Onko muita miehiä 30-40v. jotka ei koskaan käy baareissa, syystä tai toisesta?
Mistä te saatte naisenne?
Vai oletteko myös ilman?
Tuskinpa minä nyt ainoa tälläinen olen?
Mistä te saatte naisenne?
Vai oletteko myös ilman?
Tuskinpa minä nyt ainoa tälläinen olen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä sillä baareissa käymisellä ja ryyppäämisellä on vahva yhteys siihen löytääkö ketään vai pysyykö loppuikänsä sinkkuna. Suomalaiseen kulttuuriin kun kuuluu että ne suhteet saavat alkunsa juuri baarissa ja alkoholin avustuksella. Selvinpäin ja baarien ulkopuolella ei ole soveliasta tai mahdollista tehdä tuttavuutta.
Toki työpaikoiltakin suhteita syntyy, mutta nekin saavat yleensä sen lopullisen alun baareissa työporukalla juopoteltaessa tai kosteissa pikkujouluissa tai työristeilyillä.
Tämä ei tietenkään koske sitten uskovaisia, joilla on omat kuvionsa asioissa.
Näin mä olen tässä ollu huomaavinani myös, se kun vaan ei multa luonnistu sinne meneminen, ei vaan ole luonteva olotila, ei siitäkään sitten mitään tule, että seisot siellä tönkkönä ja olo on ku orvolla linnunpoikasella, känniset naiset ku tulee jotai sopertaa ja jos et heti osaa heittää jotain yhtä älykästä takasin, ni oot nii v.tun tylsä tyyppi ym. no ehkä olenkin en sitä kiellä.
Ehkäpä sitten seuraavassa elämässä jotain ihan muuta...
Olen työni vuoksi "joutunut" aika usein työkavereiden seuraksi eri baareihin ja ravintoloihin, joissa olen yleensä sen aikaa kuin satun viihtymään. Parempi sekin kuin yksin tylsässä hotellihuoneessa. Ja baareissakin on todellakin eroja.. en viitsi mainostaa nimeltä mitään, mutta maasta löytyy mm. mukavia ja viihtyisiä irkkubaareja, joissa olen viihtynyt selvinpäin ihan hyvin, eikä niissä ole mitään örveltäjiä ollut. Hotellien yökerhot ovat sitten juuri päinvastaisia, eli musiikki aivan liian kovalla ja sali täynnä humalaisia örveltäjiä ja seksin vonkaajia. Eli käytte kaveriporukalla kiertämässä kaupungin baarit läpi (ei niitä lähiöräkälöitä), niin eiköhän sieltä mieluisa paikka löydy. Itse en voinut sietää baareja silloin kun ne olivat savullisia ja olen tavannut niissä paljon mukavia naisia, jotka ovat kertoneet ihan samaa.
Kun ei ole sitä "kaveriporukkaa", eikä edes kavereita.
Työ mitä teen (vielä sentään) on hyvin yksinäistä, eikä "työpaikalla" enää järjestetä mitään yhteisiä illanviettoja, ei enää vuosiin edes pikkujouluja.
Ja yksin nyt ei todellakaan tule lähdettyä mihinkään, kun sítten tulee se orpo linnunpoika sieltä taas esiin...
Ei sinua kukaan tule kotoakaan hakemaan. En ymmärrä miehiä, jotka ruikuttaa kun ei osaa tehdä mitään kun ei ole kaveria tai naista. Ei elämää pidä elää jonkun toisen kautta!!! Lähde johonkin mielenkiintoiseen harrastukseen tai liity urheiluseuraan, jossa on samanhenkisiä ihmisiä. Ja kuten tuonne toiseenkin viestiketjuun vastasin, mene tanssikursseille ja -lavoille, siellä on paljon nuoria, kauniita ja vapaita naisia. Itse olen ihmetellyt, missä kaikki ikäiseni (yli 30 v.) miehet luuraavat, mutta näköjään kotona ruikuttamassa...
Minä olen reilu 30 v mies ja ihmettelen myös, missä ihmeessä niitä naisia oikein tapaa. Minulla on harrastuksia, mutta ne ovat joko yksinäisiä (punttisali ja muu kuntoilu) tai miesvoittoisessa porukassa (pari eri kamppailulajia). Ei-liikunnalliset harrastuksetkin ovat yksinäisiä. Pitäisikö nyt sitten alkaa kamppailulajiryhmistä iskemään niitä paria mahdollisesti kiinnostavaa naista, ei kuulosta oikein hyvältä vaan kuulostaa siltä että jos kiinnostusta ei olekaan, niin kiusallisen asetelman takia jompikumpi varmaan pian lopettaa harrastuksen. Käyn myös baareissa, yksin, koska tässä iässä ei kaverien vakiinnuttua järkevää baarissakäyntiseuraa enää löydä. Ei sielläkään ikinä mitään tapahdu, mikä on toisaalta jo niin tuttua edelliseltä kierrokselta alle kolmekymppisenä.
Tuntuu että kertakaikkiaan ainoa tie naisen löytämiseen on valehtelu ja teeskentely. Pitäisi alkaa harrastamaan jotain mikä ei oikeastaan kiinnosta, pelkästään naisteniskumielessä. Baarissa pitäisi esittää sulavaa supliikkimiestä joka osaa tuppautua kutsumatta pöytään naisia naurattamaan. Naisen kanssa jutellessa pitäisi koko ajan teeskennellä ettei ainakaan mikään seksi kiinnosta yhtään, vaan motiivinani tuttavuuden tekemiseen on vain yhtäkkinen palava halu alkaa jutella niitä näitä jonkun tuikituntemattoman kanssa - jostakin syystä vain valitsin juttelukumppaniksi viehättävän naisen enkä viereisen pöydän Reiskaa. Miksi siitä tehdään näin vaikeaa? Taidan vain olla liian rehellinen tähän maailmaan.
on tämä elämä. Lähinnä tarkoitin peteä, kun hän kuulostaa sellaiselta, ettei käy missään eikä harrasta mitään. En tarkoita, että pitäisi ruveta valehtelemaan tai olla mitä ei todellakaan ole. Käyn itsekin uimassa (yksinäinen harrastus) ja naisvoittoisissa harrastuksissa, eikä siellä oikein naisiinkaan tutustu. Kaikki vaan käy urheilemassa ja that´s it. Kyllähän punttisaleilla käy nykyisin paljon naisia ja siellä voisi ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Miettii vain, mikä itseä kiinnostaa ja alkaa harrastamaan sitä, niin siellä on niitä samanhenkisiä ihmisiä. Toisaalta en ole itsekään löytänyt tällä keinoin miestä, mutta tuleepahan harrastettua kaikenlaista...
Joo en minäkään niihin miehiinkään sillä tavalla ole tutustunut ennenkuin on treenattu vuosia yhdessä, naisista tiedä jos vielä sittenkään. Tuo on kyllä totta että punttisalilla voisi jonkun ehkä tuurilla kohdatakin, ja siellä voisi melko helposti keksiä jotain puhuttavaakin eri liikkeistä ja laitteista... Täytyisi varmaan kokeilla muutella salillakäyntiaikoja tai etsiä kokonaan toinen sali missä käy enemmän naisia, niin että mahdollisuudet naisten tapaamiseen sitä kautta lisääntyisivät.
Mutta kyllä harrastaminen ehdottomasti kannattaa eikä kotiin kannata jäädä masentumaan. Ei vain kannata odottaa sitäkään että heti kun itsensä saa pari kertaa kammettua ulos liikkeelle, niin välttämättä tapaisi jonkun.
Muuten olen vähän sitä mieltä että ihmisten vastentahtoisessa yksinäisyydessä voitaisiin kai puhua jo jonkunlaisesta tämän ajan ilmiöstä. Jotakin on pielessä, kun ihmiset eivät kohtaa toisiaan vaikka haluaisivat...
Samoilla linjoilla olen vaikka ikää reilusti alle 30. Itsellä ulkonäkö ja luonnevaatimukset aika vaativat. Bileissä ei ole päässyt asumispaikan takia käymään kuin pari kertaa opiskeluorganisaation toimesta. Kokemukseni on että meluisassa, hämyisessä diskossa on vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja ahtaanpaikankammo iskee kun liikkuminenkin on vaikeaa kun tanssilattia täysi porukkaa. Ihan hyvää juttuseuraa ja ystävyyttä olen löytänyt palvelualojen naisista. No ei ehkä se helpoin tai parhain tapa. Ihminen on ainakin oma itsensä kun selvinpäin ja parempi niin. Opiskelijana kahden paikkakunnan välillä kulkeminen ja seuran löytäminen haastavaa.
Sinkkuna ollessani kävin baareissa erittäin harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa. Naisia en ole oikeastaan koskaan baareista saanut, mutta netti on siihen oiva keino. Nyt olen onnellisesti suhteessa netissä tapaamani naisen kanssa ja olemme yhdessä käyneet baareissa puolen vuoden aikana useammin kuin sinkkuna ollessani kolmessa vuodessa :)