Koska TYTTÖ muuttuu NAISEKSI?

että tiukaksi hapannaamaiseksi nutturapääksi? Mieluummin vähän hillittyä lapsenmielisyyttä kuin liian hapan.

Pidä korvasi auki ja voit kuulla, kuinka kahdeksankymppiset rouvatkin kutsuvat itseään ja toisiaan tytöiksi. Miksi vaivaat päätäsi sanalla, jota ihmiset käyttävät laidasta laitaan oman makunsa mukaan? Varhaisteinit kutsuvat itseään ja toisiaan "muijiksi" tuntematta ollenkaan sanan alkuperäistä merkitystä.

Se aikuistuminen sitten riippuu kahdesta asiasta: siitä, milloin ihminen itse katsoo olevansa aikuinen, ja siitä, mitä kukin pitää aikuisuutena. Ja taas meillä on miljardi eri vivahdetta tarkasteltavanamme.

Miksi sinua harmittaa muiden pukeutumistyyli ja ravintolakäyttäytyminen? Eivät kai he sinua ole pakottamassa mukaansa? Jos sivusta katsominen taas harmittaa, sinun on vain tyytyminen siihen, että ei ravintolan asiakaskuntaa saa ainakaan asiakkaana valita mieleisekseen.

kuinka aikuisuus määritellään.

Nuoret kasvavat hiljalleen kohti aikuisuutta. Sen voi määritellä monella tapaa, vaikka niin mistä alkaa vastuut. Nämä vastuut näkyvät vaikka laeista, rikosoikeudellinen vastuu alkaa 18 v, samoin monet muut. Eli tästä iästä katsotaan se, kuinka hyvin henkilön odotetaan ymmärtävän syyn ja seurauksen vaikutukset.

Toinen tapa hahmottaa on itsenäisyys. Kuinka itsenäisesti ja omaehtoisesti ihminen tekee päätöksiä. Tämä onkin veteen piirretty viiva. Se että ei mennä enää kaveriporukan tai sen hyvän ystävän mukaan, vaan uskalletaan poiketa heistä, on yksi kriteeri. Nykyään paine samankaltaisuuteen on kova. Ehkä noin 25 v ja siitä eteenpäin voisi olla tavallinen aika.

Samoin, missä määrin osataan tehdä päätöksiä ilman että ”vanhempien sisäinen ääni” lakkaa vaikuttamasta, on yksi kriteeri. Tämä ajoittuu noin 40 vuoden paikkeille.

Tyttöys ja naiseus puolestaan ovat seksuaali-identiteettejä, ja aika vahvasti kiinni myös fyysiseen kypsymiseen. Nämä ovat osittain biologisia, muta suurimaksi osaksi kasvatuksen tulosta.

Nykyään tilanne on aika paradoksaalinen. Ihminen kypsyy nyt todella nopeasti sukukypsäksi. Se kun ennen ensimmäiset kuukautiset (ja raskaaksi tuleminen mahdollistuu) oli noin 17 vuotiaana, on se nyt muistaakseni 14 vuotta. Eikä ole mitenkään poikkeavaa että ne alkavat jo 10 vuotiaana. Kivikautiset aivot aivan vastaavat siihen että ravinto on hyvää, olosuhteet turvalliset, niin lisääntyminen voidaan aloittaa varhemmin.

No, onko sitten vaikka 15 v jo tämän yhteiskunnan mukaan kypsä äidiksi? Fyysisesti hän alkaa olla parhaassa synnytysiässä. Pärjääminen tänään vaatii niin paljon taitoa ja tietoa, että on kyvykäs ylipäätään itse täällä pärjäämään, saati että kykenee kasvattamaan jälkeläisistään pärjääviä yksilöitä.

Samoin naiseus on muuttunut aika lailla. Ennen se oli sitä kun avioiduttiin ja aloitettiin seksielämä, sekä lasten saanti. Naiseuteen liitettiin myös kulttuuritekijöitä, millainen nainen sai olla ja millainen ei. Yhä nämä vanhat arvot jatkavat elämäänsä ja etenkin uusi sukupolvi on ottanut ne käyttöönsä. Mielenkiintoista sillä oma sukupoveni on elänyt juuri päinvastoin, oma ammatti, työ ja itsenäinen vastuu omasta elämästä olivat tärkeitä. Toki on niitäkin mutta vähemmän, jotka antoivat vastuun itsestään miehelle, joka elätti heitä. Tavallisissa ihmisissä heitä on pienen pieni vähemmistö.

Niin, onko tuo tyttöys nyt sitä että halutaan todella elää lapsen elämää mahdollisimman pitkään? Olen pannut merkille, että kasvatuksessa on painotettu paljon sitä, ettei lapsen tarvitse kasvaa liian varhain aikuiseksi. Tämä on täysi ristiriidassa fyysisen kehityksen kanssa.

Kun naisesta käytetään sanaa tyttö sillä on myös oma arvomerkitys. Se sisältää sanoman että et ole vielä aikuinen, eikä näin ollen sinuun tarvitse suhtautua kuin aikuiseen. En hyväksy itseni kohdalla sitä että minusta käytetään sanaa tyttö, etenkään kun sanoja on mies. Pojittelen kyllä heitä takasin. Kun tulen n. 70 vuodenikään, niin sitten minua saa kutsua jälleen tytöksi. Sillä vanhanhan me tulemme lapsiksi jälleen. Ehkä tässä on sukupolvien välinen ero – harvoin saatan kutsua naisystäviäni tytöiksi. En halua mitätöidä heidän aikuisuuttaan.

Niin, ei naiseus ole jakkupukuja tai omaisuutta. Se on vastuun ottaminen omasta elämästään ja tarvittaessa muiden elämästä – kuten lasten. Tämä ei tarkoita että ollaan vastuun ikeen alla huolesta kankeana tai naama happamena. Ei mikään estä kikattamasta ja pitämästä lystiä.

Se on taas eri juttu, että sana aikuisuus on saanut ikävänä väritteen. Ehkä se tulee siitä lapsen näkökulmasta, että äiti ja isä olivat välillä niin ikäviä ihmisiä? Tässä kohtaan minäkin sanon, että sellainen aikuinen ole koskaan halunnut olla enkä ole ollut.

MIksi pitäis aikuistua? Ajatuskin rasittaa. Tällaisessa yhteiskunnassa, jossa lapsetkaan eivät saa olla lapsia, on ihan järkevää, että lapsuutta tahallaan pyritään venyttämään, että on sitten parempi pohja sille oikeasti aikuisen elämälle.

Itse sain eilen viimeksi töissä viestin, jonka loppukirjoituksessa oli "xxxxxxxxxxxx tytöt"

Ja nämä tytöt ovat 40-50 vuotiaita, minä siis 35 vuotias. Eikä heitä haittaa sekään, jos sitten joskus itsekin vahingossa tytöttelen, kun taas toisaalla firmassa on minua nuorempia naisia, jotka suuttuvat jos erehdyn sanomaan tytöksi.

Ja kun firman juhlissa katselee firman naisia, niin ei ole väliä onko 20 vai vuoden päästä eläkkeelle jäämässä, samalla tavalla osataan juhlia ja pitää hauskaa.. naiset saavat olla naisia koko ikänsä.

niin että nainen ei enää halua muuttua toimistorotaksi vaan pitää kaiken eli saada myös työn, perheen kuin tyttöjenillatkin. mitä pahaa on täysipainoisessa elämässä?

Olen tavannut elämäni aikana miehiä jotka ensin rakastuvat räväkkyyteeni mutta kun haluaisivat jotain vakavampaa (=naimisiin, lapsia) he alkavat pikkujutuilla, kuten pukeutumiseen puuttumisella (en pukeudu huoramaisesti muutenkaan!) vihjailla siitä, että tulevaisuudessa mun täytyisi muuttua.

Onko siis kuitenkin niin, että sulla taitaa itselläsi olla huoli ettei jostain kiinnostavasta tytöstä olekaan tilanteen vaatiessa äidiksi lapsellesi (tai että joku muu mies hänet veisi) jonka vuoksi tahtoisit että hän muuttuisi turvallisesksi tavalliseksi hyväksi tytöksi jonka voisi esitellä mummolle ja ukille?... pelkäätö vastuuta itse asioista joita yrität syöttää naiselle jotta sinun ei tarvitse itse kantaa niin paljoa vastuuta eikä asiat, kuten lasten saaminen muuttaisi elämääsi liikaa?
Tälle on olemassa kuvaava käsite = hallinta

mee ittees.

Miehellehän "tyttö" sanaan liittyy jossakin määrin romanttisia ja seksuaalisia vaikutteita; mies voi varata tuon sanan sellaisille naisille josta itse pitää ja joita pitää miellyttävinä ja 'viattomina'.
-
Siis tavallaan miesten tytöttely (nuorten ihmisten keskuudessa) on tavallaan kunnianosoitus naisia kohtaan mutta naisten tai tyttöjen harrastamaan pojitteluun ei liity samanlaista tunnelatausta, yleensä ottaen.

Miehet romantisoivat naiset mielessään ja assosioivat kaikkea hyviä asioita (nyt rajataan tästä pois lapset joista normaali mies ei ole kiinnostunut ja ehkä etookin ajatella lapsia tuon saman kattotermin alla) tuohon "tyttö" sanaan ja jossain määrin myös "nainen".
-
Naisille taas "mies" tai "poika" on arkinen tai ehkä pelottavakin käsite. Sellainen seksistinen lastenloruhan on siitä miten tytöt on tehty...mistä ne nyt olikin, kanelista, sokerista ym. ja pojat etanoista, koiranpaskasta ynnä muusta sellaisesta jota ilmeisesti luetaan lapsille jossain päin maailmaa päiväkodeissa vieläkin.

Tarkoitat kai naisen psyykkistä aikuistumista. No, siihen ei vaikuta ikä, vaan naisen luonne ja temperamentti. Jotkut naiset ovat lapsesta saakka vakava luontoisia, hiljaisia, järkeviä ja "aikuisia tyttöjä", kun taas joidenkin luonteeseen ja temperamenttiin ei sovi jäykkyys ja vakavailmeisyys ollenkaan. Samoin on miesten laita. Tiedän ja tunnen tyyppejä, jotka 50- vuotiainakin käyttäytyvät kuin pikkupojat tai teinit, eivätkä he koskaan suostu mitään ikäkriisiä kokemaan tai psyykkiseen ikä muottiin tunkemaan itseään. Kyse on siis pelkästään persoonasta. Toisille villeys ja vapaus vain sopii ja luontuu, kun taas toisen ei voisi kuvitellakkaan käyttäytyvän siten.

Aira Samulin on hyvä esimerkki räväkästä ikinuoresta teininaisesta, joka osaa elää elämänsä juuri hänen peroonaansa sopivalla villillä ja vapaalla luonteella, mutta joka aikuisena naisena, pitkän elämän eläneenä ja nähneenä osaa nähdä myös elämän vakavankin puolen.

Persoona siis määrää, kuka on ikuinen "teini", kuka vakava jakkupukuun pukeutunut "aikuistunut" nainen.

Me vietimme eilen tyttäreni kanssa kaksin "tyttöjen iltaa"; tehtiin poppareita ja katsottiin elokuva. - Samoin työkavereitten tai muiden vanhojen ystävien kanssa vietetään välillä tyttöjen iltaa, joskus naisten iltaa; ihan kuinka kulloinkin huvittaa sanoa. - Mutta sen paremmin työ- kuin harrastuspuolellakaan ei miesten auta minua tytötellä; se on ihan saletti. - Eli mieleltäni saatan olla hyvinkin lapsellinen vielä tässäkin iässä, siis neljänkympin ohittaneena, mutta asialliset asiat hoidetaan aikuismaisesti. - Itse en (miehenä) tytöttelisi enää 15 vuotta täyttäneitä nuoria naisia, jos haluaa pysyä selvillä vesillä. - Saman ikäiset pojat ehkä voivat vielä puhua "tytöistä" n. 17 ikävuoteen asti ? Jos isäni eläisi, niin hän olisi ainoa mies, joka vaikka vieläkin saisi minua tytötellä..

Mä koin olevani "tyttö" noin 25 -vuotiaaksi. Siinämain aloin pitämään itseäni naisena. Ja ei liittynyt fyysiseen kasvuun/muutoksiin vaan enemmänkin päänsisäinen juttu. Jotenkin tunsin aikuistuneeni ja saaneeni itsevarmuutta nimenomaan naisena. Muistan oikein hyvin kuinka mietin sitä silloin itsekin, että mikä sen eron tekee enkä keksinyt yhtä syytä.

Muuten näin nelikymppisenä olen huomannut, että elämänkokemus muuttaa ihmistä koko elämän, antaa perspektiiviä. Ei sitä voinut nuorempana vain ymmärtää asioita näin kuin nyt tekee. Itse en loukkaannu tytöttelystä, ellei sitä käytetä halveksivassa sävyssä. Ja teen juttuja edelleen "tyttöjen kanssa". Minun mielestä se tyttöys tai poikuus kulkee meissä jokaisessa mukana, ei se tyttö kuole tai häviä minnekään vaikka ihmisestä tulee aikuinen. Surullisempaa on jos ihminen ei kasva ja kypsy ja luulee, että ikiteiniys on hienoa. Minun mielestä aikuisuus aliarvioituja hyveitä Suomessa. Itse ainakin koen aikuisuuden voimavarana, en kahleena tai minään halveksittavana. Aikuisuus on ennenkaikkea vastuuta itsestäni ja ymmärrystä omien toimieni seurauksista niin hyvässä kuin pahassakin.

Minun mielestä aikuinen uskaltaa oma itsensä. Ja on sitä syystä. Ei vain sen vuoksi, että kuvittelee että jotain pitäisi olla. Ihan sama puhutaanko sitten pukeutumisesta tai käytöksestä tai jostain muusta elämän osa-alueesta. Aikuisuus ei tee ketään tylsäksi, aikuisuus tekee ihmisen tietoiseksi. Se tylsyys ja mauttomuus ei liity aikuisuuteen, se liittyy enemmän siihen ihmisen persoonaan ja luonteeseen. Jakkupuvussa ja toimistotöissä voi olla aikuisenakin räväkkä ja hersyvä, mutta jos persoonana ei ole sitä ollut niin ei sitä ole aikuisenakaan.

Naiseus = naissukupuolen ihmisen aikuisuutta.
Mieheys = miessukupuolen ihmisen aikuisuutta.

"Aikuisuuden" saa määritellä joku muu, tai vaikka jokainen kohdallaan.

Keskimäärin siinä kolmenkympin tietämissä. Eikä ne lapset ennenkään olleet naisia, vaikka niillä saattoi olla omiakin lapsia. Ihmisaivot ovat täysin kehittyneitä vasta 25 -vuotiaina.

Pojasta sensijaan tulee mies naisen kautta. Aviottomia miehiä kutsutaan poikamiehiksi, tai vanhoiksi pojiksi ja kun mies on ensimmäisen kerran naisen kanssa, niin mies menettää poikuuden. Naiset puolestaan ovat naisia, vaikkeivat olisi miestä nähneetkään.

Voisi sanoa, että ihminen yleensä aikuistuu henkisesti siinä 25 ikävuoden kieppeillä. Toiset toki aikaisemmin kuin toiset. Aikuistumiseksi kutsutaan sitä, että alkaa hahmottaa itsensä yksilönä (ei ole niin sidoksissa enää kaveriporukkaan tai vanhemppiinsa), alkaa jo tietää, mitä elämältään tahtoo ja osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä (jotka ovat suht älyllisiä) eli puntaroi asioita.

Siiderin juominen, tyttöjenporukat, nauraminen, kiroilu ja trendivaatteet eivät taas liity tähän mitenkään. Ellei nyt puhuta taas siitä laumasieluisuudesta jota jo aiemmin sivusin.

Viisikymppinen isänikin lähtee poikien (samanikäisiä miehiä) ongelle eli kyse on sanonnasta niin miehillä kuin naisillakin. Siideri on juoma siinä missä olutkin. Lopettaako aikuinen mies oluen juonnin. Lopetta aikuinen mies urheilusta puhumisen ja saunaillat?? Kiroileeko hän ja milloin? Ja milloin ne lopettaa esim. niitten hiphop-pöksyjen, pillifarkkujen, bändi -t-paitojen tai lippisten pitämisen. Pikasella vilkaisulla ei vielä neljäkymppisenäkään.

Joten milloin mies kasvaa aikuiseksi ja lopetta pelikonsolin räpläämise? :) Niinpä, ei taida olla ihan sukupuolisidonnainen tämä juttu, vaan liittyy lähinnä mieltymuksiin. Joku on jo 12-vuotiaana mummotasoa, eikä siinä mitään. Jokainen tavallaan.

Silloin voi aikuinen mies houkutella heidät sänkyynsä rivakasti tikattavaksi. Oi sitä nuoruuden kokemattomuutta, ihmettelelyä ja voihkette.

Jokaisessa naisessa asuu sekä pikkutyttö että teinityttö.
Samoin kuin jokainen mies on ikuinen pikkupoika.

jokaisen yksilökohtainen asia, aivan kuten pituuskasvu. Toiset jämähtää tietylle tasolle ja jotkut pääsevät täysiin mittoihin, eli aikuisiksi, eli ymmärrys on täysinäinen eikä mitään puutu. Varsinkin miehet jämähtää varhaisteinien tasolle ja nykyään myös monet naiset. Ei ihme että ihmissuhteet on sen mukaiset. Tämä on nykyään suurin ongelma ihmisille, kehityksen vajaaälyisyys.

Aloittajalle:

Vain typerys ajattelee asioista tietyn perspektiivin kautta hyväksymättä muita vaihtoehtoja.

12v lähtien.

Aika kapea määritelmä sanoisin. Siis, että aikuisena olo olisi muka "vakavoituminen, toimistotyö ja lapset sekä perhe", eihän lapsettomat voisi aikuistua ikinä eikä siinä paljon huumorin kukka laula. Toinen vaihtoehtosi oli toinen ääripää, eli lapselliseksi jääminen ja pissiksen leikkiminen.

Mun mielestä nainen ja mies tarkoittaa aikuista. Aikuinen taas tarkoittaa kovasti paljon enemmän, kun vain opiskelun loppuun saattaamista, mikä on pelkkä suoritus. Aikuinenkin voi opiskella, ja Luojan kiitos, sillä nykyään jo olosuhteiden pakosta moni joutuu opiskelemaan parikin ammattia, ja opiskelemaan aikuisena. Onneksi enää ei tarvitse jäädä ja jumittaa. Ennen vanhaan nainen oli perheellisenä holhouksessa, joten ei se aikuista ja itsenäistä tarkoittanut: moni yksinäinen joutuu kasvamaan paljon enemmän. Ei ole ketään, kenen kanssa asioita jakaa, miestä huolehtimassa mistään. Joutuu kaikki ratkomaan yksin ja selviämään kaikesta yksin. Ja se lapsettomuuden miettiminen, jopa tuska, saattaa kasvattaa enemmänkin kuin lapset, joita sitten moni pitää itsestään selvyytenä. Itse tiedän naisia (ja siis miehiä) joille lasten teko on mummon kasvava työmäärä ja oma vastuu on muka suuri ja painava: todellisuudessa sitä tyrkitään kaikille muille, joitten pitäisi olla yhtä riemuissaan ja kasvattamassa ja vahtimassa lasta. Opettajille ja kouluille tyrkätään enemmän ja enemmän vastuuta eikä omia lapsia enää haluat kasvattaa ilmeisesti.

On omituista, että miehet kyllä saavat "pojat on poikia" ymmärryksellä olla sekä aikuisia miehiä, että huumorin tajuisia, joskus viihteelle vaihtavia, "poikien iltaa" (se on poikien ilta ollut aika, ei "miesten ilta" iästä riippumatta) ja keppulijuttuja järkkääviä, enkä nyt puhu liioitellusta idiotismista, mikä sekin kyllä hyväksytään miehiltä helpommin, kun taas naiset ovat muka lapsellisia ja eivät kasva aikuisiksi. Mun mielestä toi on todella kapeaa.

Aikuinen, on mies tai nainen, ei mun mielestä ole sun luettelemista, pinnallisista syistä juuri ollenkaan kiinni. Ellei niillä yritä ilmaista jotain oikeaa. Sun luettelemat syyt oli kaikki pintaa, ulkokuntaista. Ja vanhaa äiti-myyttiäkin tukevia, millä siis esim. miehillä ei ole oikeuksia lasten huoltajuuskiisyoissa: ihmeellistä, että mies haluaa ylläpitää sitä kuvaa niin sitkeästi.

Aikuinen on ihminen joka osaa ottaa vastuun itsestään, omista tavoitteistaan ja onnestaan, huomioiden muutkin. Joka ei tavoittele asioita ahneuden, itsekeskeisyyden ja hinnalla-millä-hyvänsä-kautta, sellainen ihminen on psyykeltään kesken. Narsistiset ominaisuudet eivät ole vahvuutta eikä aikuisuutta, MUTTA ei myöskään martyyrimainen uhrautuminen, ihminen joka riippuu toisissa eikä osaa itse sanoa kyllää ja eitä. Aikuinen tuntee itsensä ja osaa realistisesti arvioida mahdollisuuksiaan ja haasteitaan. Ei siis itsesäälissä rypevä. Ja mun mielestä psyykkiseen aikuisuuteen kuuluu muitten hyväksyminen, erilaisuuden ja toisenlaisten valintojen sietäminen, laajempi näkökanta. Musta-valko ei ole kovin aikuista, elämässä on "miljoonia harmaan sävyjä välissä". Aikuisuus on nimenomaan myös huumorin tajua, kun kaikeen ei tarvitse enää suhtautua haudan vakavasti, näkee jo elämässä eri sävyjä ja tajuaa pienten ongelmien olevan vain pieniä haasteita, ja osaa nauraa myös itselleen. Ei jaksa niin välittää "mitä muut sanoo" ja ole jatkuvasti riippuvainen toisten hyväksynnästä ja kehuista. Aikuinen saa ja osaa siis nauraa, saa siis nauraa ja tanssia, koskei tarvitse enää suhtautua itseensä niin haudan vakavasti: tajuaa mikä on oikeasti vakavaa.
Joskus saa kirota, joskus saa juoruilla, joskus saa kikattaa aikuisenakin, lipitää porukassa (on se nyt mikä vaan) siideriä, eikä se vaikuta asioihin. Joskus on muuten myös tarpeen kirota, pitää osata myös lyödä nyrkki pöytään ja sanoa että perkele, nyt riitti.

Ehkäpä mainosmiehet ovat hämärtäneet myös sinun aikuisuuden tajuamistasi, ettei se olekaan vain pintaa tai että muotivaatteet estäisi aikuisuuden? Ehkäpä sinä et ole siksi pysähtynytkään miettimään, mitä aikuisuus oikeasti on. Kaikki vanhassa ei ollut hyvää, joskaan ei uudessakaan. Ehkä pinta hämärtää sinun ajatustasi, kannattaa oikeasti pysähtyä pohtimaan, mikä on aikuisuutta.

20-30-vuotias ON nuori nainen, joskaan ei tyttö, mutta tyttö on monesti sanonta tapa vain. Tuon ikäinen on oikeasti nuori nainen, nuori aikuinen. Sen alle on oikeasti teini. Ihminen elää nykyään 80-vuotiaaksi, ja ajat ovat muuttuneet. Ei tarvitse solmia teiniliittoja, ei pakkonaintia, eikä nostaa asemaansa. 50 vuotta on ennen ollut saavutus, nykyään 50-vuotiaana kuoleva on nuori kuolemaan.
Sitä voit myös pohtia ja miettiä, olisiko sittenkään mitään järkeä vanhentua ennen aikojaan ja elää vanhaa aikaa muutenkaan, kun nyt on nyt.

12-vuotias vai 16-vuotias.

Naiseus ja miehuus loppuu 20-vuotiaana.

Annetaan tyttöjen olla tyttöjä vain 2-14 vuotiaana.

15-19 vuotiaat ovat enemmän rohkeita aikuisia, mutta ehkä yli 20-vuotias ei ehkä enää ole aikuinen vaan vammautunut ihminen. 20-vuotias menettää aikuisuuden.