Ihan uteliasuudesta kysyisin muiden sinkkujen, erityisesti pitkään sinkkuna olleiden, kokemuksia. Missä kohtaa ja mistä syystä teillä tapailu loppuu uuden tuttavuuden kanssa. Jääkö tapaamiset yhteen kertaan vai tapaatteko useamman kerran. Tyssääkö homma siis heti alkuunsa vai vähän myöhemmin jostain syystä? Mitä ne syyt yleensä ovat? Mielipide-erot, erilaiset elämäntavat, ulkonäkö ei miellytä jne. Vai löytyykö sopivia tuttavuuksia ollenkaan?
Minä olen 27-vuotias nainen, 5 vuotta ollut sinkkuna. Minulla tapailut yleensä loppuvat siksi, että olemme miehen kanssa liian erilaisia ja meillä on liian erilaiset elämäntavat ja elämäntyyli. Usein myös minusta kiinnostuvilla miehillä on jollain tapaa monimutkainen/vaikea/erikoinen elämäntilanne enkä sitten halua jatkaa enää tapailua. Tämä ei siis tarkoita, että kaikilla olisi näin, mutta jostain syystä tällaisia miehiä on osunut poikkeuksellisen paljon omalle kohdalle.
Minä olen 27-vuotias nainen, 5 vuotta ollut sinkkuna. Minulla tapailut yleensä loppuvat siksi, että olemme miehen kanssa liian erilaisia ja meillä on liian erilaiset elämäntavat ja elämäntyyli. Usein myös minusta kiinnostuvilla miehillä on jollain tapaa monimutkainen/vaikea/erikoinen elämäntilanne enkä sitten halua jatkaa enää tapailua. Tämä ei siis tarkoita, että kaikilla olisi näin, mutta jostain syystä tällaisia miehiä on osunut poikkeuksellisen paljon omalle kohdalle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tapailuni loppuu ennen kuin alkaakaan!
Kuvattomalal profiililla lähestyn naisia, ja moni tietysti kiinnostaa. Olen "paperilla" erittäin haluttavaa seuraa ja moni nainen käykin heti tosi kuumana ja vaativat nopeasti kuvaani.
Kun olen lähettänyt kuvani, niin YKSIKÄÄN nainen ei vielä tähän mennessä ole vastannut MITÄÄN. Seuraa täysi "radiohiljaisuus". Kuvani nähtyään miettivtä varmaan mielessään että WTF?! Paperilla tasokas kundi ja samanhenkinen, mutta kuvani nähtyään naiset deittailevat mieluummin vaikka jauhesammuttimen kanssa kuin suostuvat edes kerran tapaamaan minut!
Treffisaldo vuoden 1998 jälkeen: NOLLA!
Ainut positiivinen asia on se, ettei huonommin voi mennä! Treffeilläkäyntien lukumäärä ei kai voi mennä negatiivisen puolelle eli ainut suunta on parempaan.
Vaikea uskoa, että sä olisit niin kammottava monsteri, että pelkkä ulkokuores ajais potentiaaliset treffikumppanit pois. Ja jos olet kerran kymmenen vuotta sitten päässyt treffeille, niin onko tuon jälkeen ulkonäkös sitten muuttunut radikaalisti (paitsi että hiukset on alkaneet tippua)? Mä en halua uskoa, että naiset olis niin pinnallisia.
Parantaisiko vai huonontaisiko kuvallinen profiili tilannetta? No joo, jos sittenkin tulee ne samat nollat niin tässä deittimaailmasa on jotain vikaa nykyään?
Siis mä en kyllä muuta osaa sanoa, miten tämä ihmetyttää..
Tosin kaikki muuttuvat vanhetessaan, jotenkin.
Miten elämäni tähän mennessä ainoat treffit tapahtuivat?
Sain puhelun tuntemattomasta numerosta kännykkääni vuonna 1998. Vastasin tietysti ja soittaja oli itkuinen nainen. Hän alkoi vuolaasti tilittää parisuhdeongelmmiaan. Kun sain suunvuoron totesin, ettei minulla ole aavistustakaan kuka hän on. Hän pyysi että lohdutan häntä silti, ja niin tein. Näitä puheluita alkoi tulla viikoittain ja naienn soitteli aina itkuisena/humalassa, kun poikakaveri oli pahoinpidellyt häntä tai hän oli muuten onneton. Aina lohdutin naista, mutta sanoin etteivät hänen asiansa kiinosta minua enkä tunne häntä. Nainen vaati saada tavat minut! Olin kuulemma hänelle treffit velkaa!
No, tietysti suostuin lähtemään tapaamaan tätä naista. Tapasimme aurinkoisella terassilla kesäaikaan ja ostin naiselle ja itselleni juomat. Naine kertoi pian, että tarvitsee 100 markkaa. Hän kertoi, että hänellä on rahaongelmia. Kehotin naista pyytämään rahaa rakkaalta miesystävältään, joka sydänsuraja aiheutti pettämäälä. Viisas naienn snaoi silti rakastavansa poikaystäväänsä, eikä halunnut edes jutella erosta. Hän suorastaan suuttui. Join juomani loppuun ja lähdin. Nainen jäi yksin litkimään juomaansa.
Tässä elämäni toistaiseksi ainoat treffit! Ei kokonaisuutena mikään "menestys". Nainenhan oli varattu, joten ennätystäni voi täsmentää:
Treffeillä viimeksi 1998, eikä koskaan eläissään treffeilllä vapaan naisen kanssa!
Tuntuu, että juuri nettitreffi-palstoilla kaikki alkaa ulkonäöstä. Sen pitää miellyttää naista, että haluaa edes kuulla lisää.
Ei voi sinänsä syyttää naisia, jotka hakevat "täydellistä pakettia". Pitää saada sekä komea mies että fiksu, sivistynty ja koulutettu. Hakea saa, tuskin helpolla löytyy...
Oikeasti harva on sellainen, että ulkonäköään ei voisi kiinnostavammaksi muuttaa, joko ihan tyylimuutoksilla tai sitten radikaalimmin toimenpitein kuten kauneusleikkauksella. Itsekin olen aika lailla saman näköinen kuin ylioppilaskuvassa, mutta olen kyllä paremman näköinen tänään, yli parikymmentä vuotta vanhempana.
Mikä on muuttunut? Ainakin hiustyyli. Teiniviikset ovat lähteneet. Suunpieleen on tullut pieni vino hymy, kun vitsailen, mitä teen paljon, juuri saadakseni sen hymyn muuten totisille huulille. Muuten olen kaiketi lähinnä pöhöttynyt. Ja silti pidän itseäni paremman näköisenä kuin niin paljon nuorempana.
Kokeile tyylikonsulttia. Hiusten värjäystä. Uutta hiustyyliä. Partaa, viiksiä, tai niiden ajamista. Räväkkyyttä. Jos tuntuu, että ulkonäkö estää pariutumisen, voisit ehkä tosissaan käydä plastiikkakirurgin juttusilla, ja kysyä voisiko asialle tehdä jotain. Sijoitus oman elämänlaadun parantamiseenhan kannattaa aina.
Olen jo käynyt plastiikkakirurgin juttusilla. Homma jäi vain siihen, kun kustannusarvio selvisi. EIkä se ensimmäisen leikkauksen hinta huimannut, mutta se että jo 5-10 vuoden sisällä pitäisi tehdä saman suuruinen operaatio uudelleen sai miettimään...
En ole tarpeeksi turhamainen laittaakseni viisinumeroista eurosummaa omaan ulkonäkööni. Ne rahat tuottavat sijoitussalkussani paremmin. Toivottavasti.
Sinä etsit liian kauniita ja nuoria naisia, keskity ikäisiisi tavisnaisiin!
Todella rankka, melkein yliampuvaa, lähteä muuttamaan itseään kirurgin kautta. Tuskin tuntisi itseään enää. Onhan tästä esimerkkejä julkkiksistakin.
Saattaisihan se toki parantaa mahdollisuuksia, mutta kuka voi olla töistä pois ja maksaa suuria kuluja tämän takia. Itse kyllä menisin jos olisi ilmaista ja aikaa.
Olen viestitellyt 26-29-vuotiaille tavisnaisille. Kaksi heistä olleet yh-äitejä, mutta eihän sellaisille kelpaa mikään...
"Usein myös minusta kiinnostuvilla miehillä on jollain tapaa monimutkainen/vaikea/erikoinen elämäntilanne enkä sitten halua jatkaa enää tapailua"
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Voisiko saaada anonyymiksi muokatun tosielämän esimerkin, millainen on miehen monimutkainen/vaikea/erikoinen elämäntilanne. Kuulostaa vaan jotenkin "oudolta", melkein tekosyyltä. Miten ihmeessä elämätilanne voisi olla erikoinen?
Yksi erikoinen elämäntilanne voisi olla, jos tapaat Suomessa laittomasti asuvan ulkomaalaisen, joka pyörittää pimeästi yritystä, jättää verot maksamatta ja häiriintyneellä tavalla hyväksikäyttää eläimiä. Tällainen voisi ola erikoinen elämäntilanne.
Tapaatko pelkästään tällaisia kundeja?
Ihan näin radikaalista tilanteesta ei sentään ole vielä ollut kyse. :o)
En ihan mielettömän yksityiskohtaisesti halua kertoa, ettei kukaan tunnista itseään.
Yksi esimerkki oli sellainen, että eräällä tapaamallani miehellä oli niin pahoja mielenterveysongelmia ettei hän voinut olla yhtään yksin. Minun olisi siis pitänyt olla koko ajan (erityisesti yöt) hänen kanssaan. Kun olin sitten välillä kotona, hän hankki itselleen muuta yöseuraa (toisia naisia). Nämä ongelmat paljastuivat lopulta yhteisten tuttujemme kautta.
Sitten on ollut muita samanlaisia vähän sotkuisia elämäntilanteita mihin ei ole huvittanut sekaantua.
Joo, toi riitti jo hyvin antamaan kuvaa tilanteesta. Alkoi tuntea itsensä "normaaliksi", kun oma elämäntilanne ei ole onneksi mitenkään tuolla tavalla sotkuinen.
Minun kohdallani asia on aivan selvä. Vaikka nimimerkkini on mikä on, kokemuksia on kuitenkin sen verran, että pystyn vastaamaan. Tyssäys tulee - jos tulee - aina ja täysin poikkeuksetta heti alussa - tai oikeastaan jo sitä ennen. Jos pääsen jonkun kanssa edes muutaman lauseen verran alkuun, mitään tyssäystä ei enää tule. Asia on sataprosenttisesti ollut näin. Useimmiten minua ei syystä tai toisesta katsota minkäänlaisen tutustumisen arvoiseksi mutta jos joku katsoo, vaikeutena on eroon pääseminen eikä syvemmän tuttavuuden solmiminen. Näin se on ollut, vaikka tekstini takuulla näyttää kärjistykseltä. Aavistan syytkin mutten nyt viitsi venyttää asiaa loputtomiin.
Nimittäin nimimerkkiini: en tietenkään ole ATN?? vaan ATM??.
Ehkä aivan kohderyhmää. Mutta torjunta, jos se on tullakseen, on tapahtunut kyllä niiden eka treffien jälkeen tekstarilla tai sähköpostilla. Jos iskee kunnolla, yleensä tuloksena on viikonloppu pidemmän kaavan mukaan ja siitä sitten päätetään miten jatketaan. Se miksi suhteet ovat päättyneet ovat sitten hieman toinen asia. Pakko kai se on ainakin itselle tunnustaa, että monimutkaiset ja jopa haasteelliset naiset tai tilanteet herättävät kiinnostukseni ja ehkä minä vedän heitä puoleeni eikä päinvastoin. Tasainen ja turvallinen olisi ehkä parempi vaihtoehto, mutta taidan pelätä kuolevani henkisesti ellei tiettyjä asioita naisesta löydy. Eli hakkaan päätä seinääni, kuhmut tulevat kuitenkin aina eri syistä.:D
Olen tapaillut yleensä muutamia kertoja samaa tyyppiä, koska pelkän ulkonäön perusteella en osaa päättää pitäisikö tapailua jatkaa vai ei. Yksi asia joka estää minua ihastumasta mieheen on taloudellinen hyväksikäyttö, jos mies alkaa maksattelemaan pieniäkin asioita heti alussa tai pyytelee autoa lainaksi jollain ihme tekosyyllä, minulta kiinnostus lopahtaa, en voi kunnioittaa semmoista ihmistä.
Miksi edes yrittää jos on köyhä, työtön ja sosiaalisesti näivettynyt luuseri? Siinä on lähtökohdat joista ei saa jokatapauksessa mitään; miksi haaskaisin sekä naisen että omaa aikaani?
Koska ainoa mikä voi mun kanssa tehota on rajaton ymmärrys ja hyväntahtoisuus ja halu jeesata ja nähdä mut silti miehenä vaikka niin tekisikin on yhtälö niin naurettava etten usko että naisista on yleensäkään tohon, naiset on pohjimmiltaan kuluttajia - minussa ei ole kulutettavaa.