Siinä se kysymys jo tulikin otsikossa. Turhauttavaa yrittää olla suhteessa jossa nainen ei ymmärrä miehen erilaista tunne-elämää. Koko ajan pitäisi olla lepertelemässä jotakin ihanaa naisen korvaan ja muistaa kehua kauniiksi tai nainen ei tunne oloaan hyväksi ja huomioiduksi. Onko olemassa naisia jotka ymmärtää että mies voi silti olla retkussa naiseen koska on sen kanssa vai tarviiko koko ajan olla hokemassa jotain korulauseita jos sellainen ei tule luonnostaan vaikka tunteita olisikin? Kuinka paljon ja usein nainen tarvitsee tällaista huomiointia?
Miksi sanat on niin tärkeitä naisille?
ei jaksa kauaa
13488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ne sanat vaan teot... Ne kertoo kaiken ja valitettavasti koin äskettäin sen....
Minustakin on joskus tuntunut, ettei teoilla ole niin väliä kunhan lipevästi lörpöttelee. Outoa kerrassaan.
Osoitan monilla tavoin välittämistä ja huomiointia juuri tekojen kautta mikä on mun mielestä paljon tärkeempää ja todellisempaa osoitusta tunteista naistaan kohtaan mutta ei se vaan riitä. Luulisi naisten sisäistäneen jo yöelämästäkin että täysin ventovieraatkin voi puhua ties mitä paskaa ja imarrella piparin takia vaikkei oikeasti tarkoita mitään mitä sanoo. Tuskin olen kovinkaan pahasti metässä jos väitän että miehet osoittaa parhaiten todelliset tunteensa tekojen kautta ja niistä tietää miten paljon mies välittää. Miksei se kelpaa? Lepertely on enemmänkin naisten käsitys tavasta osoittaa oikeita tunteita.
Musta tuo on ihan hullusti sanottu, koska kiltti ja huomioonottava ihminen on kiltti ja huomioonottava silloinkin, kun ei oikeasti välitä yhtään ja itsekäs kusipää on edelleen itsekäs kusipää, vaikka välittäisikin. Oikeasti siis se, että itsekäs kusipää tekee jotain kaunista kerran vuodessa kertoo paljon syvemmästä tunteesta kuin kiltin ja huomioonottavan ihmisen joka päivä tehdyt kauniit teot. Mutta käytännössä tämä tulkittaisiin päinvastoin. Tämä on vähän kuin se, kun scale aina sanoo, että ottaa naisen huomioon sängyssä, koska saa kicksit siitä, että nainen nauttii. Ihan hyvä naisen kannalta, mutta jos pelkästään tuon perusteella tekisi oletuksia tunteista, niin ihan metsäänhän se menisi, koska jos verrataan tyyppiin, joka ei saa kicksejä naisen nauttimisesta, niin silloin ne harvatkin kerrat jolloin hän tekisi jotain naiselle olisi osoitus epäitsekkyydestä, kun taas se kicksit saava on joka ikinen kerta itsekäs! Ja yhtä lailla teoillaan pystyy valehtelemaan, koska jokainen tietää mitä ihmiseltä keskimäärin odotetaan.
Ap:lle sen verran, että tietysti naiset tietää, miten paljon miehet puhuu paskaa, mutta rakastuneen naisen kyky huijata itseään on rajaton.
'anteeksi' silloin kuin sitä todella tarkoittaa. Ton mä haluun ainoastaan tarvittaessa kuulla. En tarvi mitään lepertelyjä. Kosketuskin, vaikka halaus, on sata kertaa parempi osoitus tunteista kuin mitkään sanat.
"Onko olemassa naisia jotka ymmärtää että mies voi silti olla retkussa naiseen koska on sen kanssa vai tarviiko koko ajan olla hokemassa jotain korulauseita jos sellainen ei tule luonnostaan vaikka tunteita olisikin? " -Mahtaako se olla naiselle sen helpomaa.
"Kuinka paljon ja usein nainen tarvitsee tällaista huomiointia?" -Riippuu naisesta.
Eihän ihan puhumattomana parisuhde kovin kauaa pysy toimivana. - Kai ? - Mutta yhtä tärkeää on hiljaisuus ja se, ettei sanat ja teot ole ristiriidassa keskenään. - Jos mies halaa vain silloin, kun haluaa näyttää muille omistavansa tämän naisen ja suutelee vain seksin aikana, niin eipä siinä kovin korkealla pysy naisen itsetunto. - Toisaalta jatkuva lätinä rakastamisesta tai naisen ihanuudesta ei kuullosta uskottavalta sekään... - Sopivassa suhteessa arkea ja lepertelyä, hiljaisuutta, yksin oloa sekä yhdessä tekemistä; jotenkin sillä tavalla se tasapaino rakentuu. - ...Kai ?
Puhumattomuuden takia moni suhde päättyy, mutta aina puhuminenkaan ei ole oleellisin. Se suhde, jossa mä itse tähän ikääni mennessä olen miestä eniten rakastanut, ei olisi pelastunut puhumallakaan.
Inhoan ilmaista mielipiteistäni siltä kantilta, että mukamas olisin kykeneväinen kertomaan useamman naisen näkökulmasta (kun en kerran ole, tiedän sen) ja pidänkin usein lähes idiootteina naisia, jotka käyttäytyvät siten; jotka siis luulevat tietävänsä muidenkin oman sukupuolensa edustajien _puolesta_, että mitä nämä mukamas suhteisiinsa 'tarvitsisivat', mutta kai sulle voisi sanoa sen, että jos et tykkää tai osaa naisesi kanssa tunteista _puhua_, panosta hyvää tarkoittaviin tekoihin naistasi kohtaan. Nainen pitää siitä, jos sinusta välittää.
Nainen usein ymmärtää, että mitä vaikkapa se tarkoittaa, kun mies on esimerkiksi tuonut yllättäen kukkakimpun pöydälle, jos mies on vaikkapa yllättävästi tehnyt jonkun ikävän ja pitkään kaikkien välttelemän siivousduunin himassa - kun mies sanoo, että sun vuokses tän tein - tai kun mies hieroo niskoja pidempään hellästi. Ihan pikkujutut, niistä monessa on kyse. Erityisesti ne pienet huomioinnit läheisiä kohtaan ovat tärkeitä silloin, kun mielessä on hirveästi jotakin ihan muuta. Jos sä jostakin ihmisestä paljon välität, näytä sille ihmiselle se asia, eikä siinä yli-imeläksikään tarvitse alkaa.
Miesten ajatusmaailma näissä rakkausasioissa avautui minulle kun luin Arto Juurakon kirjoittamia runoja.
Esimerkiksi tämä:
***Maharollisen väärinkäsityksen oikaasu***
Talavella kiiruhdan autolle
palijo ennen lähtyä,
notta kerkiän vähä lämmittää
ennenku sä tuut.
Ekkai luule,
notta yritän lähtyä hoputtaa?
Kesällä hosun autolle,
notta kerkiääsin
vähä tuulettaa,
nottei het reororantti petä,
ku sää tuhannen yritin raikkahana tuut kyyttihin.
Älä vaan luule, notta äkääsenä siälä orotan?
Tuut peräs joskus
niin hätähisenä.
Tiäräkki se, notta
sua mää orottaasin niinku kuntaliitosta,
vaikka vuoasitolokulla.
***Muistutus***
Tyämaalla
ku huamaan,
jotta akka soittaa,
tuloo het haikia olo:
miksemmä istu kotopihilajan katvehes
vahtaamas toistamma silimihin,
ihimettelemäs,
notta tuas tua viäläki
on mun kans
tuntemas, kuinka elämän luja virta
kohisoo niinku Mantereenjoen kosket
kevättuluvan aikahan
Mutta luurihin vaan murahtelen:
notta sualaa ja vanulappuja,
joojoo,
tuan perunoota,
muistan muistan.
Puhelun jäläkehen muistan lisää.
Kun tällasta ajatusmaailmaa pidän muistissa ja kattelen vähä mitä tuo mies tossa tekee, niin kyllähän se tekee vaikka mitä mun puolesta. Ei se vaan sano sitä. Vaikka kyllä se joskus sanoo että sun kans on niin mahdottoman kiva olla.
Kahvit muistaa keittää! Ja kaataa mullekki. Sitte me istutaan sohvalla vierekkäin ja kattellaan Kauniita ja rohkeita. Ja ryystetään kahvia. Ja viä santsikupillisetki.
http://www.youtube.com/watch?v=fyYXirCAHP0&feature=channel miss babe?
olen kokenut myös sen ettei miehellä ole haluja/aikaa jutella naisensa kanssa. Itse en henkilökohtaisesti tarvii pitkiä lepertelyjä tunteista, mutta jos ei vaikka näe pitkään aikaan tai laittaa toiselle viestin, jostain tärkeänä pitämästään asiasta, olisi kiva saada jokin merkki siitä että on kuullut/huomioinut toisen viesti/asian. Itse olen se joka puhuu/viestittelee paljon. Mutta, jos haluan vakuuden miehen tunteista tai muuten haluan kuulla jotain, joka saa päiväni paistamaan (oli ollut sit miten kurja päivä siihen asti), on lupaus tehdä jotain kun kohtaamme. Mulle on tärkeää teot, ei ne suuret sanat, joita ei sit pidetäkään. Ja kun on saanut kuulla sen mitä haluaa, ainakin minä haluan antaa kiitokseksi siitä itsestäni jotain hänelle jotain, mistä tiedän hänen pitävän tai mikä hänet yllättää miellyttävästi. Tällaiset pienet viestittelyt pitävät mielestäni virkeänä puolin ja toisin. On mitä odottaa mielihyvällä ja jaksaa muuta elämää paremmin. Mielestäni se ei vaadi montaa sanaa, eikä lepertelyjä, jos pari sen tekee omlla kommunikointi tyylillään, joskus se voi olla vähän roisiakin. Vieläkin kaipaan tuon suhteen alun viestittelyjämme, mutta ...(se on jo eri juttu)
mutta ainoa vaihtoehto. Ehkä voit purkaa turhautumista vaikkapa opaskirjaan?
Tjaa. Ookkos puhunut naisesi kanssa tuosta asiasta? Siitä miten koet tilanteen ja mitä tunnet, vaikket tunteitasi olekaan koko ajan hokemassa? Siitä miten joillain pienillä teoilla koet itse osoittavasi välittämistäsi? Siitä mitkä puolisosi pienet teot tai sanat saavat sinut hehkumaan? Kysynyt miten paljon puolisosi todella tarvitsee sinun sanojasi ja mitkä tilanteet ehkä olisivat merkityksellisimpiä hänen mielestään? Noin keskimäärin itse koen sen asian niin, että miehet ehkä osoittavat tunteitaan ennemmin teoillaan ja toivovat alitajuisesti samaa naisilta. Ja mahdollisesti naiset sitten osoittavat tunteitaan enemmän sanoillaan ja toivovat alitajuisesti miehiltä samaa. Ehkä. Ristiriita? Pitäisikö molempien hiukan joustaa toistensa suuntaan, ymmärtää erilaisuutta? Puhua asiasta yhteisymmärrystä hakien?
Ovathan miehet marsista ja naiset venuksesta, mutta aika paljon on myös henkilökohtaisia taipumuksia, eikä niitä voi yleistyksistä hakea, ne pitää löytää puolisosta puolison kanssa, vaikka sitten kysymällä suoraan. Vaikkei keskustelut varmaan kaikkeen autakaan, niin aika moneen asiaan kuitenkin, mielestäni. Ja joo, on kai niitä naisia jotka pärjäilee vähemmillä lepertelyillä ja ehkä siis ymmärtävät miesten sielunelämää paremmin, tai jostain muusta syystä eivät kaipaa jotakuta korvaansa koko ajan supattamaan. Tosin tuntuu siltä että ne naiset on usein jo kypsempään ikään ehtineitä, kokeneita elämässä.
Tuossa edellä jo viitattiinkin mm. sanojen ja tekojen yhdenmukaisuuteen, niihin pieniin huomioimisiin suhteessa, sekä niihin jopa hieman yllättäviin spontaaneihin huomioimisiin, nuo on omakohtaisestikin tullut todettua todella arvokkaiksi asioiksi. Ne kun jäävät jostain syystä arjen jalkoihin niin routa tunkee tontille. Ja täytyy ittestään todeta, että kyllä ne sanat aika merkittäviä on miehellekin, niitten arvon huomaa sitten kun ne loppuvat, vaikka teot kuinka välittämisestä puhuisivatkin.
Enpä muista kuka sanoi jotain siihen suuntaan, että "ajatus on yksilön oma totuus, mutta muuttuu aidoksi totuudeksi vasta kun se sanotaan ääneen, muiden arvioitavaksi ja arvotettavaksi." Ei ehkä vallan väärässä...