Olen seurustellut nyt puoli vuotta... Sitä ennen olimme hyviä kavereita, mutta jätkällä oli tunteita minua kohtaan jo silloin. Kun aloimme seurustella, millään muulla ei ollut väliä kuin minulla. Hän rakasti minua paljon, mutta itse en tiennyt mitä tunsin... En ollut varma tunteistani, ja joskus saatoin ahdistua ja saatoin olla häntä kohtaan epäreilu. Aina hän ymmärsi. Eikä se häntä haitannut vaikka välillä olin inhottava.. Vaikea selittää!
Kuitenkin viime vuosi on ollut hänelle vaikea, kaverit pettivät ja hänelle ilmaantui paniikkihäiriöitä...Yritin tukea parhaani mukaan mutta tilanteet ahdistivat minua ja olin välinpitämätön.. Se tietenkin satutti miestäni mutta silti hän aina ymmärsi. Nyt asiat ovat muuttuneet. Nyt vasta olen tajunnut miten tärkeä ihminen hän minulle on, enkä voisi tehdä mitään mikä satuttaisi häntä..
Pari kuukautta on ollut täyttä helvettiä... Riitelemme koko ajan ja hetki sitten hän sanoi ettei enään rakasta minua. Rakkaus on hänen mielestään liian vahva sana. Sen jälkeen olen pelännyt eroa... Häntä ei pahemmin kiinnosta mun seura päivällä. Yleensä hän tulee meille vain yöksi.. Ja muutenkin hän tuntuu etäiseltä. Olemme keskustelleet erosta, mutta hän sanoo että tämä on vain sellainen vaihe joka menee ohi.
Tällähetkellä häntä ei oikein kiinnosta mikään muu kun kavereiden kanssa oleminen. Ja muutenkin menemminen... Väittää ettei kiinnostus ole lopahtanut. Mutta käyttäytyy kuitenkin toisin...
Välillä hän on ihana, mutta nykyään yleensä hän tuntuu välttelevän minua. Luulen ettei uskalla jättää minua koska olemme olleet kuitenkin läheisiä niin pitkään (alunperin kavereita). Olen sanonut että voimme erota jos hänestä siltä tuntuu.. Hän vain aina sanoo että pidetään sellaista taukoa ettei nähä usein.
En ymmärrä miksi hän haluaa seurustella kanssani jos seura ei kelpaa... sanoo että kärsivällisyys palkitaan, kyllä se ohi menee, minusta taas tuntuu toisin. Onko miehillä tälläisiä meno vaiheita vai johtuuko se minusta. olen onneton ja toivoisin että tämä alkaisi toimia niinkuin ennen. Mitä pitäisi tehdä...? Hän on kohta 19 ja minä täytän 18...
Välillä hän saattaa olla minua kohtaan tosi inhottava. Mutta silti hän aina väittää että kuvittelen kaiken ja mietin asioita liikaa. Suuttuu jos huomautan miten hän välillä puhuu minulle... Silti hän aina väittää että välittää minusta eikä välttämättä halua erota. En enään ymmärrä mitä tässä nyt pitäisi tehdä... Minun on paha olla hänen kanssaan, mutta viellä pahempi jos eroamme...
Joskus kun pahasti riitelemme hän kyllä sanoo ettei tästä mitään tule. Mutta silti emme ikinä eroa. Tiedän etten ole hänelle enään niin tärkeä mitä ennen ja se tuntuu pahalta... Mitä minun pitäisi tehdä että kaikki olisi niinkuin ennen...? Onko mitään enään tehtävissä? Vastaukset olisivat todella tärkeitä!
Kuitenkin viime vuosi on ollut hänelle vaikea, kaverit pettivät ja hänelle ilmaantui paniikkihäiriöitä...Yritin tukea parhaani mukaan mutta tilanteet ahdistivat minua ja olin välinpitämätön.. Se tietenkin satutti miestäni mutta silti hän aina ymmärsi. Nyt asiat ovat muuttuneet. Nyt vasta olen tajunnut miten tärkeä ihminen hän minulle on, enkä voisi tehdä mitään mikä satuttaisi häntä..
Pari kuukautta on ollut täyttä helvettiä... Riitelemme koko ajan ja hetki sitten hän sanoi ettei enään rakasta minua. Rakkaus on hänen mielestään liian vahva sana. Sen jälkeen olen pelännyt eroa... Häntä ei pahemmin kiinnosta mun seura päivällä. Yleensä hän tulee meille vain yöksi.. Ja muutenkin hän tuntuu etäiseltä. Olemme keskustelleet erosta, mutta hän sanoo että tämä on vain sellainen vaihe joka menee ohi.
Tällähetkellä häntä ei oikein kiinnosta mikään muu kun kavereiden kanssa oleminen. Ja muutenkin menemminen... Väittää ettei kiinnostus ole lopahtanut. Mutta käyttäytyy kuitenkin toisin...
Välillä hän on ihana, mutta nykyään yleensä hän tuntuu välttelevän minua. Luulen ettei uskalla jättää minua koska olemme olleet kuitenkin läheisiä niin pitkään (alunperin kavereita). Olen sanonut että voimme erota jos hänestä siltä tuntuu.. Hän vain aina sanoo että pidetään sellaista taukoa ettei nähä usein.
En ymmärrä miksi hän haluaa seurustella kanssani jos seura ei kelpaa... sanoo että kärsivällisyys palkitaan, kyllä se ohi menee, minusta taas tuntuu toisin. Onko miehillä tälläisiä meno vaiheita vai johtuuko se minusta. olen onneton ja toivoisin että tämä alkaisi toimia niinkuin ennen. Mitä pitäisi tehdä...? Hän on kohta 19 ja minä täytän 18...
Välillä hän saattaa olla minua kohtaan tosi inhottava. Mutta silti hän aina väittää että kuvittelen kaiken ja mietin asioita liikaa. Suuttuu jos huomautan miten hän välillä puhuu minulle... Silti hän aina väittää että välittää minusta eikä välttämättä halua erota. En enään ymmärrä mitä tässä nyt pitäisi tehdä... Minun on paha olla hänen kanssaan, mutta viellä pahempi jos eroamme...
Joskus kun pahasti riitelemme hän kyllä sanoo ettei tästä mitään tule. Mutta silti emme ikinä eroa. Tiedän etten ole hänelle enään niin tärkeä mitä ennen ja se tuntuu pahalta... Mitä minun pitäisi tehdä että kaikki olisi niinkuin ennen...? Onko mitään enään tehtävissä? Vastaukset olisivat todella tärkeitä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä vastaus on vanhan toistoa. Kun osuu omalle kohdalle, niin sattuu ja on aina yhtä kamalaa, kun tunteet myllertävät ahdistavina sekoittaen pään ja sydämen sopukat. Sydänsuruja on ja tulee olemaan luultavasti jokaisella joskus.
Olette nuoria ja elämä edessä. Nauti ja elä tätä päivää. Opiskele ja etsi työpaikka, muuten menee elämä taloudellisesti pyllylleen. Omat tavoitteesi tärkeitä. Kulje poikaystäväsi rinnalla, ei edessä eikä takana. Kaikki asiat järjestyvät, kun uskoo niin ja uskoo omaan itseensä.
On niin helppoa sanoa toiselle, että kyllä se siitä, kun toisella on paha olla. Ehkä on niin, että polkunne eroavat ja pysytte silti kavereina, mutta anna ajan nyt kulua ja katso mitä poikaystäväsi haluaa elämältä. Hän etsii itseään ja kaverit ovat tärkeitä. Toista ei voi omistaa ja hän menee, jos on mennäkseen. Näin vain on ja sille ei mitään voi.
Voit toki valmistaa illallisen ja kutsua hänet syömään, kun hän ehtii. Juttelette ja haaveilette korottamatta ääntä tai syyttelemättä. Kanna mielessäsi tuokin hetki ja ole iloinen hänen kanssaan tai ilman...huomennakin.
Vastasit hyvin kauniisti ja asiallisesti, toivottavasti tuosta on apua..
Puhkesin kyyneliin, kun luin mitä olit kirjoittanut. Kirjoitus oli niin hyvä, että täytyy laittaa se suosikkeihin/bookmarkeihin, jotta voin lukea sen aina kun tuntuu taas kaikki liian musertavalta. Tällä hetkellä, ja jo jonkun aikaa, on siltä tuntunut, koko ajan. Kiitos, että vaivauduit kirjoittamaan, se voi helpottaa monien muidenkin kuin minun oloani. Hyvää kevättä
Moi,
Hienoa, että sä pystyit kirjoittamaan sun ajatuksia/tunteitä tänne.
Mitä mulle avautui tuosta, että sun nykyinen mies ei uskalla sanoa sulle asioita, niinkuin ne olisi.
Musta tuntuu että hän kiertelee tätä suhteessa erittäin vaikeaa asiaa.
Olette molemmat erittäin nuoria, ja teillä molemmilla on vielä elämä edessä.
Toisin, kun itse olen jo sentään 28 ja yksi pitkä suhde takana, josta tuli turpaan.
Oma moka :/
Mitä itse haluat tehdä?
Haluatko jatkaa parisuhdetta? Vai haluatko elää omaa elämääsi?
Toivottavasit homma selkenee teillä.
Melkein pahinta tässä on se että olemme viellä samalla luokalla... Koulua on viellä ainakin vuosi jäljellä. Jos eroamme, tilanne olisi molemmille ahdistava. Joutuisimme katselemaan toisiamme 5 kertaa viikossa... koulun kautta meistä tuli kavereita alunperin. No asumme onneksi eri paikkakunnilla. koitetaan nyt vaan kattoa miten tää alkaa toimiin, jos nyt alkaa. Luulen että pystymme lopettamaan tämän edes jonkinlaisissa kaveriväleissä. Jos nyt ees on tarpeen. Kiitos kun vastailitte. Viesteistänne oli apua.
Samoja "ongelmia" ja tunteita läpi käyneenä mietin josko haluaisit jutella s-postin välityksellä: [email protected]
Viesti on täydellinen, tuli myös todella hyvä mieli.
Itsellänikin on juuri tällä hetkellä tunteiden sekamelska, tuntuu kauhealta... mutta kokemuksesta tiedän että se menee ohi, vaikka kipeää tekee. Yritä vain ottaa selvää poikaystäväsi tunteista?