Ihmettelen kyllä sitä, että on suhkot paljonki ihmisiä, jotka eron tullessa löytävät tosi pian uuden. Eivätkä he mitään malleja ole.
Miten jotkut löytää seurustelukumppanin niin paljon helpommin? Onko kyseessä tuuri ? Vai onko heille niin paljon tarjotaan, että nopeasti tulee vastaan/iskemään joku, joka miellyttää. Vai tyytyvätkö he vähempään, siis alkavat seurustelemaan osittain järkisyistä ihan ok ihmisen kanssa, sentakia, että eivät olisi yksin.
Vai onko heillä vaan parempi asenne. Siis ovat avoimempia ja suvaitsevampia ja pystyvät helpommin näkemään pinnan alle ja myös näyttämään mitä oman pinnan alla on.
Miten jotkut löytää seurustelukumppanin niin paljon helpommin? Onko kyseessä tuuri ? Vai onko heille niin paljon tarjotaan, että nopeasti tulee vastaan/iskemään joku, joka miellyttää. Vai tyytyvätkö he vähempään, siis alkavat seurustelemaan osittain järkisyistä ihan ok ihmisen kanssa, sentakia, että eivät olisi yksin.
Vai onko heillä vaan parempi asenne. Siis ovat avoimempia ja suvaitsevampia ja pystyvät helpommin näkemään pinnan alle ja myös näyttämään mitä oman pinnan alla on.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uuden löytäminen on kuin onkin toisille paljon helpompaa, kuin taas toisille..
..Ja itse löysin uuden melko nopeasti..
Parhaiten sitä toiset toipuvatkin uuden avulla, kun jäisivät yksin..
Toisilla taas on tilanne, että "pakko olla joku"..
Ei väliä kuka..Yksinäisyys ahdistaa toisia..
Voi tietysti olla kiinni avoimmuudestakin tms.
Yleisesti ottaen kaikki on aika pitkälti ihmisestä kiinni..
Jotkut taas ovat sellaisia, että etsivät ns "täydellistä" kumppania ja näinollen jäävät yksin, kun sitä ei tunnu löytyvän..
Helpompaa, mikäli tyytyy vähempään..
Entä onks sun mielestä jotenkin säälittävää jos yksinäisyys ahdistaa ja tavallaan sentakia helpommin seurustelee semmosen kanssa, joka ei välttämättä paras?
Mun mielestä jos on onnellisempi seurustellessa kuin yksin niin silloin se kumppani on täysin riittävä! Onnellisuushan on tärkeintä tässäkin.
Jos ei ole katkeroitunut erossa ja on käsitellyt eroa jo kauan, ei välttämättä tarvitse pitkää sinkkuaikaa. Tai ehkäpä on jo ex-suhteen aikana vatvonut suhteen ongelmia ja huonoja puolia niin paljon, että tietää mitä haluaa ja mitä ei, ja pitänyt silmiä avoinna sen suhteen, mitä muuten olisi tarjolla. Sitten eron jälkeen, kun sopiva osuu kohdalle, niin osaa tarttua tilaisuuteen. Yksi puoli vielä, mikä erottaa vain vähän aikaa ja paljon kauemmin sinkkuna olleet on epätoivo. Kauan aikaa sinkkuilleet ja pitkään kumppania etsineet ja yhden yön juttuja harrastaneet vaikuttavat jonkin verran epätoivoisemmilta, ja se puoli korostuu, jos sattuu törmäämään johonkin todella upeaan ihmiseen. Epätoivoisuus ja itsensä tyrkyttäminen eivät sitten olekaan niitä kaikkein viehättävimpiä puolia ihmisessä. Eräs puoli taas pitkään sinkkuna olleissa on se, että he saattavat olla pirun kyynisiä tai skeptisiä, koska ovat ehkä sinkkuaikana kokeneet yhden jos toisen lyhyeksi jääneen suhteen tai aimo määrän puhtaita ohareita, eikä itsetunto ole silloin parhaissa kantimissaan.
Olen sitä mieltä, että toisilla vaan on suunnaton tarve etsiä ja löytää uusi ihminen. Syyt ovat jokaisella erilaiset: kuka ei halua olla yksin, toiset taas haluavat päästä entisestä eroon: auttaa kummasti tilannetta, jotkut vain sattuvat löytämään elämänsä kumppanin entisestä eroon päästyään. Kaikki tilanteethan on omien korvien välissä. Itse en hae, mutta en myöskään välttele uusien ihmissuhteiden edessä.
Olen ihan samaa mieltä, että se aika mikä menee uuden löytämiseen riippuu täysin tilanteesta ja mitä korvien välissä suhteen jälkeen liikkuu. Toisilla menee vähän aikaa ja toisilla kauemmin ja kyllä sen sitten itse tietää, oliko siitä entisestä jo päässyt irti ja onko valmis/halukas uuteen suhteeseen.
Itselläni ei mennyt kauan nykyisen mieheni löytämiseen entisestä erottuani. En etsinyt, enkä erityisesti halunnut uutta suhdetta, mutta olin kuitenkin käsitellyt entisen suhteen ja eron syyt erittäin perinpohjaisesti. Kun nykyinen mieheni sitten eräänä kirkkaana päivänä pyysi minut ulos, niin suostuin, ja nyt ollaan tiiviisti yhdessä. Ei se kenen tahansa kanssa olisi onnistunut, mutta nyt vain sattui se oikea kohdalle (oltiin tosin tiedetty toisemme jo useamman vuoden, joten tiesin, että sopisimme hyvin yhteen).
Jotkut ottavat sen ensimmäisen kuka on tarjolla kun eivät kestä olla yksin ja joku pitää olla,toiset taas ovat tulleet harkitsevimmiksi ja asettavat enemmän vaatimuksia kumppanilleen, eikä siksi tunnut löytyvän oikeaa. Itse ainakin olen jälkimmäistä joukkoa.
En osaa kenenkään toisten syistä toimia niin tai näin sanoa mitään,omastani vain. Itse olen pakittanut jo jonkin määrän "kokelaita",koska olen ollut näkevinäni samojen ongelmien siemeniä jotka kukkaan puhjetessaan kaatoivat avioliittoni. Mielestäni on moraalitonta olla tajuamatta syitä ja seurauksia miksi ikuiseksi ajateltu liitto menee nurin ja olla ottamatta samoja asioita vakavasti uutta suhdetta suunnitellessaan.
En tiedä mitä tarkoitat kun sanot "heti", mutta minusta ei pitäisi koskaan alkaa heti uudestaan seurustelemaan. On väärin uutta kumppania kohtaan jos ei ole vielä toipunut erosta kunnolla ja sitten purkaa edellisen suhteen traumoja uuteen kumppaniin. Parempi toipua ensin hiukan aikaa yksikseen. Jos ei pysty edes muutamaa kuukautta olemaan sinkkuna niin silloin on jotain vialla.
Etsikää uusia elämyksiä! Eilen nimimerkki !Marja! ehdotti hienoa asiaa, taidan muuttaa Ouluun!
Ei mullekaan kaikki kelpaa, mut jotenkin vaan fiksut (ja on niitä örvelöitäkin nähty tarpeeks)tulee juttelee. Ja sit joku sinnikäs jaksaa raivata tien eron jälkeisen kyynisyyden läpi... Ja tsadaa se on taas menoa!!!!!!!!!
Mulle on kyllä sanottu et olen helposti lähestyttävän näköinen (kaupassakin mulle käydään helposti juttelee yms). Ja okei en taida ihan jöröjukkakaan olla.
Ihmettelen ihan sitä samaa miten jotkut löytävät noin vaan uuden kumppanin. Eihän se järkevää ole mennä suhteesta suhteeseen, mutta niin näyttää tapahtuvan... Ei minulla ole vastausta tuohon. Ei löydy kumppania ei tällaiselle kelpo naiselle....
Mä olen ollut sinkkuna reilu 3 vuotta ja siinä ajassa minulla on ollut 3 lyhyempää suhdetta. Varmaan mulla oli sekin syynä että halusin "jonkun" siihen vierelle, mutta en onnistunut pitämään näitäkään! Vai pitäiskö olla kauheen hyvä teeskentelemään ja olla tosi omistushaluinen? Silloinko ne miehet pysyis siinä vierellä?
En kyllä ymmärrä niitä jotka löytävät heti uuden. En mä ainakaan semmoisen kans haluais olla, kenen kans ei kemiat pelaa ja muuten synkkaa.