Meillä on takana yli kymmenen vuotta yhteistä taivalta. Sinänsä päällisin puolin kaikki on mennyt suhteellisen hyvin, mutta vuosien aikana tilanteemme on vuosi vuodelta jotenkin kiristynyt. Perheeseen kuuluu myös kouluikäisiä lapsia. Miehelläni on harrastus, joka käytännössä on imenyt hänet kokonaan. Mies sulkeuttu lähes jokaisena viikon päivänä huoneeseen, ainakin silloin, kun itse olen tullut töistä ja myös usein viikonloppuisin. Tosiasiassa en näe häntä kuin ehkä viisi minuuttia päivässä. Mieheni työ on sellainen, että hänellä on paljon enemmän lomaa kuin itselläni ja hänen työpäivänsä myös alkavat myöhemmin kuin minulla, joten illatkin venytvät sulkeutuneena huoneeseen usein puolille yöin saakka. Silloin kun esim. katselemme televisiota yhdessä ei sopivaa kanavaa hänelle löydy ja usein hän myös huomauttaa, että kuitenkin nukahdan pian ja taas mennään tuohon huoneeseen ja minä jään yksin.
Kotityöt hoidan kaikki itse. Jos pyydän apua esim. astianpesukoneen tyhjentämiseen tai tavaroiden pois lattamiseen tms. siitä syntyy nykyisin lähes poikkeuksetta riita. Tilanne on usein se, että työpäivän jälkeen kerään kaikkien perheenjäsenten, myös lasten, lautaset, mukit ym. ympäri taloa ja järjestän paikat, pesen astiat, pyykin, imuroin, huolehdin lasten läksyistä, kaupassa käynneistä ym. ja mies on koko ajan tuossa yhdessä huoneessa. Helpommalla pääsen, kun en omista toiveistani hänelle mainitse lainkaan.
Lapsia en osaa enää mieheni mielestä käsitellä lainkaan. Jos minä kiellän lapsia tekemästä jotain, mies on yleensä täsyin hiljaa tai toteaa, että et tuotakaan asiaa pysty hoitamaan. Lapset ovat myös huomanneet sen, että mies ei tue minua ja yleensä alkavat heti huutamaan, kun kiellän tai pyydän tekemään jotain, seurauksena, että mieheni suuttuu lasten huutamisesta minulle. Riidan seurauksens saan kuulla miten epäonnistunut ihminen olen.
Olimme jokin aika sitten lomamatkalla ja olin laittamassa lapsia nukkumaan, mutta he olivat sen verran riehaantuneita, että soitin miehelle, joka oli tulossa hotellihuoneeseen, että tämä nukkumaanmeno ei lasten riitelyn vuoksi onnistu. Tuloksena oli se, että mies tuli huoneeseen ja sai silmittömän huutokohtauksen. Lapset kyllä hiljenivät, mutta samalla mies haukkui minut todella lyttyyn ja täysin epäsonnistuneeksi henkilöksi , haukkuen omat vanhempani ja syyttäen minua oman edun tavoittelijaksi ym. ja uhkasi läheteä koko perheestä minun käyttäytmiseni takia.
Alan olla todella poikki. Olen hämmentynyt tästä muutoksesta ja jonkinlaista ulospääsyä olen etsimässä.
Kotityöt hoidan kaikki itse. Jos pyydän apua esim. astianpesukoneen tyhjentämiseen tai tavaroiden pois lattamiseen tms. siitä syntyy nykyisin lähes poikkeuksetta riita. Tilanne on usein se, että työpäivän jälkeen kerään kaikkien perheenjäsenten, myös lasten, lautaset, mukit ym. ympäri taloa ja järjestän paikat, pesen astiat, pyykin, imuroin, huolehdin lasten läksyistä, kaupassa käynneistä ym. ja mies on koko ajan tuossa yhdessä huoneessa. Helpommalla pääsen, kun en omista toiveistani hänelle mainitse lainkaan.
Lapsia en osaa enää mieheni mielestä käsitellä lainkaan. Jos minä kiellän lapsia tekemästä jotain, mies on yleensä täsyin hiljaa tai toteaa, että et tuotakaan asiaa pysty hoitamaan. Lapset ovat myös huomanneet sen, että mies ei tue minua ja yleensä alkavat heti huutamaan, kun kiellän tai pyydän tekemään jotain, seurauksena, että mieheni suuttuu lasten huutamisesta minulle. Riidan seurauksens saan kuulla miten epäonnistunut ihminen olen.
Olimme jokin aika sitten lomamatkalla ja olin laittamassa lapsia nukkumaan, mutta he olivat sen verran riehaantuneita, että soitin miehelle, joka oli tulossa hotellihuoneeseen, että tämä nukkumaanmeno ei lasten riitelyn vuoksi onnistu. Tuloksena oli se, että mies tuli huoneeseen ja sai silmittömän huutokohtauksen. Lapset kyllä hiljenivät, mutta samalla mies haukkui minut todella lyttyyn ja täysin epäsonnistuneeksi henkilöksi , haukkuen omat vanhempani ja syyttäen minua oman edun tavoittelijaksi ym. ja uhkasi läheteä koko perheestä minun käyttäytmiseni takia.
Alan olla todella poikki. Olen hämmentynyt tästä muutoksesta ja jonkinlaista ulospääsyä olen etsimässä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ol just tommonen emäntä kun miehes. Ei paljon kotityöt kiinnostanu. Eikä kyllä lastenhoitokaan. Kattelin touhuu muutaman vuoden ja otin eron. Enkä kyllä oo katunu. Ja tenavien asiatkin alko kiinnostaa kun joutuu ite puolet ajasta hoitamaan.
..siellä huoneessaan? jotain tosi kivaahan siellä on kun niin viihtyy. minun mies viihtyy tietokoneella ennemmin kuin kanssani. hän ei sentään pornoa kuluta, mutta pelaa noita per*eleen nettipelejä yleensä melkein koko yön!!!
Onko tullut joku murrosaika keski-ikäisille nykyaikana?
Puolet liitoista kaatuu,eli ihmiset uskaltavat panna elämänsä uusiksi,kun ei enää entinen elämä vaan maistu!
Toinen puoli liitoista sitten suurelta osin on just tämmöistä,niinku täällä valitellaan..
Ja hyvä että tuodaan julki,missä mättää..huomaa vain,että vähän on niitä onnellisia liittoja enään,joissa yhdessä kuluu se aika vielä 40 vuotiainakin..mistä se kertoo?
Meilläkin mies puhuu vain nuorista naisista ja pukeutuu itse kuin 20 vuotias..olemme kohta 50 vuotta täyttävä pari ja tuntuu,että itse olen aivan eri planeetalta kuin hän..en tunnista hänessä enää mitään,mihin aikoinani rakastuin..? Yhdessä joskus jotain yritellään puuhata,mutta siinä on sitten niin väkisin tekemisen maku,että koko ajan odottaa,että loppuis jo, ja pääsis omiin hommiin..
Olisin aikoinani halunnut,että olisimme keskustelleet asioista,mutta mieheni mielestä se on ilmanaikuista paskan jauhantaa..joten aikani yritin ja lopetin..
Olen itsekkin päätymässä eroon mieheni naisjuttujen takia ja se tuntuu helpottavalta päätökseltä!
Minä olin samanlaisessa tilanteessa. Paitsi että miehenikin oli lapsi. Hän käyttäytyi lopulta kuin minä olisin ollut hänen äitinsä.
Päätöksen kypsyminen vei kauan ja oli raskasta, mutta lopulta päädyin ratkaisuun jossa avioero oli ainoa ratkaisu. Ja näin jälkikäteen ehdottomasti paras. En ole hetkeäkään, sekuntiakaan, kaivannut takaisin.
Rauha laskeutui maahan ja rytmi elämään, kun pääsin eroon miehestäni.
Nyt, kaksi vuotta eron jälkeen, alan tuntea itseni kokonaiseksi ja arvokkaaksi ihmiseksi, mutta se vaati paljon työtä ihan ammattiauttajan ja lääkityksenkin kautta, sillä olin vetänyt itseni suhteessa aivan piippuun palvellessani muita.
Älä tee niinkuin minä. Ole viisaampi ja ota ero, ennenkuin olet totaalisessa burnoutissa.
Meilläkin on takana kymmenisen vuotta yhteistä taivalta ja kaikki päällisin puolin hyvin, on komeat autot ja omakotitalo. Suhteen alussa suunnittelimme yhteistä elämää ja yhteisiä lapsia, vuodet vierivät ja osa suunnitelmista toteutui, osa ei. Vaimo alkoi perua puheita yhteisistä lapsista, sillä olihan lapset jo niin isoja, ettei tähän enempää tarvita. Myös vaimon seksihalut alkoivat vähentyä, mitä sitä turhaa jyystämään ja ei hän siitä oikeastaan niin ole välittänytkään. Suhteen alkuvaiheessa hän kuulosti olevan kovastikin aktiivinen sen suhteen, kuten minäkin.
Ei liene erikoista, että olemme ajautuneet pikkuhiljaa sitten erilleen ja huomanneet muitakin asioita, joiden piti olla molemmilla yhteistä, muttei ollutkaan. Kasvatamme molemmat omat lapsemme omilla metodeilla, eikä kumpikaan kunnioita toisen tapaa kasvattaa. Minä olen omasta mielestäni oikeassa omassa kasvatuksessani, mutta vaimo on aivan yhtä oikeassa omassaan ja mitäpä me toisten kasvatukseen enää puutumme. Lapset ovat jo yhden eron kokeneet, joten toista emme kuitenkaan halua heille aiheuttaa.
Minäkin teen paljon töitä iltaisin ja myös opiskelu ja harrastukset vievät aikaa. Tämä oli tiedossa kun tapasimme ja tämä oli silloin ok. Olen vähentänyt harrastuksia ja opiskelujakaan ei tietenkään aina ole, mutta minä olen sen tyyppinen ihminen, että haluan oppia aina jotain uuttakin. Vaimo ei ole löytänyt mitään harrastuksia, vaikka niitä kuulosti olevan kun tavattiin. Mihin lie jäänyt kaikki kävelylenkit yms. urheilulliset harrastukset, joita hän silloin kertoi harrastavansa. Nyt kun lapset ovat isompia, niin siihenhän olisi mahdollisuuksiakin paremmin, mutta hän vain istuu illat telkkarin ääressä tai haukkuu lapsia kun he eivät tee mitään oikein ja kuinka vaikeaa hänellä on töissä, niin lasten pitäisi kotona tehdä kuten hän sanoo. Tai oikeasti heidän pitäisi tehdä kuten hän ajattelee, mutta tätä hän ei ymmärrä, vaan alkaa huutamaan, ennen kuin kukaan tajuaa mistä on kyse.
Olen puhunut asiasta lapsille ja he ymmärtävät tilanteen, mutta haluavat (myös vaimon lapset), että jaksaisin vielä. Lapset eivät kuitenkaan lapsena tee kotitöitä, enkä voi pakottaa heitä siihen, sillä he saavat niistä vaimolta pelkkää huutoa ja motkotusta palkkioksi. Itseänikään ei hirveästi vaimon näkeminen kiinnosta ja kotityöt teen vain tarvittavin osin. Meillä on vähän sottaista, vaimon lapset eivät ole tottuneet siisteydenpitoon ja kun minäkään en enää siivoa, niin jälki on nyt vähän tällaista. Vaimo valittaa joutuvansa tekemän kaiken itse ja pyörittämään kaiken, mutta tuo on yksi valitus monessa muussa. Olen sanonut siivoavani aina sillä aikaa kun hän menee lenkille, mutta tätä ihmettä ei ole tapahtunut, mutta eihän tuolla kunnolla enää juostakaan.. niin, missä oli se urheilullinen nainen, jonka joskus tapasin.
Eiköhän tuossa ole jo vähän purkautumista, vituttaa aivan suunnattomasti tuollainen akka ja tunnen oloni petetyksi ja huijatuksi. Molemmilla on kuitenkin lapsia, joiden vuoksi jaksan vielä, enkä minä jaksa tässä vaiheessa uskoa, että yksikään nainen olisi minun arvoinen. Tämänkin ketjun alkuperäinen kirjoittaja voi olla vaikka vaimoni, hänen puoleltaan asiat näyttää varmasti tuolta.. ja hän saa taatusti sympatiat kun päätän joskus lähteä omien tenavieni kanssa tilanteesta.. mies on aina pahan alku ja juuri, minähän tässäkin olen väärin tehnyt.
Sinä "pahan alku". Olet pikku poika, joka ei ole isä, ei vastuullinen aikuinen, ei tosi mies, vaan passuuttaja.
Olet suhteessa lapsi. Olet jäänyt tilanteeseen tästä syysytä: kun et jaksa tehdä omaa osuuttasi kotitöistä. Yksinhuoltajan arki pelottaa sinua; et selviäisi. Mikäs siinä on ollessa kun ilmainen siivooja, ja ruuanlaittaja käy hoitamassa sotkusi, ja lastesi sotkut. Vai vielä naisen pitäisi lähteä lenkillekin sinun mieliksi. Huh huh."olet petetty ja huijattu"? Vai olisiko niin että se nainen on se joka on petetty ja huijattu . Ei halunnut lapsimiestä vaan vastuullisen kumppanin.Siinä se petos on. Otapa se tiskiharja kauniiseen pikku siloiseen kätöseesi, joka ei ole työssä kovettunut, ja tule sen jälkeen tänne itkemään rankkaa kohtaloasi.
Kyllä ei tuollainen peli vetele. Älä eroa, mene kirkon avioliittoneuvontaan ja vaadi mies mukaan. Teette uuden sopimuksen yhteisestä arjestanne. 50% kotitöistä kuuluu miehelle, TAI hän maksaa sinulle käyvän hinnan siitä. Saman kun kodinhoitajille yleensä. Mene mukaan sinne huoneeseen ja katso mitä hän siellä puuhailee.Onko hän chatissä ?Älä salli tilanteen jatkua.
Harmittaa puolestasi,kun annat näkemyksen miehen kannalta,niin heti haukutaan lyttyyn...
Kyllä kokemuksesta voin sen sanoa,että miehet pitävät paremmin alkuperäiset lupauksensa ja naiset alkavat "soveltamaan" omiaan.. naiset ovat niin tuulella käyviä otuksia,että kyllä miehet varmaan enemmän kuin usein ovat ihan hukassa "aikuisena "pitäneensä vaimon kanssa!
Olen itsekkin nainen ja tunnistan lapsellisia piirteitä itsessänikin..mutta nyt vanhemmiten olen alkanut ymmärtämään miestäni ja lopettanut ilmanaikuiset syyttelyt!
Toivon sulle jaksamista ja toivottavasti sinulla on joku ystävä,jonka kanssa voit purkaa pahaa oloasi..
Lastentakia on hyvä kuitenkin,että yksi aikuinen löytyy teidänkin perheestä!
Yritä,jos voit keskustella vaimosikin kanssa..vaikka tiedänkin sen vaikeaksi..Tsemppiä!
Ymmärrän miesten vihantunteen kirjoitustani kohtaan. Yhteiskunnassamme on paljon miehiä, joille äiti on tehnyt kaiken valmiiksi, ja vaimo jatkaa holhoustaan. Sitten kun he jäävät yksin lasten kanssa, sosiaalitoimisto tulee tarkastamaan tilannetta, ja lapset joudutaan antamaan sijaiskotiin, jossa on edes puhtaat lakanat ja vaatteet lapsille, sekä terveellistä ruokaa, ja joku auttaa koululäksyissä, ja harjaa lapsen hiukset joskus. EI MEILLÄ SYYTTÄ OLE SOSIAALIHUOLTOA. Suora lainaus tuolta mieheltä : "meillä on vähän sottaista...KUN MINÄKÄÄN EN ENÄÄ SIIVOA!!! Vaimo valittaa joutuvansa tekemään KAIKEN itse, ja pyörittämään KAIKKEA itse!!!!!" On siinä miesprinsessalla olo kuin Herran kukkarossa. Peräänkuulutan vain TASA-ARVOA fifti-fifti. Mikä siinä on väärin? Ilmeisesti miehet haluaisivat olot kuin Afganistanista.Hyvää jatkoa PRINSESSOILLE!!! p.s ennemmin olen katkera vanha akka kuin muiden passaaja....
Kuulostaapa tutulta. Meillä on yhteistä taivalta takana jo tuplasti enemmän. Myös minä olen aina hoitanut kodin täysin yksin oman työni ohella. Lasten ollessa pieniä olin tosin jonkin aikaa kotona. Hyvin harvoin olen mieheltäni saanut kuulla kiitosta tai kohteliaisuuksia; kukista tai lahjoista puhumattakaan. Herkästi kyllä on tullut arvostelua lasten kasvatuksesta ja minun omista sukulaisistani. Vuosia kaipasin helliä sanoja ja kosketusta, mutta nyt tilanne on muuttunut enkä enää edes halua olla lähellä miestäni. Lasten takia meillä on vielä yhteinen osoite, mutta eipä juuri muuta. Lapset ja heidän rakkautensa ovat olleet pelastukseni näinä vuosina. Nähtäväksi jää, miten tilanne muuttuu sitten, kun lapset kohtapuoliin lähtevät kotoa. Kehotan sinua kuitenkin puhumaan miehellesi siitä, että teidän suhteenne ei enää tyydytä sinua. Mieti sen jälkeen, kannataako tällaista suhdetta jatkaa. Elämä on niin lyhyt. Jos tällä elämänkokemuksella saisin kääntää aikaa takaisin, tekisin ehkä erilaisa ratkaisuja. Nyt tuntuu siltä, että minun paras elämäni on jo eletty.