Olen 21-vuotias avoliitossa elävä nuori nainen. Olemme mieheni kanssa kihloissa ja meillä on yhteinen koira. Luulin aina, että tässä on nyt se elämäni mies ja olemme jo puhuneet naimisiin menosta ja perheestäkin.
Nyt kuitenkin kaikki tuntuu olevan päälaellaan: kaikki alkoi kun mieheni totesi erään keskustelun aikana, ettei välttämättä haluakaan kenenkään kanssa naimisiin, sitä seurasi valehtelua (hän mm. valehteli olinpaikkansa, syynä se ettei kuulemma halunnut suututtaa minua) ja viimeisenä tapauksena sain selville, että noin vuosi sitten hän oli virittänyt minulle ansan erään naiskollegansa kanssa. He olivat lähetelleet rivoja viestejä toisilleen n. 4 kappaletta ja tarkoituksena oli paljastaa minun epäluotettavuuteni ja kontrolloivuuteni; mieheni oli vakuuttunut siitä että luen hänen tekstiviestejään.
Sain asian selville n. kuukausi sitten kun tutkin mieheni puhelimen. Tässä kohtaa on myönnettävä etten ole ylpeä teostani ja toivon ettei sen koskaan olisi tarvinnut mennä siihen, mutta olin täysin vakuuttunut että miehelläni on toinen nainen. Tunnen häntä sen verran hyvin, että jos olisikin ollut, niin hän ei sitä koskaan olisi myöntänyt jos olisin suoraan kysynyt. Minun oli vain pakko saada tietää.
Otin asian esille luettuani mieheni naiskollegan aivan törkeän viestin ja mieheni ensimmäinen reaktio oli lähes julma virne ja toteamus 'olet lukenut tekstiviestini'. Hän koki olevansa voittaja ja saaneensa vihdoin minut kiinni. Vasta 10 minuutin keskustelun jälkeen hän vasta ymmärsi että huijaus oli osunut ja uponnut täysin.
Luottamus väliltämme tuntuu nyt kuolleen täysin: olen alkanut kyseenalaistamaan kaiken mitä hän on sanonut tai tehnyt, mietin vain että missä muissa asioissa hän on minua testannut. Ja niin, mistä voin tietää jatkossakaan mikä on totta ja mikä ei? Kysyin avioliittoasiasta ja hänen aikaisemmasta kommentistaan ja vastaus oli: 'en mä tarkoita kaikkea mitä mä sanon'. Miten ihmeessä voin tulevaisuudessa tietää mitä hän tarkoittaa ja mikä on vain höpöhöpöä?! Olen täysin neuvoton koko tilanteen suhteen.
Itselläni on huijattu ja tyhmä olo, minua on vedätetty hienosti yli vuoden ajan, ja jos yksi ainokainen viesti ei olisi unohtunut äijäni puhelimeen, niin en olisi saanut tätä koskaan tietooni.
Tilannetta ei yhtään auta mieheni suhtautuminen: hän haluaisi kosketella, puhua ja yleensäkin elää kuin mitään ei olisi tapahtunut ja näin korjata suhteemme, vaikka olen tehnyt selväksi että kaipaan nyt etäisyyttä ja omaa rauhaa. En tiedä miten suhtautua, hän sanoo rakastavansa minua ja ettei hän halua menettää minua.
Kyse ei suinkaan ole siitä, ettenkö itse rakastaisi häntä, mutta olen itse sitä mieltä, että rakkaus ei voi korjata kaikkea. Tunteet menevät vuoristorataa joka päivä ja olen hajoamispisteessä, en saa nukuttua tai syötyä ja töissä on vaikea olla. Toisaalta olen valmis yrittämään, mutta toisaalta minusta tuntuu että jos eroamme menetän mieheni ja jos taas jään tähän suhteeseen, niin menetän jotain itsestäni.
Nyt kuitenkin kaikki tuntuu olevan päälaellaan: kaikki alkoi kun mieheni totesi erään keskustelun aikana, ettei välttämättä haluakaan kenenkään kanssa naimisiin, sitä seurasi valehtelua (hän mm. valehteli olinpaikkansa, syynä se ettei kuulemma halunnut suututtaa minua) ja viimeisenä tapauksena sain selville, että noin vuosi sitten hän oli virittänyt minulle ansan erään naiskollegansa kanssa. He olivat lähetelleet rivoja viestejä toisilleen n. 4 kappaletta ja tarkoituksena oli paljastaa minun epäluotettavuuteni ja kontrolloivuuteni; mieheni oli vakuuttunut siitä että luen hänen tekstiviestejään.
Sain asian selville n. kuukausi sitten kun tutkin mieheni puhelimen. Tässä kohtaa on myönnettävä etten ole ylpeä teostani ja toivon ettei sen koskaan olisi tarvinnut mennä siihen, mutta olin täysin vakuuttunut että miehelläni on toinen nainen. Tunnen häntä sen verran hyvin, että jos olisikin ollut, niin hän ei sitä koskaan olisi myöntänyt jos olisin suoraan kysynyt. Minun oli vain pakko saada tietää.
Otin asian esille luettuani mieheni naiskollegan aivan törkeän viestin ja mieheni ensimmäinen reaktio oli lähes julma virne ja toteamus 'olet lukenut tekstiviestini'. Hän koki olevansa voittaja ja saaneensa vihdoin minut kiinni. Vasta 10 minuutin keskustelun jälkeen hän vasta ymmärsi että huijaus oli osunut ja uponnut täysin.
Luottamus väliltämme tuntuu nyt kuolleen täysin: olen alkanut kyseenalaistamaan kaiken mitä hän on sanonut tai tehnyt, mietin vain että missä muissa asioissa hän on minua testannut. Ja niin, mistä voin tietää jatkossakaan mikä on totta ja mikä ei? Kysyin avioliittoasiasta ja hänen aikaisemmasta kommentistaan ja vastaus oli: 'en mä tarkoita kaikkea mitä mä sanon'. Miten ihmeessä voin tulevaisuudessa tietää mitä hän tarkoittaa ja mikä on vain höpöhöpöä?! Olen täysin neuvoton koko tilanteen suhteen.
Itselläni on huijattu ja tyhmä olo, minua on vedätetty hienosti yli vuoden ajan, ja jos yksi ainokainen viesti ei olisi unohtunut äijäni puhelimeen, niin en olisi saanut tätä koskaan tietooni.
Tilannetta ei yhtään auta mieheni suhtautuminen: hän haluaisi kosketella, puhua ja yleensäkin elää kuin mitään ei olisi tapahtunut ja näin korjata suhteemme, vaikka olen tehnyt selväksi että kaipaan nyt etäisyyttä ja omaa rauhaa. En tiedä miten suhtautua, hän sanoo rakastavansa minua ja ettei hän halua menettää minua.
Kyse ei suinkaan ole siitä, ettenkö itse rakastaisi häntä, mutta olen itse sitä mieltä, että rakkaus ei voi korjata kaikkea. Tunteet menevät vuoristorataa joka päivä ja olen hajoamispisteessä, en saa nukuttua tai syötyä ja töissä on vaikea olla. Toisaalta olen valmis yrittämään, mutta toisaalta minusta tuntuu että jos eroamme menetän mieheni ja jos taas jään tähän suhteeseen, niin menetän jotain itsestäni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tiedätkös mitä... rikoit juurikin lakia siinä että luit miehesi viestit!!! viestintäsalaisuuden rikkominen on nimike... ja se on todella törkeet ja idioottimaist... ja voin sanoa et miehesi ei todellakaan ansaitse sinua vierelleen koska olet tommoinen joka urkkii asioita...
mitäs sitten vaikka miehelläsi olisikin toinen nainen??? se ei siltikään sua oikeuta kajoamaan hänen puhelimeensa.... ei vaikka epäilisit miestäsi maailman luoka terroristiksi...
mieti tovi tekojasi ja unohda mitä miehesi on tehnyt... miehesi ei ole lakia rikkonut... sinä olet...
HUOH tuon edellisen vastaukselle..
Tottakai saat olla vihanen tommoselle miehelle. Jos aiot yrittää vielä niin uskon että luottamus palautuu pikku hiljaa, kunhan mies ei enää tommosta tee. En voi käsittää tuota miehen toimintaa jos se kerta haluaa sun kans olla.
Ja musta siinä ei oo mitään ihmeellistä että tutkii toisen puhelinta, mä aina joskus katon miehen kännykän läpi, ja vaikka sanon siitä myöhemmin niin ei mies suutu. Miksi suuttuiskaan ku siellä ei salattavaa oo?
huoh vaan itelles..
se että luet toisen puhelinta ILMAN lupaa niin se on laitonta... se on sakkorangaistuksen "arvoinen" teko... et sä saa toisen omaisuuteen kajota millään perusteella....
ite en todellakaan mieheni puhelinta menisi tutkimaan koska voin täysin luottaa mieheeni ilman että tutkin puhelinta tai muutenkaa oon mulkku....
LUOTTAMUS on sitä että voi luottaa toisen sanaan eikä tartte tutkia mitään....
taitaa muuten miehesi olla täysin tossun alla ko ei uskalla sanoa ei sulle ko tutkit sen puhelinta.. mut toisaalt... onhan se parempi tossun alla ko taivas alla....
sitten, kun sinua on kusetettu rankasti vaikkapa pari-kolme vuotta ; olet luottanut sokeasti toiseen ihmiseen ja torjunut mahdolliset epäillykset - ja etenkin jättänyt sen kumppanin kännykän tutkimatta, vaikka sieltä olisi koko totuus selvinnyt jo ajat sitten. Vai odotatko, että luotettava miehesi ilmoittaa sinulle oitis, kun on aikeissa mennä höyläämään toista naista?
En puolustele kännyköiden tutkimista, en ole sitä ikinä tehnyt. Miehen pettäminen olisi selvinnyt aiemmin sillä tavalla, mutta eipä se lopputulokseen vaikuta. Ymmärrän, että kun homma alkaa haiskahtaa, sitä hätäpäissään tekee kaikenlaista - minun exäni tutki MINUN kännyni, koska haki merkkejä siitä, olenko päässyt jyvälle hänen hämäristä touhuistaan ja txt niistä ystävilleni...
luuletko että puhun jostain mitä EN tiedä???
minulle eksäni teki samaa... tutki puhelinta kokoaika mukamas petin häntä.. sillä hän vaan peitti sen että ite kävi koko kylän naisia painamassa joka ilta... joten... tiedän tarkalleen mistä puhun.. ja tätä paskaa kestin kolme vuotta...
ihme kyllä että kestin koska tiesin jo suhteen alussa ettei homma tule toimimaan ko herralle oli tärkeintä "meidän suhteessa" omat huumeet... joten se siitä sitten...
kuvittelin todellakin että eksäni olisi muuttunut, mutta turhaa.. silloin tajusin todellakin sen etten toista voi muuttaa ja nyt olen todellakin suhteessa jossa tiedän ettei mies petä.. ja jos sen tekee niin saan sen kyllä heti siitä kiinni.. mulla kun on keinoni.. eikä mun tartte mieheni puhelimeen mennä kajoamaan..
mieheni ei lue mun viestejä joten miksi lukisin mieheni??
LUOTTAMUS KO ON MEILLÄ TÄYDELLINEN!!!
(taidat vaan olla kateellinen että luotan kultaani täysin ;D )
Kuulostasa jotenkin niin lapselliselta koko kuvio. Ihan kuin kumpikin tahallaan kerjäisi verta nenästään (siis hallaa parisuhteelle): poikaystäväsi keksimällä moisia "ansoja" ja sinä lankeamalla niihin.
Tuntuu vähän liioitellulta tuo sinun reaktiosi. Ehkä miehesi on vain halunnut tehdä jäynää, ei noita kakslahkeisia aina ymmärrä.. En kuitenkaan usko että olet ainoa nainen kuka on lukenut toisen viestejä ja pari on siitä selvinnyt.
Suurempi ongelma taitaa olla taustalla piilevä luottamuspula, jota nyt sitten itse olette tapahtumilla ruokkineet. Keskenkasvuisen oloista toimintaa.
P.S: Miksi ihmeessä kihloihin mennään "huvikseen"? Tai mikä kiire. Pitäisi olla sen verran vakavasta suhteesta kysymys ettei tuollainen tekstariteineily sitä järkytä.
Te kumpikin olette aivan liian kakaroita olemaan yhdessä, siis tosi elämässä ratkomassa vakavia asioita. Te ette yksinkertaisesti kykenen vielä siihen. Teille sopiva paikka olisi hiekkalaatikko, pieni muoviämpäri ja pieni muovilapio.
Yrittäkää upottaa tajuntaanne että olette täysin kypsymättomiä vielä aikuisina.(Tuo pvätelmä on tuloksena siitä mitä sinä itse kerroit kaikille ) Hankkikaa omat asunnota ja eläkää omillanne. Antakaa ajan kulua ja kasvakaa ja kehittykää omillanne aivan rauhassa aikuisiksi. Sitten vasta on aika ajatella avioliittoa ja yhteiselämää.
Nyt teidän pitäisi ystvvien kanssa parantaa maailmaa, tehdä heidän kanssaan yhteisiä asioita ja tutkia yhdessä ja yksin maailmaa!
Olen pahoillani mutta minusta ylireagoit hiukan. Tuohan oli yksittäistapaus eikä minusta niin paha että siitä pitäisi noin pahasti sekaisin mennä. Ja kyllä tuo avokkisikin lapsellinen tuntuu olevan. Kannattaisi enemmän siitä huolestua.
Menkää perheterapiaan, Kristilliseen sellaiseen. Tai parisuhdeterpiaan paremminkin.
Niin tiedät itsekkin ennen kuin menet naimissiin koska parikymppisenä on ehan eri asiat tärkeitä kun yli kolmekymppisenä kun henkilo on itsenäistynyt kunnolla ja miehet voi vaihtua siinä matkalla monee kertaan. Monet jotka menevät 25 taiennen naimisiin niin voi tulla 30-40 uusi menokausi kun nuoruus on vähän jäänyt puolitiehen niin sitten erotaan kun lapset ovat pieniä ja tämän takia kannattaa odotella tonne yli 30 kympin niin silloin jo tietää mitä haluaa. Itsellä ikää 49v tytär 15v avokin kanssa kimpassa yli 20 vuotta ja hyvin menee.
"mieheni totesi erään keskustelun aikana, ettei välttämättä haluakaan kenenkään kanssa naimisiin"
Ette ole enää kihloissa, jos avomiehesi ei halua naimisiin. Sori.
"Toisaalta olen valmis yrittämään, mutta toisaalta minusta tuntuu että jos eroamme menetän mieheni ja jos taas jään tähän suhteeseen, niin menetän jotain itsestäni."
Ainut ihminen jonka kanssa joudut elämään koko elämäsi, olet sinä itse. Minusta sinun ei kannata jäädä suhteeseen, jossa koet menettäväsi jotain itsestäsi. Tuollainen suhde ei vaikuta kovin terveeltä. Varmasti rakastat avomiestäsi, mutta mieti, onko tuollainen nyt niin suuri menetys. Tekstailee rivoja toisille naisille, valehtelee, peruu lupauksiaan (kihlaus), testaa sinua... mitä vielä. Oletko muuten aivan varma, että nuo viestit ovat tarkoitettu sinun testaamiseesi, eikä heillä ollut suhdetta (tai jotain säpinää)? Kuinka voit uskoa tuon olevan vain testi, jos avokkisi sanoo " 'en mä tarkoita kaikkea mitä mä sanon' "? :O
Nyt ne pinkit lasit pois silmiltä!
Joo seurustelin tuollaisen kanssa ja sain selville sen kuviot (vähän samat keinot kuin sulla) ja mies kielsi kaiken. Kunnes eräs sukulainen kertoi nähneensä hänet toisen naisen kanssa ja sille naiselle soitinkin kysyäkseni mikä on homman nimi. No niillä oli kaikenlaista meneillään.
Älä nyt hyvä tyttö usko, että miehesi työkaverit jotenkin virittelis ansoja sulle. Kyllä sun miehellä on ihan oikeasti säätöä niiden naisten kanssa.
Kyllä sinä erosta selviät! On miljoonia ihania miehiä, jotka ovat valmiita aidosti rakastamaan toista. Ymmärrät sen sitten myöhemmin hyvässä parisuhteessa.
Lähde ajoissa. Itse lähdin ja mies uhkaili väkivallalla ja vannoi rakkautta. Halusi loppupelissä vaan alistaa.
En ole katunut. Parempaa oli tiedossa. :)