Uskottomuutta voi olla vaikea välttää. Jos antaa pikkusormen se todella vie koko käden. Siksi sitä "pikkusormea" on tetoisesti valvottava ja jos joku viehättää tai rupeaa kiinnostamaan, niin pitää tietoisesti olla ruokkimatta sitä. Yksi valinta vie eteenpäin ja siitä seuraa uusia valintoja ja kohta valinnat jo valitsee, koska asiat ovat päässeet käsistä. Tuollainen täytyy katkaista heti alkuunsa.
Mutta sen jälkeen, kun uskottomuus paljastuu, niin kaikki sen kokeneet tietää, että maailma romahtaa ja siitä ei ole enää paluuta. Siksi avioliittolupauksessa sitä kysytään "TAHDOTKO OSOITTAA USKOLLISUUTTA". Koska oikeasti rakastunut ihminen särkyy uskottomuuden myötä.
Meillä oli mennyt kaksi vuotta uskottomuuden jälkeen ja silti en ollut pystynyt antamaan anteeksi ja katkeruutta oli yhä. EIkä oikein päästy eteenpäin. Oli niitä hyviä päiviä, mutta stten pienikin asia sai taas muistamaan asian ja loppuilta tai loppuviikko oli pilalla. Tunnelma latistui siis hyvin herkästi, vaikka tosiaan saattoi mennä viikko ettei asia pulpahtanut mieleen. Sitten kirjoitin kaikki ne asiat ylös paperille, millä tavoin minua oli loukattu (naiseuden tallaaminen, tunnen itseni tyhmäksi, mitättömyyden tunne, arvottomuus, hylkääminen ym) . Listasta tuli todella pitkä. Mieheni luki sen ja pyysi jokaista asiaa siinä listassa anteeksi. Se oli jotenkin "hyppy" eteenpäin. Koska kun mieheni oli aikaisemmin pyytänyt anteeksi tuntui, että annoin ehkä jonkun asian, mutta kun siinä loukatanaan toista niin syvästi ja niin monella eri tasolla/tavalla, että on mahdotonta antaa kaikkea anteeksi kerralla. Ja jos toinen ei ihan tarkkaan tiedä millä kaikilla tavoilla on loukannut, on vaikea pyytää anteeksi oikeita asioita.
Monella tavalla suhteemme on jopa parantunut kuin ennen uskottomuutta, koska suhteestassamme emme enää "salaa" toiseltaan omia tunteita ja pelkoja, sillä salailu ja avoimuuden puute muodostavat muurin kahden ihmisen välille, mikä johtaa myös läheisyyden hiipumiseen. Olemme siis oppineet puhumaan enemmän. Tästä eteenpäin. Ihmisillä on oikeus muuttua ja kasvaa, minullakin.
Mutta sen jälkeen, kun uskottomuus paljastuu, niin kaikki sen kokeneet tietää, että maailma romahtaa ja siitä ei ole enää paluuta. Siksi avioliittolupauksessa sitä kysytään "TAHDOTKO OSOITTAA USKOLLISUUTTA". Koska oikeasti rakastunut ihminen särkyy uskottomuuden myötä.
Meillä oli mennyt kaksi vuotta uskottomuuden jälkeen ja silti en ollut pystynyt antamaan anteeksi ja katkeruutta oli yhä. EIkä oikein päästy eteenpäin. Oli niitä hyviä päiviä, mutta stten pienikin asia sai taas muistamaan asian ja loppuilta tai loppuviikko oli pilalla. Tunnelma latistui siis hyvin herkästi, vaikka tosiaan saattoi mennä viikko ettei asia pulpahtanut mieleen. Sitten kirjoitin kaikki ne asiat ylös paperille, millä tavoin minua oli loukattu (naiseuden tallaaminen, tunnen itseni tyhmäksi, mitättömyyden tunne, arvottomuus, hylkääminen ym) . Listasta tuli todella pitkä. Mieheni luki sen ja pyysi jokaista asiaa siinä listassa anteeksi. Se oli jotenkin "hyppy" eteenpäin. Koska kun mieheni oli aikaisemmin pyytänyt anteeksi tuntui, että annoin ehkä jonkun asian, mutta kun siinä loukatanaan toista niin syvästi ja niin monella eri tasolla/tavalla, että on mahdotonta antaa kaikkea anteeksi kerralla. Ja jos toinen ei ihan tarkkaan tiedä millä kaikilla tavoilla on loukannut, on vaikea pyytää anteeksi oikeita asioita.
Monella tavalla suhteemme on jopa parantunut kuin ennen uskottomuutta, koska suhteestassamme emme enää "salaa" toiseltaan omia tunteita ja pelkoja, sillä salailu ja avoimuuden puute muodostavat muurin kahden ihmisen välille, mikä johtaa myös läheisyyden hiipumiseen. Olemme siis oppineet puhumaan enemmän. Tästä eteenpäin. Ihmisillä on oikeus muuttua ja kasvaa, minullakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.