Onko tarpeeksi hyvä syy ottaa avioero, jos mies rakastui työkaveriinsa, ihastui ja kun nainen vaihtoi työpaikkaa, tajusi että ei voi elää ilman tuota naista eli alkoi soitella vaimoltaan salaa tälle toiselle naiselle? Mies ei ota itse eroa, koska "rakastaa eikä voi tulla ilman vaimoaan toimeen". Tähän ei tietysti enää ole uskominen, koska jos ei voi avoimesti olla ystävä jonkun kanssa, niin silloin siinä on enemmän kuin varatulle sallittuja tunteita pelissä. Yhteydenpito ei lakkaa, se yhä salataan, mutta avioliitto tuntuu olevan ohi.
Asiallisia vastauksia kiitos asiasta kovasti kärsivälle.
Asiallisia vastauksia kiitos asiasta kovasti kärsivälle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
selostus..? Mies ihastui ja rakastui työkaveriinsa, ei voi elää ilman tätä - ja sitten kuitenkin ei ota ero vaimostaan, koska rakastaa tätä eikä voi tulla ilman tätä toimeen..?
No kyllä mies yhä vaimoaan voi rakastaa - mutta eniten rakastaa itseään, kun tuntuu kuvittelevan, että pystyy pitämään kummankin naisen elämässään.
Mikä on "tarpeeksi hyvä syy"... Sehän riippuu asianosaisista, siis miehestä ja tämän vaimosta. Jos sivusuhde ei heidän liittoaan kaada, se ei ole tarpeeksi hyvä syy. Siihen ei ole sivullisilla nokan koputtamista. Ei edes sillä toisella naisella.
sitten rakastui, mutta ehkä huomasi sen vasta naisen lähdettyä, koska salaa alkoi soitella hänelle. Tiedän rakastumisesta, koska kun nainen lähti, kotona oli vain riitaa ja huutamista, ja hän itse ihmetteli sitä mikä hänellä on. Kokemuksesta päättelin kaikki ynnättyäni, että siitähän siinä on kyse.
Kyllä se yhteydenpito tähän toiseen naiseen on kaatanut liiton minun osaltani, nimenomaan syystä että tunteet ovat muualla, eikä miehellä ole ollut minkäänlaisia yrityksiä elvyttää meidän suhdettamme, todella sydämestään. Puhutaan kyllä lapsista, mutta antaa olla koska ei sellaiseen liittoon lapsia voi hankkia, jossa toinen ei luota ja toinen pitää omaa elämäänsä ja valehtelee siitä.
Hän nauttii tästä sinkkuelämästään salassa. On kovasti onnellisen oloinen, mutta minua kohtaan välinpitämättömämpi eikä mikään oikein innosta. Ne on ne vaistot kun kertoo ja viestittää, että olisi aika itse lähteä litomaan..
Olen siis kahden vaiheilla, kannattaako enää investoida, kun tuntuu että tuulimyllyjä vastaan taistelis. Uskon, että tuo ettei mies tahdo erota on vain vastuun välttelyä ja itsepetosta. Tosiasiassa hän ei halua syntipukiksi ja haluaa säilyttää kasvonsa suvun ja kavereiden silmissä. Luulenpa myös, että hän ei halua jakaa omaisuuttaan. Rakkausliittoon uskominen on kyllä aika hataralla pohjalla.
Vai se vaimo? Kun on vähän sekaisesti kirjoiteltu?
Jos oot se työkaveri,niin ei oikein kuulu sun toimivaltaan sen eron jahkailu..
Mut jos oot vaimo,niin tilanteen mukaan sit..toiset ottaa herkästikkin eron,jotkut haluu olla varmoja,että pettämistä on tapahtunut..
Samalla lailla kun avioon meno on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti,se pätee eroonkin..
Minkään puhelinkaveruuden takii en olis ite kyllä eroo ottamassa..saahan sitä soitella..ja ihastumiset monesti kuivuu itsekseen..ei rakkautta kuitenkaan!!
vaimo..niin kyllä olen itse harkitsemassa eroa puhelinkaveruuden vuoksi. Suhteen fyysisyydestä en mene takuiseen, töissä he olivat vuosia yhdessä ja kyllä työkaverinsa olivat vaivautuneita minun seurassani. Siis ne muut, että taisivat olla jo enempi tai vähempi läheisiä tuolloin ja kolmas pyörä vältteli näkemistä. Myös mies yritti pitää minut hänestä loitolla, ettei varmasti jouduttaisi samaan tilaan kolmestaan.
En halua ottaa riskiä siitä, että se etenee siitä pidemmälle ja mies ei tietysti lopeta mitään mitä ei myönnäkään. Epäsuorasti on jotain myöntänyt, mutta suojelee kolmatta pyörää viimeisen päälle.
Saatanpa ottaa asiasta paremmin selvää, ennenkuin eroan, mutta valehtelu siinä se pahin on. Jos valehtelee tällasessa asiassa kuin "ystävyys" niin mistä sitä tietää kuinka pitkälle on valmis valehtelussaan menemään. Seuraava työmatka olisi kenties tämän "ystävän" luo? Kuten eräs mies sanoi, ei mies tyydy vain henkiseen suhteeseen, kyllä se loppupelissä haluaa kokeilla muutakin. Uskon tähän. Niinpä uskon itse, ettei kannata investoida koska lopputulema on kuitenkin se, että ero tulee kunhan hän "oikeasti rakastuu" tähän toiseen eli myöntää itse, että omaa liittoa on turha yrittää korjata, helpommalla pääsee uuden kanssa..
Se mitä minä heitä olen nähnyt ja kuullut, niin sielunveljeydestä on kyse ja suuresta kemiasta..
minulla oli vähän sama, mutta mies tajusi itse ottaa eron, kun ilmeisesti tunteet olivat niin suuret tätä toista kohtaan. tai muutimme siis erillemme, se oli selitys, mutta lopullista tämä taitaa olla.
EI hän mitään myöskään suoraan myöntänyt, mutta sivulauseissa ja vahingossa aina lipsahti jotain, mistä saattoi päätellä että tuon naisen takia hän halusi erota.
Ja myöhemmin myös olemme vielä nähneet, ei vieläkään suoraan halua puhua, suojelee juuri varmaankin sitä naista. Jotain on kuitenkin kertonut, mistä voi päätellä että rakastunut on... tosin taitaa jotain ongelmia olla suhteessa, sellaista hän on vihjaillut.
Mutta todella paskalta tuntuu tuollainen. olimme pitkään yhdessä ja nyt toinen häipyy puhumatta juuri mitään.
teillä saattaa olla vielä toivoa jos mies ei itse halua erota... en tiedä. mutta ymmärrän kyllä jos harkitset eroa itsekin.
Tutulta kuulostaa ja meillä vielä silleen,että mies kieltelee olevansa muuta kuin "Ystävä",jonka kans on niin helppo puhuu kaikesta! Mun kans ei sitten juttu enää luistakkaan!
Työkaverinsa on kans tahollaan naimisissa ja lapsia. Meilläkin lapsia,mutta jo isohkoja..
Tätä on meillä jatkunut myös vuosia ja olen odottanut,että juttu kuivuis kokoon,mutta joku aika sitten tuli tämä nainen mieheni osastolle töihin..kummasti hommat vielä läheni..ja sehän tietää enempi yhdessä oloo ja yhteisiä "työiltamenoja."
Olen alkanut varustautua eroon,eihän siitä mitään tule ,että mies ei edes halua naisesta mitään puhuu..sitten kun on joku iltameno työn puolesta,tämä nainen on siellä mukana..mun kans ei käy missään.
En luota enään mieheeni ja olen nykyään ihan rauhallisilla mielellä..parhaani olen yrittänyt liiton puolesta,enää en jaksa..Pitääkö muka oottaa,että se varsinainen naintikin tapahtuu,en voi olla varma,etteikö olisi jo tapahtunut,työreissujakin on ollut tämän naisen kans..
Itseäni tympäisee asiassa eniten se,että itse olen rehellinen luonteeltani ja tällainen salamyhkäisyys
suoraan sanottuna vituttaa!
Itsekkään en usko,että miehet pystyvät pelkkään"platoniseen" suhteeseen naisen kanssa..
Erosta ei ole mies puhunut,haluaa pitää minut varalla,jos meneekin homma piippuun tämän ihastuksensa kanssa,luulisin..
Luulen että miehelläsi oli jo jonkin aikaa toinen, joka ehkä myös saavuttamattomissa? Ei ole helppoa ei, yrittää selvitä erosta jos ei tiedä todellista syytä tai taustoja. Vielä vaikeampaa on aloittaa aikanaan uutta suhdetta, jos ei tiedä varmaksi oliko aavistanut oikein vaiko vain kuvitellut. Aavistelitko ollenkaan mitä on tekeillä? Raukkamaista minusta olla noin epäreilu omaa kumppania kohtaan, mutta minkäs sille voi..Jospa hän myöhemmin suostuu puhumaan asiasta. Minä taas, en taida enää välittää edes tietää. Tuntuu siltä, että haluan elää vapaana näistä mietteistä. Ikäväähän se on luopua haaveista, mutta ehkä silti parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Anna hänen mennä, niin hän tulee takaisin. Tai ota avioero, ethän sinä se huora ole. Kunnoita itseäsi.
takas tulis..joten lienee aika antaa mennä..
Kevät tulee ja aurinko alkaa paistaan!
Ala suunnitteleen uutta elämääs!! Oot parempaa ansainnut!
Tuntuu varmaan nyt paskalta,mutta kyllähän se niin on,että parempi yksin,ku huonossa liitossa!
Ja miehiä kyllä riittää..uskollisiakin,kunhan jaksat myöhemmin niistä taas kiinnostuu!!
Menotossut jalkaan ja baanalle! ;D
Siis sanoit, että miehiä kyllä riittää ja baanalle...haha
No, sellaisia alkoholistielostelijoita kyllä riittää, vaan kun yhdestä pääsee irti, niin pitääkö uusi ottaa???
Ei eronnut yh muuta saa, se on turha luulo.
Tai jonkun työttömän ja alkoholisoituneen ja petollisen pettäjän.
Kyllä nuo puheet ovat täyttä soopaa.
Mutta taitaa kirjoittaja olla itse täysi hutsu, kun ihan baanalle vaan....?
Sen ainakin voi ihan varmasti nyt jo sanoo,että tuommoisen sian kanssa,josta HAISTAA jo kauas,mikä olematon mulkun pätkä oot, kukaan ei IKIMAAILMASSA oo kiinnostunut!
Onneksi sun katkerasta rumasta apinanpärstästäs näkee,mikä sika olet,on HYVIN helppo väistellä!
ja sä et sa edes HUTSUU..oot niin surkee Paska..mee sinne kuule ottaan nyt se kalja ja itke! Luuseri!
exiä vituttaa,ku niitten muijat vaan aina saa uuden! Ite mykröttävät kaapin nurkassa loppuiän katkeruuksia ladellen! No,onneksi niistä ei oo haittaa,ku niille itelle!
Enää ei eletä kivikautta..NAISETKIN saavat käydä ulkona!!
Ei ole enää pelkästään ukkojen oikeus..
Tiesitkö,että nyt naisilla on äänioikeuskin..
Oletko ollut "höpölässä "kauan..
että tämä työkaveri on tietysti 10vuotta meitä nuorempi.
Kertokaa hyvät ihmiset, voinko enää tehdä mitään pelastaakseni liiton, vai onko parempi luovuttaa?
Nyt tuntuu vain siltä, että koko avioliitto on mennyt pilalle, mies ei enää välitä "oikeasti". Enemmän välinpitämätön tai välittää velvollisuudesta. Nytkin työmatkalla vaistoan hänen käytöksestään heti, että hän on ollut tämän kolmannen pyörän kanssa puheissa. Mies käyttäytyy jo kuin se nainen ja että tuntuu pahalta..
Tiedän, parempaa lienee luvassa mutta kyllä se näin nelikymppisenä lapsettomana tuntuu pahalta palata samoihin kuvioihin kuin aikaisemmin. Ei yhtään sen rikkaampana (paitsi ne älä enää tee näin-opit), palaat samaan lähiöön mistä lähdit, teet samaa työtä kun ennenkin, näet ne samat ystävät perheellisinä ja kun tarvitsisit seuraa niin kukaan ei ehdi kun pitää viedä lapset harrastuksiin..Muilla on ne omakotitalot, vakityöt, lapset, ja eletään sitä onnellista perhe-elämää. Apua..se kaikki olis voinut olla mullakin :(
Niin sitten vaan odotat ja oot ihanana! Vallotat sen itelles takaisin!
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja..On se eukko kuitenkin niin paljon nuorempikin,että voi haluta itekkin nuoremman ukon myöhemmin!
Itse seurustelin aikanani vanhemman miehen kanssa ja huomasin vuoden päästä kaipaavani samanikäistä kumppania..nyt sitten on 2 vuotta mua nuorempi ukko mulla.
Älä missään nimessä mäkätä ja näytä luokkaantumistasi,jos kerran haluut sen takaisin..
Muutu itekkin hemasevaksi ja aloita flirtti ukkos kans..ehkä teidän suhde oli vähän väljähtynyt..voisit yrittää sitä piristää kiinnostumalla ukostas uudelleen!
Onhan muijat monesti saanu entisen elämän takaisin,jos ovat vaan halunneet!
Teroitat nyt vaan sen sotakirvees ja pidät mustasukkaisuuden kaukana!
Ei se ukkoskaan nyt niin rakastuneelta siihen naiseen vaikuta,kun ei itse ota eroa puheeksi!!
sanoa jotain... Mulla on ikää saman verran ja olen juuri toipumassa erosta. Tuli ihan puskista loppukesällä miehen ilmoitus siitä, että hän tahtoo erota, koska on rakastunut työkaveriinsa. Sitä edeltävä puoli vuotta oli mennyt niin, että olin ihmetellyt miehen käytöstä tietyissä asioissa ja sellaista "olen tässä mutta en ole läsnä" -vaikutelmaa. Kaikki sai selityksensä, mutta liian myöhään meidän suhteen kannalta. Aika loputtomasti olen miettinyt sitä, olisiko ero voitu välttää, jos mies olisi jo aikaisemmin avannut suunsa ja puhunut. Tai jos minä olisin alkanut häneltä kysellä tyylillä "tuntuu ettei kaikki ole hyvin". Tiedän, että nämä menneisyyden jossittelut ovat hyödyttömiä, mutta toisaalta jos ei edes itselleen löydä selityksiä, niin eläminen tuntuu liian sattumanvaraiselta. Miten sitä ikinä uskaltaa esim. uudessa suhteessa luottaa mihinkään, kun edellinen suhde on itsestä riippumattomista syistä selittämättömästi vain yks kaks ohi? Ei ihmistä saisi minusta kohdella samalla lailla kuin jotain vanhaa sohvaa, joka laitetaan pois silmistä siinä kohden, kun se alkaa olla vähän liian tuttu ja kulunut...
Miehen uusi rakas on tietysti minua 8 vuotta nuorempi (eli 32). Hän siis saa "aloittaa alusta" ja kelata kaikessa rauhassa esim. kysymykset lasten hankkimisesta - ei ole mitään kiirettä. Minun taas pitäisi jollain lailla käsitellä se, että taidan jäädä tässä elämässä lapsettomaksi. En mikään emotyyppi ole ollut, mutta viime vuosina lapsen saaminen on tuntunut yhdeltä mahdollisuudelta muiden joukossa. Tämän elämänmuutoksen myötä se mahdollisuus haihtui. En yksinäisenä naisena halua lasta kasvattaa isättömänä (ja mulla ei ole veljiä tai läheisiä miespuolisia ystäviä, jotka isähahmoa voisivat edustaa). Vaikka nyt alkaisikin ihan heti uusi suhde, niin myös lapsen hankkiminen saman tien uuteen suhteeseen tuntuu mahdottomalta.
Mietin yhdessä kohdin sitä, jos mies olisikin vain ilmoittanut rakastumisestaan, mutta halunnut säilyttää meidän avioliiton. En usko, että olisin jaksanut sitä vaihtoehtoa. Olisi tuntunut liian sietämättömältä se, että mies töihin lähtiessään lähtee samalla myös toiseen suhteeseen. Siinä olisi ollut miehellä kohtuuttomasti valtaa ja tilaisuus poimia pelkkiä kivoja ja hienoja juttuja kahdesta suhteesta - jos kotona mättää, niin aina voi siltä työrakkaalta saada empatiaa ja päin vastoin. Itse olisin joutunut elämään jatkuvasti tietoisena siitä, että mies saattaisi myös valita pelkästään sen toisen naisen.
Eron jälkeen mietin paljon mennyttä suhdetta, eikä se oikeasti ollut maailman ihmeellisin ja loistavin. Siinä oli paljonkin ongelmia, jotka eivät suhteen aikana ratkenneet - pikemminkin päin vastoin. Järki sanoo, että ero oli minun kannaltani hyvä asia. Silti tunnen surua ja pettymystä ja raivoa...
Ap, jos haluaisit vaihtaa meilitse ajatuksia, niin mun sähköpostiosoitteeni on saarisammakko [at]suomi24.fi
Voimia!
hanki yksityisetsivä, niin saat varmuuden!