Säveltäjät taas järjestykseen

mut kyllä siitä huomaa, että sinfoniaa on painotettu. Sibben sijoitus kybän sakissa liioiteltu. Ei kuulu mielestäni edes 10 parhaan sinfonikon joukkoon.

Ripajukiz kirjoitti:

mut kyllä siitä huomaa, että sinfoniaa on painotettu. Sibben sijoitus kybän sakissa liioiteltu. Ei kuulu mielestäni edes 10 parhaan sinfonikon joukkoon.

sinfonikkojen, sävelrunosäveltäjien ja viulukonserttosäveltäjien joukkoon. Viimeksi mainittuunkin ryhmään, vaikka kirjoittikin vain yhden viulukonserton. No, niin tekivät toki Beethoven ja Tshaikovskikin. Ja moni muu jätti violin concertot yhteen kappaleeseen. Näistä säveltäjistä Sibelius on paras. Rakastan myös Bachin kaksoisviulukonserttoa.

parhaiden kirjoitti:

sinfonikkojen, sävelrunosäveltäjien ja viulukonserttosäveltäjien joukkoon. Viimeksi mainittuunkin ryhmään, vaikka kirjoittikin vain yhden viulukonserton. No, niin tekivät toki Beethoven ja Tshaikovskikin. Ja moni muu jätti violin concertot yhteen kappaleeseen. Näistä säveltäjistä Sibelius on paras. Rakastan myös Bachin kaksoisviulukonserttoa.

on hyvä, mutta valitettavasti kaikki sinfoniat eivät yllä lähellekään samaa tasoa. Huonoimpina kolmonen ja nelonen.

Ripajukiz kirjoitti:

on hyvä, mutta valitettavasti kaikki sinfoniat eivät yllä lähellekään samaa tasoa. Huonoimpina kolmonen ja nelonen.

Sibeliuksen sinfonioista pidän todella paljon, vaikka viulukonsertto ehkä on number 1 ja kuuluu minusta kymmenen suurimman konserton joukkoon. Ja sitten nämä sinfoniset runot, Sibelius kuuluu sen alan suuriin nimiin Straußin, Tšaikovskin, Mendelssohnin (!), Ravelin (?) ohella. Tuohon runner up -listaani pitäisi kai lisätä vielä Franz Schubert, Antonín Dvořák ja Anton Bruckner…

nämä ovat makuasioita, itsellekin Sibba kolahtaa enemmän kuin Schubert, vaikka tältäkin hienoja biisejä löytyy. Ripajukiz: Kolmonen ja nelonen ovat kyllä ihan mahtavaa kamaa, Sibba ei ainakaan minun mielestäni säveltänyt yhtään huonoa sinfoniaa. Hän kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen suurimpien sinfonikkojen joukkoon.
Omasta mielestäni parhaat, ei järjestyksessä, koska sellaista on ainakin minun mahdotonta tehdä:
-> Stravinski, Mahler, R. Strauss, Mozart, Sibelius, Beethoven, Bach, Tsaikovski, Debussy, Shostakovits.

kuka ties kirjoitti:

nämä ovat makuasioita, itsellekin Sibba kolahtaa enemmän kuin Schubert, vaikka tältäkin hienoja biisejä löytyy. Ripajukiz: Kolmonen ja nelonen ovat kyllä ihan mahtavaa kamaa, Sibba ei ainakaan minun mielestäni säveltänyt yhtään huonoa sinfoniaa. Hän kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen suurimpien sinfonikkojen joukkoon.
Omasta mielestäni parhaat, ei järjestyksessä, koska sellaista on ainakin minun mahdotonta tehdä:
-> Stravinski, Mahler, R. Strauss, Mozart, Sibelius, Beethoven, Bach, Tsaikovski, Debussy, Shostakovits.

Melartin ja tuukkanen kolahtavat ja kiihdyttävät älynmukaisia tahdonliikutuksen vastineita edellisen kohdalla mm. 3. sinfonian rohkean harmoniseerauksen, soinnutuksen, soinnukkaiden ja runsaiden modulaatioiden, värikkään soinnunkäytön ja kontrapunktisen taidokkuuden, ja kromaattisten kehittelyiden, rytmisen kompleksisuuden hemiola-tilanteineen, 6. sinfonian pitkälle viety polyrytmiikka, atonaalisesti värittyneet jaksot kluster, ja 3-ja 4-tahtisten säkeiden alternaatio 2. sinfonian karjalaiskansallisesti sävyttyneessä finaalissa jossa kontrapunktinen työskentely on monimutkaisempaa kuin 1. sinfonian finaalissa jossa kontrapunktinemn taidonnäyte liittää toisiinsa jopa 4 teemaa käännetttyä, tihennettynä ja harvennettuna prinsessa ruusunen juhlamarssia muistuttava mukaanlukien kun tematiikka puhtaine kvintteineen, kvarttteineen ja oktaaveine sekä kaksoispisterytmeineen viittaa bruckneriin kuten linnalan sinfonioissa, ovat ne muodonkäsittelyltään mahlervaikutteisia vaikkakin klassisen sopusuhtaisia mittasuhteiltaan ääriosien pohjatessa sonaattimuotoon joinekin vapauksin käsiteltynä ja eri osien välillä ilmenevät temaattiset alluusiot ja johtoteeman palautuminen syklisessä muodossa viittaa tsaikovskiin jonka vaikutus tuntuu myös törnen, ikosen ym sinfonioissa kun saikkola uusklassisen perinteen lipunkantaja bashmakovin ja englundin tavoin tuukkasen pesosen ja leiviskän liittyessä jälkimadetojalaisiin väkevässä sävelkielessään.

absolutisti kirjoitti:

Melartin ja tuukkanen kolahtavat ja kiihdyttävät älynmukaisia tahdonliikutuksen vastineita edellisen kohdalla mm. 3. sinfonian rohkean harmoniseerauksen, soinnutuksen, soinnukkaiden ja runsaiden modulaatioiden, värikkään soinnunkäytön ja kontrapunktisen taidokkuuden, ja kromaattisten kehittelyiden, rytmisen kompleksisuuden hemiola-tilanteineen, 6. sinfonian pitkälle viety polyrytmiikka, atonaalisesti värittyneet jaksot kluster, ja 3-ja 4-tahtisten säkeiden alternaatio 2. sinfonian karjalaiskansallisesti sävyttyneessä finaalissa jossa kontrapunktinen työskentely on monimutkaisempaa kuin 1. sinfonian finaalissa jossa kontrapunktinemn taidonnäyte liittää toisiinsa jopa 4 teemaa käännetttyä, tihennettynä ja harvennettuna prinsessa ruusunen juhlamarssia muistuttava mukaanlukien kun tematiikka puhtaine kvintteineen, kvarttteineen ja oktaaveine sekä kaksoispisterytmeineen viittaa bruckneriin kuten linnalan sinfonioissa, ovat ne muodonkäsittelyltään mahlervaikutteisia vaikkakin klassisen sopusuhtaisia mittasuhteiltaan ääriosien pohjatessa sonaattimuotoon joinekin vapauksin käsiteltynä ja eri osien välillä ilmenevät temaattiset alluusiot ja johtoteeman palautuminen syklisessä muodossa viittaa tsaikovskiin jonka vaikutus tuntuu myös törnen, ikosen ym sinfonioissa kun saikkola uusklassisen perinteen lipunkantaja bashmakovin ja englundin tavoin tuukkasen pesosen ja leiviskän liittyessä jälkimadetojalaisiin väkevässä sävelkielessään.

Että sillä tavalla... :)