Olin nuorempana, lukioiässä hyvin rakastunut erääseen paikkakuntalaiseen poikaan. Minä kävin lukiota ja poika ammattikoulua. Teiniromanssi kukoisti ja muutimme miehen kanssa yhteen aika pian uuteen kaupunkiin, kun selvisimme ns. peruskoulutuksesta.
En ollut koskaan osannut pitää tärkeänä esim. sitä, että miehellä on samanlaiset taustat ja arvot. Exäni oli eroperheen poika ja isän malli on heikohko. Exäni ei koskaan osannut arvostaa sisarussuhteita, suvun päivällisiä tai ylipäätään ihmisten välistä kiintymystä. Hän oli selvästi heikommista lähtökohdista ja täten puolustautui mollaamalla kaikkea "keskiluokkaista" ja turvallista.
Koska exäni lapsuus ja nuoruus oli ollut vaatimatonta aikaa 70-luvulla rakennetussa rivarissa, yhteisessä huoneessa pikkuveljen kanssa, hänelle raha oli hyvin tärkeä asia. En ole itsekään mistään rikkaasta perheestä, mutta vanhemmillani oli rääpyä sentään huolehtia jälkikasvustaan sen verran, ettei meidän mielestämme esim. laskettelusuksissa ole mitään ihmeellistä. En ole koskaan voinut sietää sitä, että joku itse tuunattu naurettava auto on miehelle munanjatku hifi-vehkeistä ja kodin elektroniikasta puhumattakaan. Tuo kaikki oli exäni keskeinen elämänsisältö.
Minä aloin opiskella ja tehdä osa-aikatyötä, mies painoi töitä raksalla. Kun olin joitakin vuosia opinnoissani, rakastuin erääseen kurssitoveriini. Hän oli kuin vastaus kaikkiin puutteisiin, minä silloinen poikaystäväni ei sattunut edustamaan. Tapasin ihanan, kiltin, sivistyneen, komean ja ennen muuta älykkään miehen, jonka kanssa kaikki synkkasi kuin tanssi ja synkkaa edelleen. (Menemme kesällä naimisiin.) Huomasin, että en ollut pystynyt ikinä tuntemaan KUNNIOITUSTA exääni kohtaan, jonka ainoa harrastus oli autoilu kebab-paikkaan ja sieltä toimintaleffojen vuokraamoon. Niinpä siinä kävi, että erään seminaarin jälkeen päädyimme kurssitoverini jälkeen erääseen intiimiin kahvilaan ja siitä hänen kämpillensä... Seuraavalla viikolla ilmoitin silloiselle poikaystävälleni, että tämä on nyt loppu. En rakasta sinua enää. Helpompi meille molemmille.
Rakas ex! Tiedän, että olet vieläkin katkera suhteemme päättymisestä. Lopullisen näytteen lapsellisuudestasi annoit, kun ajelit hienolla autolla uuden asuntomme edessä ja olit kuulemma kännissä uhannut lyödä turpiin uutta rakastani. Sinähän voisit sen aivan hyvin tehdäkin, äänestihän äitisikin Tony Halmetta ja isäsi oli samanlainen voittajatyyppi-öykkäri. Pyydän siis, että jos et pysty käsittelemään tappiotasi kuin mies, tee samalla tavalla kuin äitisi idoli. Muussa tapauksessa kerää itsesi, jatka mahasi kasvattamista, kuuntele Klamydiaa, sudittele autolla, haise röökille ja levittele rahojasi kodintekniikkaliikkeissä. Muista kännissä kertoa, miten olet maailman paras raksaaja. Lue Seiskaa ja sivisty ja ole ylpeä, että olet onnistunut pääsemään yksinkertaisen äitisi helmoista noinkin pitkälle. Meillä ei ole enää mitään yhteistä!
En ollut koskaan osannut pitää tärkeänä esim. sitä, että miehellä on samanlaiset taustat ja arvot. Exäni oli eroperheen poika ja isän malli on heikohko. Exäni ei koskaan osannut arvostaa sisarussuhteita, suvun päivällisiä tai ylipäätään ihmisten välistä kiintymystä. Hän oli selvästi heikommista lähtökohdista ja täten puolustautui mollaamalla kaikkea "keskiluokkaista" ja turvallista.
Koska exäni lapsuus ja nuoruus oli ollut vaatimatonta aikaa 70-luvulla rakennetussa rivarissa, yhteisessä huoneessa pikkuveljen kanssa, hänelle raha oli hyvin tärkeä asia. En ole itsekään mistään rikkaasta perheestä, mutta vanhemmillani oli rääpyä sentään huolehtia jälkikasvustaan sen verran, ettei meidän mielestämme esim. laskettelusuksissa ole mitään ihmeellistä. En ole koskaan voinut sietää sitä, että joku itse tuunattu naurettava auto on miehelle munanjatku hifi-vehkeistä ja kodin elektroniikasta puhumattakaan. Tuo kaikki oli exäni keskeinen elämänsisältö.
Minä aloin opiskella ja tehdä osa-aikatyötä, mies painoi töitä raksalla. Kun olin joitakin vuosia opinnoissani, rakastuin erääseen kurssitoveriini. Hän oli kuin vastaus kaikkiin puutteisiin, minä silloinen poikaystäväni ei sattunut edustamaan. Tapasin ihanan, kiltin, sivistyneen, komean ja ennen muuta älykkään miehen, jonka kanssa kaikki synkkasi kuin tanssi ja synkkaa edelleen. (Menemme kesällä naimisiin.) Huomasin, että en ollut pystynyt ikinä tuntemaan KUNNIOITUSTA exääni kohtaan, jonka ainoa harrastus oli autoilu kebab-paikkaan ja sieltä toimintaleffojen vuokraamoon. Niinpä siinä kävi, että erään seminaarin jälkeen päädyimme kurssitoverini jälkeen erääseen intiimiin kahvilaan ja siitä hänen kämpillensä... Seuraavalla viikolla ilmoitin silloiselle poikaystävälleni, että tämä on nyt loppu. En rakasta sinua enää. Helpompi meille molemmille.
Rakas ex! Tiedän, että olet vieläkin katkera suhteemme päättymisestä. Lopullisen näytteen lapsellisuudestasi annoit, kun ajelit hienolla autolla uuden asuntomme edessä ja olit kuulemma kännissä uhannut lyödä turpiin uutta rakastani. Sinähän voisit sen aivan hyvin tehdäkin, äänestihän äitisikin Tony Halmetta ja isäsi oli samanlainen voittajatyyppi-öykkäri. Pyydän siis, että jos et pysty käsittelemään tappiotasi kuin mies, tee samalla tavalla kuin äitisi idoli. Muussa tapauksessa kerää itsesi, jatka mahasi kasvattamista, kuuntele Klamydiaa, sudittele autolla, haise röökille ja levittele rahojasi kodintekniikkaliikkeissä. Muista kännissä kertoa, miten olet maailman paras raksaaja. Lue Seiskaa ja sivisty ja ole ylpeä, että olet onnistunut pääsemään yksinkertaisen äitisi helmoista noinkin pitkälle. Meillä ei ole enää mitään yhteistä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tunnen joukon samanlaisia amiksia. Säälittävää sakkia:)
Ensin petät kumppaniasi ja sen jälkeen haukut hänet? Itse taidat olla juntti. Olisiko ollut fikusmpaa ja aikuismaisempaa kertoa miehelle, että ehkä olette kasvaneet erilleen ja haluatte eri asioita? Ennen kuin avaat sakset jollekkin toiselle miehelle. Mene takaisin koulunpenkille, sillä sinulla on vielä paljon opittavaa. Karma on siitä hienoa asia, että sitä ei voi paeta. Kohta ruikutat täällä palstalla, kun nykyinen miehesi löytää vielä fiksumman ja kiinnostavamman naisen kuin sinä. Eikö olekin ihmeellistä kuinka helposti ja nopeasti sitä ihastuu toiseen ja kuinka helposti sen kumppanin jättää? Se voi tapahtua myös sinulle.
On se merkillistä, miten siitä Suuresta Rakkaudesta voikin tulla lopulta täysi luuseri ja ääliö... Ja ihan ilman, että se rakkaus pettää / vetää turpiin / öykkäröi / jättää.
Kertoo melko paljon aloittajan sielun maisemasta tämä asenne ; nyt, "arvoisensa" miehen löydettyään hän lyttää kaiken, mitä ex edustaa. Ja sille uudelle rakkaalle esitetään Täydellistä Naista ja salaa hävetään sitä, että amispellen patjana tuli oltua.
Toisten ihmisten kunnioittamisen oppimäärä aloittajalta on ainakin pahemman kerran suorittamatta!
Kyllä ihmisen kuuluu kasvaa kun ikää tulee, ei kaikkea asioita osaa ja tiedä ottaa huomioon kun kovin nuorena yhteen menee. Itsekin aikanaan alle kakskymppisenä menin mieheni kanssa yhteen. Pelkkä kakarahan sitä vielä silloin, ei osannut miettiä tulevaa. Niinhän meillekin ero tuli, ei ollut mitään puhuttavaa tai yhteistä tekemistä tai mielenkiintoa myöhemmin. Ei tajunnut haluavansa keskustella ja pohtia asioita toisen kanssa, ne kaikki tulivat minulle koulutuksen myötä, kun oppi katsomaan asioita monelta eri kantilta.
Kyse ei aina todellakaan ole kiinni arvoista, on vaan lopulta kaksi täysin erillaista aikuista ihmistä, molemmat kasvaneet ja aikuistuneet tahollansa eri suuntaan. Siksi monasti sanonkin ettei kovin nuorena kannattaisi mennä naimisiin jotta ehtisi ensin näkemään minkälainen kenestäkin isona kasvaa, toki poikkeuksia onneksi on ja toiset jo nuorena löytävät heille myöhemminkin sopivan puolison. En koe mieheni oleen mitenkään alempiarvoisenpi vaan erilainen kuin minä, sitä en nuorena vielä tiennyt.
juuri näin. Ihan turha paasata arvoista ja kunnioittamisesta, koska niistä ei ole kysymys. Kysymys on erilleenkasvamisesta. Siinä ei välttämättä ole kyse edes nuorena solmitusta liitosta, vaan minkäikäisenä tahansa voi kokea, ettei saa suhteelta mitään. Se ottaa enemmän kuin antaa.
Muttei sen, että kasvetaan erilleen, pitäisi vaikuttaa toisen kunniottamiseen! Jos ja kun toinen on kuitenkin ns kunnon ihminen eli vastuullinen aikuinen, joka hoitaa asiansa kunnolla eikä ole mikään rikollinen, niin miksi hänestä pitää alkaa puhua epäkunnioittavasti sen sijaan, että vain myönnettäisiin, ettei suhde onnisunut?!
huoran elinkaari.
raksalla duunia painanut mies elättää opinnot ja sitten kun ollaan loppusuoralla, dumpataane elättäjä ja avataan haara jollekin toiselle. sitten ihmetellään kun ex-mies on katkera.
kyllä minä sanon että AP on idiootti ja lapsellinen kun kuvittelee, että elättäjäksi joutunut ex-aisankannattaja ei saattaisi vetää uutta miestä turpaan. Minä ainakain hakkaisin tasa-arvoisesti kummatkin.
tottakai kirjoittaja ei ole edes pahoillaan, hänhän on nainen, hänellä on oikeus onneen kot kot kooo kaakati kaa!
Onko Tony Halme ja Matti Nykänen jees? Onko Van Damme maailman paras näyttelijä? Mike Tyson vuoden urheilija? Onko siistiä ajaa autolla kännissä ja uhkailla muita ihmisiä?
Oliko kurja lapsuus? Missä isi oli, kun lelu meni rikki? Eikö äiti kerinnyt opettaa syömään kunnon ruokaa, kun nyt kebab on maailman suurinta gourmet-herkkua? Kävitkö koulussa aina vähän hitaammalla kuin kaverit ja kuskasiko poliisi kotiin työväentalon diskosta?
Taidat olla juuri semmoinen tyyppi, joka pääsee Iltalehden otsikoihin tuhoavalla käytöksellään! Hävitä itsesi ennen kuin teet sen jollekin toiselle! Kyllä tuo väkivaltaisuus on suomalaisten kansantauti!
Nuo yliopistomiehet pääsevät ennen pitkää kunnon hommiin Nokialle nostamaan neljän tonnin kuukausipalkkaa. Kyllä sillä summalla voi jotain pieniä kipurahoja maksaa amisapinalle, että se pääsee ostelemaan hifiä, kaljaa ja tupakkaa. ;) Ei varmaan tarvi kuitenkaan kovin kauaa maksaa, sillä tyypillisestihän nuo amisjäbät kuolevat ennen aikojaan a) nyrkkitappeluun b) autokolariin itse tuunatulla menopelillä c) putkaan sammumiseen d) lääkkeiden yliannostukseen. Että sinänsä ihan hyödyllinen ihmisryhmä ilmaston lämpenemisen kannalta.
"Onko Tony Halme ja Matti Nykänen jees? Onko Van Damme maailman paras näyttelijä? Mike Tyson vuoden urheilija? Onko siistiä ajaa autolla kännissä ja uhkailla muita ihmisiä? "
mitä tekemistä noilla tyypeillä on tämän asian kanssa?
enemmän tulee mieleen oikeudenmukainen mutta kova dirty harry ja tapa ottaa oikeus omiin käsiin kun se ei muuten toteudu.
"Oliko kurja lapsuus? Missä isi oli, kun lelu meni rikki? Eikö äiti kerinnyt opettaa syömään kunnon ruokaa, kun nyt kebab on maailman suurinta gourmet-herkkua? Kävitkö koulussa aina vähän hitaammalla kuin kaverit ja kuskasiko poliisi kotiin työväentalon diskosta? "
lapsuuteni oli oikein hyvä ja minulla oli sekä sisaruksia, kavereita ja kaikki muutenkin hienosti. nyrkkejä heiluttelen ainoastaan jos on tarvetta (vamio pettää tai joku lyö ensin). muuten olen täydellinen mallikansalainen, akateemisesti koulutettu, hyvässä asemassa, pidän huolta itsestäni, naimissa, lapsia ja niin edelleen.
"Taidat olla juuri semmoinen tyyppi, joka pääsee Iltalehden otsikoihin tuhoavalla käytöksellään!"
tuskinpa vain. ei ketään kannata tappaa ja pienestä muksimisesta ei täss maassa tule mitään
"tuo väkivaltaisuus on suomalaisten kansantauti!"
pelottaako että miehesi saa tietää puuhistas?
"Nuo yliopistomiehet pääsevät ennen pitkää kunnon hommiin Nokialle nostamaan neljän tonnin kuukausipalkkaa."#
en suosittele kenellekään tuollaista vaimoa, kaikkein vähiten nokian rovi-insinöörille. se on nimittäin päivänselvä asia ettei se tylsä ja turvallinen akateeminen mies kovinkaan montaa vuotta viehätä vaan jossain välissä vaihdetaan taas ja tällkertaa todennäköisesti vähän jännempään "kun se mun mies on niin tylsä ja booring eikä ollenkaan villi vaan tuntee viinejäkin".
Kukakohan se juntti on? Sinä itse. Itserakas typerys. Et hyväksy ihmisten erilaisuutta, et kunnioita ketään. Ihan oikeesti jokaisessa perheessä ei ole varaa esim. ostaa lapsille laskettelusuksia. Mutta niissä perheissä opetetaan lapsia pienistä pitäen arvostamaan sitä mitä on saanut ja kunnioittamaan toisia ihmisiä.
Toivottavasti tämä oli provo. Ja onneksi tavallinen mies pääsi sinusta eroon.
Ole huoletta, veikkaan että eksäsikin huomaa pian miten erilaisia olette olleet; sinä pyrkyri ja eksäsi juntti eli teillä oli hyvin erilaiset elämänarvot ja intressit. Juntille löytyy varmasti pian uusi nainen ja sinä unohdut, En usko, että olit kovinkaan tärkeä juntillesi mutta hän tyypilliseen tapaan käsittelee asiat noin ja sinä vastaavasti hehkutat täällä suomi24ssa.
"Huomasin, että en ollut pystynyt ikinä tuntemaan KUNNIOITUSTA exääni kohtaan, jonka ainoa harrastus oli autoilu kebab-paikkaan ja sieltä toimintaleffojen vuokraamoon. Niinpä siinä kävi, että erään seminaarin jälkeen päädyimme kurssitoverini jälkeen erääseen intiimiin kahvilaan ja siitä hänen kämpillensä..."
Ihan ottamatta kantaa sun exään, multa ei ainakaan löytys sua kohtaan minkäänalaista kunnioitusta. Ensin petät sitä ja sitten haukut. Ainakin se tunsi sua kohtaan jotain. Huomaa hyvin että pidät itseäsi sitä parempana. Mutta hoidit tilanteen kuin pilalle hemmoteltu teinityttö, etkä kuin järkevät aikuiset.
Mutta näkökulmasi oli kyllä yhä keskenkasvuinen.
Se että nuoruus ja huimuus on ollut sinulla syynä ei oikein mielestäni tarkoita sitä, että toista osapuolta täytyy halveksia.
Näinhän se on että nuorena harjoitellaan näitä juttuja, eikä silloin kannattaisi liian nopeaan muuttaa yhteen tai avioitua. Sanoisin että tuo seurustelunne ei ole tainnut ihan sujua, eli ensin etsitään sitä yhteistä arvomaailmaa ja jos sitä ei tule, erotaan tai jatketaan. Sitä ei tainneet vanhempasi opettaa? Vai oliko se puolestasi kapinaa omia vanhempiasi kohtaan?
Se että ihminen on heikommista lähtökohdista, ei ole hänen vikansa. Ei tullut mieleen että olisit tukenut häntä hänen kasvussaan? No, eipä sitä nuorena näitä niin ajattele. Kuitenkin hän on voinut rakastaa sinua vilpittömästi, sekö on mielestäsi nyt halveksuttavaa?
Se mikä minua huvittaa on että noita öykkäreitä kun tahtoo kasvaa ns. paremmissakin piireissä. Kun ollaan silmäätekevän poikia, niin heillehän on sallittu mikä vaan. Eräs kerran sanoi että varsinkin jos vanhemmat ovat sosiaalialan ihmisiä, heillä on jälkikasvun kanssa juuri näitä ongelmia – tiedä sitten?
Itselleni kävi juuri päinvastoin, miehestä kuoriutuikin varsinainen keskiluokkainen olento, jolle omistus asunnot, autot ja ura jne. alkoivat olla liian tärkeitä. Vaikka arvot olivat nuorena samoja, ne voivat muuttua aikuisuuden kynnyksellä eli n. 25 vuotiaana. Kyllä ne ovat sellainen peruspohja suhteessa. Ellei itsekään ole vielä muodostanut kunnollista arvopohjaa itselleen, vaikuttaa se suhteessa melkoisena painolastina. Kiusaus toisen halveksuntaan on suuri vain siksi että toisella se on erilainen.
Ennen kaikkea muista se että sinä itse aikoinaan valitsit hänet poikaystäväksesi! Kasvukivut ovat melkoiset, mutta toivon ettet nyt uuden miehen kanssa tee samoin. Älä petä, älä puukota selkään…