Heippa,
Nyt on päästävä vuodattamaan mitä päässä pyörii. Mulla on siis ranskalainen poikaystävä ja olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Oon 22 vuotias. Tavattiin Suomes kun mies opiskeli täällä, mutta opinnot loppuivat juuri kun tavattiin, joten aina kaukosuhdetta ollut. Nähdään aina lomisin vuorotellen. Nyt jouluna olin 3 viikkoo taas Ranskan päässä.
Siinä tuli sitten heti loman alkuunsa jotakin kriisiä ja mies sano että häntä pelottaa tulevaisuus. Tarkoitus siis olisi päättää opinnot tänä vuonna ja lähteä sitten ensvuonna asuskelemaan sinne. Sano että pelottaa kuinka pärjään siellä, oonko ihan onneton kokoajan. Pelkää että meen sinne, kaikki on mahtavan loistavaa, sit naimisiin, muksut ja sit ei ookka niin mahtavaa ja haluan takasin Suomeen. Tää keskustelu aiheutti sen, että kyseiset 3 viikkoo ei enää tuntunukka kivalta, aika raskaalta oikeestaan ja mua alko ahdistaan myös tulevaisuus. En osaa tällä hetkellä kuin ranskan kielen alkeet, ja tottakai jos töitä haluan tehdä siellä niin pitäisi osata todella hyvin. Ja hän sanoi että ei haluaisi tulla ainakaan vielä vuosiin Suomeen. Tulikin sitten mieleen, että hei miks mun pitää muuttaa koko mun elämäni. En mä tiedä, vaikeeta.
Nyt on siis hieman hajonnut olo. Tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa. Entiedä mitä tehdä. Jatkaa vai ei?
Nyt on päästävä vuodattamaan mitä päässä pyörii. Mulla on siis ranskalainen poikaystävä ja olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Oon 22 vuotias. Tavattiin Suomes kun mies opiskeli täällä, mutta opinnot loppuivat juuri kun tavattiin, joten aina kaukosuhdetta ollut. Nähdään aina lomisin vuorotellen. Nyt jouluna olin 3 viikkoo taas Ranskan päässä.
Siinä tuli sitten heti loman alkuunsa jotakin kriisiä ja mies sano että häntä pelottaa tulevaisuus. Tarkoitus siis olisi päättää opinnot tänä vuonna ja lähteä sitten ensvuonna asuskelemaan sinne. Sano että pelottaa kuinka pärjään siellä, oonko ihan onneton kokoajan. Pelkää että meen sinne, kaikki on mahtavan loistavaa, sit naimisiin, muksut ja sit ei ookka niin mahtavaa ja haluan takasin Suomeen. Tää keskustelu aiheutti sen, että kyseiset 3 viikkoo ei enää tuntunukka kivalta, aika raskaalta oikeestaan ja mua alko ahdistaan myös tulevaisuus. En osaa tällä hetkellä kuin ranskan kielen alkeet, ja tottakai jos töitä haluan tehdä siellä niin pitäisi osata todella hyvin. Ja hän sanoi että ei haluaisi tulla ainakaan vielä vuosiin Suomeen. Tulikin sitten mieleen, että hei miks mun pitää muuttaa koko mun elämäni. En mä tiedä, vaikeeta.
Nyt on siis hieman hajonnut olo. Tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa. Entiedä mitä tehdä. Jatkaa vai ei?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No ei ihme että on hieman hajonnut olo, ei nyt koko elämäänsä voi suunnitella ahdistumatta. Eli jäitä hattuun. Päivä kerrallaan. Älä lähde Ranskaan pelkästään poikaystäväsi takia, vaan myös jonkin muunkin takia. Varmaan hakisit töitä alaltasi; jos saat töitä saat kullanarvoista kokemusta työelämään! Työnantajat arvostavat kansainvälisyyttä (riippuu tietysti hieman alasta). Töiden lomassa voit seurustella poikaystäväsi kanssa ja tunnustella minkälaista elämä hänen kanssaan todella olisi. Jos suhde ei onnistu, teet töitä ja mietit seuraavaa askelta. Jos onnistuu, löydätte yhdessä ratkaisut missä haluatte asua - kaikki ajallaan.
Olet varmasti onneton jos et saa töitä tai rakennettua muuta elämänpiiriä esim. harrastusten kautta itsellesi. Tähän vaikuttaa oma aktiivisuutesi ja tahtosi. Ihan turha murehtia VUOSIA eteenpäin, niitä muksuja..
Heippa!
Kokemusta kaukosuhteista on ja annan sinulle vaan sellaisen neuvon että kuuntele sydämmesi ääntä..
Tärkeän päätöksen hetkellä meidän kannattaa luottaa vaistoon ja tunteeseen, koska järki pyrkii viemään meidät kauas unelmastamme selittäen, että vielä ei ole oikea hetki. Järki pelkää tappiota kun taas vaisto rakastaa elämää ja sen haasteita. Paulo Coelho :)
Elämä ei voi suunnitella ja koskaan ei voi tietää kuinka käy..sinuna lähtisin ja antaisin rakkaudelle mahdollisuuden ehdottomasti!!
Tsemppiä :)) ja Kaikkea hyvää sinulle!!
Kiitoksia paljon, tuntui mukavalta kuulla muiden mielipiteitä kun omat aivot on raksuttanu aivan liikaa. Mutta päivä kerrallaan ja hiljaa hyvä tulee :) Asioilla on tapana järjestyä, ainakin toivon niin!
Mies siis sanoi pelkaavansa tulevaisuutta, siis SINUN vai TEIDAN kannaltanne ? Ettet muka opi kielta, jne. Tytto hyva, Ranska on Eurooppaa eika mitaan Indokiinaa. Tavat on samanlaiset, ja kieli helppo oppia.
Tarkoittikohan se jotain muuta, silla henkilo joka haluaa tehda tulevaisuuden toisen henkilon kanssa, ei nae esteita, vaan kaikki on ruusunpunaista, ja vaikeudet ylimennaan jne. Eiko ?
Ajattele tata, ennenkuin kaiken panostat juuri hanen vuokseen. Mene esim. Ranskaan tyohon tai muuten oleskelmaan, katsot miten asiat luistaa, ja siita sitten eteenpain.
lykkya tyko!
''Tarkoittikohan se jotain muuta, silla henkilo joka haluaa tehda tulevaisuuden toisen henkilon kanssa, ei nae esteita, vaan kaikki on ruusunpunaista, ja vaikeudet ylimennaan jne. Eiko ?''
Ruusunpunaista meillä onkin ollut tähän asti, mut nyt jouluna kaikki jotenki kärjistyi. Eli siis jollain tavalla todellisuus iski päin kasvoja. Tuli myös mieleen, että ehkä hän on alkanu epäröimään tätä kaikkea ja haluaisi niin sanotusti ''normaalin'' elämän jonkun ranskattaren kanssa?? En tiedä, vakuutti että minun kanssa haluaa olla. Silti kytee epävarmuus ja se pelottaa.
Oon ajatellut todellakin pitää ''koeajan'' kun ja jos sinne asti päästään, että olisi edessä muutto sinne.
Melkolailla samanlaisessa tilanteessa olen itsekin.
Tapasin kotikaupunkiini töihin muutaman vuoden projektiin tulleen saksalaisen miehen. Hän on heti suhteen alussa tehnyt selväksi että minun pitää opetella saksaa jos hänen kanssaan tulevaisuudesa meinaan elämäni viettää, Saksassa. Olen liikkunut työn puolesta maailmalla vuosia ja Suomi ei minulle ole mitenkään tärkein paikka maailmassa joten muutto saksaan olisi minulle hyvin mieluisaa. Innolla vain lukemaan kielioppia, kai sen joskus oppii vaikka hirveän vaikealta se näin puolen vuoden pänttäämisenkin jälkeen tuntuu.
Avoimin mielin vain eteenpäin, jos ei muuta niin saat ainakin elämänkokemusta. Jos ei uskalla, ei mitään saa. Meillä on vain yksi elämä, tee asioita joista pidät, vietä aikaasi ihmisten kanssa jopiden seurassa tunnet viihtyväsi.
Tunnut ihan fiksulta nuorelta ihmiseltä. Olette olleet jo kauan yhdessä, mutta yhdessäolo on ollut vain lomaa. Nyt se arki tulee vastaan, ja sen mukanaan tuomat haasteet. Olisikohan syytä ensin ajatella ns. koeluontoista asumista Ranskassa, jolloin totuttelette toisiinne. Sinä voit opiskella kieltä, ja sitten vähitellen mietitte sitten miten etenette.
Kerron tässä yhden tuttavani tyttären muuutosta. hän tapasi festareilla saksalaisen miehen, ja erosi entiosestä miehestään saman tien. Ikää siis naisella 30 v. Muutti saman tien miehen luo, jossa aikaisempi vaimokin eli. Pari viikkoa sitten siinä yhdessä elivät, kunnes vanha vaimo pistettiin ulos. Miehen äiti jäi kuitenkin asumaan tämän uuden parin kanssa. nooh..sitten samassa hässäkässä laitettiin lapsikin alulle. Nyt on asumista ´siellä ulkomailla tuttavan tyttärellä noin 1,5v ja lapsi on puoli vuotias! Jee..kaikki yhteydet suomalaisiin sukulaisiin ja ystäviin on miehen toimesta katkaistu. heh..että silleen voi kolmekymppinenkin sekoontua.
Älä vaan tee samanlaista virhettä.