Aupparit: minkä verran teette kotitöitä (tuntimäärä/viikko) ja mitä hommia teette? Minkälaisia kotitöitä ette suostuisi tekemään?
Host-perheet: millaisia kotitöitä teetätte auppareillanne ja minkä verran? Minkälaiset kotityöt eivät mielestänne kuulu au pairien tehtäväksi?
Mua kiinnostaa saada vähän vertailukohdetta omille kokemuksille.
Host-perheet: millaisia kotitöitä teetätte auppareillanne ja minkä verran? Minkälaiset kotityöt eivät mielestänne kuulu au pairien tehtäväksi?
Mua kiinnostaa saada vähän vertailukohdetta omille kokemuksille.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mun tehtävä on pääasiassa lapsen vahtiminen, Ja jonkin verran kotitöitä esim. Ruokailussa avustamisessa. Näillä näkymin työaika olis 7h Ja se alkaisi joko 7 tai 8 riippuu paljon siitä mihin aikaan lapset herää ja loppuu joskus 18 jälkeen. Sit on koko ilta vapaata. Joskus perhe voi pyytää, että he haluaisivat lähteä kahdestaan illalla johonkin niin silloin jäät lasten kanssa kotiin. Mulle on ainakin kerrottu. Oletko suunitellut aupairiksi lähtöä?
Lehtolainen jos aloitat työt 7-8 aikaa aamulla ja oot kello 18.00 asti töissä , niiin ootko laskenu montako tuntia teet töitä päivässä!!!? noin 10... eikä 7 tuntia??
Mä en itse joudu kauheesti tekee kotitöitä, mulla on niin pienet lapset ettei muka sitte edes kerkeis.. täällä vähä remppa vielä kesken että tavaraa riiittää.... toivottavasti sitten ku on valmista nii helpottuu, sitten on itsekin helpompi siivota, ei mun tarvitse edes lasten pyykkejä hoitaa :)
Ainakin joka toinen viikonloppu joudun jäämään kotiin kun vanhemmat haluavat kahdestaan ulos. Mullakin on hoidettavana myös pieni lapsi. Joten joudun herämään yöllä antamaan tuttipullosta maitoa. Joten kyllä siinä helposti saattaa yli 10h mennä. Kuitenkin jotain kotitöitä joudun tekemään.
Missä päin olet Aupairina
Päivittäin alakerran imurointi ja keittiön moppaus tarvittaessa (=kurakeleillä). Pyykinpesu (lasten mun omat pyykit) silloin kun pestävää on, about 4-6 koneellista viikossa. Lasten lakanoiden vaihto 2 viikon välein. Silitys. Kerran viikossa koko talon imurointi. Aamuisin hoidan lasten aamiaisen, koulun jälkeen päivällisen.
Lisäksi hoidan mm. perheen 3 hevosta ja siivoan tallin.
Työt alkavat aamuisin 7.30, lapset viedään kouluun yhdeksäksi ja haetaan kolmen jälkeen. Tuon ajan, kun lapset ovat koulussa, teen kotihommia, joiden jälkeen mulle jää yleensä 1-4 tuntia tehdä, mitä haluan. Kun lapset tulevat koulusta, puuhailen heidän kanssaan, laitan päivällisen ja syömme, ja varmistan, että nuorempi käy kylvyssä. Vanhemmat tulevat yleensä n. klo 19 kotiin, joskus aiemminkin, minkä jälkeen olen vapaa. Periaatteessa mulle kuuluu yksi babysittausilta viikossa, mutta t'n yli puolen vuoden aikana niitä on kertynyt tasan kaksi :) Viikonloput ovat kokonaan vapaat.
Vessojen/kylpyhuoneiden siivoamiseen ja pesuun en kyllä välttämättä rupeaisi, inhoan sitä hommaa :P enkä käsin tiskaamiseen. muuten oon kyllä tehnyt melkein kaikkea mahdollista.
mul on pienet lapset täällä,pienempi koko ajan kotona vanhempi tarhassa 9-12,aamusin herään 7 ruokin lapset vien vanhemman tarhaan, aamupäivällä hoidan vauvaa ja teen kotitöitä, joka päivä imurointi ja moppaus, kerran viikossa vessat ja kylppärit siivoon, pyykin pesu ke ja pe, lakanoiden vaihdo kahden viikon välein. kaikkien vaatteiden silitys, 12 jälkeen haen tytön tarhasta teen välipalaa, ja vahdin lapsia ilta 6 asti.eli 11h päivässä oon yksin täällä ja hoidan kaiken. aivan liikaa yhdelle ihmiselle!
missä päin olet aupairina?
au pairin ei pitäisi hoitaa vauvaa yksin lainkaan, lasten tulisi olla yli 3-vuotiaita tai kodin ulkopuolella hoidossa. Tai äidin pitäisi olla myös kotona.
Kotitöissä on mielestäni hyvä sääntö se että jos lapset tai joku lapsista on kotona ja siis au pairin vastuulla niitä kotitöitä on vähemmän. Jos taas lapset ovat pitkät päivät koulussa tai hoidossa kuuluu au pairille kotitöitä enemmän. Siis au pair ei lähde vaihto-oppilaaksi tai lomalle, au pair on toki perheen jäsen mutta tekee niitä töitäkin sovitun määrän paivässä. Turha on odottaa että kukaan ottaa kotiinsa ketään surffaamaan netissä ja siivoamaan omat jälkensä ja vielä maksaa siitä. Toki ne työmäärät pitää olla sovittavissa ja esim. lasten sairastaessa niistä pitää voida joustaa.
Tälläkin palstalla aina silloin tällöin viitataan lakeihin milloin kielikurssien maksamisesta, milloin niiden vessojen siivoamisesta. Mitään tuollaisia lakeja ei ole ja au pairin kuuluu tehdä ne työt mistä on perheen kanssa sopinut. Ne ovat hyvin erilaisia eri perheissä. Tärkeintä on sopia niistä selvästi ja kirjallisesti jo ennen työn vastaanottamista ettei tule tarpeettomia väärinkäsityksiä. Siis ei mitään "kevyitä kotitöitä" vaan ihan selkeät työtehtävät, kuten imurointi, silitys jne.
Aika hyvä kirjotus. :) Oon samaa mieltä että täytyy sopia selkeesti noi työtehtävät mitä milloinkin tehdään. Vältytään väärinkäsityksiltä. Ei kukaan aupair ole host-perheensä ajatusten lukija...
Au-pair on kulttuurivaihto-ohjelma ei varsinainen työpaikka, eli tullaan perheeseen kuin perheen jäseneksi tutustutaan vieraan maan kulttuuriin ja tuodaan omalla käyttäytymisellään esille omaa kulttuuria. Tietysti aupair on aina se joka joutuu enemmän sopeutumaan perheeseen kuin perhe aupairiin. Molempien on koitettava tulla toisiaan vastaan. Lastenhoidosta ja kevyistä kotitöistä vastaan aupairit saavat taskurahaa. Itsellä ei juuri kotitöitä ollut kun siivooja kävi kerran viikossa. Joten kotiyöt olivat lähinnä pyykkien ripustamista ja pois ottamista, keittiön siistimistä ja lastenhuoneessa lelujen järjestelyä.
Vaihto-oppilaat yleensä vaan majoituksen ja ruuan, vaikka itse kyllä sain vaihtari aikoinani viikkorahaa niin kuin perheen muutkin lapset. ;) Ja niin, vaihtari aikoinani sain myös siivota enemmän perheen yhteisiä tiloja host-sisarten kanssa, kun mitä aupair aikoinani jouduin tekemään.
Eli riippuu todellakin perheestä, mitä sitä loppupeleissä tarvitsee tehdä. Siispä kun aupairit perhettä valitsee kannattaa ottaa etukäteen kunnolla selvää millasia töitä perhessä pitää tehdä niin ei tule yllätyksiä paikan päällä.
Sitten noista lakiasiaoista. Kyllä niitä lakeja on vaan olemassa, tai tarkemmin varmaanki aupairin työehtosopimuksia. Suomessa ei taida lötyä sellasta, mutta ainakin saksassa ja itävallassa, taitaa olla sveitsissäkin. Niihin on yleensä määritelty aupairin ikä, mikä useimmiten on 18-30. Itävallassa taisi olla maksimi ikä 28. Minimi taskuraha/kk, maksimi viikkotuntimäärä, joissain myös minimi. Vapaapäivien määrä viikossa, useimmiten taitaa olla väh. 1. Lomapäivien kertyminen. Kielikurssin maksaminen, useimmiten se taitaa olla niin että perhe maksaa väh. puolet. Sitten joitain työtehtäviä, voi olla määritelty. Sekä muita etuja... Riippuu siis maasta, mitä sopimuksiin on merkattu. Loppujen lopuksi sen on sitte perheestä kiinni miten ne toteutuu, ja aupairistakin, että miten on sopimuksestaan perillä.
Tässä nyt esim Saksan sopimus http://www.arbeitsagentur.de/zentraler-Content/Veroeffentlichungen/Sonstiges/Au-pair-Info-bei-dt-Gastfam.pdf
http://www.arbeitsagentur.de/zentraler-Content/Veroeffentlichungen/Sonstiges/Au-pair-Info-fuer-dt-Gastfam.pdf
ja Itävallan http://www.ams.or.at/_docs/Au-pair-Mustervertrag_08.pdf
miten niin aupair ei voi olla yksin vauvan kanssa??? tarkoitatko nyt suomen lakeja tai jotai..?
koska mä ainakin olen ollu aupairina puoli vuotta ja aloitin kun pienempi lapsi oli vasta 4kk...
viittaat varmaan enemmän tohon aikasempaan tekstiin kun mun kirjottamiin... Jostain olen minäkin lukenut ettei aupairin tarvitsisi hoitaisi yksin alle 3-vuotiaita lapsia. Ei kai sitä varsinaisesti ole kielletty, suosituksiahan ne pääasiassa ovat. Kannattaa ottaa selvää kohdemaan työkkärin sivuilta mitä siellä sanotaan aupairista ja sen tehtävistä. Au pair ei ole kuitenkaan mikään koulutettu lastenhoitaja, eli lasten ja aupairin turvallisutta kai siinä lähinna ajatellaan. Mutta jos on hoitanut muuten paljon vauvoja ennen aupairiksi lähtöä niin mikäs siinä sitte jos uskaltaa lähteä vauvoja hoitamaan ulkomaille vieraaseen perheeseen ja perhekin luottaa niin siitä vaan.
Itse hoidan kolmea alle neli vuotiasta noin neljä tuntia päivässä. Kotitöitä ei kuulu muuta kun siivota se sotku minkä lapset minun vahti vuoroni aikana tekevät. Satunnaisesti myös imurointia ( max kerran kahdessa viikossa) sekä astianpesukoneen tyhjennystä.13 Palkka kk 320€ sekä lennot ees taas suomeen kaks kertaa vuoden aikana, 8vk palkallista lomaa sekä perheen auto käyttöön (bensa kulujen maksu puoliksi), kielikursseja saan suorittaa niin monta kun vuoden aikana ehdin/haluan, puhelin käyttöön ja perhe maksaa puhelin laskun. Viikonloput vapaita. Perhe matkustaa kesällä ranskaan viikoksi ja talvella Thaimaaseen kahdeksi viikoksi, molemmilla kerroilla saan lähteä mukaan ja matkat eläminen kohteessa maksetaan. Voiko tätä tosiaan sanoa työksi?!
Ei au paireja kukaan valvo, sääntö alle 3-vuotiaista tuli 1997 kun yksi englantilainen au pair ravisteli USAssa vauvan hengiltä. Vauvat ovat tosi rankkoja hoitaa ja yleensä suositellaan koulutetun nannyn palkkaamista.
Ihan ok jos olet itse tyytyväinen. Oikeasti kotiin palkattu nanny, kotona asuvakin, saisi tuosta työmäärästä viikossa sen 320€. Kolme alle 4-vuotiasta ei kuulosta au pairin kohtuulliselta
työmäärältä, edes 4 tuntia päivässä. Mutta kuten sanottu, työt on ne mitkä perhe ja au pair keskenään sopii ja tosi kiva kuulla että noinkin rankan työtaakan alla kuulostat tosi tyytyväiseltä. Joka perheen unelma au pair, itsellä kun on kokemusta monista jotka ovat olleet tyytymättömiä paljon isompaan palkkaan ja vähäisempiin vastuisiin.
Niin no voihan sen noinkin ajatella :D Itse olen tottunut elämään lasten ympäröimänä kun kotiin jäin ikävöimään kolme pikkusiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Toisinsanoen täällä elämä on jopa rauhallisempaa kuin kotona. Tietenkin on eri asia hoitaa omia sisaruksiaan kuin toisen lapsia mutta nyt ensimmäisen kk aikana olen jo huomannut että perheen pikkuiset alkavat tuntuvat yhä enemmän ja enemmän omilta sisaruksilta. Tunne mikä tuli kun nuorin taapersi syliin ensimmäisen kerran omatoimisesti oli mahtava, olo perheen jäsenenä vahvistui entisestään. Myös vapaa aikanakin tykkään puuhailla lasten kanssa, kuten mennä lähipuistoon keinumaan ja tekemään hiekkakakkuja heidän kanssaan.
Vaikea ymmärtää että jollekkin tämä työ voisi olla liikaa mutta kuten sanoin olen tottunut huolehtimaan kotona ollesani jatkuvasti jostakusta sisaruksestani kun oman äitini kädet ei kaikkien viiden kannateluun ole aina riittänyt.
Olet kyllä taivaan lahja perheellesi. Kovin moni lähtee tutustumaan kulttuuriin ja ne kotityöt ja lapset haittaavat sitä, oli sitä päivässä tunti tai 5 tuntia. Mulla on itselläni ollut aikoinaan montakin hyvää au pairia jotka olivat samanlaisia kuin miltä sinä kuulostat. Ei me odotettu osallistumista kuin työajalla mutta eihän se perheenjäsenyys lakkaa koskaan ja nuo hyvät tyypit ovat kyllä auttaneet iltaisin jos ovat kotona olleet. Jos ovat menossa toki olemme pärjänneet. Kukaan ei ole odottanut että töitä tehdään 24/7 mutta jos siellä kotona ollaan niin turha odottaa että voi vaan tulla valmiiseen pöytään. Auttaa saa. Mekin olemme väsyneitä ja olleet koko päivän töissä. Ei me odoteta heidän meitä palvelevan, ei kai sitten tarvisi toisinpäinkään odottaa?
Aika usein se au pair ajan onnistuminen on siitä omasta asenteesta kiinni/ Jos alusta lähtien päättää että töitä on liikaa ja perhe kamala, aiva turha on kuvitella että se sillä parantuisi. Kivoille on sitten järjestynyt matkoja Balille, Singaporeen ja Karibiallekin. Huonommat on sitten lähetetty kotiin kasvamaan.
Eli kun ei kulje naama rutussa ja valita saa siitä ajasta paljon enemmän. Tosi paljon onnea sulle ja kiva lukea tuollaisia kirjoituksia kaikkien näiden marinoiden jälkeen.
Kiitoksia sanoistasi :) Helppo olla tyytyväinen kun ongelmia ei ole ilmestynyt. Ja kun itsensä pitää kiireisenä ei jää aikaa koti-ikävään.
Au pairin ja perheen on onnistuttava luomaan yhteinen arki niin että molemmista on hyötyä toisilleen. Kun tämä onnistuu on yllätävän helppoa saada kaikki muukin onnistumaan.
Mukava kuulla täällä palstalla välillä näitä positiivisiakin kokemuksia. Toivottavasti sulla pyyhkii siellä yhtä hyvin loppuun saakka. :D Minusta tuntuu että olet onnellinen siksi että olet löytänyt itsellesi "itsesi näköisen" perheen, jonka kanssa tulet hyvin muutenkin juttuun jne. Tuollaista sopivaa perhettä voi olla vaikea löytää, pelkkien sähköpostien ja puheluiden välityksellä ei aina saa perheestä/aupairista kaikkia puolia esille.
Itse kun lähdin ensimmäistä kertaa aupairiksi valitsin perheen vähän turhan hätäisesti. Parin e-mailin jälkeen he ilmoittivat minulle, että voisivat ottaa minut heille. No, minähän heti innostuneena ilmotin takaisin, että totta kai tulen, kun perhe vaikutti ihan mukavalle. Heti parin päivän päästä perille päästyäni kuitenkin huomasin, ettei mulla oikein löytynyt mitään yhteistä juteltavaa perheen vanhempien kanssa. Lasten kanssa sen sijaan tulin loistavasti toimeen, mikä oli pääasia ainakin omasta mielestäni. Perheen isä kyllä kyseli paljon Suomesta, ja hänen kanssaan puhelin paljon maiden välisistä eroista. Käytiinpä pari kertaa lenkilläkin. Perheen äiti taas oli aivan toista maata kun minä itse. Hän oli vähän sellainen hienostelija tyyppi, minä taas tälläinen vapaa-aikana liikuntaa ja taidetta harrastava...
Ajattelin alkuun ettei, se nyt niin paha asia ole jos ei ole mistä puhua. Pääasia että hoidan sovitut hommani ja tulen lasten kanssa toimeen. Ajattelin että kyllä se 9kk menisi vaikka sisulla... Löysin itselleni kavereita suht. nopeesti kielikurssilta ja muutenkin viihdyin siinä pikkukaupungissa. Lenkkeilymaastot lähellä ja hyvät kulkuyhteydet isompiin kaupunkeihin. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, ehkä kuukausi kun perheen äiti ensimmäisen kerran ilmoitti että "Sinä et oikein taida viihtyä meillä. Ilmoita vaan, jos haluat lähteä aikaisemmin pois. Se ei ole ongelma." Se tuli minulle täytenä yllätyksenä sillä olin viihtynyt ihan mukavasti. Tosin mua hieman ahdisti asuminen, koska mulla oli vain oma huone talossa heti lasten huoneen vieressä. Ei oikein mitään muuta tilaa, jossa olla. En oikein voinut ottaa vapaa-ajalla rennosti, kun lapset olivat koko ajan koputtamassa oveen ja pyytämässä leikkimään. Aika paljon kyllä leikinkin heidän kanssaan myös vapaa-aikana. mutta jos halusin oikeasti omaa rauhaa oli pakko lähteä pois talosta siksi aikaa. Olin jo asunut ennen aupairiksi lähtöäni neljä vuotta omassa asunnossa kun lähdin lukioon toiselle paikkakunnalle. Olin aina saanut olla rauhassa kun vain halusin. Sopeutuminen takaisin perhe-elämään ei ollutkaan niin helppoa kuin olin luullut. Meni taas jonkin aikaa kun huomasin että välit alkoivat perheen äitiin viilentyä, tai no ei kai kovin lämpimät missään vaiheessa olleetkaan. Hän taas mainitsi ed. mainitun ehdotuksensa, johon sanoin vaan että pitänee miettiä... Aloin tuntea itseni jollain tapaa epävarmaksi ja mietin olinko tehnyt jotain väärin. Yritin ottaa asiaa puheeksi äidin kanssa, mutta hän vaan vastasi kummallisesti: Tee mitä haluat, mitä haluat. Sitten kerran hän kimpaantui minulle kun lapsille oli tullut jokin riita leikkiessään ja toinen lapsista oli satuttanut vähän itseään. Se tapahtui minun vapaa-ajallani kun olin omassa huoneessa tekemässä omia juttujani. Kuulin sitten viereisetä huoneesta tömähdyksen ja menin paikalle. Sinne tuli myös perheen äiti joka alkoi tiuskia minulle että enkö osaa edes lapsia vahtia?! Yhtenä iltana sitten kuulin sattumalta kun perheen äiti ja isä keskustelivat minusta melko tiukkaan sävyyn. Äiti halusi minun lähtevän kotiin niin pian kuin mahdollista ja perheen isä taas koitti kysyä että miksi ihmeessä, kun tyttö on pärjännyt niin hyvin lasten kanssa. Tämän jälkeen tein sitten päätöksen että jos sittenkin lähtisin aiemmin pois. Sehän sopi perheen äitillle paremmin kuin hyvin. Lapsille se oli kovempi paikka, minun kun oli tarkoitus lähteä vasta vanhemman lapsen synttäreiden jälkeen ja niihin oli vielä pitkä aika. Pyysin perheeltä pientä todistusta siellä olo ajastani, että voisin liittää sen sitten myöhemmin cv:seen. Mitään todistusta en saanut, vain pelkän kirjeen jossa hän lähinnä haukkui minua. En oikein tiennyt olisiko minun siinä vaiheessa pitänyt itkeä vai nauraa. Olisihan minulle niistä asioista voinut ääneenkin sanoa.
Parin viikon aikana mitä vielä tuossa perheessä olin löysin itselleni uuden loisto perheen. Silloin tiesin enemmän mihin asioihin minun kannattaa kiinnittää huomiota perhettä valitessa, eikä vaan ottaa sitä ensimmäistä mikä tarjoutuu minut luokseen ottamaan. 9-vuotias urheilua harrastava tytär ja vanhemmat joilla molemmilla urheilutausta. Heidän kanssaan ei tarvinnut todellakaan hakea yhteistä jutun juurta. Yhdessä käytiin kaikki katsomassa urheilukisoja, välillä jännättiin tv:n äärellä. Melkein joka viikonloppu oltiin laskettelemassa. Perheen äidin kanssa käytiin yhdessä salilla. Lisäksi hän kutsui minut mukaan jalkapallojoukkueensa harjoituksiin. Kävin heidän mukanaan jopa lomalla Floridassa. 8D Lisäksi minulla oli heidän talossaan kuin oma erillinen yksiö, jonne sain kutsua kavereita vapaa-ajallani milloin halusin. 6kk meni todella siinä perheessä kuin siivillä. Pois lähtiessäni sain heiltä aika arvokkaan läksiäislahjan ja todistuksen cv:tä varten, jossa minut kehuttiin maasta taivaaseen. Aivan toista maata siis kun se ensimmäinen. Tuon ajan jälkeen olen käynyt heillä kaksi kertaa kyläilemässä ja he kerran minun luonani suomessa.
Tässä siis omakohtainen esimerkki siitä miten paljon kemiat merkkaa. Jos yhteistä juttua ei löydy perheen ja aupairin välille niin pienetkin viat alkavat häiritä. Kärpäsestä tulee härkänen. Luulen osa kirjoituksista hävyttömistä aupaireista ja perheistä syntyy juuri tästä syystä. Silloin kun yhteinen juttu löytyy toisen pieniä vikoja oppii sietämään paljon paremmin. Valittevasti kuitenkin löytynee myös niitä aidosti huonoja aupaireita ja perheitä...
Juu. Ja aika usein on kyse myös siitä ettei au pair ja perhe kommunikoi keskenään. Siis vanhemmat voivat toivoa että au pair syö heidän kanssaan illalla ja puhuu päivän tapahtumista, au pair saattaa olettaa että vanhemmat haluavat olla kahden. Eikä kukaan kehtaa kysyä kun luulee tietävänsä.
Kovin erilaisten ihmisten kanssa oppii tulemaan toimeen ulkomailla asuessaan. Sama pätee au pairien kanssa. Ei sen kemian tarvi niin kummoista olla kun molemmat puolet ihan vilpittömästi haluavat tehdä osuutensa sen yhteisen hyvän eteen. Vaikka sitten ei parhaita kavereita oltaisikaan niin kuitenkin siitä yhteisestä ajasta voi jäädä kaikille hyvä mieli. Oikeassa olet siinä että jotta se olisi tosi mahtavaa, silloin pitää kemioidenkin toimia.
Joo, muistan tän tapauksen missä nanny ravisteli vauvan hengiltä, ja siitä täällä Usassa puhutaankin paljon.. dont shake a baby... Mä olen taas sitä mieltä että vauvat on helppoja, nehän syö ja nukkuu ja kakkaa vaan ensimmäiset kuukaudet!
Mutta siis joo, mä hoidan "vauvaa" (ei se enää vauvalta tunnu kun jo 10kk vanha) 9 tuntia päivässä ja 45 tuntia viikossa..plus 4v isoveljeä.. että joku 5 tuntia päivässä kuulostaa ihan unelmalta. On tää älyttömän raskastakin mut jos on hyvät sosiaaliset ympyrät ja näkee muita aupaireja ja niiden lapsia usein niin työ helpottuu.
Sen organisaation minkä kautta tulin (aupair in america) vaativat 200 h lastenhoito kokemusta alle 2 vuotiaiden kanssa. Pakkohan täällä on lapset laittaa hoitoon tai luottaa nannyyn/aupairiin kun äitiysloma kestää peräti 6 viikkoa!!
tosissaan kiva kuullu kerranki jotai positiivista täällä!! yleensä kaikki on huonosti ja perhe on huono tai auppari on huono. Ja tässä lisää positiivista:Mä olen ainaki tyytyväinen ja niin on mun perhekin ja paras vuosi mun elämästä menossa! :)
Voihan se epäluottamus, riita tai muu tyytymättömyys lähteä liikkeelle ihan väärinkäsityksestäkin. Sitä en toki kiellä.
Luulisi toki että kun aupair otetaan perheeseen tai lähdetään aupairiksi niin ollaan varauduttu ottamaan vastaan erilainen kulttuuritausta. Sen mukana erilaisia käytöstapoja ja muutenkin erilaisuutta. Molempien puolten on yritettävä tulla toisiaan vastaan. Ei se onnistu jos vain toinen yrittää oli kysymys aupairista tai perheestä.
Syy miksi lähdin siitä ensimmäisestä perheestä oli etten halunnut aiheuttaa enempää kitkaa minun ja perheen äidin välille. Pian se olisi kuitenkin alkanut heijastua lapsiinkin ja sitä en tietenkään halunnut. Ei ollut helppoa alkaa etsimään uutta perhettä. Mielessä kummitteli koko ajan että jos seuraava perheessä on ihan samanlaista. En kuitenkaan halunnut palata vielä takaisin Suomeen, niin oli pakko vaan koittaa onnea. Vasta kun olin pari viikkoa uudessa perheessä sain huokaista helpotuksesta. Ja lopultahan minulla kävikin vähän niin kuin onni onnettomuudessa. Toisaalta mua harmittaa lasten takia etten ole ollut ensimmäiseen perheeseen missään yhteydessä, sillä pidin heistä kovasti ja uskon että vanhempi lapsi minut saattaisi muistaa. En tosin tiedä miten usein aupairit heillä loppujen lopuksi vaihtuu...
Englannissa ainakin nama paikalliset odottavat kaikkien kayttaytyvan kuin he "koska olemme taalla" eika heille mahdu kalloon etta ihmiset eivat osaa tai tieda mita tehda heidan tavallaan. Suomalaiset ovat tavallaan "noyria" koska olemme pieni maa ja vahan ihmisia ja siksi vastaavaa itseriittoisuutta vailla. Mutta englantilaisissa olen tormannyt usein siihen etteivat he ymmarra erilaisia tapoja lainkaan. En tieda missa sitten olit mutta mun kokemuksella.
Sitten moni takalainen "boor" odottaa etta kun kone on laskeutunut kentalle niin please ja kaikki muut tulee kuin natiivilla seka me osataan tehda heillekin kaffet kun haetaan itsellemmekin. koska se on taalla tapana. Jos menee pieleen niin olet tosi epakohtelias. Vaikka kuinka selittais etta meilla ei, ne sanoo etta kun olet tanne tullut niin taalla pitaa tehda niin ja jos kukaan ei ole kertonut olis se pitanyt arvata. Ja sitten taysin harmiton ja meille normaali asia on heille kamala loukkaus. Ma itse tormasin tahan alkuaikoina paljonkin, nyt menen kai taydesta britista yli 10 vuoden kokemuksella :).
Ne ihmiset jotka ovat sitten matkustelleet enemman osaavat jo suhtautua ja paljon karsivallisemmin opastavat ja neuvovat asioissa. Mutta jokin tuollainen on voinut olla takana. Tai ei kaikki perheet ole kivoja. Tosi hyva etta sulla meni sitten vaihdon jalkeen paremmin.