Kolme lasta, sama mies 30 vuotta. Onnellisena vielä naimisissa.
Tässä viisauksia, joita valitettavasti en ole mitään itse keksinyt, vaan kaapinut matkan varrella. Ovat toimineet. Ehkä toimivat jollain muullakin.
1) Mies kaipaa arvostusta, nainen tunnetta, että on rakastettu.
Olennainen juttu. Jos mies ei saa kotoa arvostusta, hän vipeltää joka kehujan perään. Jos nainen ei saa kauniita sanoja kotona, hän kuolaa joka imelän gigolon perään.
Eli: Vaimo: kehu auton renkaiden vaihtoa, vessan avausta, laskujen maksua, mökin kunnostusta, bensan ostoa, mitä vain. Kehu ilman muttia.
Mies: Halaa vaimoasi ja sano, että tämä on ihana.
2) Älkää harrastako ironista huumoria. Vinoilusta puhumattkaan. Kuuleman mukaan tilastollinen katastrofi: ero odottaa kulman takana. Hakekaa hyvää mieltä. Huumori -etenkin se ivallinen- on yliarvostettu ja hyvä mieli on aliarvostettu.
3) Puhukaa kauniisti toisillenne suljettujen ovien takanakin eli kotona. Ei nimittelyä, ei tuiskimista. Puhukaan kauniisti, Kiittäkää. Ruokottoman imelää, eikö? Mutta toimii kuin turbo!
4) Koettakaa pitää rauhallinen seksielämä hengissä. Hakekaa oma tapanne, mutta joku kontakti on ihan hyvä olla.
5)Alkoholi pois. Kokonaan pois. Mätä liemi.
6) Pitäkää itsestänne huolta, niin, että olette niin hyvässä kunnossa, kuin kroppa kohtuudella sallii.
7) Jos lätkääntynyt johonkin toiseen, laita kylmä rätti otsalle. Älä tee syrjähyppyä. Lätkääntymiset menevät ja tulevat, jos et itse sählää. Älä eroa helposti. Hirveä riesa!!! Lopun elämää kaikenmaailman eksiä ja uusia ja uusia tuntemattomia edellisen suhteen kakaroita nurkissa pahimmassa tapauksessa! Joka perhejuhla on yksi rumba, kun mietitään kuka tulee ja ketkä riitelevät. Lapset todellakaan eivät ihastu uusiin puolisoihin ja sussuihin! Lupaan! Tästä on kokemusta.
Osa eronneista selviää näistä hienosti - loistavaa heille, en ole vielä ketään tavannut- mutta suurimmalle osalle ero on kaamea riesa jatkoriesoineen. Jos puolisosi on väkivaltainen ja/tai juoppo, lähde. Muuta omaan kotiin turvaan heti. Muuten vääntäydy avioliittoneuvojalle. Ero maksaa satoja tuhansia euroja. Kyllä jokunen kymppi kannattaa avioliittoneuvontaan laittaa sitä ennen. Päätä onnistua! Asenteista osa ongelmista on kiinni. Osa ei ja silloin ei auta muu kuin lähteä.
8) Arvostakaa kohtuutta kaikessa ja kotielämää aina.
Tsemppiä kaikille. Myös niille,joilla ei ole mennyt niin hyvin. Kyllä se siitä!
Tässä viisauksia, joita valitettavasti en ole mitään itse keksinyt, vaan kaapinut matkan varrella. Ovat toimineet. Ehkä toimivat jollain muullakin.
1) Mies kaipaa arvostusta, nainen tunnetta, että on rakastettu.
Olennainen juttu. Jos mies ei saa kotoa arvostusta, hän vipeltää joka kehujan perään. Jos nainen ei saa kauniita sanoja kotona, hän kuolaa joka imelän gigolon perään.
Eli: Vaimo: kehu auton renkaiden vaihtoa, vessan avausta, laskujen maksua, mökin kunnostusta, bensan ostoa, mitä vain. Kehu ilman muttia.
Mies: Halaa vaimoasi ja sano, että tämä on ihana.
2) Älkää harrastako ironista huumoria. Vinoilusta puhumattkaan. Kuuleman mukaan tilastollinen katastrofi: ero odottaa kulman takana. Hakekaa hyvää mieltä. Huumori -etenkin se ivallinen- on yliarvostettu ja hyvä mieli on aliarvostettu.
3) Puhukaa kauniisti toisillenne suljettujen ovien takanakin eli kotona. Ei nimittelyä, ei tuiskimista. Puhukaan kauniisti, Kiittäkää. Ruokottoman imelää, eikö? Mutta toimii kuin turbo!
4) Koettakaa pitää rauhallinen seksielämä hengissä. Hakekaa oma tapanne, mutta joku kontakti on ihan hyvä olla.
5)Alkoholi pois. Kokonaan pois. Mätä liemi.
6) Pitäkää itsestänne huolta, niin, että olette niin hyvässä kunnossa, kuin kroppa kohtuudella sallii.
7) Jos lätkääntynyt johonkin toiseen, laita kylmä rätti otsalle. Älä tee syrjähyppyä. Lätkääntymiset menevät ja tulevat, jos et itse sählää. Älä eroa helposti. Hirveä riesa!!! Lopun elämää kaikenmaailman eksiä ja uusia ja uusia tuntemattomia edellisen suhteen kakaroita nurkissa pahimmassa tapauksessa! Joka perhejuhla on yksi rumba, kun mietitään kuka tulee ja ketkä riitelevät. Lapset todellakaan eivät ihastu uusiin puolisoihin ja sussuihin! Lupaan! Tästä on kokemusta.
Osa eronneista selviää näistä hienosti - loistavaa heille, en ole vielä ketään tavannut- mutta suurimmalle osalle ero on kaamea riesa jatkoriesoineen. Jos puolisosi on väkivaltainen ja/tai juoppo, lähde. Muuta omaan kotiin turvaan heti. Muuten vääntäydy avioliittoneuvojalle. Ero maksaa satoja tuhansia euroja. Kyllä jokunen kymppi kannattaa avioliittoneuvontaan laittaa sitä ennen. Päätä onnistua! Asenteista osa ongelmista on kiinni. Osa ei ja silloin ei auta muu kuin lähteä.
8) Arvostakaa kohtuutta kaikessa ja kotielämää aina.
Tsemppiä kaikille. Myös niille,joilla ei ole mennyt niin hyvin. Kyllä se siitä!
Vastaukset 45
Vanhimmat
arvostaminen on tärkeää niin hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja minulle miehenä otti pannuun kun kaikki asiat huutamalla ja hermostumalla yritettiin hoitaa. Kyllähän ääntää saa maailmassa olla mutta joka päivä huutamista. Ja käytöstavat kunniaan,siis ihan perusasioita joita lapsena opeteltiin. Lasten kanssa touhuaminen vaatii välillä "pitkää pinnaa" jota entiseltä avokiltani ei löytynyt.
Meillä valitettavasti tilanne meni pieleen, koska mies lähti hakemaan arvostusta muualta. Voimaton olen, en pysty enää tekemään mitään koska hän meni jo syrjähypyn puolelle henkisellä tasolla. Ajattelin hakea eroa ensi viikolla..en ala tapella hänen huomiostaan jonkun ulkopuolisen kanssa. On ikävää huomata miten puoliso muuttuu, toki itselleen parempaan suuntaan kuten on iloisempi, hauskempi, mutta kun tiedän mistä tämä johtuu ja että se ei johdu minusta niin en pysty tätä sietämään. Jos joku toinen saa hänen parhaat puolensa esiin niin kyllä hänen itsensä pitäisi tajuta erota.
henkistä syrjähyppyä ei ole olemassakaan: on vai torvea käytöstä tai jotain sellaista. Syrjähyppy on yhdyntä, ei mikään muu kelpaa. Älä dramatisoi, vaan mieti ihan rauhassa kahvikupin äärellä. Älä hae sitä eroa ensi viikolla! Kyllä sen kerkiää sitten vaikka ensi vuonna. Anna ajan kulua ja pidä itsestäsi hyvää huolta!
Tuollaiset sussukeikat voivat mennä ihan ohi. Heittäydy iloiseksi, äläkä mieti liian raskaita. Anna ajan kulua. Eroon ei ole kiire. Se ei ole erikoistarjous, joka on voimassa vain tällä viikolla. Aina sen saa.
Voimaa!!
Syrjähyppy on se mitä siitä on sovittu.
Me olemme sopineet, että vieraan suutelu on pettämistä eli syrjähyppy.
Jos suutelussa on molemmat osapuolet mukana niin se on meidän suhteen loppu.
Eikä meillä lasketa poskipusuja tai sitä kun eräs neiti hyökkäsi mieheni kimppuun ja pussasi suulle.
Kukaan toinen ei voi määritellä muiden kriteerejä syrjähypylle.
Syrjähyppy on yhdyntä. Jos joka pusu on syrjähyppy, avioliitto on väärällä pohjalla. Avioliitto pysyy. Muu sähläys on paljon sitä kehnompaa kuitenkin. En yhtään pidä pusuista yms. avioliitossa, enkä suosittele niitä, mutta avioliitto on paljon suurempi asia.
Jos suhde on suutelosta loppu, on syytä miettiä rauhassa olisiko syytä arvostaa avioliittoa eri lailla. Jos ette ole aviolittossa ymmärrän kyllä. Juuri noin hutkua se onkin, kun on vain joku lähilämmin suhde ja tärkein ihminen ja muuta vastaava. Siinä mielessä ihan looginen valinta. Tämä on avioliittopalsta, joten tarkoitan juuri avioliittoa. Sussuiluaikana voi pussailusta suuttuakin: suhde on vielä niin hakusessa.
Itselleni sopii tukeva avioliitto paremmin. Jos joku pussaa: avioliitto on suurempi ja taas mennään pienen krupsutuksen kautta eteenpäin!
En siis todellakaan analysoi mieheni pussailua koskaan mitenkään! "Hyppäsikö joku pussaamaan ja osuiko se suuhun jne"... Voi äiti. Avioliitto pysyy, vaikka kaupan kassa kähmisi!
tässä uusioliitossani nyt. Edellinen kesti sen 18 vuotta ja erosta kasvanenna voinkin osata jo toteuttaa noita asioita. Lapsille on tärkeitä kaikki hyvät aikuis-suhteet niin entiset kuin uudetkin.
Rumba on ihan itsestä kiinni haluaako sitä vai ei. Kompromissien tekeminen on hyväksi parisuhtissa ja perheissä aina sekä pakollisia.
Lisään vielä että olkaa omia itsejänne ja tunteillenne rehellisä aina. Viiniä en jätä kuitenkaan pois.
Kaikkea hyvää sinulle uuteen liittoosi.
Lapsista sanoisin, että vain omat vanhemmat ovat omat vanhemmat. Muilla ei ole niin väliä. Eli ole biologisten lastesi kanssa ilman sitä uusiopuolisoa aina silloin tällöin. Mene elokuviin tai kävelemään tai jäätelölle tai juttele niin, että uusio ei ole läsnä.
Tästä ei paljoa puhuta, mutta jokainen avioerolapsi tietää, mistä puhun. Anna aikaa ja tilaa lapselle vain biologisen vanhemman kanssa. Jos olet biologinen vanhempi: anna sitä kahdenkeskistä aikaa. Jos olet uusio: pysy ajoittain kohteliaan ystävällisesti poissa, kun biologinen on lapsensa kanssa. Jos tulee riita jostain häistä tms. jonne ei uusiopuolisoa haluta, ole tyylikkäästi sitten uusiona poissa ja mene johonkin kivaan vaikka siksi aikaa. Biologiaa kannattaa kunnioittaa. Lapset eivät sitä kehtaa kertoa, mutta tämä on taivaan tosi.
Paras naiskaverini on lastenpsykiatri ja hän kertoi asian huomattavasti röyhkeämmin: koko ajan lapsi odottaa, että vanha perhe menisi yhteen jälleen. Hänkin oli tästä jollain lailla tyrmistynyt, että näin lapset hänelle aina kertovat.Tämä ei tietty ole läheskään aina realistista, mutta yllä mainitulla tavalla voi lapsen ajatuksia lievittää. Lapset onneksi ovat selviävää sorttia.
Lapsille paras on jos voidaan olla turvallisesti perheenä, vaikka puolisoiden suhde olisi näivettynyt. Jos erota pitää tai vaikka jäisi leskeksi, uutta parisuhdetta ei pidä hommata, niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä. Jos uutta parisuhdetta ilman ei voi olla, pidetään se toinen salarakkaana, josta lapset eivät tiedä mitään.
En voisi olla enempää samaa mieltä! Kaikki pääsevät vähimmällä näin. Missään tapauksessa ei mitään sussuja kotiin, kun lapset ovat pieniä! Ihan vieras tyyppi pöllähtää kotiin. Ei kukaan tykkää.
Luulin eka, että tää on asiallinen ketju!
Nyt kun naurultani selvisin niin tajusin, että joku onkin laittanut koomikko-ketjun pystyyn.
Kiva kun on ripsarit pitkin poskia! :D
> Paras naiskaverini on lastenpsykiatri ja hän kertoi asian huomattavasti röyhkeämmin: koko ajan lapsi odottaa, että vanha perhe menisi yhteen jälleen.
Ehkä hänen käsiteltäväkseen tulee ne räikeimmät tapaukset ja vaikeimmat ongelmat. Muitakin suhtautumistapoja on, myös lapsilla :))
Putsaa ripsarit, ja jatka nauramista. Tekee ihan hyvää. Paljon parempaa kuin se, että tuntematon tulisi kotiisi asumaan.
Ehkä on. Ei hän ole niitä vielä kuullut. Tämä on aikuisille yleensä kamala paikka tajuta. Oli minullekin yllätys.
mutta muutama kalja kyllä meikäläiselle maistuu, eikä siitä ole ongelmia tullut. Olet ilmeisesti nähnyt lähipiirissä alko-ongelmia.
Toiseksi, miksi seksielämän pitäisi olla rauhallista? Vai tarkoititko, että se yleensä pitäisi pitää hengissä? En ole ollut suhteessa niin pitkään, että merkittävää seksin vähenemistä olisin nähnyt.
Aloittaja taisi tarkoittaa juuri sitä, että jonkinlaista ohjelmaa silläkin osastolla olisi hyvä olla. Useimmilla tai ainakin kovin monilla siinä tapahtuu rauhoittumista yhteisen taipaleen myötä, mutta joillakin homma näivettyy kokonaan ja se voi olla yksi syy, että vuosien kuluttua joudutaan kumminkin pistämään lusikat jakoon.
Ja noin muutenkin, erinomaisia ohjeita ja aloittajalle kiitos, näitä positiivisia aloituksia palstalla ei koskaan ole liikaa!
Sanoin varovaisesti juuri siksi, että niillä joilla seksi on avioliitosta huolimatta nolla, saisi olla edes jotain rauhallista toimintaa edes joskus. Arvasit ihan oikein. Jos taas sängyn vieterit ovat kovilla jatkuvasti, ei kai mitään neuvoa tarvitakaan. Eli ei olisi hyvä antaa tämän puolen ihan nuupahtaa. Jotain edes.
Kiitos ja tsemppiä sinullekin!
Joo olen nähnyt alko-ongelmia.
Olen lääkäri, ja alko on täysin skeida liemi, mitä nykyiseen menoon tulee. Maksat ovat paskana fiksuilla menestyvillä naisillakin jo. Blazerin alla voi olla maksakirroosi: voi kamalaa. Osa on lopullisesti tuhoutunut. Kohtuutta ei näe missään. Hirveän monella -siis todella monella- on paha mieli puolison jatkuvasta töhnääntyneestä olosta. Koskaan ei voi mennä mihinkän tietäen, että toinen ei juo liikaa. Saamarin olutta pukkaa joka läpeen: katsokaa niitä olutmatkalaukkuja, joita laivoilta kuskataan. Ihan kuin olisi joku kieltolaki! Ei se kesken lopu, turha sitä on hamstrata!!!
Oma puolisoni on raitis lääkäri, niinkuin minäkin. Viiniä on kaapissa, kun sitä aina kaikki lahjaksi tuppaavat, mutta onneksi on säilyvää kamaa. Kukaan meistä viidestä (kaksi lasta jo aikuisia) ei juo. Kun on vauhdikkaampaa ja hauskempaa pauhata raittiina. Aina on ajokunnossakin: ei tarvi koskaan jonottaa taksitolpalla. Uutena vuotenakin kuskattiin poika keskustaan ja takaisin. Tosi kätsää. Koskaan kukaan ei haise eikä örvellä.
Suositan raittiutta, mutta olen muutaman kohtuukäyttäjänkin nähnyt. Omassa kaveripiirissäni on. Se on sitten 2 lasia viiniä viikossa! Eikä kaksi pulloa viiniä viikossa! Ja tuosta parista lasistakin osa alkoholisoituu.
Koetettiin viiniä joskus 8 vuotta sitten, kun se muka on terveellistä. Tuli huomattavasti töhnömpi olo siitäkin muutamasta lasista silloin tällöin. Ja sängyssä oli lähinnä uni. Ei ole meidän juttu.
Eli raittius rulez.
sanoisin, että kunnon känni silloin tällöin on parempi kuin esim itsemurha. Krapulan jälkeen monilla on luova olo ja paljon esim muusikkia on sävelletty krapulassa. Päivänselvää on, että alkoholi oikein käytettynä puhdistaa verisuonia.
Toivottavasti olette yksityisellä töissä, muuten kommunistien jutuille voi sanoa piu paut.
Mistä tiedät, että mitä ihmisillä on matkalaukuissaan?
Et sunkaan röntgenkonetta mukanasi kanna? Mahtaako olla laillista?
:D Tää on oikeesti hyvä ketju!! Täältähän tuli viikon naurut!
Kikata kunnolla! On poikaa näin kylmänä aikana!
En ymmärtänyt mitään. Känni on parempi kuin itsemurha ja laivaristeily on parempi kuin kolmas maailmansota, mutta en tiedä, miten ne liittyvät toisiinsa.
En ymmärrä kommunisteista tai yksityisestä mitään. Olen ollut molemmilla töissä. Mies on sekä sairaalassa että iltaisin joskus yksityisellä. Raitis hänkin.
Alko ei puhdista verisuonia. Mitä se niistä putsaisi?
Urheilijat käyttävät aivan liikaa alkoholia. Puhut tärkeästä asiasta.
Nämä ohjeet ehkä toimivat Uskovilla. Mitenkä on meidän muiden kanssa ?
Ei tuossa ollut kyllä mitään uskonnollisuuteen liittyvää. Etiikkaa ja moraalia kylläkin.
voitko vähän perustella väittämääsi. Eivät kai mielestäsi kaikki ei-uskovaiset ihmiset elä elämäänsä kuin siat pellossa ja pidä oikeutenaan toisen mollaamista ironisella huumorilla, tunteiden vietävissä olemista salasuhteisiin, hellyyden pimittämistä jne..
Mikä niistä niin uskovainen ohje oli? Joo, olen uskovainen- ihan kirkkoon kuulun ja Joulusta tykkään- mutta nämä ohjeet ovat kyllä universaaleja. Kuten sanottu, valitettavasti en ole itse keksinyt mitään niistä.
Omia okemuksiani 20 vuoden liiton jälkeen. Kohtaan 1. mies ei ole koskaan osannut ottaa vastaan kehuja tai halunnut niitä. Pikemminin kiusaantuu niistä. Eikä ole sitä tyyppiä joka tunteellisia juttlisi vaimolleen. 2. Ironista huumoria harrastellaan joskus puolina ja toisin. Eikä se haittaakumpaakaan. 3. Välillä tulee puolin ja toisin tuiskittua ja nimiteltyäkin. Mutta jos on aihetta kiitetäänkin. Tai oikeestaan minä kiitän miestä aiheesta. mies ei kiittele. 4. seksielämä on hiipunut aikoja sitten. 5. toinen meistä ottaa silloin tällöin alkoholia. 6. henkisesti ja fyysisesti ollaan kunnossa molemmat. 7. ihastuksia on toisella ollut mutta niitä ei ole päästetty sen pidemmälle. 8. tähän on vaikea kommentoida. Kohtuullisia ollaan varmasti molemmat. Mies viihtyy oikein hyvin kotonakin itsekseen eikä kaipaa toista. Voi hyvin olla viikonkin puhumatta mitään, ei ole kovin puheliasta sorttia. Minä taas olen seurallisempi. mutta pärjään myös itsekseni.
Näillä eväillä on 20 vuotta menty eikä ole tarkoitus erota.
Ihan lupaavaltahan tuo kuullostaa. Ihan rauhallista mukavaa eloa!
Tunkeilevat vinkit vielä:
Älä sitten kehu vuolaasti miestäsi. Sano, vaikka, että " korjasit hyvin tuon rakkineen." Se riittää, tykkää varmasti, vaikka ei näytä!
Olin vuosia ironisen huumorin ystävä. Luovuin siitä kertaheitolla kerran, kun Newsweek varoitti, että se ei ole mikään suuri ilo ihmissuhteille ja omalle ilolle. Nykyään tykkään iloisesta huumorista. Tässä haet tietty itsellesi sopivan tien.
Seksipuoli on ihan teidän asianne. Jos hiljainen malli istuu, se on sitten teidän juttunne ja voin kertoa salaisuuden: monilla muillakin on nuupahtanut aikaa sitten. Esim. matkailuvaunuihin parit haluavat erilliset sängyt erittäin usein. Siitä voi jotain päätellä. Matkustelevat silti yhdessä!
Kaikkea hyvää seuralliselle vaimolle ja hiljaisemmalle miehelle!
Vastaanpa vielä sinulle. En kehu vuolaasti miestäni. Hän on nimenomaan sanonut itse ettei tykkää minkäänlaisista kehuista. Toistaalta minä meillä pääsääntöisestä hoidan korjaushommat ja muutenkin pyöritän perheen ja teen hommat, joten eipä tuohon asiaan juuri törmää arjessa.
Kertomasi asia seksistä ei liene kenellekään salaisuus. Ja sängythän voivat olla eriliset vaikka seksielämä olisi vilkastakin. Ei minusta nukkumistavalla, nukutaanko yhdessä vai erikseen ole mitään tekemistä seksielämän vilkkauden kanssa.
Jostain kumman syystä tuli aivan outo nimimerkki edelliseen viestiini. Mutta se oli vastaus Sinulle nimimerkiltä -20 vuotta naimisiss-
Oli mielenkiintoinen viesti! Kiitos!
Ennen sanottiin, että voi vaikka sanoa sitten kehuina "Ei paskempi " tai siistitty versio, jos ei halua kuullostaa imelältä. Olen yhä sitä mieltä, että tuon tasoisen tunnustuksen voi antaa, sanoi ukko ihan mitä tahansa, mutta tunnet oman mallisi kyllä minua paremmin!
Minusta eri sängyt kertovat jotain, mutta voin olla väärässä. Minusta on mukava knöffätä siinä kyljessä, vaikka ei mitään tekisikään. Mutta ihmiset hahmottavat tämän eri lailla - ja osa hahmottaa kuorsaten....
Nuo ohjeet tehoavat kaikkialla, oli vuosi mikä tahaansa, DXII tai 2050!
Liian monet uskontoihin riippumatta todenneet ne toimiviksi.
Joo, yllätys kyllä ne toimivat. Olisin mielelläni ne keksinyt itse, mutta kun en ole.
perheellinen, jolla lapsia...miten ne näkyvät tuossa listauksessa. Kylläs se parisuhteeseen vaikuttaa myös se onko niitä lapsia vai ei. Meillä väsymys jo melkoinen kun pieniä lapsia kolme ja kaikki melko vilkasta sorttia. Ei ole apuja saatavissa edes hetkeksikään sukulaisilta tai ystäviltä ja pakko vain jaksaa, vaikka olisi ihan loppuunajettu. Miehelläni työ muuttui ja hän matkustelee pitkiäkin työmatkoja ja on usein poissa kotoa.
Itse käytin paljon seurakunnankerhoja,kun lapset oli pieniä,eikä apua saatavilla!
3 vuotiaasta ylöspäin sai viedä muutamaksi tunniksi pari kertaa viikossa..siinä ajassa ehti ladata itse akkunsa ja sai omaa aikaa edes hetkeksi! Kyseleppä paikakuntasi kerhotilanteet!
Lapset tykkäsivät olla siellä! Isompana oli sit esikoulukin siellä!
Nyt kaikkea hyvää ja tsemppiä Sinulle! Minun lapseni ovat jo 16, 21 ja 23, joten pahin rumba alkaa olla ohi. En tiedä, miten siitä kamalimmasta rumbasta parhaiten selviää. Miten olisi joku Mannerheimin lastensuojeluliiton kotihengetär- onko niitä vielä? Itse hommasin sieltä kotiapua, kun aika oli vilkkain.
Itse opetin lapseni aika rauhallisiksi, mutta olihan se silti aika moista rääkkiä.
Jotain surkeaa vinkkiä voin antaa:
1) Pidä itsestäsi huolta niin hyvin kuin voit.
2) Älä anna muksujen hyppiä silmillesi: Sinun hyvinvointisi on heidänkin hyvinvointinsa. Itse pidin aika jöön, kun matkustelimmekin paljon. Eihän mitään kauhukakaroita voinut ottaa mihinkään lentokoneeseen mukaan. Se oli istuttava paikoillaan ja sillä hyvä, tai mihinkään ei pääsisi. Sama juttu burgeripaikoissa oli oltava paikoillaan. Hotellit olivat halpoja ja sama juttu. En tehnyt sitä kai mitenkään elegantisti, mutta ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut. Sinun vastuullasi on se rumba ja silloin lapset joustavat etkä sinä. Tämä kannattaa itse hakea itselleen sopivaksi. Älä kasvata hemmoteltuja ja rasittavia kakaroita, jos vain pystyt: kaikki inhoavat kauhukakaroita, eikä heitä huoli kotiinsa kukaan. Pysy rauhallisena, ystävällisenä ja jämäkkänä. ( kehno neuvo, mutta jotenkin näin se menee. Olen huono antamaan lastenhoitovinkkejä).
Kerhot? Tarha?
3) Meillä mies tykkäsi ja tykkää kovasti ipanoistaan, joten meni aika siedettävästi aikoinaan. Olin kyllä siltikin ajoittain tosi väsynyt.
Ja TSEMPPIÄ! NE KASVAVAT! VAIKKA EI USKOISI!
"perheellinen, jolla lapsia...miten ne näkyvät tuossa listauksessa. Kylläs se parisuhteeseen vaikuttaa myös se onko niitä lapsia vai ei. Meillä väsymys jo melkoinen kun pieniä lapsia kolme ja kaikki melko vilkasta sorttia. Ei ole apuja saatavissa edes hetkeksikään sukulaisilta tai ystäviltä ja pakko vain jaksaa, vaikka olisi ihan loppuunajettu. Miehelläni työ muuttui ja hän matkustelee pitkiäkin työmatkoja ja on usein poissa kotoa. "
Meillä on ollut vähän sama tilanne. Hieman ajoittaista helpotusta on saatu seuraavalla tavalla. 3-4 kertaa vuodessa pakataan koko revohka autoon tai junaan ja ajetaan sellaiselle paikkakunnalle jossa asuu sukulaisia/isovanhempia/hyviä ystäviä. Vietetään ensin mukava päivä yhdessä noiden ystävien/sukulaisen kanssa ja illaksi on varattu vain vanhemmille hotellihuone samalta paikkakunnalta. Lapset jäävät mielellään yökylään noille sukulaisille/tuttaville kun on jo päivällä tehty jotain kivaa heidän kanssaan. Vanhemmat rentoutuvat yhden illan ja yön kahdestaan ja nukkuvat kerrankin pitkään. Hitaan ja nautiskelevan aamupalan jälkeen palataan arkeen ja haetaan lapset yökylästä ja ajetaan kotiin...
Toistetaan aina kun seinät alkavat kaatua päälle...
Kiitos viisauksista! Olemme olleet nyt kaksi vuotta naimisissa ja yhdessä useampia vuosia. Ohessa omia kommenttejani.
1) Tämän huomaa hyvin arjessa: kun arvostaa toista ja muistaa välillä kehua, niin kumpikin jaksaa paljon paremmin.
2) Olen huomannut itsestäni satunnaisesti ilmestyvän, ikävän ja piikittelevän piirteen, jonka syyt johtuvat useimmiten kuukautiskierrosta (jonka mieheni onneksi osaa jo tunnistaa)... Olen koittanut jättää piikittelyn pois ja puhua suoraan, mutta ystävällisesti ärsyttävistä asioista. Ja olen ottanut myös huomioon sen, etten itsekään ole täydellinen.
3) Kuten kaksi edellistä vastausta.
4) Sairauteni takia seksielämämme pääsi jossain vaiheessa kuivumaan, mutta hellyyden, rakkauden ja kärsivällisyyden ansiosta saimme sen takaisin! Tuo aika oli rankkaa, mutta oli toisaalta hyvä huomata, että suhde pysyi kuitenkin koossa. Se lujitti suhdettamme valtavasti ja lisäsi luottamusta molemmin puolin.
5) Osittain totta. Arvostan miehessäni suuresti sitä, ettei hän läträä viinan ja kaljan kanssa ollenkaan eikä juokse kapakoissa! Välillä lasillinen jotain mietoa kelpaa (ja riittää!) kummallekin. Kun alkoholi ei ole ongelma, niin pari annosta kuukaudessa ei mielestäni ole pahasta.
6) Totta! Meillä käydään yhdessä lenkillä: saadaan raitista ilmaa, kunto pysyy kohdillaan ja samalla jutellaan päivän asioista. Monta kärpästä yhdellä iskulla. :)
7) Niinpä. Ihminen ihastuu varsin usein, vaikka olisi kuinka varattu. Mutta kuten sanoit, se tulee ja menee. Ihastus on monesti tuttu ihminen, mutta silti niin vieras, ettei tiedä hänen yksityiselämästään ja tavoistaan oikein mitään. Miksi siis riskeerata kaikki vain pienen, ohikiitävän hetken takia..?
8) Ei elämään oikeastaan kaipaa mitään suureellista tai mahtavaa, kun perusasiat ovat kunnossa. Silloin kotiin on mukava tulla ja siellä myös viihtyy! Elämässä kannattaa nauttia pienistä asioista ja iloita normaalista arjesta, terveydestä ja läheisistä ihmisistä. Välillä sattuu joku onnenpotku, jolloin pää on pilvissä, mutta jalat silti tukevasti maassa. Jos nyt jotain voisin toivoa elämäämme, niin se olisi lapsi tai hyvässä lykyssä useampikin. Jos toive ei toteudu, niin onpahan ainakin hyvä kumppani, jonka kanssa jatkaa taivaltaan.
P.S. Olen pakana, joten uskontoviittaukset unohdan kokonaan...
Kiitos viestistä ja toivotaan perheenlisäystä!
Olemme varmaan eri sukupolvea,joka näkyy kulttuurin muuttuminen, vaikka olisi muuten samaa mieltä. Minun nuoruudessani sanottiin aina "ateisti",jos ei usko. "Pakana" oli vähän sellainen alikehittynyt muutenkin eli huono koulutus ja jotenkin vielä puuttui jotain. Jokin hankalampi ja alkeellisempi uskonto sen sijaan saatoi olla eli pakana ei välttämättä ollut ateisti.
Nykyään "pakana" tarkoittanee samaa kuin ateisti ilman muuta arvovarausta. En millään opi sitä käyttämään! Koen se epäkohteliaaksi, kun taas "ateisti" on neutraali ja kanta uskontoon.
Näinkin sanoille joskus käy: Erittäin loukkaavana koettava "neekeri" oli lapsuudessani aapisessa eikä tarkoittanut sen kummempaa kuin "Black". Se koetaan nykyään loukkaavaksi, ja sitä ei kukaan käytä asiallisessa merkityksessä, vaikka siis aapisesta sen olen oppinut, eikä pahaa tarkoitettu. En tietty itsekään käytä epäkohteliaaksi ymmärrettyä sanaa.
V-sanaa ei nuoruudessani ja opiskeluaikanani kukaan kukaan koskaan käytänyt: se oli aivan älykääpiöiden sanavarastoa meidän mielestämme. Nykyään ei näin enää ole.
Niin se sanasto muuttuu.
http://en.wikipedia.org/wiki/Cyclic_model
Eli universumi on aina ollut olemassa, ei ole olemassa mitään satuhahmoja, jotka universumia pyörittävät. Universumissa kaikki tapahtuu sattumien ja syy-seurasuhteiden kautta.
Hei boxi!
Tiedän sanojen 'pakana' ja 'ateisti' erot. Minun on kuitenkin vaikea kokea olevani ateisti, sillä ateismi on melko vahva uskonto siinä missä muutkin uskonnot. Ateisti uskoo voimakkaasti omaan uskoonsa ja kokee olevansa ainoana oikeassa, samalla lailla kuin muut uskovaiset ajattelevat itsestään ja omista uskonnoistaan.
Pakana on parempi sana siksi, että en koe olevani täysin oikeassa tuollaisissa asioissa. Jokainen päättäköön omassa sisimmässään mikä tuntuu parhaimmalta tavalta elää ja uskoa, mihin sitten ikinä uskookaan. (Kunhan vain tekee sen niin, ettei siitä koidu harmia muille.)
Uskonnoton voisi olla paras ja varauksettomin sana, sillä se on kaikille neutraali sana. Toisaalta, jokaisella meistä on oma uskontomme. Se on tapamme elää ja ajatella. Se vain ilmenee erilailla: yksi uskoo vahvimmin jumalhahmoihin, toinen siihen mitä näkee ja kolmas vaikka huomiseen päivään tai omaan äitiinsä. Voisin kuvailla omaa uskontoani hyväksi moraaliksi, hyviksi käytöstavoiksi ja positiiviseksi ajatteluksi. En tiedä voiko jonkun muun mielestä noita asioita pitää uskontona, ehkei, mutta minä pärjään noilla elämänarvoilla oikein hyvin! :)
Nämä ovat tosiaan keskusteltavia määritelmiä. Käytän ihan mitä sanaa toinen vain haluaa ja parhaiten häntä kuvaamaan hänen omasta mielestään sopii.
En ihan tarkkaan tiedä, mikä on uskontoa ja mikä ei ns. klassisten uskontojen ulkopuolella. Kai sen voi jokainen itse päättää.
Kevään odottelua!
Todellakin hyvät ohjeet tuossa! Itse olen huomannut naisena, että tuo ensimmäinen pitää ainakin meidän suhteessa todella hyvin paikkansa. Itse olen varta vasten opetellut huomaamaan ja kiittämään miehen pienet ja tietysti suuret teot. Ja itse saan onneksi aika säännöllisin väliajoin kehuja. Välillä ne kehut täytyy itse tosin päätellä miehen katseesta, mutta sekin on minulle paljon!
Tuli tuosta erosta mieleen yksi pikku kirja minkä olen nähnyt: siinä mies etsii onnea ja nainen rakkautta. Ja molemmat hakevat pysyvää parisuhdetta sellaisen henkilön kanssa, joka hyväksyy heidät juuri omanlaisinaan. Olemme kaikki erilaisia ja persoonia, mutta ehkä tuossa on jotain totuuden jyvää: miehelle se, että hänellä on ihminen, joka tykkää hänestä juuri hänenä itsenään, on onnea. Naiselle vastaava on rakkautta.
Sitten siirryn pienelle harhapolulle, joka tässä ketjussa on otettu, nimittäin lapsiin ja eroon. Itse olen "erolapsi", vanhempani erosivat kun olin juuri kouluikäinen. Molemmat vanhempani ovat menneet uudelleen naimisiin ja sisarpuolia riittää. Totta kai olen ollut tyytyväinen siihen, että minulla on ollut paljon aikuisia tukena ja turvana. Mutta omat vanhemmat ovat omat vanhemmat ja aina sitä lapsena toivoi omien vanhempien yhteen paluuta. Ja tunneside "uusiin" vanhempiin on ollut hyvin lähellä nollaa, aina. Olen nyt jo kolmenkymmenen ja edelleen muistan ne hyvin monet tilanteet, joissa lapsena teki mieli sanoa: "ei hän ole minun isä". Mutta tarkkaavaisena ja huomaavaisena lapsena en tätä koskaan ääneen sanonut. Vaikka lastenpsykiatri tapaisi vain niin sanottuja vaikeita tapauksia, uskon, että sen jäävuoren huipun alla on paljon suurempi määrä lapsia, jotka toivovat omien vanhempiensa palaavan saman katon alle.
Juu, tämä avioerolapsi on aika iso tabu nykyään. Suhde siihen uuteen puoliskoon on tosiaan hyvä, jos on nolla. Monesti on miinusta. Aikuiset ovat kovin naiiveja tässä asiassa. Kukaan meistä ei ottaisi tuntematonta hiipparia kotiinsa asumaan ja -ei helkkari- pysyvästi! Siis aivan kaamea visio! Lapsen täytyy! Ehdotan tilanteissa,joissa erotaan, että lapset saavat rauhallisen vaikka sitten vaatimattomamman lapsuuden ilman uusia sussuja tai puolisoita. Myöhemmin sitten on niiden aika,jos on.
Lapset ovat tavattoman kohteliaita. Kukaan ei ymmärä -muu kuin tilanteessa itse ollut- mitä mielessä jyllää. Ei ihme, että haluaa kotoa pois kadulle tai mihin tahansa muualle, jossa tuntematon ei ole läsnä. Vaikea asia, mutta ennen kaikkea lapselle.
Haluan tuoda heidän näkökantansa esille. He eivät halua sitä kohteliaisuuttaan kertoa. Älä kysy heiltä, anna heille rauhallinen lapsuus. Se on aikuisen vastuulla.
Kevään odottelua!
Olin suuressa yliopistosairaalassa töissä. Olen vieläkin sellaisessa, mutta tämä oli edellinen. Nyt kirjoitan tutkimustani tämän viikon, siksi on aikaa kirjoitella välillä tähänkin.
Kahvihuoneessa sairaalassa oli usein nainen, joka oli aina pahalla tuulella, ei vastannut tervehdyksiin ja valittí usein. Hän oli iso kuin jäävuori ja ruma, koska ilme oli niin ruma.
Päätin pehmittää tämän äkäisen järkäleen: puhuin mukavia, kyselin pehmeästi, tervehdin, vaikka hän ei tervehtinyt. Hän oli akateemisen koulutuksen saanut ja hyvässä työssä( en kerro tarkemmin, ei lääkäri eikä hoitaja).
No, vähitellen hän sitten pehmeni ja alkoi kertoilla elämästään. Hän kertoi, että hän oli juuri kokenut vaikean avioeron ja että mies nyt tulee pilaamaan hänen tyttärensä häät. No miten? Mies tuo uuden vaimonsa häihin ja siitä seuraa, että tämä tyttären äiti ei ilmaannu paikalle. Ja häät ovat pilalla.
Aloin muutenkin uupua tähän happovuoreen, mutta silloin keitti sisäisesti: olet aina vihainen, kaikille hapan eikä ihme, että joku saa sinusta tarpeekseen, jos totta puhutaan. Minä tarpeekseni sain kahvitauon aikana. Sitten sinä vielä pilaat tyttäresi häät: sinä menet sinne vaikka kiinalainen tulennielijä tulisi myös.
Eli jotenkin joskus ymmärtää, että erokin voi tulla. En osannut neuvoa häntä mitenkään. Sinne hän jäi happamoimaan. Minulle tuli uusi työ toisessa sairaalassa.