Rakastuin varattuun mieheen,itse myös varattu. Väärin teimme,kun aloitimme suhteen vainsiksi että suhde alkoi jo,kun kumpikin liitoissa. Ei muuten.
Ei ihminen tunteilleen mitään voi. Jos on esim. nuorena mennyt naimisiin/sitoutunut toiseen, niin onko se koko elämän kestävä,ei voi olla (siis pakosta).
Elämäntilanteet,ihmiset ym.,ne muuttuvat vuosien varrella.
Onko pakko sinnitellä liitossa,kun on vuonna nakki siihen lupautunut? EI!
Me erosimme molemmat vajaan vuoden kuluessa,miehen taloon muutin siitä noin puolen vuoden kuluttua lasten kanssa.
Itsellä liittoa takana 15v,miehellä 6v. Nyt olemme olleet yhdessä 11v,eikä kaduta. Elämä on ihanaa.
Omat lapset jo omillaan,miehen lapset murkkuja,jotka asuvat vuoroin meillä,vuoroin äitinsä(sekä hänen uuden miehensä) kanssa,päätös siitä kuinka usein,on heillä.
Oma ex on valinnut sinkkuna olemisen (ainakin vielä) ja on erittäin tyytyväinen erämies.
Olen miestäni kymmenen vuotta vanhempi,eikä sekään haittaa. Suhteet ex:iin on ihan asialliset.
Älkää aina tuomitko meitä "pettureita".
Ei ihminen tunteilleen mitään voi. Jos on esim. nuorena mennyt naimisiin/sitoutunut toiseen, niin onko se koko elämän kestävä,ei voi olla (siis pakosta).
Elämäntilanteet,ihmiset ym.,ne muuttuvat vuosien varrella.
Onko pakko sinnitellä liitossa,kun on vuonna nakki siihen lupautunut? EI!
Me erosimme molemmat vajaan vuoden kuluessa,miehen taloon muutin siitä noin puolen vuoden kuluttua lasten kanssa.
Itsellä liittoa takana 15v,miehellä 6v. Nyt olemme olleet yhdessä 11v,eikä kaduta. Elämä on ihanaa.
Omat lapset jo omillaan,miehen lapset murkkuja,jotka asuvat vuoroin meillä,vuoroin äitinsä(sekä hänen uuden miehensä) kanssa,päätös siitä kuinka usein,on heillä.
Oma ex on valinnut sinkkuna olemisen (ainakin vielä) ja on erittäin tyytyväinen erämies.
Olen miestäni kymmenen vuotta vanhempi,eikä sekään haittaa. Suhteet ex:iin on ihan asialliset.
Älkää aina tuomitko meitä "pettureita".
Vastaukset 67
Vanhimmat
En ainakaan minä. Ehkä "petit" hieman eri syistä ja eri tyylillä kuin vaimoni. Vaimoni petti oikeasti.
Omituinen kannanotto. Ketä kinnostaa? Ei kiviäkään kiinnosta.
Panitko kahden miehen kanssa melkein vuoden ajan, vai oliko viimeinen vuosi vain nimellistä avioliittoa? Tiedätkö että näillä kahdella on VÄHÄN VITUSTI eroa?
Olin pari kuukautta kahden kanssa ja siinä tein väärin,niinhän sanoin. Mistä sen melkein vuoden sait?
Niin suhde molemmilla ex:iin asiallinen,eli pystymme hyvin keskustelemaan lapsia koskevista asioista ja olemaan yhtäaikaa samoissa juhlissa. Emme me sentään toistemme luona kyläile.
Ja rehelliselle sanoisin,en todellakaan etsinyt uutta miestä! Ei minun liitossa mitään erityisesti pielessä ollut,ihan sitä tavallista arkee, enkä muuta kaivannut, enkä tosiaan ajatellutkaan että rakastuisin niin, että ottaisin avioeron.
Ja jos miehen syystä olisin eronnut, en varmasti olisi ihan äkkiä mennyt uuteen suhteeseen. Takaportti auki...osaa se nainen yksinkin olla.
Olipas katkeria kommentteja.
"Takaportti auki...osaa se nainen yksinkin olla."
Ainakin minun vaimoni olisi taatusti pitänyt etäsuhdetta yllä, ellen olisi viheltänyt peliä poikki samantien.
Että kaikki palstalla petetyt eivät ole "asiallisissa väleissä"pettäjän suhteen, joten aika korkealla odotukset jos odotat muunlaista kommentointia. Osaat kuitenkin varmasti asettua muidenkin ihmisten asemaan ja tiedät ettei kaikki pettämiset ole samanlaisia. Odotatko oikeasti, että suurin osa yhteiskunnasta hyväksyy pettämisen, vai oletko itse käsitellyt täysin vielä tapahtumia, kun puolustelet tuiki tuntemattomille omaa elämääsi? Nimittäin jos sun exäsi on hyväksynyt parisuhteessa tapahtuneen pettämisen ja pystytte tulemaan toimeen eli ette sitä kautta aiheuta hallaa lapsille, niin asia on sillä kuitattu. Se ei tee pettämistäsi kuitenkaan hyväksi teoksi, mutta sen kanssa sun on opittava elämään että olet tehnyt Pahan Teon. Kaikissa kumppanin vaihdoksissa lennosta ei käy noin hyvin, vaan lapset saavat uusperheissään kärsiä siitä, että vanhemmat vihaavat toisiaan yli kaiken ja näyttävät sen. Ja se petetyn exän katkeruus toista naista/miestä kohtaan voi olla vuosikausia kestävää ja haitata eloa.
Pettämistapauksia voi katsoa yksilöllisesti, mutta se ei tee pettämistä hyväksyttävää. Sinun tilanteessasi pettämisvaihetta kesti vähän aikaa ja tarkoituksena ei ollut selän takana puuhailla vuosikausia vaan teitte ratkaisun nopeasti. Tämä ei tee pettämisestä oikeaa tekoa, mutta siitä tulee erilainen vivahde tapahtumiin verrattuna vaikka sarjapettäjään, joka ei kuitenkaan halua ikinä erota petetystä vaan jatkaa samoja touhujaan.
Mutta aloituksesi oli mielestäni hyvä siinä mielessä, että siinä tuotiin esille aikaa pettämisen jälkeen ja kun pettäminen on tapahtunut lapsiperheessä. Siitä heräsikin kysymys, että miten lapsesi ovat toipuneet tuollaisesta erosta? Nimittäin lapsille pelkkä erokin on itsessään kriisi ja siihen vielä päälle uusi mies (ja mahdolliset hänen lapset, en muista oliko hänelläkin lapsia). Toivottavasti heillä ei nuo suuret sarjamuutokset aiheuta ongelmia ja stressiä.
Sanoit tuolla jossain, että kun ihmiset muuttuvat. Siinä on vain se huono puoli, että kun lapsia on saatu, niin ratkaisut eivät ainoastaan koske sitä muuttunutta ihmistä, vaan myös niitä lapsia ja tuollaiset ratkaisut muuttavat heidän koko lapsuutensa. Ja jos nykyinen kumppani muuttuu, niin sama rulijanssi elettävä uudelleen.
voivat olla todella katkeria toisilleen, luullen sen johtuvan pelkästään kumppaninsa toilailuista ja vääryyksistä. Kuitenkin jokainen on pelkästään ja vain itse vastuussa omasta katkeruudestaan. Heillä vain ei ole keinoja päästä siitä irti.
ap elämäänsä vai kertoiko hän sen mitä hänelle on tapahtunut?
Jokainen ihminen saa ihan vapaasti tuomita toisten ihmisten tekemiset, tekemättä jättämiset, ym. moralisoida toisia ja katkeroitua tästä kaikesta. Se on hänen asiansa, elämänsä ja hänen valintansa.
Ainakin minä voin asettua toisten ihmisten asemaan ja siksi juuri odotankin ihan oikeasti, ettei petetyt ja jätetyt jäisi rypemään katkeruuteensa vaan toimisivat kuten ap:n tapauksessa, joissa suhteet exiin ovat asialliset puolin ja toisin. Tämä on kaikkien, kuitenkin eniten ex-puolison, etu.
Lapset muuttuvat itse vauhdilla. Heille on tärkeintä, että heitä rakastetaan, heistä huolehditaan. Lapset tarvitsevat elämäänsä myös esimerkkejä siitä mitä muutoksia elämässä tapahtuu ja miten ne hoidetaan. Muutoksia on turha pelätä, niitä tulee jokatapauksessa. Ellei itse liiemmin muutu, ihmiset ympärillä muuttuvat sitäkin enemmän.
Jotkut ihmiset näyttävät haluavan elää samanlaista, mahdollisimman muuttumatonta elämää päivästä ja vuodesta toiseen. Se on heidän valintansa. He eivät voi silti olettaa kaikkien haluavan sitä samaa. Tosilla on toisten omat valinnat.
hänen aloituksessaan oli puolusteleva sävy tätä palstaa vastaan, jossa kirjoitetaan tuomitsevasti pettämisestä.
"Jotkut ihmiset näyttävät haluavan elää samanlaista, mahdollisimman muuttumatonta elämää päivästä ja vuodesta toiseen. Se on heidän valintansa. He eivät voi silti olettaa kaikkien haluavan sitä samaa. Tosilla on toisten omat valinnat. "
Tarkoitit varmaan, että jotkut ihmiset haluavat löytää onnen ja elää elämänsä SEN OIKEAN kanssa mieluiten loppuun saakka? Sanoisin, että suurin osa ihmisistä haaveilee tällaisesta "muuttumattomasta, samanlaisesta elämästä", joka tässä yhteydessä tarkoittaa sitä yhtä ja ainutta kumppania. Mitä sellaisesta suhteesta saa, johon ei voi tai halua sitoutua loppuelämäkseen? No ainakin seksiä, rahaa ym. Mutta riittääkö sellainen? Itse en todellakaan haluaisi elää muuttumatonta elämää. Elämässä on muitakin muuttujia kuin se puoliso.
Myönnän, olen katkera vaimolle siitä, että hän petti minua. Olen katkera siitä, että olen ollut "turhaan uskollinen". On minullakin ollut houkutuksia, en vain ole ikinä niihin langennut. Katkeruus ei varmaan hyödytä ketään. Entä hyödyttääkö se, ettei hyväksy pettämistä ja valehtelua? Olisihan paljon helpompi elää, jos ei pahastuisi kaikista pikkuasioista, sillä eihän mikään ole kuolemanvakavaa. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Vai kovettaa kuorta? Olisiko niin ennemmin?
Houkutuksia on tosiaan, ainakin melkein, kaikilla. Mielestäni kukaan ei kuitenkaan jätä niitä väliin kumppaninsa vaan oman itsensä takia. Kun on itse uskollinen, valitsee itse uskollisuuden. Aivan samoin, kun ihminen päättää itse olla uskoton, hän valitsee itse uskottomuuden.
On todella paljon helpompi elää, ellei pahastu (ainakaan) pikkuasioista. Ja luonnollisesti kun pahastuu suurista asioista, voi vain pohtia miksi pitää asiaa suurena. Itselläni on eniten auttanut toisten ihmisten kuunteleminen ja "haastatteleminen" minua pahastuttavasta asiasta. Kun saa uusia näkökulmia asiaan, keksii omat keinot päästä asian yli. Pystyy antamaan anteeksi toiselle kuten myös itselleen. Eikä näin ollen katkeroidu. Katkeruus syntyy siitä, kun ihminen hokee itselleen mantraa "en hyväksy, en anna anteeksi, minä olen ehdottomasti oikeassa, tuo toinen väärässä". Oikeasti katkera ihminen on pahasti jumissa nimenomaan itsensä kanssa.
hyväksy pettämistä ja valehtelua.
Hyväksyn ainoastaan sen tosiasian, että minullekin saatetaan valehdella (!!!) ja minutkin voi pettää. Jopa minä voin jossain tilanteessa valehdella ja/tai pettää, vaikka miten paljon yrittäisin itselleni vakuuttaa, etten voi, en nyt enkä koskaan. Never say never. Vaikkei tänään ole langennut, niin se ei johdu suorasta selkärangasta, tahdonlujuudesta ja muusta hienosta ja kauniista, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei eteen ole osunut tarpeeksi sopivaa tilaisuutta ja ihmistä. Jokainen pystyy luettelemaan tilanteita, joissa on ollut houkutus/kieltäytyminen. Kannattaisikin miettiä tilanteita, joissa ei millään pystyisi vastustamaan kiusausta. Se kehittää itsetuntemusta.
Jos ihmiselle on tapahtunut elämänsä aikana edes yksi asia, jonka itse tekee, vaikka on muuta vannonut itselleen ja toisille, niin se tekee nöyräksi elämälle. Siitä voisi myös oppia, ettei asiat ole läheskään aina niin "joko-tai" vaan useinmiten "sekä-että".
Mielenkiintoista tässä uskottomuuskeskustelussa
vähän ymmärrystä petetyille! mikä sinä olet tuomitsemaan muita katkeruudesta??
itsellesi on käynyt hyvin elämässä, löysit uuden rakkauden ja ero exästä sujui hyvin. Helppohan sinun on olla onnellinen!
Kaikille ei käy yhtä hyvin.
Ja sittenpä tiedät sinäkin jos joskus käy niin, että sinut petetään ja jätetään, että miltä se tuntuu. Hyvin helposti siinä tulee katkeraksi, mikä on surullista mutta ei mikään ihme!
MINÄ ymmärrän hyvin,miltä petetyksi tuleminen tuntuu,mutta "vain" sivusta seuranneena!! Katkeruuden ymmärrän täydellisesti ja sen, että suurimmassa osassa pettämisestä tulee erimielisyyksiä ja pahoja...vuosia jatkuvia. Ja sen, että lapset on niitä pelinappuloita,jota meistä kumpikaan ei kukaan voi edes tajuta!!!! Ei meilläkään kaikki mennyt kuin "saduissa", mutta kuitenkin mielestämme niin hyvin kuin vain voi. Ja normaalia elämää me eletään.
"Helppohan sinun on olla onnellinen... " Ei se nyt niiiin helppoa ole ollut, mutta jos ex myös on jossain sisimmässään halunnut erilaista elämää: Vaelluksia, kalastusta, mökkielämää...yksin. Hän on valintaan ensi "järkytyksen" jälkeen luullakseni oikein onnellinen. Luulen myös, että hänellä joku samanhenkinen nainen jotenkin kuvioissa. En tiedä, mutta kertonee joskus tai muuten tulee ilmi,tai sitten ei. Se hänen asia.
Jos joskus tulen petetyksi...ei niin voi ajatella. Kaikki ajallaan.
ja muuttaa meitä kaikkia.
MUTTA, miksi et ensin lopettanut edellistä suhdetta ja hakenut vasta sitten uutta??????????????????????????????
Tässä se pointti.
helvetin kliseiseltä ja typerältä selittelyltä tuntuukin, niin monet meistä "lennossa vaihtaneista" huomaavat vasta siihen uuteen ihmiseen tutustuttuaan edellisen suhteen puutteet... Itselläkin elämä oli ihan kivaa, eikä edes osannut kaivata mitään muuta ennen kuin uusi ihminen tuli ja muutti nuo käsitykset. Voi olla, että ilman tätä uutta olisi vanhaa suhdetta tullut jatkettua, kun ei siinä erityisen paha olla ollut.
Siinähän olisi voinut joutua tyhjän päälle. Siksi eroakaan ei voi ottaa kuin vasta sitten kun on jo vakiintuneessa suhteessa uuteen. Aina pitää olla takaportti auki vanhaan suhteeseen.
kaikkea täälä saa lukeakkin.
mihinkähän tämä maailma on mensossa...
ei taida jälkeläisistä tulla mitään, jos vanhemmat antaa kunnon puitteet. . .
kulissit haisee...
on, ettei sitä uutta noin vain haeta. Ei parisuhteen aikana eikä sinkkunakaan.
MEIÄT PARISUHDEVÄKIVALLAN KÄYTTÄJIÄ. joskus eri elämäntilanteissa on tarpeen kurittaa puolisoa kun se ei muuten ymmärrä.
Sinuna kyllä olisin huolissani ikäerosta. Sentään 10 v. Alkaa tuntua tuossa, kun olet 60 ja mies 50 ja rako senkun kasvaa, varsinkin jo puolisosi on poikamainen. Kohta huomaat, että pettää sinua 20vuotta sinua nuoremman naisen kansssa ja se on menoa.
ja pian pettää se 20 vuotta nuorempi taas jonkun nuoremman miehen kanssa.. niin se vaan menee - tämä elämän kiertokulku, olkaamme hetkestä onnellisia, älkääkä turhaa murehtiko mitä tuleman pitää, terveisin puuma... jolla 10 v nuorempi mies ja on hetkestä onnellinen.
Ei nyt vaan voi mitää,mutta ikäero ei koskaan ole meitä häirinnyt,eikä sitä päällepäin varmasti kukaan edes uskois. Ja suhteeseen kuuluu paljon muutakin kuin ulkonäkö. Eikä kaikki miehet juokse nuorempien perässä, kaikki kun ei kehtaa/kiinnosta olla oman lapsensa ikäisten kanssa.
Nyt eletään tätä aikaa ja nautitaan siitä. Mitä vaan saattaa tapahtua,surraan sitten.
Mieluummin 40 kymmpisen kanssa kuin 60kymmpiisen kanssa. Miehenä en vanhaa rottaa raahaisi perässäni, varsinkaan kun hän ei ole lasteni äiti ja ensimäinen vaimo, joka miehillä on aina erikoisasemassa.
Ja kuuskymppisillä miehillä on todella vientiä nelikymppisten naisten kanssa. Ei se nelikymppinenkään mitään lerppua kuuskymppistä mukanaan raahaa.
Ja kymmenen vuotta myöhemmin,nainen 50v, mies 70v eli aina vaan paranee...heh,heh
50v ja taatusti en kuusikypästä huoli.
nainen 70v. Kananheltta kaulassa kuikoilee. Mies katselee 50v. Aina kannattaa katsoa ikäpuoli.
olla huolissaan ikäerosta eikä muustakaan. Huolissaanolo on ihan turhaa ja hyödytöntä. Itsekin opin tämän vasta n. 10 vuotta sitten.
Olen myös yhdessä minua 10 vuotta nuoremman miehen kanssa (niinikään entinen rinnakkaissuhteeni). Käytännössä olen häntä nuorempi, niin asenteiltani kuin ulkonäöltäni. Ja - jos hän lähtisi nuoremman perään tai vaikka vielä vanhemman, entä sitten? Jos lähtee niin lähtee. Pakolla ei kanssani tarvitse olla.
Oikeastaan jos olisin huolissani jostain, niin siitä, että itse haluaisin erota miehestäni ihan mistä syystä tahansa. Etenkin jostain seksiin liittyvästä syystä. Hän on erittäin hellä, lämmin, ymmärtäväinen, kiltti - siksi myös erittäin huonoja kokemuksia naisista.
Täällä on näköjään vallalla pelko ja käsitys siitä, että kumppani tekee sitä tai tätä ja se on kamalaa, kauheaa ja ei-toivottavaa. Minua puolestaan pelottaa ainoastaan se, että tekisin itse väärin tai alkaisin tuntea jotain todella toisin ja päinvastoin kumppaniani kohtaan. Vaikka turhaahan sekin on. Aivan turhaa. Se mitä tapahtuu, tapahtuu, riippumatta siitä pelkääkö vai ei.
on yli 80 v eikä näy helttaa, ei liioin naamassa ryppyjä. Kroppakin kunnossa. Minä näytän 20 vuotta nuoremmalta kuin jotkut ikätoverini. Aika ei kohtele kaikkia samoin. Kaikenlisäksi ikä on vain numero, jolla ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on ainoastaan ihmisellä itsellään.
itse mitä tahansa, numerot näyttää ikäsi. Silvublee, näin on. Nuoret urokset ei ole enää sinusta kiinnostuneita. Näin on, älä sönkkää muuta.
Nimenomaan nuoret urokset ovat kiinnostuneita, aikuinen nainen viehättää. Sori vaan, mutta olet väärässä, ainakin minun kohdallani, ed. kirjoittajan, kuten myös monen muun. Haluaisin nähdä äijän, joka juoksee karkuun täydellistä ymmärtävää naista, täydellistä seksiä vain numeroiden nähden. Näin tekee vain täydellisen hölmö mies.
Hämärässä kapakassa iskin kerran naisen. Herrajumala, mikä kuvatus aamulla. Ainakin 60v ja siinä suu auki aamulla makasi sängyssäni. Ruttunen takapuoli, littanat tissit, lautamaha ja lonkat törröttivät. Puistattaa vieläkin, minä hyvän näköinen 50v mies. Onneksi sain ämmän ulos nopeasti aivan kohteliain keinoin. Naama imelänä kuiskutteli, että tavataanko. Huh huh.
sama hemmo, jonka toimitin varsin ripeästi pois residenssistäni taannoin... Hämärää oli baarissa, ikäsi sanoit kyllä totuuden mukaisesti ja vaikutit muuten asialliselta tyypiltä, mutta kun kalpean kalpean talviauringon valossa sinua vilkaisin sängyssäni kuorsaamassa, näytit enemmin paappani ikäiseltä = eläkeläiseltä. Matkalla epäilit, että sussa on liikaa miestä jopa tällaiselle 4-kymppiselle rotunaiselle, he hee... Jotain nappia kaivelit lompakostasi huuleesi, kun sänkyä kohti hoipuit - seisoihan sulla hetken, sitten sopertelit jotain liiasta viinasta ja aloit kuorsata. Olitpa varsinainen saalis...! Taksin tilasin ja hoputin matkaan... Puhelinnumeron tietysti annoin sinulle, että pääsin eroon, mutta sen varmaan huomasitkin, ettei ollut oikea... Ja oikeaa nimeänihän et koskaan tullut tietämäänkään...
Viagraa. Joku tarvii ikäisenikin kun oikein rumä ämmä sattuu kohalle. Enkä menen koskaan akkojen lääviin. En ainakaan vanhojen sellaisten. portin pielessä numerosi on aamulla ollut jos tuuli ei oo viennyt. Kussu ehkä päälle. Sellaanen nainen, joka humalaisena humalaisen vie kotiinsa kuorsaamaan on sellanen jolle ei soitella. 4-kypänen rotunainen. heheh.
kuuskymppisen kotkan sitten veit kotios saakka... Säälittävää uhoamista! Sulla ei seiso kuin järki, pappakulta...
mitä tyrmäystippoja lie kurttu lasiin pistänyt, onneksi en muista tapahtuneesta mitään. Lakanat vaihdoin ja tuuletin pirun kauan.
Tiedätkö me 50-kypäset ollaan niitä halutuimpia miehiä, ulkonäkö vielä tallella ja on elämänkokemusta ja rahaakin. usko tai et mutta jo sinunikäisesi on käpy ja usein paljon käytetty jos miehellä ei ilman viagraa seiso ja ei se paljon välitä kun sitä lompakosta sinun nähtesi on huuleen pistänyt. Sitten ei ees lääkkeen voimalla pystynyt sua huuleen pistämään. Hehheee.
itsetunto on miehellä kohdallaan. Mutta älä nyt suutu, minusta viiskypäset ukot on tosi ällöjä. Kehuskelevat vaan rahoillaan ja elämänkokemuksellaan. Muu ei taida seistä kuin järki?
Kyllä nelikymppiset miehet teikäläiset jyrää, sori vaan.
Tuollaisiin, tämän uhoajan kaltaisin, elähtäneisiin käppänöihin olen törmännyt, kun työmatkoilla joudun yöpymään hotelleissa. Sen kerran, kun enää viitsin baarin puolella pistäytyä, aina on joku rahojaan ja kykyjään kehuskeleva rupikonna uimassa liiviin, yöks... Mitä mitättömämpi ukko, sitä rehvakkaammat puheet... No, kaipa se on niin, että maasta se pienikin ponnistaa - ja kun tarpeeksi pitkään yrittää, joku itseensä kyllästynyt kottarainen lähtee kyytiin. Säälittäviä tuollaiset käppänät, joilla ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä.
liiveihin ei uida eka iltana. Eikä sellaasta naista, joka eka iltana persettään jakaa, oteta todesta. Nelikymppiset ei enää edes lisäänny, joku
30-35 kiinnostaa. nelikymppiset on rupsahtaneita, eronneitä ja köyhiä, ukkonsa hylkäämiä.
olen fiksu nainen, vaikka nelkyt ja risat olenkin. Minun pöksyihin ja liiveihin ei kukaan ui ekana iltana vaikka moni niin olettaa. Onneksi kaikki ei ole tuota mieltä kuin sinä, että muka rupsahtaneita ja köyhiä ollaan. Nauti sinä niistä lisääntymisikäisistä naisista jos voit, kyllä nekin vielä vanhenee :). Edelleenkään ei viiskypäset kurtut kiinnosta.
- perseenjakaminen
- vakava suhde
- lisääntyminen
Tuossa tuli nyt peräti kolme aivan erilaista asiaa.
Jos joku haluaa panoa ja nopeasti, hän ei halua vakavaa suhdetta (=oteta vakavasti, kuten kirjoitit).On täysin sama minkäikäisen kanssa paneskelee, eikö?Extremeä pikemminkin jos sekstailee eri-ikäisten kanssa :D. Tuossa oli iästä puhetta, mutta tosiasissa sillä ei ole mitään merkitystä. MUTTA sensijaan ihmisellä itsellään on kovin paljon merkitystä, ihan kaikenlaisissa suhteissa ja kohtaamisissa.
Vakavaa suhdetta tuskin etsitään työmatkoilta hotelleista. Lisääntymisesta puhumattakaan.
sinä, mitä tarkoittaa liiveihin uiminen esim hotellin baarissa..? Miten uit liiveihin muutakin kuin "ekana iltana", kun toista ei edes tule... Tarkoitin säälittäviä ukonkurppia, jotka tulevat katsastamaan tarjontaa kaula pitkällä, kyhnäämään viereen, ehdottelemaan drinksua ja yrittämään lääppimistä. Yöks! Siinä on halut "perseen jakamiseen", niin kuin ylevästi sanot, to-del-la kaukana!
Kuka nelikymppinenkään nainen haluaisi lisääntyä viisikymppisen elähtäneen käppänän kanssa, meistä nuoremmista naisista puhumattakaan! Meillä on varaa vaatia parempaa kuin vanhaa kurppaa, jonka ohi elämä on ajanut ilman, että tämä reppana sitä huomaa...
En etsi työmatkoilla minkäänlaista suhdetta, koska se odottaa minua kotona. Lähinnä huvittuneen ärtyneenä olen seuraillut näitä itseään lahjana kaikille maailman naisille pitäviä "kullannuppuja" - joiden häirinnän vuoksi ei huvita käydä hotlan baarissakaan kuin aniharvoin.
Onpa tekstisi katkeraa. Jos vaihtaisin nuorempaan, niin en todellakaan ottaisi yli 30-vuotiasta. Nainen alkaa useimmiten jo ennen 30 vee olla aika väsähtänyt kasvoista ja kropasta. Itse olen kova kuntoilemaan.
mistä sitä katsoo. Tuo aiempi ukonkesseli on viisikymppinen eli about parikymmentä vuotta sinua vanhempi. Kysyikö sinulta siis joku jotain?
P.S. Tuntemani kolmikymppiset miehet - kuten oma avomieheni - on iskussa ilman "kovaa kuntoiluakin", ilmeisesti itselläsi alkaa olla vähän niin ja näin...
kuntoilen? Ihan oman itseni takia. En kestä katsoa peilistä mitään tikkukäsiä ja lattarintaa. Etpä tunne paljoakaa sitten 3-kymppisiä miehiä. Tai sitten sinulla on eri käsitys iskussa olemisesta.
Kapakat täynnä teitä 30-40 vuotiaita , eronneita miehen nälkäisiä. Alussa ei tarte kun 5 minuuttia kuunnella kun haukkuvat ex-miestään niin se per..n saanti on varmaa. Sitten jos vielä vähän sympatiseeraa onkin ajeltava niitä ovelta pois. Itseasiaasa ko mietin kyllä se alle kolmikymmppinen on hyvä tai sitten aivan kunnon lady yli 55v. Voi puhua suuresta ikäluokasta eronneita näistä 35-50v akoista, joita on ruuhkaksi asti. Köyhiä yksinhuoltajia, joiden entisillä ukoilla nuoremmat ja kauniimmat tai muuten paremmat. Nämä ne kaulapitkällä kapakoissa ovat vonkaamassa. Ostaisivat niilläkin rahoilla lapsille vaatteita ja muuta, mikä menee itsensä pakkelointiin ja tälläytymiseen, että ees joskus miestä saisi.
Oot vaikka kuinka nuorekas mieleltäs ja ulkonäöltäs, niin mun äidin siskon 61v, kun näkisit, ottaisit VARMASTI!!!
Upea,nuorekas,seksy...ja luonne aivan ihana,huumoria,rehellisyyttä yms löytyy, luonnostaan.
Siinä naisessa on kaikki kohdallaan. Ainoa vaan,että onnellisesti naimisissa, onneksi:)
Että kuvittelisin sinun kuntoilevan naisten takia? Täysin oma asiasi - heh, aika neitimäisesti sanottu tuo "en kestä katsoa peilistä mitään tikkukäsiä ja lattarintaa"...
Ehkä tunnen erilaisia kolmekymppisiä miehiä kuin sinä - sellaisia, joilla on muutakin tekemistä kuin katsella itseään peilistä...
mahdat piipittää..? Jos nyt minua "sinuttelet", niin tiedoksesi vaan, että olen parisuhteessa elävä nainen.
Aika korkeat käsitykset sinulla itsestäsi, kun alle kolmikymppisiä havittelet... Taisi iskeä pelko perseeseen, että tuliko uhottua liikaa ja muutit "kunnon lady yli 55v":een..? No jos tarkemmin ajattelet, sinulle kelpaa kaikki, mikä liikkuu ja mitä voi panna...
teititellä tällä palstalla. Ei tarvii silloinkaan kun roikut siellä baaritiskillä tyrkyllä. Muuten ladyt yli 55 ei siellä roikukkaan ja nuoren vaihtoehtona, hän on parempi kuin te nelikymppiset itsensä tyrkyttäjät. Niin ja näitä ladyjä muuten alussa teititellään.
"Ehkä tunnen erilaisia kolmekymppisiä miehiä kuin sinä - sellaisia, joilla on muutakin tekemistä kuin katsella itseään peilistä..."
Otan osaa, jos tunnet vain miehiä, jotka eivät yhtään katso miltä näyttävät. Parta rehottaa ja olkapäät on valkoisena hilseestä. Mutta mitä väliä, jos vaan itsestä TUNTUU hyvältä. Tukkakin saa sojottaa ihan miten sattuu. Minäkin tunnen joitakin tällaisia, mutta ei niillä naisia ole ikinä ollut.
Tosiaan, onhan tässä käytävä töissä ja perheenkin kanssa on vietettävä aikaa. Pieni lapsi kaipaa vielä paljon huomiota. harrastuksiakin on. No vilkaisu peiliin aamuin illoin riittää minulle. Siitä näkee onko kunnossa vai ei. Puntari ei kerro mitään.
häiriö sinulla luetun ymmärryksessä..?
No, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa, ymmärrän kyllä.
Mieluummin miten vain.
noinkaan..? Että tuntemani kolmekymppiset (avomieheni mukaan lukien) kulkevat parta rehottaen ja olkapäät hilseessä?
Hmm... Kaikkia ei näemmä isäksi tuleminen saa kasvamaan ihmisenä, se käsitys tulee, kun lukee nämä sinun hyvin pinnalliset kirjoituksesi esim siitä, millaiseen naiseen vaihtaisit, jos... No, herää tietenkin kysymys, miksi minä olen tällä palstalla - mutta niin herää sinunkin kohdallasi: pienen lapsen isä, eikö sillä ole sitten parempaa tekemistä kuin notkua uskottomuus-palstalla...
"pienen lapsen isä, eikö sillä ole sitten parempaa tekemistä kuin notkua uskottomuus-palstalla... "
Vaimoni petti. Siksi notkun täällä. Muutoin ei kiinnostaa yhtään.
Avomieheni jätti minut toisen naisen vuoksi n. 3,5 kuukautta sitten. Hän ei juurikaan selitellyt lähtemistään, vaan ilmoitti, että ei rakasta enää ja toinen on kuvioissa. Ilmeisesti romanssi oli hyvin tuore, eikä toinen nainen ollut kuvioissa pitkään.
Olen nyt miettinyt avomieheni tekemisiä ja tullut siihen tulokseen, ettei hän nähnyt tulevaisuutta kanssani. Olimme siinä pisteessä, että avioliitto ja lapsia seuraavaksi. Häntä ahdisti ja lopulta lähti nuoremman matkaan. Hän sanoi erotilanteessa, ettei näe tulevaisuutta kanssani. Se oli varmaankin totta.
Ymmärrän hyvin, jos toinen nainen on vienyt jalat alta ja hänen kanssaan on kokenut suuria tunteita, mutta ei se vie minun tuskaani pois. Miksi asioista ei voinut keskustella ennen kuin mitään ehti tapahtua? Kolmiodraamassa on vain yksi kärsijä, jätetty. Varsinkin jos ero on tullut täysin puun takaa.
En tiedä kuinka kauan mies voi piilotella tunteitaan ja leikkiä kotona onnellista "toista puolta", mutta omassa tilanteessani me emme koskaan keskustelleet erosta. Mietin aluksi, miksi eksä ei kadu tekemisiään tai tunne huonoa omaatuntoa, mutta hän oli päässään luultavasti käsitellyt asiat niin, ettei ole tehnyt mitään väärin. Hänhän ihastui ja halusi sittenkin elämältään jotain muuta. Kai nyt kaikki ihmiset saavat tehdä juuri niin kuin haluavat......... ai eikö?
Muutama vuosi sitten erään miespuolisen ystäväni avovaimo jätti ystäväni todella törkeästi toisen miehen takia. Ystäväni oli murtunut monta kuukautta. No parin vuoden päästä ex-avovaimon uusi kumppani löysi uuden naisen ja jätti tämän ex-avon. Voi sitä katkeruuden määrää!!! Ihmiset ovat niin tekopyhiä... Pata kattilaa soimaa. Tällä hetkellä ystäväni on onnellisesti yhdessä ihanan naisen kanssa ja ex-avo on katkera sinkku. Olisi kai jopa halunnut palata ystäväni luo...
Täytyy itse olla onnellinen, että on puhtaat jauhot pussissa. Voi ihan hyvällä omalla tunnolla odotella sitä, kun karma koputtelee ovelle.
"Muutama vuosi sitten erään miespuolisen ystäväni avovaimo jätti ystäväni todella törkeästi toisen miehen takia. Ystäväni oli murtunut monta kuukautta. No parin vuoden päästä ex-avovaimon uusi kumppani löysi uuden naisen ja jätti tämän ex-avon. Voi sitä katkeruuden määrää!!! Ihmiset ovat niin tekopyhiä... Pata kattilaa soimaa. Tällä hetkellä ystäväni on onnellisesti yhdessä ihanan naisen kanssa ja ex-avo on katkera sinkku. Olisi kai jopa halunnut palata ystäväni luo..."
Minäkin tiedän liian monta juuri vastaavaa tapausta kuin mitä tuossa kirjoitit.
Sitähän pettäjät haluaisivatkin, ettei heitä tuomittaisi, eikä tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa. No, vapautusta ei tule ainakaan täältä! Elämäntilanteen muuttuminen on SURKEA tekosyy pettämiselle.
Ainoa syy pettää ensin ja erota sitten on oma turvallisuuden- ja mukavuudenhalu. Jos parempi löytyy, vaihdetaan siihen, jos ei, niin pysytään entisessä. Toisen käyttäminen hätävarahyödykkeenä on törkeää.
"Ei ihminen tunteilleen mitään voi"
Ei ne tunteet sinun puolestasi tee yhtään mitään, kyllä sinä itse päätät.
"Ainoa syy pettää ensin ja erota sitten on oma turvallisuuden- ja mukavuudenhalu. "
Tai petetyn kumppanin turvallisuuden- ja mukavuudenhalu.
Miksi ihmeessä lähdetään aina siitä olettamasta, että nimenomaan petetty haluaa erota pettäjästä? Usein se on juuri päinvastoin. Petetylle voi olla jopa ihan yksi lysti pettääkö hänen kumppaninsa vai ei. Kaikkien liitot eivät ole samanlaisia ja jotkut niistä pohjautuvat täysin vastakkaisille puolille.
"Miksi ihmeessä lähdetään aina siitä olettamasta, että nimenomaan petetty haluaa erota pettäjästä? Usein se on juuri päinvastoin. Petetylle voi olla jopa ihan yksi lysti pettääkö hänen kumppaninsa vai ei."
Lue nyt lauseesi uudelleen. Tarkoititko, että vastoin yleistä käsitystä, petetty haluaa erota pettäjästä?
No meillä se ei ainakaan niin ollut. Vaikka avioliitto ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, en todellakaan rupea ehdottelemaan eroa tai pettämään ennekuin asiat on käsitelty loppuuun asti keskustelemalla. Vaimoni LUULI, että haluan erota ja siksi muka petti. Tosiasiassa hän halusi vain selvittää, että haluaako kukaan panna hänen kanssaan, jos meillä tulee ero. Eipä ole tullut vielä eroa. Pettämisestä puoli vuotta. Välillä menee hyvin, välillä hyvin huonosti.
Pettäminen ei ollut pelkästään tuota, lisäksi antoi keskustelupalstan privailuissa pikkusormen ja se "vei koko käden". Eli tilaisuus teki varkaan. Moi varmaan haaveilee pikku seikkailusta, joka jää omalta mieheltä pimentoon. Kunnon kiihkeästä panosta ilman sitoumuksia. Jos panettaa kovasti ja järjelle ei ole sijaa, niin helposti näköjään riskeerataan koko perhe. Oikeastaan minua harmittaa, että olen ollut "turhaan" uskollinen kaikki nämä vuodet. Myös silloin, kun vaimo oli tylsimys seksihommissa. No siitä voinee syyllistää e-pillereitä, mutta v*tuttaa silti ne frigidit suhteen alkuvuodet. Nytkö sitten pitäisi olla erittäin kiihkeä vaimosta, joka oli 5 vuotta melko haluton pillerien takia? Muuten pannaan vieraita. Ei helppoa, voin todeta sen.
turhaan harmittele sitä, että oelt ollut uskollinen? Olet kunnon mies, joka on sietänyt vastoinkäymiset, ole vaan ylpeä itsestäsi!
Itsekin välillä mietin vaikeina vuosina, että miksi ihmeessä en lähtenyt vieraan petiin, kun tilaisuus tuli. Olihan mieskin mennyt, se uskollisuudesta.
Mutta nyt olen sitä mieltä, että miksi minun tarvitsisi olla samanlainen kuin hän? En halua olla. Olen uskollista sorttia ja tulen olemaankin, jos tekisin toisin, niin en olisi enää minä vaan joku muu.
Pettäminen on mielestäni aina jonkin sortin oma pettäjän kriisi, kasvu tms. Meillä ainakin mies kokeili aikansa ja sai karvaasti pettyä, että ihminen jonka kanssa oli, olikin jotain aivan muuta. Miehellä oli kaikki asiat elämässä päin helvettiä, kun piti yllä suhdettaan. Ei se häntä onnelliseksi tehnyt, miksi hän olisi ollut kaikki nämä vuodet kireä kuin viulun kieli? Kärsi, mutta ei vain saanut suhdetta katki. Haki omaa itseään, oli ihan eksyksissä, ei tiennyt mitä halusi, kulki kuin sumussa. Lapsuustraumat vaivasi yms, luuli, että vieraaseen petiin hyppäämällä olisi joku parantava vaikutus.
Ei ollut, nyt ollaan sopassa, jossa kaikki kärsii. Jatkosta ei tietoa, mutta koville ottaa. En siltikään aio kostaa ja mennä vieraan miehen kanssa, ajatuskin on jo täysin vieras. En koskaan hyväksy sitä, mitä mieheni teki, anteeksianto on toinen juttu sinänsä, ei ole helppoa, vain aika auttaa tähän.
Ja muista, seksi ei todellakaan ole kaikki kaikessa, jos olisi, naisesi olisi jo toisen sylissä. Ei hän saanut sieltä sitä tyydytystä, jota haki. Sinä oletkin tärkeä hänelle, se, jonka kanssa hän haluaa elää. Ehkä hänen silmät avautuivat, ehkä ei. Aika näyttää sen. Meillä mies sanoo rakastavansa. Menevänsä vaikka kiven läpi, jotta tästä selvittäisiin. Saa nähdä onnistuuko... Yritys on kova...
Että ole ylpeä itsestäsi, kun olet ollut uskollinen. Niin minäkin olen ollut. Mitä pettäminen auttaa? Ei mitään, sehän on jo nähty, me molemmat ollaan se nähty. Surua ja kyyneleitä siitä seuraa.
Jos pettämiseen on kumppanin hiljainen hyväksyntä, sen ei ainakaan pitäisi olla sellainen asia mikä luo kitkaa pariskunnan suhteeseen.
En ymmärrä miten päädyit johtopäätökseen "petetty haluaa erota pettäjästä" ainakaan minun kommenttini perusteella, mihin tuo vastauksesi alku ainakin viittasi. Ehkä yleensä ymmärretään näin, mutta minähän nimenomaan tarkoitin, että pettäjä haluaa erota petetystä, mutta vasta kun uusi on katsottu tilalle. Ja väitän edelleen, että siinä on takana nimenomaan pettäjän turvallisuuden- ja mukavuudenhalu.
kirjoituksia lukiessa on kyllä tullut melko hyvin ilmi, että petetty jättää pettäjän. Tietysti vasta sen jälkeen, kun pettäjä on haukuttu, tuomittu ja nimitelty kunnolla.
Syrjähypyt ja rinnakkaissuhteethan pitää juuri tunnustaa siksi, että petetyllä on mahdollisuus jättää kelvoton pettäjäpuolisonsa. Pettäjän täytyy olla rehellinen, jotta hänet voi tuomita, jotta hänet voi jättää. Vaihtoehtoisesti petetty tietysti voi tai haluaakin jäädä suhteeseen, koska kumppania on kiva "nakertaa" pettämisen jälkeen. Vaikka vuosia.
Mistä sitten tiedät mitä vaimosi LUULI? En oikein allekirjoittaisi tuota väitettä vaimosi panoseuran testaamisesta. Naiset saavat miehistä todella helposti pelkkää panoseuraa. Jos vaimosi jotain testasi, niin pikemminkin henkistä yhteyttä :D. Iän karttuessa henkisyys tulee entistä tärkeämmäksi.
ei käy onnenlahjat.
Joskus se menee niinkin, että suhteen alkuvuodet mies voi korostaa seksiä ylikaiken (ihan täysillä henkisyyden kustannuksellakin), nainen innostuu mukaan. Kunnes innostus hieman lopahtaa lapsiperhevaiheessa. Usein tuolloin mies menee menojaan, nainen on vastuussa kodista ja lapsista. Nainen miettii mitä suhteessa on enää jäljellä. Pelkkä seksi? Eikä sekään oikein kiinnosta oman miehen kanssa (sehän on aina poissakin, myös kotona ollessaan). Lasten varttuessa ja naisen irtautuessa työelämään alkaa vaarallinen kausi: nainen varmistuu, että seksi kiinnostaa nimenomaan muiden miesten kanssa - ja ikävä kyllä henkisyyskin. Esim. työkaverista tulee usein läheisempi mies kuin aviomiehestä.
Nainen voi jopa! haluta seksiä aviomieheltäkin, mutta oman miehen potenssi alkaa heikentyä ja seksistä tulee yhtä puurtamista ja pinnistämistä- Sen myötä nainen huomaa, ettei suhteessa tosiaankaan ole enää ole mitään ja se on perustunut seksiin. Toivomaansa läheisyyttä ei ole koskaan ollut, ei yhteistä puuhastelua perheen kanssa, ei harrastuksia, ei yhteistä panostusta kotiin, lapsiin. Nainen miettii eroa, mies ostaa viagraa. Traagista?
tavallinen tarina, mutta mukavammasta päästä :)