Niin että voiko ihminen periaatteessa alkaa voida tosi huonosti ilman lempeä.
Hikoilee yöt ja näkee painajaisia kun ei ole kumppania vierellä, sairastelee jatkuvasti flunssaa, koko vartalo on kankea, hartiat jumissa, alaselkä kankea, niska kipee, finnejä ja selluliittia tulee helpommin, koko olemus "mädäntyy". Psyyke alkaa hajoamaan: keskittymiskyvyttömyyttä, pelkotiloja, epävarmuutta, huono itsetunto, masennus, itkuisuus...
Nythän oli tehty joku tutkimuskin kuinka toimiva lemmenelämä pitää ihmisen terveenä.
Hikoilee yöt ja näkee painajaisia kun ei ole kumppania vierellä, sairastelee jatkuvasti flunssaa, koko vartalo on kankea, hartiat jumissa, alaselkä kankea, niska kipee, finnejä ja selluliittia tulee helpommin, koko olemus "mädäntyy". Psyyke alkaa hajoamaan: keskittymiskyvyttömyyttä, pelkotiloja, epävarmuutta, huono itsetunto, masennus, itkuisuus...
Nythän oli tehty joku tutkimuskin kuinka toimiva lemmenelämä pitää ihmisen terveenä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sopivat enemmänkin vaihdevuosivaivoihin.
hyvänolonhormonitoiminta vaikuttaa koko kroppaan. Eikä tarkoita ihan pelkästään petitouhuja, vaan muutenkin balanssissa olevaa elämää. Sehän oli ennen ihan peruskommentti nuutuneesta ihmisestä, että on lemmensairas. Mutta jonkun verran antaisin arvoa myös vitamiineille ja terveelliselle liikunnalle ja unelle. Ettei ihan lempimällä vaan terveenäkään pysytä.
Psyykellä ja kropalla taas on yhteys keskenään, eli ne alaselän jumit ja huonosti toimiva aineenvaihdunta vaikuttaa mieleenkin ja toisinpäin. Kun saa kropan kunnolla auki, se helpottaa myös jumittavaa olotilaa mielessäkin.
Rakkaudettomuus ei suoraan aiheuta sairastelua, mutta rakkaudettomuus voi aiheuttaa stressiä ja henkistä pahoinvointia, ja se voi johtaa sairasteluun, koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
Rakkaudella ei voi paikata henkistä tyhjyyttä, ja sen maaninen tavoittelu voi johtaa jo mainittuun stressiin. Ja rakkauden tavoittelu hinnalla millä hyvänsä voi sekin aiheuttaa ihan samaa, jos on sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei oikeastaan tule toimeen, mutta ei halua yksinkään olla. Se voi johtaa ihan samoihin, jo mainitsemiin oireihisi: pelkotiloihin, epävarmuuteen, huonoon itsetuntoon ja masennukseen, jne.
Oikeastaan se pakonomainen rakkauden tavoittelu se luultavammin noita oireita aiheuttaakin. Pakkomielle, oli se sitten rakkauden tavoittelu tai mikä tahansa muu, ei ole voimia antava vaan niitä syövä voimavara.
Onnellisuuden avaimet on löydettävä nykytilasta vaikka parempaa aina voikin tavoitella. Mutta se on sitten bonus. Havainnnollistetaan sitä vaikka näin: jos kokee, voi olla onnellinen vasta kun asuu omassa omakotitalossa velattomana. Kuinka monta elämätöntä vuotta kuluu "onnettomana", ennen kuin on sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että haave toteutuu?
En usko tuohon pätkääkään.
Ihminen on psykoSOSIAALISfyysinen kokonaisuus ja kaipaa esimerkiksi läheisyyttä ja hyväksyntää.
Rakkaus voi todellakin täyttää henkistä tyhjyyttä ja ihmiset ovat myös erilaisia.
Olen samankaltainen ihminen joka uskoo selviävänsä yksin mutta on aikoja jolloin asiat ovat toisin.
Rakkauden maaninen tavoittelu on ehkä pahasta mutta voiko ihmistä syyttää siitä ja pakottaa ihmistä elämään myöskään yksin?
Olen individualisti ja pärjään yksin mutta tunnistan että on erilaisia ihmisiä jotka haluavat vielä enemmän rakkautta kuin minä ja miksi nykyaikana jankutetaan tuota että "on hyvä olla yksin"?
Kuinkakohan paljon Suomessakin olisi vähemmän masennusta, pahoinvointia ja sairastelua jos rakkautta olisi myös enemmän eikä vain aina toitotettaisi tuota "omissa käsissä on hyvinvointi".
Eri asia on sitten nämä suhteet jotka ovat epätasapainoisia sen vuoksi koska vaikkapa nainen roikkuu väkivaltaisessa/juopottelevassa miehessä koska kaipaa rakkautta.
Ehkä niitä rakkauden kohteita voisi miettiä uudelleen ja olla valmis tekemään asioita niiden vuoksi eikä vain pohtia niitä yötä myöten.
"Oikeastaan se pakonomainen rakkauden tavoittelu se luultavammin noita oireita aiheuttaakin. Pakkomielle, oli se sitten rakkauden tavoittelu tai mikä tahansa muu, ei ole voimia antava vaan niitä syövä voimavara."
Maaninen "pärjään itsenäni ja yksin" on myös pakkomielle joka myös pakottaa usein ihmisen oireilemaan.
"Ihminen on psykoSOSIAALISfyysinen kokonaisuus ja kaipaa esimerkiksi läheisyyttä ja hyväksyntää."
Hyväksyntää voi saada myös normiystäviltä ja läheisyyttäkin, kunhan se ymmärretään vähän laajemmassa merkityksessä kuin siinä että mies ja nainen koskettavat toisiaan.
"Rakkaus voi todellakin täyttää henkistä tyhjyyttä"
En todellakaan usko. Ihmiset pakonomaisesti haluavat uskoa, että heillä on elämässään joku puute jota täyttämään tarvitaan jotain mitä ei voi korvata. Juuri siitä syystä eron partaalla olevat pariskunnat valitettavat uskovat, että lapsi pelastaisi tuhoon tuomitun suhteen. Siksi se tehdään, ja kun lapsi ei lisääkään rakkautta kumppania kohtaan vaan syö sitä, koska rakkaudelle on nyt toinenkin kohde, ja koska lapsen tekeminen tuo mukanaan parisuhdetta syövää pakkorutiinia, päädytään loppujen lopuksi kuitenkin eroon, paitsi että kuviossa on mukana nyt myös lapsi.
Ihmiset uskovat myös, että elämän muut pakkomielteet ja riippuvuudet, kuten esimerkiksi alkoholi, uhkapelit, huumeet, tai vaikka pornon suurkulutus on välttämättömiä että olisi onnellinen, vaikka taas kerran ne estävät tasapainoista elämää ennemmin kuin lisäävät sitä.
"Rakkauden maaninen tavoittelu on ehkä pahasta mutta voiko ihmistä syyttää siitä ja pakottaa ihmistä elämään myöskään yksin?"
Juuri tätä EN tarkoittanut. Viimeisin kohta on oikeastaan aika absurdi, koska eihän kukaan toinen ihminen pakota ketään yksinäisyyteen. Ihmistä ei voi syyttää rakkauden tavoittelusta, mutta jos se tosiaan on "maanista", se on pakkomielle, ja pakkomielteet poikkeuksetta syövät ihmistä.
Vähän samaa olen miettinyt, mutta hellyyden puutteesta.. Ihan noin rajuja oireita ei ole, mutta tuntuu, että sitä vaan riutuu, hiipuu pikkuhiljaa. Ja ainakaan iän puolesta vaihdevuodet ei tuu kysymykseen.. ;)
Sehän on fakta, että vastasyntyneet lapset voi tappaa kosketuksen puutteeseen. Vaikka kaikki muut tarpeet olisi tyydytetty, lapsi voi kuolla jäädessään ilman kosketusta.
Ehkä me ollaan jääty jotenkin lapsen tasolle tässä asiassa? ;D
Onhan pariskuntiakin, jotka kuolevat lyhyen ajan sisällä, vaikkei jälkimmäisellä ole mitään varsinaista kuolemansyytä. He vain kuolevat ikävään? Me ollaan yksilöitä ja se, mikä toisen tappaa, voi jopa vahvistaa toista.
Isot virtuaalihalit sinulle.
monet eläimetkin jotka pariutuvat iäksi jäävät riutumaan kumppanin kuoltua, surkea näky on joutsen yksin lammella..
Mielestäni länsimaisissa yhteiskunnissa toitotetaan liikaa yksin pärjäämistä, jo nuoret heitetään yksin yksiöön opiskeluaikoina viettämään "sinkkuelämää"..
eikö ihminen saa olla herkkä ja heikko, lemmensairaskin.
Kyllähän suudelmat laittavat punan poskille, antavat energisen olon ja laittavat veren virtaamaan kuin juoksulenkin jälkeen ja kolotukset sekä murheet poistuu :)
hetkeksi erottaisit toisistaan rakkauden ja rakastelun eli seksin. Toki seksi kuuluu mm. miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Tärkeämpää lienee hellyys, se että on joku joka halaa ja koskettaa. Seksiäkin saatetaan käyttää vain tuon tarpeen tyydyttämiseen.
Seksuaalinen puoli on tärkeä, ja tutkimukset kertovat, että tasapainoinen seksielämä antaa meille terveyttä. Sitä se ei kerro että voiko tuon ”terveyden” saavuttaa pelkästään irtosuhteilla eli pelkillä panoilla tai itsetyydytyksellä (orgasmeilla).
Ihmisen yksi perustarve on tulla rakastetuksi, kuten moni on ilmaissutkin. Siihen kuluu tarve tulla hyväksytyksi ja tarve kuulua johonkin ”porukaan”. Ihminen on siis sosiaalinen eläin, vain todella harva kykenee elämään erakkona. Vaikka ympärillä olisi satoja ihmisiä, mutta henkisesti koemme olevamme yksin, emme itse asiassa koe kuuluvamme mihinkään. Tämä on nykyajan yksinäisyyttä, mikä lienee kipein yksinäisyyden muoto.
Itsenäisyys ei ole samaa kuin yksinäisyys. Silloin kun yksin eläminen on oma halu, ei se välttämättä ole yksinäisyyttä. Eli ei koe olevansa yksinäinen silloinkaan kun on yksin. Tämä on tainnut monelta kasvattajaltakin unohtua.
Toinen mikä on leimaa antavaa näille keskusteluille, on se hyvin itsekeskeinen näkökulma rakkauteen. Rakkaus on metka juttu. Mitä enemmän sitä ”annat”, sitä enemmän sitä itse saat. Rakkaus ei hupene, eli sitä ei ole vain tietty määrä. Se kasvaa koko ajan. Mutta jos vaadit rakkautta ja sitä että sinua tulee rakastaa, sitä vähemmän sitä saat. Sitä vähemmän sitä on itselläsi annettavaksikaan.
Aika moni parisuhteessa elävä nainen kärsii myös rakkauden puutteesta kun mies ei rakasta, arvosta, kunnioita eikä huomioi naista. Kyllähän naiset oireilevat aika paljon, sen huomaa ulkopuolinenkin.
herää kysymys miksi on solminut suhteen miehen kanssa joka ei rakasta, ei arvosta jne.?
Vai tarkoititko suhdetta joka on ajautunut tuohon tilanteeseen? Se ehkä on eri juttu. Kenties juuri tuota että odotetaan sen toisen vaan rakastavan eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin vastaanottaa.
Aika moni nainen rakastuu mieheen eikä ymmärrä ettei se mies välitä lainkaan naisesta. Miehelle nainen on vain seksiorja ja kotitalouskone. Rakastunut nainen ei huomaa asiaa, näin mä luulen.
On myös tarinoita joissa mies suhteen alussa huomioi naista, mutta kyllästyy naiseen.
Valitettavasti lapset on saatettu hankkia eikä erokaan ole aina mahdollista.
Pointtini oli siinä, ettei parisuhde tarkoita sitä että saisi rakkautta osakseen. Moni voi parisuhteessa huonosti ja se kyllä näkyy päällepäin.