Voimasuhteet vaaleissa vaakakupissa

Vaikka eduskuntavaaleihin on ilmeisestikin vielä suunnilleen viisitoista (15) kuukautta, niin tekee mieli jo ryhtyä aprikoimaan mahdollisia voimasuhteitten muutoksia ja niihin mahdollisiin muutoksiin vaikuttavia seikkoja.

Hallitus, siis nykyinen Matti Vanhasen hallitus joutuu elämään päivästä toiseen semmoisessa tunnelmassa, jota voisi luonnehtia entisen tv-ohjelman ilmauksella "ahistaa". Viime viikkoina Keskusta on ollut julkisuudessa kovastikin esillä aiheesta jos toisestakin. Kokoomus puolestaan on jäänyt tai jättäytynyt julkisuuden valokeilasta ikään kuin taustalle, kulisseihin. Onkohan siinä jotain suunnitelmallista kuviota ja jos on, niin pyörittääkö sitä kuviota media vai puolueet vai molemmat yksissätuumin?

Vasemmisto yrittää hapuilla oppositiolle "luonnostaan" lankeavan vaihtoehtoisen politiikan perään. Puheet ovat kyllä pontevia, jopa saarnaavia luonteeltaan. Taustalla kummittelee kuitenkin 1990-luvun laman aikainen Lipposen hallitusten politiikka, josta nykyvasemmisto ei pääse eroon, vaikka päällään seisoisi. Kun vielä merkataan muistiin vasemmiston "vahvimmat aatteelliset linjausvaltit" eli feminismi, pasifismi (maamiinojen kielto siinä mukana) ja ekoglobalismi tasaveroineen, niin siitä syntyy kokonaisuus, joka lähinnä karkottaa äänestäjiä.

Entä Perussuomalaiset? Olisiko nyt heidän vuoronsa niin kuin viime kesän eurovaalien perusteella hyvinkin saattaisimme ounastella? Ei sekään ole varmaa. Kun Timo Soini katosi Brysseliin, niin koko puolueen näkyvyys vaikuttaa kadonneen hänen mukanaan. Paljon on Perussuomalaisilla tekemistä, jos aikovat maanvyörymäiseen vaalivoittoon yltää. Semmoinen 10 prosenttia ei ole vielä maanvyöry eikä tällä kertaa pane Ylen tuloslaskentasysteemiä sekaisin.

Perussuomalaisten ongelmana on patavanhoillinen henkinen asennoituminen. Epäilen vahvasti, että henkisen taantumuksen julistaminen ei tuo suurta menestystä ensi vaaleissa. Avarakatseisen linjan valintaan Perussuomalaiset tuskin kykenevät, vaikka pari kohtalaisen näkyvää puolueen jäsentä onkin halunnut virallisen bordellijärjestelmän perustamista Suomeen. Toisaalta kuitenkin nimen omaan vasemmiston suunnalla vallitsee tuskanhikinen pelko Perussuomalaisten rynnäköstä vähäväkisen rahvaan keskuudessa.

Vai käykö jälleen kerran niin, että protestihenkiset äänioikeutetut jättävät vanhaan ja jo totuttuun tapaansa äänestämättä? Siihen saattaa kuihtua koko protesti. Nyrkkiä puristellaan taskussa ja siihen se kapina rajoittuu. Kenties niin. Jos äänestysaktiivisuus romahtaa n. 50 prosenttiin tai sen alle, niin silloinhan olemme eurovaalien viitoittamalla tiellä. Ja aktiivisuus olisi USA:n tasolla. Nelisen vuosikymmentä sitten äänestysaktiivisuus Suomessa ylitti kirkkaasti 80 prosenttia.