rahat ja sopivassa suhteessa tuloihin vastata perheen yhteisistä menoista niin hyvää tylee. Omat kaverit pitää myös säilyttää ja harrastuksista ei saa luopua että on muutakin elämää kun seuranpitäminen muijalle.
Ai avokki hoitaa lasta kotona ja sinä lennät hakemassa elämyksiä, vai onko näin hyvin siis molemmilla?
Älä ihmeessä mee naimisiin!!
Ootappa 10 tai 20 vuotta,niin saat taas nuoruuden ajan kaverisi takaisin,kun tahtoopi olla niin ,että usseimmat erroo jo viimeistään siihen mennessä!
Nyt mullakin olis ero eessä ja menojalkaa taas vipattaisi..rupeempa kaiveleen entisten kavereiden puhelinnumeroita,josko siellä joku olis pysyny sinkkuna...Sitten ei muuta ku bailaamaan ;D
Ei avioliitto tee kenestäkään mitään, mille hänessä ei olisi jo valmiiksi hyvää kasvupohjaa. Kyllä ihmisestä tulee tylsä tyranni vanhempana sinkkuna tai avoliitossa, jos on tullakseen. Vaikea vain jälkeenpäin sanoa, millainen kenestäkin olisi tullut.
Mäkin oon se oma vittumainen itteni ollu aina,liitosta huolimatta..
..ja iän myötä vittumaisemmaksi tuun..
Ja musta sen näki kyllä jo laitoksella vauvana..paskannin aina housuunkin pekästään vittuilu mielessä!!
Mäkin vittuillessani aina purin äitiä vauvana tissiin..ja en oo miksikään muuttunut!
En enää äitiin kajoa,mutta naisten tissit on lujilla!!
Saatana on tullut väliin. ÄLkää menkö naimisiin , vai oletteko jo.
Terveisin.homopari Jeesus ja perkele..
En kyllä ole kanssasi täysin samaa mieltä..
Tunnen aviopareja, jotka sopivat kuvaukseesi, mutta myös monia jotka eivät sovi. Se on luonteesta kiinni eikä mistään naimisiin menosta. Ja olen vähän sitä mieltä, että miehet tässä ovat saamattomampia parisuhteen ylläpidossa kuin naiset.
Oletko ajatellut, että kun menette naimisiin, viimeistään sinä vaiheessa teistä tulee tiimi, olette "samaa yksikköä", jolloin teidän tulee huomioida toistenne tarpeet ja osoittaa rakastavanne. Ei silloin noin vaan tehdä "just sitä mitä tykkää" vaan on otettava huomioon myös se pari ja hänen tarpeensa ja tunteensa. Varsinkin jos on lapsia. Harmittavan usein näkee sitä, että mies ei sulata tätä tiimiajatusta, vaan kulkee kuten sinkku jatkuvasti omilla menoillaan, kaljalla, jääkiekomatseissa ym.. Ja nainen joutuu aina jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Nainen on automaattisesti se, joka joutuu jäämään, unohtamaan omat menonsa, ja jos nainen lähtee joskus "baanalle", pidetään häntä heti huonona äitinä ja itsekkäänä vaimona. Nainen saa anella vapaailtaa mieheltä kauan, kun taas mies vaan ilmoittaa naiselle lähtevänsä kaljalle, ja se siitä. Ei nainen siitä meteliä nosta, mutta mies pitää jo tätä ilmoittamista luvan kysymisenä ja naista automaattisesti mäkättäjänä.
Omalla kohdallani ei ikinä ilman syyllisyyttä onnistuisi vaan lähteä tyttöporukalla bailaamaan, kysymättä ensin mieheltä. En edes haluaisi lähteä ilmoittamatta. Ei se ole mitään luvan kysymistä, vaan toisen huomioimista. Lisäksi on ihan luonnollista ja tervettä että kumppani tietää missä toinen menee. Tyttöjen illat ovat aina sujuneet hyvin ja mies on aina kuskannut minua. Minä taas vastaavasti kuskaan miestäni, kun tämä tahtoo lähteä omalla porukallaan jonnekin. Meillä on myös yhteinen ystäväpiiri ja kaikista hauskimmat illat vietetään yleensä sillä porukalla.
Monet naiset katkeroituvat juuri siitä syystä, että monet miehet olettavat naisen sormustettuaan saavansa tästä elinikäisen kodinhoitajan ja äidinkorvikkeen. Pitävät naista jotenkin uutenä äitinään, naisena joka hoitaa kodin ja ruoat ja pesee pyykit..Unohdetaan se kumppanuus. Naiset antavat periksi miehelle ja hoitavat kaikki kotityöt, ja sitten katkeroituvat ja muuttuvat miesten mielestä mäkättäjiksi. Miehet taas lakkaavat pikkuhiljaa tekemästä yhtään mitään, lopulta rakastamasta ja haluamasta tätä lihonutta ja katkeraa naistaan, ja alkavat etsiä seuraa muualta. Tähän ei saisi suhdetta päästää.
Lisäksi, mielestäni näissä "nössömiehissä" ei ole mitään vikaa. Ei ole nössöä kysyä vaimon mielipidettä, jos on lähdössä jonnekin viihteelle. Meidän tapauksessamme on ainakin niin, että mies ei edes muista sopimiamme yhteisiä menoja, ja kysymällä minulta hän varmistaa ettei meillä ollut samaan aikaa mitään yhteistä sovittuna. Minulla ole mitään sitä vastaan että mies lähtee kaljalle tai jonnekin matsiin. Sama pätee toisinpäin, minun kohdallani. Ei meillä ole mitään sovittuja sääntöjä, vaan molemmat ottavat toisen huomioon ihan omasta tahdostaan.
Puheistasi tulee mieleen: Minulla ja miehelläni on yksi ystävä, sinkkunainen joka on ja pysyy sinkkuna, koska hän vaatii miehiltä ihan mahdottomia. Hän pitää minua ja miestäni nykyään säälittävinä pelleinä, kun emme enää jaksa bailata montaa päivää putkeen tai keskellä viikkoa lähteä ryyppäämään hänen kanssaan tai kun kysymme toisen mielipidettä ennen kuin lupaudumme minnekään. Hän juuri on haukkunut mieheni nössöksi ja minua hän selvästi pitää määräävänä osapuolena suhteessamme, vaikka näin ei ole. Ennen yhteenmuuttoamme olimme vielä "cooleja". Nyt, kun joku soittaa miehelleni ja pyytää tätä jonnekin, mies sanoo vaistomaisesti "pitää kysyä ---:lta" --> tästä saa vaikutelman että mies joutuu kysymään luvan, vaikka hän tarkoittaakin vaan keskustelemista. Minä vastaan samassa tilanteessa, että pitää keskustella miehen kanssa onko meillä muuta. Katkera sinkkukaverimme ei ymmärrä, että me haluamme olla toistemme seurassa ja arvostaa toisiamme, ei siinä ole mistään pakottamisesta kyse.
Noinhan se menee!
Tästä sen näkee,että eri tasolla on ihmiset ajatuksineen..Itselleni kävi aikoinaan naimisiin mentyäni ja lapsen tehtyäni,että lapseton sinkkuystäväni sanoi kännissä kerran suoraan,että "perkele,ku menittä sen penskan tekeen..mikään ei oo enää hauskaa!"...
Itse olin kovin onnellinen lapsestani..en kaivannut enää niitä bailausiltoja..minustahan oli tullut äiti..
Nyt minulla on 3 lasta ja olen edelleen äiti,joka pistää lasten hyvinvoinnin aina etusijalle..miksi en pistäisi?
Jos olen muuttunut sinkkuystäväni mielestä tylsäksi tyypiksi,ei se minua vaivaa..tämä on nyt minun elämääni tällä hetkellä..enkä muuta kaipaa.
Ja ehtiihän sen lapsettoman sinkku kaverin(varmaan sinkku vielä sittenkin!!)kanssa kulkee sitten,kun muksut kasvaa..jos haluu välillä käydä tuulettumassa ilman ukkoo!!
Jos ei sitten yllätä ja tee vanhana niitä kakrui..kunsä oot jo omas hoitanu!! ;D
Minusta ainakin tuli nöyrempi, joustavampi, terveellä tavalla (!) miellyttämishaluisempi, huomaavaisempi ja itsevarmempi kun menimme naimisiin ja vakuutuin, että olen miehelle arvokas ja että hän on sitoutunut minuun. Voihan siitä toki vakuuttua muutenkin, mutta itseäni kaihersi ajatus että "miksi ei" menty naimisiin. Minun on helpompi myöntää itselleni viat itsessäni ja sen myötä kehittyä ihmisenä, kun tiedän, että joku on hyväksynyt minut jo vikoineni. Esimerkiksi väärässä oleminen ja sen myöntäminen käy paljon kivuttomammin! En ollut pirttihirmu ennenkään enkä ole muuttunut pyhimykseksi, mutta kehitys on ollut pääasiassa positiivista. Ja mieskin on muuttunut itsevarmemmaksi, vahvemmaksi ja rennommaksi, johtuuko sitten avioliitosta vai vain suhteen kehittymisestä, mutta ei mitään pahaa sanottavaa silläkään saralla :)
Tunnistan kuvailemasi ilmiön. Mutta se on oma valinta. Ja kyllä meilläkin mies joulukortit allekirjoittaa, vaikka ei sellaisia itse lähettänytkään, mutta en näe tuota suurena syntinä...