Muutamasta pikku jutusta huomio joita tuntuu nousevan esiin. jatkuvasti täällä palstalla:
1. Työttömän työpaikka, jonka joku muu vie.
Tämä tuntuu hiukkasen huvitavalta ilmaisulta...Eikös se nyt sentään niin ole että avoin työpaikka on avoin työpaikka ja jos nämä vakiofraasit suhteilla saamisesta, työttömien sivuuttamisesta valintaprosessissa ym. seikoista pudottaa pois (vaikka usein paljon vaikuttavatkin, eihän siitä pääse mihinkään)ja ajattelee hakijoita nyt kuitenkin vain samalla viivalla, niin eikös se nyt kuitenkin ole niin että kun paikka avataan, siihen valitaan PÄTEVIN tai SOVELIAIN.
Jos yksikään työtön ei ole kumpaakaan näistä siinä haussa vaan parhaimmaksi katsotaan esim. työpaikanvaihtaja niin eikös olennaista kuitenkin ole että työpaikka täyttyy henkilöllö jonka oletetaan olevan paras sitä hoitamaan.
2. Tuntuu että jokainen töissä jo oleva paikan vaihtaja on työttömän vihollinen.
Ok, useinhan valitaan henkilö joka ei ole ollut ainakaan pitkään töissä mutta entäs paikak josta hän lähtee? Kyllä jossakin vaiheessa jos ei koko hommaa lakkauteta mennään ketjussa taaksepäin paikkojen täyttämisessä "talon sisältä" siihen pisteeseen että paikka kuitenkin aukeaa jossakin joten tilanne on sama, yksi paikka yleensä tulee jossain vaiheessa hakuun kuitenkin.
3. Työpaikat pitäisi jakaa tasaisesti. (Yleisin ehdotus täällä).
Miten? Jos ei hommia kertakaikkiaan ole enempää ja nyt on olemassa tietty määrä työpaikkoja niin mitenkäs jaetaan jo olemassaolevia. Jakamalla yhden ihmisen työnkuva esim. 3 osaan, hän itse tekisi yhtä kolmannesta ja kaksi kolmannesta jaettaisiin sitten kahdelle työttömälle. Peruspointtihan ja ongelma on se että työpaikkoja ei ole niin mitenkäs sitä jakamaan jo olemassaolevia. Useinhan jos joku lopettaa, vaihtaa hommia tai jää eläkkeelle niin nytkin olemassaolevia tehtäviä lakkautetaan tai korvataan eli ei edes vapaudu paikkoja saati niistä ole jaettavaksi.
Hiukkasen ehkä saivartelua mutta vähän huvittavalta kuulostavat nämä ihan vakiolauseiksi tulleet termit joiden ns. vaatimuksia ei taida enää kukaan pahemmin ajatella loppuun asti.
1. Työttömän työpaikka, jonka joku muu vie.
Tämä tuntuu hiukkasen huvitavalta ilmaisulta...Eikös se nyt sentään niin ole että avoin työpaikka on avoin työpaikka ja jos nämä vakiofraasit suhteilla saamisesta, työttömien sivuuttamisesta valintaprosessissa ym. seikoista pudottaa pois (vaikka usein paljon vaikuttavatkin, eihän siitä pääse mihinkään)ja ajattelee hakijoita nyt kuitenkin vain samalla viivalla, niin eikös se nyt kuitenkin ole niin että kun paikka avataan, siihen valitaan PÄTEVIN tai SOVELIAIN.
Jos yksikään työtön ei ole kumpaakaan näistä siinä haussa vaan parhaimmaksi katsotaan esim. työpaikanvaihtaja niin eikös olennaista kuitenkin ole että työpaikka täyttyy henkilöllö jonka oletetaan olevan paras sitä hoitamaan.
2. Tuntuu että jokainen töissä jo oleva paikan vaihtaja on työttömän vihollinen.
Ok, useinhan valitaan henkilö joka ei ole ollut ainakaan pitkään töissä mutta entäs paikak josta hän lähtee? Kyllä jossakin vaiheessa jos ei koko hommaa lakkauteta mennään ketjussa taaksepäin paikkojen täyttämisessä "talon sisältä" siihen pisteeseen että paikka kuitenkin aukeaa jossakin joten tilanne on sama, yksi paikka yleensä tulee jossain vaiheessa hakuun kuitenkin.
3. Työpaikat pitäisi jakaa tasaisesti. (Yleisin ehdotus täällä).
Miten? Jos ei hommia kertakaikkiaan ole enempää ja nyt on olemassa tietty määrä työpaikkoja niin mitenkäs jaetaan jo olemassaolevia. Jakamalla yhden ihmisen työnkuva esim. 3 osaan, hän itse tekisi yhtä kolmannesta ja kaksi kolmannesta jaettaisiin sitten kahdelle työttömälle. Peruspointtihan ja ongelma on se että työpaikkoja ei ole niin mitenkäs sitä jakamaan jo olemassaolevia. Useinhan jos joku lopettaa, vaihtaa hommia tai jää eläkkeelle niin nytkin olemassaolevia tehtäviä lakkautetaan tai korvataan eli ei edes vapaudu paikkoja saati niistä ole jaettavaksi.
Hiukkasen ehkä saivartelua mutta vähän huvittavalta kuulostavat nämä ihan vakiolauseiksi tulleet termit joiden ns. vaatimuksia ei taida enää kukaan pahemmin ajatella loppuun asti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näitä pitkiä viestejä harva jaksaa lukea.
Kannattaa pitää jutut lyhyinä.
Itse olet huvittava. Sinulla on täysin sekaisin miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla.
>1. Työttömän työpaikka, jonka joku muu vie.
>eikös se nyt kuitenkin ole niin että kun paikka avataan, siihen valitaan PÄTEVIN tai SOVELIAIN.
Usein paras panofantasia valitaan. Naiset viihtyy henkilöstötehtävissä, koska niiden seksuaalisuuteen kuuluu miesten valikoiminen. Valitettavasti tuosta motivaatiosta seuraa sitten lieveilmiöitä - kokevat naishakijat kilpailijoiksi jne. Pitkät ihmiset saavat 15% enemmän palkkaa kuin lyhyet, joten se niistä objektiivisista työelämän kriteereistä.
>2. Tuntuu että jokainen töissä jo oleva paikan vaihtaja on työttömän vihollinen.
>Ok, useinhan valitaan henkilö joka ei ole ollut ainakaan pitkään töissä mutta entäs paikak josta hän lähtee? Kyllä jossakin vaiheessa jos ei koko hommaa lakkauteta mennään ketjussa taaksepäin paikkojen täyttämisessä "talon sisältä" siihen pisteeseen että paikka kuitenkin aukeaa jossakin joten tilanne on sama, yksi paikka yleensä tulee jossain vaiheessa hakuun kuitenkin.
Joo. Työttömyyshän on aikaa ja tuollaisessa systeemissä työtön joutuu odottamaan maksimaalisen ajan. Systeemi pyrkii maksimoimaan pisimpään työttömänä olleen työttömyysajan.
>3. Työpaikat pitäisi jakaa tasaisesti. (Yleisin ehdotus täällä).
Miten?
Kaikille potkut juhannuksena ja kaikki työpaikat uusjakoon. Kaikki työpaikat määräaikaisiksi.
Mitä 1. & 2. tulee niin 30 vuotta työvoiman ylitarjontaa on hemmotellut piloille suomalaisen työnantajan. Suomalainen työnantaja ei pärjää asenteellaan ulkomaalaisten kanssa vertailussa.
1. Pätevin ei aina ole soveliain. Soveliaaksi voidaan katsoa vaikka vähäinen palkkatoivomus samalla kun pätevin voi pyytää isoakin palkkaa.
2.Työpaikanvaihto on aivan sallittavaa, tuleehan vapaa paikka siirtämään vain sinne josta vaihtaja on lähtenyt.
3. Hyvinkin harvoin työtön haluaa jakaa työtehtäviä. Työmäärän jakajat löytyvät jo työssäolevista henkilöistä jotka ei haluisi taikka jaksaisi tehdä edes heillekuuluvia töitä. Apua haetaankin työttömistä joita toivotaan työpaikoille palkattomaan harjoitteluun, oppisopimukseen taikka muuhun kuntoutukseen. Työssäolevat eivät halua jakaa pientä palkkaansa ja haluavatkin aina tapauksesta riippumatta olla jollakin keinolla työtöntä paremmassa asemassa, joten jonkilainen työttömyys on jopa suvaittua pelkästään ja vain siksi, että työssäolevallekkin löytyy jokin heitä huonompi ryhmä jota saa "luvalla" alistaa.