Asun avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on pieni lapsi. Asumme kaupungissa jossa molemmilla ei ole sukulaisia. Mieheni on pahoinpidellyt minut aiemmin ja saanut siitä tuomion. Tapauksen jälkeen erottiin mutta pojan syntyessä päätimme yrittää uudelleen.
Nyt mieheni kumminkin kävi kimppuuni uudelleen ja uhkasi veitsellä, tekemättä kumminkaan mitään fyysistä. Poliisit hakivat miehen ja tekivät lastensuojeluilmoituksen ja itse hain lähestymiskieltoa minulle ja lapselleni. Ennen ed. tekoa riitelimme useita viikkoja siitä kun olen niin väsynyt kodin ja lapsen hoitamiseen yksin mutten kumminkaan osannut vaatia miehn osallistumistakaan. Tunnen myös syyllisyyttä siitä että uskon ajaneeni mieheni nurkkaan jolloin hänellä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin käydä kimppuuni. Tiedän, kuulostaa itsesääliltä mutta tiedän myös olevani todella paha suustani suuttuessani ja yllytinkin miestäni lyömään minua.
Kävin juttemassa lastensuojelussa tapauksesta samaisena päivänä jolloin tapaus sattui jossa sanoin etten halua miestä enää takaisin. Nyt olen kumminkin muuttanut mieleni. Rakastan miestäni ja haluan meille apua. Ja tiedän myös mieheni sitä haluavan sillä hän itse ehdotti aiemmin parisuhde-/ perheterapiaa mutta apua emme kumminkaan kerenneet hakea. Tiedän että hän haluaa muuttua mutta tiedän myös sen ettemme pysty siihen yksin.
Käräjäoikeus on nyt määrännyt mieheni tutkintavankeuteen enkä ole häntä tavannut. Mietin että vetäisin lähestymiskieltohakemuksen ja rikosilmoituksen pois. Syyttäjänhän varmaan vie jutun jokatapauksessa käräjille. Miten minun tulisi nyt sitten toimia? Miten hoidan kaikki asiat ja mistä meidän on mahdollista saada apua? Mieheni on siis käynyt minuun käsiksi muttei koskaan vahingoittanut millään tavalla lastamme. Miten lastensuojelun kanssa, eiväthään he huostaanota lastani jos päätän ottaa mieheni takasin? Ja miten voiko mieheni päästä vapaaksi tutkintavankeudesta ennen oikeudenkäyntiä? Kiitos jo etukäteen asiallisista neuvoista.
Nyt mieheni kumminkin kävi kimppuuni uudelleen ja uhkasi veitsellä, tekemättä kumminkaan mitään fyysistä. Poliisit hakivat miehen ja tekivät lastensuojeluilmoituksen ja itse hain lähestymiskieltoa minulle ja lapselleni. Ennen ed. tekoa riitelimme useita viikkoja siitä kun olen niin väsynyt kodin ja lapsen hoitamiseen yksin mutten kumminkaan osannut vaatia miehn osallistumistakaan. Tunnen myös syyllisyyttä siitä että uskon ajaneeni mieheni nurkkaan jolloin hänellä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin käydä kimppuuni. Tiedän, kuulostaa itsesääliltä mutta tiedän myös olevani todella paha suustani suuttuessani ja yllytinkin miestäni lyömään minua.
Kävin juttemassa lastensuojelussa tapauksesta samaisena päivänä jolloin tapaus sattui jossa sanoin etten halua miestä enää takaisin. Nyt olen kumminkin muuttanut mieleni. Rakastan miestäni ja haluan meille apua. Ja tiedän myös mieheni sitä haluavan sillä hän itse ehdotti aiemmin parisuhde-/ perheterapiaa mutta apua emme kumminkaan kerenneet hakea. Tiedän että hän haluaa muuttua mutta tiedän myös sen ettemme pysty siihen yksin.
Käräjäoikeus on nyt määrännyt mieheni tutkintavankeuteen enkä ole häntä tavannut. Mietin että vetäisin lähestymiskieltohakemuksen ja rikosilmoituksen pois. Syyttäjänhän varmaan vie jutun jokatapauksessa käräjille. Miten minun tulisi nyt sitten toimia? Miten hoidan kaikki asiat ja mistä meidän on mahdollista saada apua? Mieheni on siis käynyt minuun käsiksi muttei koskaan vahingoittanut millään tavalla lastamme. Miten lastensuojelun kanssa, eiväthään he huostaanota lastani jos päätän ottaa mieheni takasin? Ja miten voiko mieheni päästä vapaaksi tutkintavankeudesta ennen oikeudenkäyntiä? Kiitos jo etukäteen asiallisista neuvoista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En lukenut juttuasi kovin tarkaan , mutta alku jo riitti. anna rikosilmoituksen olla voimassa ja jätä mies. Joka uhkaa veitsellä. Haloo!
Lue oma kirjoituksesi moneen kertaan. Se on hyvin masentavaa lukemista.
Mieti sovitteko todella yhteen. Onko teissä sitä mitä te toisistanne haette? Onko teillä todellista tulevaisuutta yhdessä? Rakastatko miestäsi todella, vai tunnetko vain jääväsi yksin vieraaseen kaupunkiin jos hän ei ole kanssasi? Mieti näitä ihan ajan kanssa.
Vaikka joitain tunteita olisi vielä jäljellä olette menettäneet jo keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen. Sinä et selvästi luota mieheesi etkä arvosta häntä, pelkäät että hän pahoinpitelee sinua. Kun hän on lyönyt kerran uskot hänen lyövän uudestaan. Raivoat hänelle niin kauan, että saat varmistuksen epäilyksellesi. Kun hän on lyönyt/uhannut käytät lakia apuna eroamishalullesi. Mutta miksi sitten raivoat hänelle alunperin, mikä on syy vihallesi? Hän ei varmaankaan täytä odotuksiasi, olivat ne kohtuullisia tai kohtuuttomia. Miehesi puolestaan on ehdottanut terapiaa ei pelkästään siksi, että hän olisi säikähtänyt väkivaltaisuuttaan, vaan koska hän ei tiedä miten tulla toimeen kanssasi.
Suhteenne on sairas, väkivaltainen, kuluttava ja vaarallinen eikä siitä seuraa onnea teille kummallekaan eikä varsinkaan lapsellesi. Miksi haluaisit jatkaa tällaista suhdetta? Pelkäätkö yksin jäämistä? Etkö luota siihen että löytäisit tulevaisuudessa toisen?
Ensin entinen mieheni uhkaili, sitä seurasivat jossain vaiheessa lyönnit. Ne pahenivat kerta kerralta ja kun hän oli potkinut minut sairaalakuntoon jätin hänet. Palasin takaisin ja kohta taas väkivalta jatkui. Seuraavaksi hän tuikkasi minua puukolla. Ihminen on tyhmä, tyhmä, tyhmä ja antaa aina vaan anteeksi narsistille, joka osaa puhua. Lähdin, kun hän puukotti minua toistamiseen lapsemme ollessa samassa huoneessa.
Miehesi on uhannut sinua jo teräaseella, mitä vielä pitää tapahtua? Pelasta itsesi ja lapsesi ja lähde! Ei kannata olla yhtä tyhmä kuin minä.
Se joka kerran lyö ...Lyö uudestaan..
Ei sellaista voi hoitaa,itse olen suhteessa ollut jossa mies pahoin piteli ..Lupauksia sateli, ja niin edes päin..Mutta yksikään lupaus ei pysynyt.Itse päätin lähteä,helppoa ei ollut mutta on ajateltava itseään..
Joten harkitse ihan oikeesti sitä palaatko takasi..Uuuta lähestymis kieltoo ei anneta..
Ja jopa lapsesi takia haluatko että siitä kasvaa samanlainen???Elä tee sellaisia ratkaisuja joita kadut,ikävä tuska ne tulee onhan teillä olluthyviäkin aikoja..Mutta elä anna miehen manipuloida itseäsi ja uskotella lupauksilla joita hän ei kykene pitämään..