Jos luonteet ei natsaa

Exäni jätti minut ja sanoi, ettemme sovi toisillemme luonteidemme takia.
Olisin kyllä ihan valmis jatkamaan, koska mielestäni kyse ei ollut tästä. Tiedän, että mitään suhdetta ei varmaan enää koskaan tule, mutta kiinnostaisi tietää että kaipaakohan hän minua enää ollenkaan tai rakastikohan hän minua ollenkaan.
10559
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Ehkä kyse oli siitä tai sitten ei. Sinun mielestäsi ei, mutta se ei riitä suhteeksi asti. Jos haluat uuden lausunnon, niin kysy, se on ainoa oikea tapa saada selvyyttä. Exäsi voi kertoa uuden tarinan tai pitäytyä vanhassa, se on hänen valintansa. Ja no, se on samalla se mitä sinä saat, oli se totuus tai ei. Sama homma jos haluat tietää kaipaako hän sinua vielä tai rakastiko hän sinua ikinä. Kysy niin saat tietää. Jos et usko saamiisi vastauksiin, niin sitten et usko, se on sinun valintasi. Se voi olla objektiivinen totuus tai sitten ei.

Ainoa asia mikä itseäni mietityttää, on se että miksi ihmeessä haluat nuo asiat saada tietää, jos kerran olette eronneet ja mielestäsi uutta suhdetta ei varmaan koskaan enää tule? Turhaa tietoa on muutenkin ihmisillä päät täynnä.

Äänestä
  • Turhaa tietoahan se on, mutta se ikäänkuin selventäisi, että oliko suhteemme yhtä suurta huijausta näin kärjistetysti sanottuna. Mutta varmaan pitäisi kysyä, vaikka tuskinpa sieltä mitään selvää vastausta tulee.

    Äänestä

  • jokuv aan kirjoitti:

    Turhaa tietoahan se on, mutta se ikäänkuin selventäisi, että oliko suhteemme yhtä suurta huijausta näin kärjistetysti sanottuna. Mutta varmaan pitäisi kysyä, vaikka tuskinpa sieltä mitään selvää vastausta tulee.

    Ei hitsi, elä vaan kaiva tollasta tietoa exältäsi. Ainoa mitä saisit siitä, että tietäisit suhteenne olleen "suurta huijausta", olisi helvetillinen mielipaha. Viha. Katkeruus. Eron alkupuolella vihan tunteet auttaa kivasti irti menneestä ja exästä, mutta pidemmällä välillä ne voi tehdä elämän helvetiksi. Ja uuden aloittamisen tosi vaikeaksi, ainakin luottamuksen rakentaminen tulisi työläämmäksi. Tottakai olisi kiva tietää objektiivinen totuus hommasta, mutta aina se ei ole mahdollista, saatikka välttämätöntä, muutenkin joutuu/saa usein toimia vain oman subjektiivisen totuutensa varassa.

    Ihan hyvin voit kelailla ittellesi tietojesi puitteissa sellaisen todellisuuden, joka susta vaikuttaa todennäköisimmältä ja uskottavimmalta. Ja sitten mennä sen kanssa eteenpäin, olla iloinen suhteen hyvistä muistoista ja surea ne huonot, koittaa ottaa niistä oppia irti.

    Ite tulin jätetyksi taannoin, enkä ole kovin kummoisia selityksiä saanut. Järkeenkäypiä kyllä, mutta monin paikoin ontuvia, selittelyn oloisia, ja mistään ei oikein saanut keskustella. Oli otettava se mitä sai. Ja sitten kelasin asiaa, niin maan pirusti, totesin saman kuin sinä, että annetut syyt ei voi olla objektiivinen totuus, selittelyissä oli niin paljon ristiriitoja. Mutta muuta ei tule, kun en vain saa keskustella. Ei voi muuta kuin ottaa sen mitä annettiin sekä oman totuutensa asiasta ja mennä sen kanssa eteenpäin, riippumatta siitä kuinka objektiivinen se totuus on.

    Voithan tietty olla exääsi yhteydessä, tokko se mitään haittaa jos kumpikaan ei vmäiseksi heittäydy. Mutten odottaisi paljoa ja miettisin kyllä toisenkin kerran haluatko varmasti tietää aivan kaiken.

    Äänestä

  • Toljake kirjoitti:

    Ei hitsi, elä vaan kaiva tollasta tietoa exältäsi. Ainoa mitä saisit siitä, että tietäisit suhteenne olleen "suurta huijausta", olisi helvetillinen mielipaha. Viha. Katkeruus. Eron alkupuolella vihan tunteet auttaa kivasti irti menneestä ja exästä, mutta pidemmällä välillä ne voi tehdä elämän helvetiksi. Ja uuden aloittamisen tosi vaikeaksi, ainakin luottamuksen rakentaminen tulisi työläämmäksi. Tottakai olisi kiva tietää objektiivinen totuus hommasta, mutta aina se ei ole mahdollista, saatikka välttämätöntä, muutenkin joutuu/saa usein toimia vain oman subjektiivisen totuutensa varassa.

    Ihan hyvin voit kelailla ittellesi tietojesi puitteissa sellaisen todellisuuden, joka susta vaikuttaa todennäköisimmältä ja uskottavimmalta. Ja sitten mennä sen kanssa eteenpäin, olla iloinen suhteen hyvistä muistoista ja surea ne huonot, koittaa ottaa niistä oppia irti.

    Ite tulin jätetyksi taannoin, enkä ole kovin kummoisia selityksiä saanut. Järkeenkäypiä kyllä, mutta monin paikoin ontuvia, selittelyn oloisia, ja mistään ei oikein saanut keskustella. Oli otettava se mitä sai. Ja sitten kelasin asiaa, niin maan pirusti, totesin saman kuin sinä, että annetut syyt ei voi olla objektiivinen totuus, selittelyissä oli niin paljon ristiriitoja. Mutta muuta ei tule, kun en vain saa keskustella. Ei voi muuta kuin ottaa sen mitä annettiin sekä oman totuutensa asiasta ja mennä sen kanssa eteenpäin, riippumatta siitä kuinka objektiivinen se totuus on.

    Voithan tietty olla exääsi yhteydessä, tokko se mitään haittaa jos kumpikaan ei vmäiseksi heittäydy. Mutten odottaisi paljoa ja miettisin kyllä toisenkin kerran haluatko varmasti tietää aivan kaiken.

    Hyviä pointteja kyllä. Tuntuu vaan niin oudolta kun muutama päivä sitten vielä naureskelimme ohikulkeville ihmisille ja teimme yhdessä ruokaa. Nyt olen yksin tässä ihan ihmeellisten selitysten kanssa.
    Vaikka sieltä tulisikin raaka totuus en tiedä kummasta sitten kestäisi kauemmin päästä yli, siitä totuudesta vai että tämä jäisi nyt vähän arvoitukseksi.
    Mutta niin se vaan on, että joskus elämä potkii päähän, mutta sitten on vaan potkittava takas.

    Äänestä

  • jokuv aan kirjoitti:

    Hyviä pointteja kyllä. Tuntuu vaan niin oudolta kun muutama päivä sitten vielä naureskelimme ohikulkeville ihmisille ja teimme yhdessä ruokaa. Nyt olen yksin tässä ihan ihmeellisten selitysten kanssa.
    Vaikka sieltä tulisikin raaka totuus en tiedä kummasta sitten kestäisi kauemmin päästä yli, siitä totuudesta vai että tämä jäisi nyt vähän arvoitukseksi.
    Mutta niin se vaan on, että joskus elämä potkii päähän, mutta sitten on vaan potkittava takas.

    Eiköhän se oo jokaiselle oma juttunsa mikä, kumpi, olisi helpompaa. Arvaisin omien ja ystävien kokemusten perusteella silti, että useammin on parempi jättää arvoituksia, salaisuuksia, kuin läpivalaista, ellei ne vastaukset tule sitten ihan luontaisesti hyvässä hengessä keskustellen. Juur nyt itselleni on selvää, että osa asioista jotka olisin halunnut tietää tai joista olisin halunnut tietää lisää, jäänevät ikuisesti pimentoon. On asioita jotka voisin vaivatta osoittaa aiemman niukan informaation osalta asioiden kiertelyksi ja selittelyksi puolitotuuksilla, mutta mitäpä noista, ei tee minun elämästäni yhtään sen parempaa. Minulla on vihdoin oma totuuteni ja se saa riittää. Pääsen nopeammin jaloilleni ja eteenpäin kun hyväksyn sen, että toinen ei vain kyennyt sellaiseen ulosantiin mitä parisuhde edellyttäisi, ei erossakaan. Ja senkin tiedän nyt, että annetut selitykset yms. on aika pitkälti toisen omasta syyllisyydestä kumpuavia.

    Minäkin olisin halunnut kuulla oikeita syitä erolle, vaikka kuulla mahdollisesti tekemistäni loukkauksista, olemisestani suhteessa yleensä, turhauttavista ominaisuuksistani, toisen yleisemmistä turhautumisen syistä jne. Lähinnä asioista jotka olivat joko minussa tai suhteessa, mutta nimenomaan ei siinä toisessa. Olisin antanut sen toisen osapuolen olla siinä mielessä rauhassa, jättää hänet ja hänen osuutensa suhteessa keskustelun ulkopuolelle. Siis se "raaka totuus". Mutta ku ei, niin ei.

    En tiedä todellisuutta tilanteessasi, mutta häkellyttävän usein niukasti selvitetyt ja ympäripyöreillä latteuksilla selitetyt erot johtuvat siitä että on menty ihastumaan johonkuhun ja toisinaan myös siitä että on jopa ehditty pettää. Kun sitä totuutta ei kestä itsestään niin että sen voisi myös tunnustaa, niin sitten erotaan yhtäkkiä, heitetään ensimmäinen mieleen tullut edes jotenkuten uskottava selitys ilmoille ja pannaan ovi takana kiinni. Jos se on tilanne, niin harvoin mitään keskustelua eron syistä tai edes parempaa selitystä saa kuullakaan, toisella vain ei pää tällä hetkellä kestä sitä totuuden kohtaamista omasta itsestä.

    Mutta turha näitä on lotota. Oli mitä oli, on mitä on, se on sen toisen murhe, se kantaa kyllä mukanaan sitä asiaa, ettei kyennyt selvittämään eroa kunnolla, mitä se kunnolla sitten onkaan. Ota sinä oma totuutesi ja selvitä omalla puolellasi ero niillä eväin niin hyvin kuin mahdollista ja jatka eteenpäin. Voit oppia paljon, tulla vahvemmaksi ja viisaammaksi. Kun annat hiukan ajan kulua, voi käydä sekin ihme, että exäsi haluaakin yllättäen tavata sinut tai vain jutella kanssasi puhelimessa. Ehkä sitten pöly laskeutunut sen verran että saat lisää selvitystä menneisiin. Jos enää haluat.

    Ai niin. Älä ylenkatso eroseminaareja, jos tuntuu pahalta ja sekavalta, ainakin jos pidempään siltä tuntuu. Niistä semmoista on nimittäin oikeasti apua, paljon. Ainakin Fisherin eroseminaareja järjestetään eri puolilla Suomea. Ja niitä järjestävät myös työväen- ja kansalaisopistot, huomattavasti edullisemmin kuin kaupalliset toimijat. Parempi hiukan maksaakin, jos sillä pääsee nopeammin eteenpäin.

    Äänestä

  • Toljake kirjoitti:

    Eiköhän se oo jokaiselle oma juttunsa mikä, kumpi, olisi helpompaa. Arvaisin omien ja ystävien kokemusten perusteella silti, että useammin on parempi jättää arvoituksia, salaisuuksia, kuin läpivalaista, ellei ne vastaukset tule sitten ihan luontaisesti hyvässä hengessä keskustellen. Juur nyt itselleni on selvää, että osa asioista jotka olisin halunnut tietää tai joista olisin halunnut tietää lisää, jäänevät ikuisesti pimentoon. On asioita jotka voisin vaivatta osoittaa aiemman niukan informaation osalta asioiden kiertelyksi ja selittelyksi puolitotuuksilla, mutta mitäpä noista, ei tee minun elämästäni yhtään sen parempaa. Minulla on vihdoin oma totuuteni ja se saa riittää. Pääsen nopeammin jaloilleni ja eteenpäin kun hyväksyn sen, että toinen ei vain kyennyt sellaiseen ulosantiin mitä parisuhde edellyttäisi, ei erossakaan. Ja senkin tiedän nyt, että annetut selitykset yms. on aika pitkälti toisen omasta syyllisyydestä kumpuavia.

    Minäkin olisin halunnut kuulla oikeita syitä erolle, vaikka kuulla mahdollisesti tekemistäni loukkauksista, olemisestani suhteessa yleensä, turhauttavista ominaisuuksistani, toisen yleisemmistä turhautumisen syistä jne. Lähinnä asioista jotka olivat joko minussa tai suhteessa, mutta nimenomaan ei siinä toisessa. Olisin antanut sen toisen osapuolen olla siinä mielessä rauhassa, jättää hänet ja hänen osuutensa suhteessa keskustelun ulkopuolelle. Siis se "raaka totuus". Mutta ku ei, niin ei.

    En tiedä todellisuutta tilanteessasi, mutta häkellyttävän usein niukasti selvitetyt ja ympäripyöreillä latteuksilla selitetyt erot johtuvat siitä että on menty ihastumaan johonkuhun ja toisinaan myös siitä että on jopa ehditty pettää. Kun sitä totuutta ei kestä itsestään niin että sen voisi myös tunnustaa, niin sitten erotaan yhtäkkiä, heitetään ensimmäinen mieleen tullut edes jotenkuten uskottava selitys ilmoille ja pannaan ovi takana kiinni. Jos se on tilanne, niin harvoin mitään keskustelua eron syistä tai edes parempaa selitystä saa kuullakaan, toisella vain ei pää tällä hetkellä kestä sitä totuuden kohtaamista omasta itsestä.

    Mutta turha näitä on lotota. Oli mitä oli, on mitä on, se on sen toisen murhe, se kantaa kyllä mukanaan sitä asiaa, ettei kyennyt selvittämään eroa kunnolla, mitä se kunnolla sitten onkaan. Ota sinä oma totuutesi ja selvitä omalla puolellasi ero niillä eväin niin hyvin kuin mahdollista ja jatka eteenpäin. Voit oppia paljon, tulla vahvemmaksi ja viisaammaksi. Kun annat hiukan ajan kulua, voi käydä sekin ihme, että exäsi haluaakin yllättäen tavata sinut tai vain jutella kanssasi puhelimessa. Ehkä sitten pöly laskeutunut sen verran että saat lisää selvitystä menneisiin. Jos enää haluat.

    Ai niin. Älä ylenkatso eroseminaareja, jos tuntuu pahalta ja sekavalta, ainakin jos pidempään siltä tuntuu. Niistä semmoista on nimittäin oikeasti apua, paljon. Ainakin Fisherin eroseminaareja järjestetään eri puolilla Suomea. Ja niitä järjestävät myös työväen- ja kansalaisopistot, huomattavasti edullisemmin kuin kaupalliset toimijat. Parempi hiukan maksaakin, jos sillä pääsee nopeammin eteenpäin.

    pirullista, kun ei anneta selityksiä. Minä kyllä sain sen verran selitystä, että mies oli pettänyt useampaankin kertaan. saman naisen kanssa, eli suhde toiseen. Mutta nuo tulivat vain kysymällä nuo tiedot.
    Itse hän vain sanoi yhtäkkiä vuosien yhdessäolon jälkeen, että meidän pitäisi muuttaa erilleen. Noin vain.
    Älysin alkaa kyselemään, että miksi, niin sain sitten vastauksia, mutta niitä sai kyllä nyhtää pihtien kanssa.

    No todella nopeasti hän sitten lähti, tavaratkin jäi luokseni. On hakenut niitä pikkuhiljaa, ja todella vaitonáinen on suhteestaan siihen toiseen. Haluaisin tietää jotain, ehkä jotain että onko suhteensa kuinka vakava... mutta mitään tietoa ei tule. älkääk'ä kysykö että miksi haluan tietää. Taitaa olla ihan normaalia kun pitkään olimme yhdessä.. muillakin näköjään samoja tuntemuksia.

    Viimeksi tavatessamme yritin taas kysyä vähän, niin mies oli erittäin ärtyisä ja tokaisi vain että en jaksa nyt puhua.

    Täytyy kai vaan antaa olla. Mutta todella oudolle tuntuu, että yhtäkkiä toinen vain voi häipyä juuri mitään puhumatta. yhdessäoloa meillä 10 v.

    en halua maalata piruja seinille mutta ei kai vain aloittajan tapauksessa ole myös kyse siitä, että on joku toinen nainen. Tuollainen yhtäkkinen epämääräinen lähtö vain viittaa juuri siihen.

    Äänestä

EI KAIPAA EIKÄ RAKASTANUT, LUULI VAIN NIIN.

Äänestä

Kestäisitkö kulla sen että hän ei kaipaa tai rakasta sinua.

tai sitten että kaipaa tai / ja rakastaa, mutta ei siltikään halua olla sinun kanssasi.

Sillä jättämällä sinut jäi nämä kaksi vaihtoehtoa, joten olisiko sen varmuuden saaminen todellakaan helpottavaa vain loukaisiko se sinua paljon enemmän kuin uskotkaan.

Varo esittämästä toivetta jonka et todellisuudessa edes halua toteutuvan.

Fiksu ihminen jättää toisen tarpeetoman loukaamisen pois ja on hiljaa silloin kun mitään hyvää ei ole sanottavissa.

Minä ruinasin aikani ja vihdoin sain mitä pyysin. Valitettavasti kuulin sellaista mitä oikeasti en jaksanut kuullakaan, romahdin ja kaikki oli paljon vaikeampaa. Mietin usein, jos en olisi saanut kuulla olisiko todellisuudessa kaikki ollutkin helpompaa. Pahinta oli kuulla että toinen oli vain tapanut aikaa ja pitänyt hauskaa kun toinen ei halunut olla yksin ja vakipillu oli hyvä ratkasu, ei hän oikeasti koskaan ollut rakastunut tai muuta vastaavaa. Hirveää oli kuulla, olin ollut pelkkä lelu, kuulla ne jutut miten minulle ja minun tunteille oli kaveriporukassa naurettu, pidetty pilkkana.... kuulin jotain mikä ei ollut minun korville tarkoitettu ( =kuuntelin salaa, olin siis raukkamainen paska joka luuli haluavansa kuulla totuuden) .

Toinen kuitenkin ajatteli sen verran että vaivautu keksimään edes jonkin tekosyyn mikä on lähes neutraali jotta voisi säästää sinun tunteita.

Osa jätetään txt-viestillä, toisiin vain katkastaan kylmästi yhteys ilman mitään selitystä, osalle kaikki paska kaadetaan suoraan niskaan miettimättä miltä toisesta tuntuu. ÄLÄ PYYDÄ JOS ET OLE VARMA ETTÄ KESTÄT TULEE SIELTÄ MILLAINEN VASTAUS TAHANSA, Vastausta voi pyytää, mutta ei sen sisältöä

Äänestä
  • Menin kyllä kysymään ja vastaus oli se, että rakastaa edelleen, mutta ei kaipaa. Ainakin minua tämä auttaa ja kävi varmaan hyvä tsägä että hän ajattelee tai valehtelee ajattelevansa tuollein. Parin kuukauden päästä on toivottavasti jo ihan eri fiilikset. Toiotaan ainakin. Kiitos teille =)

    Äänestä

  • päätellä, että kaikki tavat jättää satuttavat jätettyä. sille ei vain voi mitään.

    "Osa jätetään txt-viestillä, toisiin vain katkastaan kylmästi yhteys ilman mitään selitystä, osalle kaikki paska kaadetaan suoraan niskaan miettimättä miltä toisesta tuntuu. ÄLÄ PYYDÄ JOS ET OLE VARMA ETTÄ KESTÄT TULEE SIELTÄ MILLAINEN VASTAUS TAHANSA, Vastausta voi pyytää, mutta ei sen sisältöä "

    kaikki nuo tavat ovat kamalia jätetylle. Kokenut olen itsekin jättämisen.

    Tosiasiahan on se, että hän jätti sinut jokatapauksessa. Selittäisipä hän mitä tahansa, niin silti tosiasia on se että hän jätti sinut, eli ei halua olla enää kanssasi. Se sattuu helkutisti, tiedän.
    Mutta loppujen lopuksi syyllä ei edes ole väliä... sama se miksi, kun hän jokatapauksessa jätti. Tällaiseen tulokseen minä tulin sitten aikojen päästä, kun olin vähän jo tolpillani.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


jokuv aan kirjoitti:

Exäni jätti minut ja sanoi, ettemme sovi toisillemme luonteidemme takia.
Olisin kyllä ihan valmis jatkamaan, koska mielestäni kyse ei ollut tästä. Tiedän, että mitään suhdetta ei varmaan enää koskaan tule, mutta kiinnostaisi tietää että kaipaakohan hän minua enää ollenkaan tai rakastikohan hän minua ollenkaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu