Taas se tapahtui. Joka kerta kun tiedän näkeväni ihastukseni, päätän tällä kertaa moikata häntä. Ja sitten kun hän tulee vastaan, minä jäädyn enkä vain saa sanaa suustani. En voi edes katsoa häneen! En käsitä, mikä minuun oikein menee. En ole edes ujo. Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen ei tuota ongelmia, olen tehnyt rohkeitakin aloitteita aikaisemmin. Ja häntä en vain kykene edes tervehtimään. Tiedän että minun olisi vain pakotettava sanat suustani, mutta siinä tilanteessa kaikki on aivan toisin. Mikä neuvoksi? Muilla samanlaisia ongelmia? Kai tämä on kuitenkin melko yleistä...
Säälittävää
Säälitys
1454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omat tunteet siinä vaan temppuilee, ei se ole siitä moin sanomisesta kiinni eikä siitä toisesta, eikä kenenkään ihmisen kohtaamisesta, vaan siitä, että itse kohtaa itsessään jotain asioita. Ehkä se johtuu siitä pyörremyrskystä, minkä kuvittelee tulevan siitä moin sanomisesta tunteisiin. Moi vaan. Ei käynyt mitenkään. :) Vai johtusko Haitin maanjäristyskin sitten siitä, et joku siellä sanoi ihastukselleen moi?
Ei kai sitä tarvi itteensä pakottaa. Sähän et joskus sitten voi olla sanomatta, jos tulee oikea hetki.