Kannattaako tunnustaa jos pettää?

Pitääkö pettämisestä kertoa vastapuolelle?
Jos on pitänyt bileissä vähän liiaksikin hauskaa, yhden illan jutun, täytyykö siitä kertoa? jos ei, niin miten kestää salailun, kun kuitenkin rakastaa omaa kumppaniaan?
No jos on ollut useampia satunnaisia yhden illanjuttuja, entä sitten?
Kertokaa ihmeessä omat ajatuksenne asiasta.
263786
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 26

Vanhimmat

SE VANHA SANONTA VOI PITÄÄ PAIKKANSA SINUNKIN ELÄMÄSSÄ JA SE KUULUU NÄIN ... mitä korva ei kuule niin sydänkään ei sure.

Äänestä
  • olen erittäin samaa mieltä.kiitos

    Äänestä

haluaisin kyllä todennäköisesti tietää asiasta. Samaa aihetta tosin kommentoin juuri tuonne kahvikeskusteluidenkin puolelle.

Äänestä
  • on sitten jokaisen ihan oma asia ja riippuu varmaan vähän suhteen tasosta muutenkin. Tietyissä tilanteissa olisin varmaan todella todella loukkaantunut, toisissa en ehkä niinkään.

    Äänestä

  • lueskelija kirjoitti:

    on sitten jokaisen ihan oma asia ja riippuu varmaan vähän suhteen tasosta muutenkin. Tietyissä tilanteissa olisin varmaan todella todella loukkaantunut, toisissa en ehkä niinkään.

    ..vain niin uskomattomalta, että joku voisi esittää olevansa täysin jotain mitä ei todellakan ole. Ja sitten taas toisissa tilanteissa en ehkä haluaisi tietää kaikkea. Suhteellista.

    Äänestä

  • lueskelija kirjoitti:

    ..vain niin uskomattomalta, että joku voisi esittää olevansa täysin jotain mitä ei todellakan ole. Ja sitten taas toisissa tilanteissa en ehkä haluaisi tietää kaikkea. Suhteellista.

    että miehet ehkä loukkaantuvat enemmän siitä, jos joku on pettänyt kuin naiset - enpä tiedä mitä mieltä siitä olette? Ainakin nimittäin jos nyt jotain tiedeteorioita ajattelee.

    Äänestä

  • lueskelija kirjoitti:

    että miehet ehkä loukkaantuvat enemmän siitä, jos joku on pettänyt kuin naiset - enpä tiedä mitä mieltä siitä olette? Ainakin nimittäin jos nyt jotain tiedeteorioita ajattelee.

    kaikkihan on tietenkin yksilöllistä ja täysin siitä kiinni minkälaisen suhteen haluaa rakentaa. Siksi oleellinen kysymys kaiketi myös on aina se, että haluaisiko toinen tietää. Kuin tuossa ohessa kyselin. Hankalia kysymyksiä ovat.

    Äänestä

  • lueskelija kirjoitti:

    kaikkihan on tietenkin yksilöllistä ja täysin siitä kiinni minkälaisen suhteen haluaa rakentaa. Siksi oleellinen kysymys kaiketi myös on aina se, että haluaisiko toinen tietää. Kuin tuossa ohessa kyselin. Hankalia kysymyksiä ovat.

    vähän ahdistavia kysymyksiä, joita ei ehkä haluaisi juuri miettiä joten ehkäpä nyt sitten muuta kuin pohdiskelua välillä tai netissä teoretisointia..

    Äänestä

  • lueskelija kirjoitti:

    vähän ahdistavia kysymyksiä, joita ei ehkä haluaisi juuri miettiä joten ehkäpä nyt sitten muuta kuin pohdiskelua välillä tai netissä teoretisointia..

    elämäni varrella joutunut sellaiseen tilanteeseen,
    että se oli ajankohtaista. Eikä ollut kiva tilanne. Ja vähän alkoi ahdistamaan kun sitä pohdin. Siis lähinnä kertoako yhdelle ystävälle vai ei. Ei omia kokemuksiani.

    Äänestä

Mielestäni aina pitäisi kertoa toiselle jos on pettäny. Ite salailin sitä ja oloni oli aivan hirveä. kyllä se sinun rakkaasi ansaitsee sinun rehellisyytesi. ja sekin on yksi miksi hän on kanssasi, hän luottaa ettet ikinä tekisi mitään mikä vahingoittaisi häntä.
Jos pettää useamminkin kuin kerran, niin siinä vaiheessa kannattaa suhde lopettaa. Koska saattaa käydä niin, että pettäminen alkaa tuntua liian helpolta ja jännittävältä, joten ruvetaan harrastamaan sitä vähän enemmänkin. Itse elän suhteessa ja mielipiteeni on, että mieluummin jätän ku petän. En millään lailla halua loukata rakastani. Rakastan häntä niin paljon.
Että tässä minun mielipiteeni :)

Äänestä

jos olet varma että hän ei saa tietää niin ei välttämättä kannata kertoa.. Ja jos se on ollu VAAN yksi kerta ja kadut sitä totisesti!

Jos toistuu niin KERROTTAVA!

Äänestä

se on aina aika hankala kysymys tietenkin siinä mielessä, jos ei ole itse koskaan pettänyt, niin silloin on vaikeata antaa neuvojakaan. Varmaan riippuu suhteestanne. Kuin toisesta osapuolestakin. Oikealla pohjalla oleva suhde perustuu rehellisyyteen. Sen ansaitsee mielestäni toinen, koska silloin vasta voi tehdä ratkaisun haluaako jatkaa - olipa sitten kyseessä mikä tahansa luottamusta vaativa asia.
Ja jos et kerro, no jää todennäköisesti välillenne kuitenkin. Eikä ole siis reilua kummallekaan. Huono omatunto, syyllisyys, ripustautuminen tms. eivät ole oikeita pohjia rakentaa kestävää suhdetta. Vain rakkaus, rehellisyys ja sitten se, että sopii toisen kanssa muutenkin yhteen. Se täytyy tietenkin hyväksyä, että toisella saattaa joka tapauksessa mennä hetki sulatella asiaa. Olipa kyse sitten mistä tahansa hankalasta tai vaikeasta asiasta. Haluaisitko itse tietää vastaavassa tilanteessa?
Ja mikä oli syy, joka sai sinut pettämään? Ja mikä syy, joka silti saa toivomaan jatkoa?

Äänestä

mä olen kyllä sitä mieltä että jonkun merkityksettömän sekoilun kertomisella ei kannata suhdetta pilata. en ainakaan ite haluais tietää jos mun äijä jotain sekoilee.

Äänestä

...jos todella katuisin sitä en kertoisi ja jos se jäisi siihen yhteen iltaan. koska jos kuitenkin rakastat kumppaniasi niin ei kannata satuttaa häntä. Mutta jos olisi vielä mieliteko pettää jättäisin kyllä sitten. En kestäisi elää syyllisyyden kanssa.

Äänestä
  • jos olisi mieliteko, puhuisitko sen toisen kanssa asiasta vai jättäisitkö vain?

    Äänestä

  • Toisen satuttaminenhan on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun on pettänyt! Outo tämä yhteiskunta, jossa viestintuojat ja rehelliset ammutaan mutta salailijoita kunnioitetaan.

    Äänestä

  • niin se menee kirjoitti:

    Toisen satuttaminenhan on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun on pettänyt! Outo tämä yhteiskunta, jossa viestintuojat ja rehelliset ammutaan mutta salailijoita kunnioitetaan.

    olen samaa mieltä, että pettäminen sattuu.
    Ja on silloin jo loukkaavaa toista kohtaan, jos niin on tehnyt. Siksi en voisi kuvitella pettäväni, oikeastaan olisi todella luonnonvastaista. Aina kun ei muiden suhteista kuitenkaan tiedä. Eikä halua olla se, joka pilaa suhteitakaan. Kerran tuolla aiemmin mainitsin, että tiedän suhteita, joissa on sovittu ettei toinen halua tietää. Silloinhan olisi väärin joltain ulkopuoliselta puuttua asiaan. Itse olen kuitenkin sitä rehellistä sortimenttiä. Vaikeita kysymyksiä nuo ovat. Siksi kai usein miettiikin erityyppisten ihmisten näkemyksiä mielellään, jotta oppisi uusia asioita elämästä ja osaisi toimia parhaalla mahdollisellatavalla erilaisissa tilanteissa. Kaikki nyt kuitenkin on aika suhteellista aina. Etenkin muiden asiat. Ja kerran sellaisessa tilanteessa missä asian suhteen olen ollut kerran vastatusten joskus oli aika läheisiä ihmisiä, jotka vaikuttivat paljon omaankin elämääni. Siitä tosin on jo aika kauan aikaa. Kyllä se kuitenkin pistää aina miettimään mikä nyt olisi kenenkin parhaaksi.

    Äänestä

  • lueskelija kirjoitti:

    olen samaa mieltä, että pettäminen sattuu.
    Ja on silloin jo loukkaavaa toista kohtaan, jos niin on tehnyt. Siksi en voisi kuvitella pettäväni, oikeastaan olisi todella luonnonvastaista. Aina kun ei muiden suhteista kuitenkaan tiedä. Eikä halua olla se, joka pilaa suhteitakaan. Kerran tuolla aiemmin mainitsin, että tiedän suhteita, joissa on sovittu ettei toinen halua tietää. Silloinhan olisi väärin joltain ulkopuoliselta puuttua asiaan. Itse olen kuitenkin sitä rehellistä sortimenttiä. Vaikeita kysymyksiä nuo ovat. Siksi kai usein miettiikin erityyppisten ihmisten näkemyksiä mielellään, jotta oppisi uusia asioita elämästä ja osaisi toimia parhaalla mahdollisellatavalla erilaisissa tilanteissa. Kaikki nyt kuitenkin on aika suhteellista aina. Etenkin muiden asiat. Ja kerran sellaisessa tilanteessa missä asian suhteen olen ollut kerran vastatusten joskus oli aika läheisiä ihmisiä, jotka vaikuttivat paljon omaankin elämääni. Siitä tosin on jo aika kauan aikaa. Kyllä se kuitenkin pistää aina miettimään mikä nyt olisi kenenkin parhaaksi.

    kyseisessä tilanteessa olin tosi nuori. Oli kuitenkin sellainen tilanne että yhä nykyisinkin mietin suhteita aika eri näkökulmista. Ja ajatustasolla mielellään keskustelee erilaisista asioista erilaisten ihmisten kanssa. Myös oppiakseen omassa elämässä asioita. Kuin sitä, kuinka toimisi muiden edun mukaisesti.Ja henkilökohatisesti uskon vain yhteen kestävään parisuhteeseen, voi sitä silti teoriatasolla ajatuksia vaihtaa erilaisten ihmisten kanssa.

    Äänestä

  • niin se menee kirjoitti:

    Toisen satuttaminenhan on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun on pettänyt! Outo tämä yhteiskunta, jossa viestintuojat ja rehelliset ammutaan mutta salailijoita kunnioitetaan.

    Eihän tässä salailijoita kunnioiteta, vaan mietitään salatakko vai ei.
    Itse haluaisin kyllä tietää jos miehelläni olisi jotain touhua selkäni takana, mutten tiedä uskaltaisinko itse mennä myöntämään toilailuni, etenkin kun tiedän että se kaataisi koko suhteen.
    Kinkkinen juttu.

    Äänestä

  • niin se menee kirjoitti:

    Toisen satuttaminenhan on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun on pettänyt! Outo tämä yhteiskunta, jossa viestintuojat ja rehelliset ammutaan mutta salailijoita kunnioitetaan.

    ... viestintuojat ammutaan, eli ei kannata sekaantua toisten asioihin.
    hölisemällä asioista joista ei kaikkea tiedä, voi saada paljon, paljon pahaa aikaan!

    Äänestä

  • niin se menee kirjoitti:

    Toisen satuttaminenhan on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun on pettänyt! Outo tämä yhteiskunta, jossa viestintuojat ja rehelliset ammutaan mutta salailijoita kunnioitetaan.

    Tieto luo tuskaa; se siis satuttaa enemmän kuin tietämättömyys.

    Vaikka saisin kaikki tiukkapipoiset moraalinvartijat kimppuuni sanon, että uskoton kärsii teostaan, etenkin jos se ei ole ollut hetken mielijohde. Mitä hyötyä on siitä, että kaksi kärsii???

    Voin rehellisesti sanoa, että saan tunnontuskia pelkästään siitä, että ajattelen erästä miespuolista ystävääni lähes kokoajan "siinämielessä". Herkkä omatuntoni estää minua menemästä ¨pidemmälle. Kaikille ei niin herkkää tuntoa ole kuitenkaan suotu, joten ymmrärtäkäämme heitäkin. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa sellaisenaan. Vikoineen päivineen.

    Äänestä

  • Iina kirjoitti:

    Tieto luo tuskaa; se siis satuttaa enemmän kuin tietämättömyys.

    Vaikka saisin kaikki tiukkapipoiset moraalinvartijat kimppuuni sanon, että uskoton kärsii teostaan, etenkin jos se ei ole ollut hetken mielijohde. Mitä hyötyä on siitä, että kaksi kärsii???

    Voin rehellisesti sanoa, että saan tunnontuskia pelkästään siitä, että ajattelen erästä miespuolista ystävääni lähes kokoajan "siinämielessä". Herkkä omatuntoni estää minua menemästä ¨pidemmälle. Kaikille ei niin herkkää tuntoa ole kuitenkaan suotu, joten ymmrärtäkäämme heitäkin. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa sellaisenaan. Vikoineen päivineen.

    tosta sun kommentista!

    Äänestä

salailu, ellet aio kertoa.. Mutta kertomisella tuskin helpotat paljoakaan omaa oloasi ja vielä vähemmän kumppanisi olotilaa.

Ajattele tilannetta toisin: Olisiko oikein jos helposti pystyisit salaamaan asian etkä tuntisi pätkääkään tunnontuskia? Silloin kannattaisi miettiä minkätakia on parisuhteessa.

Äänestä

Sinulla ei ole oikeutta valita puolisosi puolesta haluaako hän jatkaa suhdetta pettäjän kanssa. Parempi, että kerrot heti!
Hänellä on oikeus tietää!
Siitä päivästä lähtien kun petit...ja hän ei tiedä on VARASTETTU ELÄMÄ! Hän ei tiedä missä todella mennään kysymyksessä on PETOS!

Äänestä
  • Petos. Se on petos perusajatukselta. On perusajatus, että ihminen on vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Aika monissa uskonnoissa. Olen itse kokenut pettämisen ja itse myöskin pettänyt. Mielestäni ei missään tapauksessa kannata kertoa toiselle jos on sattunut pettämään. Loukkaat toista tosi hirveän paljon ja se on itse asiassa samaan verrattavissa kuin vetäisit nyrkillä turpiin. Minä en enää jaksa uskoa ihmisten ns. ihmisten yksiavioisuuteen. Pettämistä voi olla monenlaista. Mutta sanoisin kuitenkin, että jos pettää, kannattaa miettiä omassa mielessään miksi pettää. Jos syy ei millään lailla ole korjattavissa, silloin kannattaa miettiä eroa ettei vahingoita enempää sitä toista puoliskoa.

    Äänestä

mulla on sellanen juttu että en yksinkertaisesti VOI kertoa... siis toiselle osapuolelle. kolmas osapuoli oli nimittäin yksi hänen parhaista ystävistään. vaikka ei mitään suutelua suurempaa tapahtunutkaan......

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mitä tekis?? kirjoitti:

Pitääkö pettämisestä kertoa vastapuolelle?
Jos on pitänyt bileissä vähän liiaksikin hauskaa, yhden illan jutun, täytyykö siitä kertoa? jos ei, niin miten kestää salailun, kun kuitenkin rakastaa omaa kumppaniaan?
No jos on ollut useampia satunnaisia yhden illanjuttuja, entä sitten?
Kertokaa ihmeessä omat ajatuksenne asiasta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu