Olen ollut poikaystäväni perään kohta 4 vuotta, yhdessä olemme olleet kohta 3 vuotta. Olemme toistemme ensimmäiset, kaikinpuolin. Minulle on jotenkin itsestäänselvyys että olemme yhdessä. Ja yllättäen eräänä päivänä poikaystäväni sanoi saman minulle. Olen onnellinen hänen kanssaan ja rakastan häntä, MUTTA...
on tullut omituinen halu lennellä ympäriinsä ja katsella vapaasti maailmaa. En tarkoita, että haluaisin kokeilla mahdollisimman montaa miestä, myös sängyssä, vaan jotain muuta... Tavallaan toivon, että olisimme löytäneet toisemme edes pari vuotta myöhemmin. Poikaystäväni ei halua että vietän aikaani muiden poikien kans, sillä hän on todella mustasukkainen ja pelkää että jotain tapahtuu. (vaikka minä olen 100% uskollinen)...
Mitä minun pitäisi tehdä?? Entä jos se ensimmäinen olikin se oikea? Mutta entä se vapaus........?
on tullut omituinen halu lennellä ympäriinsä ja katsella vapaasti maailmaa. En tarkoita, että haluaisin kokeilla mahdollisimman montaa miestä, myös sängyssä, vaan jotain muuta... Tavallaan toivon, että olisimme löytäneet toisemme edes pari vuotta myöhemmin. Poikaystäväni ei halua että vietän aikaani muiden poikien kans, sillä hän on todella mustasukkainen ja pelkää että jotain tapahtuu. (vaikka minä olen 100% uskollinen)...
Mitä minun pitäisi tehdä?? Entä jos se ensimmäinen olikin se oikea? Mutta entä se vapaus........?
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse sinkkuna sanoisin, että pidä nyt kiinni siitä miehestäs kun oot sellasen löytänyt, ei oo helppoa löytää hyvää kumppania...
mutta jos sulla on kauhee hinku kokeilla vapautta, nii voittehan pitää suhteessa jotain taukoa tms.?
onhan se kiva välillä olla ja mennä niinku haluu, ei siinä mitään. ja ehkä parempi kokeilla sitä vapaana oloa vielä ku on nuori ja sillai...
Joo-oh, monikohan nainen hyväksyy muitta mutkitta sen, että mies sanoo:"menen naimaan siskoasi, kun seksi kanssasi on tosi tylsää."
Se vapauden kaipuu tulee kyllä. Olemme olleet kans kohta 4 vuotta yhdessä, ja minulle tuli se "lentovaihe". Mieheni on 7 vuotta minua vanhempi, ja itse en ole vielä kahtakymmentä, että ei sinällään ihme.
Keräsin kokemuksia, lentelin ympäriinsä. Kerran jo erosimme siksi, kun lähdin "muailmalle" toisen miehen perään.. Oltiin eros muutama kk, juteltiin asioista, ja mentiin sitten heti kerralla kihloihin. Kun palasimme yhteen, asetin ehdon, että minun pitää saada mennä ja lennellä kavereiden kanssa, etten tee sitä muiden miesten kanssa. Mieheni hyväksyi tämän, ymmärtäen että olen vielä nuori.
Monesti olemme molemmat todenneet, että voi kun olis tavattu vaikka 5 vuotta myöhemmin... Mutta kyllä tämä tästä. Itse koen kuitenkin, että tämä rakkaus on säilyttämisen arvoinen.
Mieti tarkkaan. Miehesi mustasukkaisuus, millaista se on? Tarkoitan, että eihän siitä myöhemmin muodostu todellista ongelmaa?
Sitä voi aivan hyvin toteuttaa myös parisuhteessa. Omalta kohdaltani pidin itsestään selvänä, etten unohda itseäni enkä myöskään odottanut mieheni unohtavan itseään, vaikka pari olemmekin. Voimme harrastaa ja käydä omissa riennoissa aivan kuten haluamme ilman että siitä tulee närää ja epäsopua.Näin on ollut jo yli 20 vuotta. Pitäkääs te nuaret toisistanne, mutta myös itsestänne huolta.