Pakko kysyä niiltä katkeroituneilta sinkkumiehiltä, jotka täällä naisia haukkuvat, että tunnetteko oikeasti yhtäkään naispuolista ihmistä ja jos tunnette, miten haluaisitte muiden miesten heitä kohtelevan?
Itse olen huomannut että hyvä moraalinen ohjenuora naisten kohteluun on se, miten haluaisi muiden miesten kohtelevan omaa pikkusiskoa. Eli koska minulla on sisko jolle haluan pelkkää hyvää, minun täytyy suhtautua muihin naisiin yhtä kunnioittavasti kuin haluan muiden miesten suhtautuvan häneen. Tämä käytäntö pitää minut järjissäni; en voi epätoivonkaan hetkinä vaipua ajattelemaan esim. että naisilla olisi joku velvollisuus valita minut, koska silloin mieleeni tulee miten karmivaa olisi jos joku mies ajattelisi että siskollani olisi jokin 'velvollisuus' tuntea vetoa juuri häntä kohtaan, vaan koska hänellä on mielestäni ehdoton oikeus valita juuri se jonka sattuu haluamaan, sama oikeus täytyy olla kaikilla naisilla.
Lisäksi aina kun mieleeni tulee jokin masentava yleistys naisista, käyn nopeasti mielessäni läpi oikeasti tuntemani naiset ja yleensä tulen siihen tulokseen että yleistykset eivät päde.
Olen onnekas siinä mielessä että minulla on muutamia naisia kavereina. Pikkusiskoni lisäksi lähipiiriini kuuluu kolme naisihmistä - kahteen heistä tunnen jonkinlaista vetoakin, mutta en siinä määrin että se haittaisi ystävyyttä millään tavalla tai tekisi minut katkeraksi siitä että saan tyytyä kaverin rooliin. Nämä kaksi ovat kaikkea sitä mitä te väitätte että naiset eivät voi olla - oikeasti syvällisiä, itse ajattelevia, siveellisiä (vaikka sillä ei omassa arvomaailmassani ole mitään väliä, sillä olen liberaali), ja vieläpä omasta mielestäni todella kauniita (yleisen mielipiteen mukaan ehkä tavallisen näköisiä). Heidän kanssaan minulla on parempia keskusteluja kuin keidenkään miespuolisten ystävieni, joiden kanssa on kyllä kiva jutella roboteista ja ohjelmointikielistä mutta joiden on vaikeaa uskaltaa heittäytyä syvällisiksi.
Kolmas naiskaverini on ehkä 'naisellisin' näistä tutuistani ja vastaa parhaiten sitä kuvaa mikä teillä on naisista - minua häiritsee melko paljon hänen tapansa ihannoida pitkiä ja maskuliinisia miehiä, mutta toisaalta koska en tunne itsekään mitään seksuaalista vetoa häneen, en ota niitä itseeni. Mikään paha ihminen tämä tyyppi ei todellakaan ole vaan hyväntahtoinen, ystävällinen, hauska, luotettava ja ihailtava ihminen hänkin.
Minua suututtaa ajatella, että monet teistä muista miehistä näkisivät näissä mahtavissa persoonissa vain evätyn mahdollisuuden seksiin.
Pikkusiskoni on sellainen ihminen johon moni syytöksistänne osuu, ja siksi ne tekevätkin minut usein vihaiseksi. Kyllä, siskoni arvostelee miehiä lähinnä ulkonäön/pukeutumisen perusteella - pitää näyttää rokkarilta - mutta se ei tarkoita että hän olisi ihmisenä perseestä tai täysi 'lutka'. Hänellä on oma makunsa ja muutamasta huonommasta valinnasta huolimatta on päätynyt yhteen mielestäni ihan sympaattisen ja kiltin (rokkari)jätkän kanssa. Emme me nörtit ole mikään Ylivertainen Laji, josta muut miestyypit ovat henkisesti alapuolella; kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin niin huomaa ettei esim 'rokkari' tarkoita aina sitä, mikä siitä ensin tulee mieleen, vaan pitää käsitteenä sisällään hirveän määrän erilaisia persoonia.
Mutta tosiaan se, että jotkut täällä pitäisivät sosiaalista ja impulsiivista siskoani jonain maailman pahuuden ruumiillistumana saa minut todella voimaan pahoin. Hän on itse varsin kapinahenkinen rokkarityttö, on kai luonnollista että hän pitää samankaltaisista miehistä? Naisia ajatellessanne koittakaa olla ajattelematta sitä ennakkoluuloihin pohjaavaa stereotyyppista mielikuvaa jota olette tähän mennessä ajatelleet, vaan miettikää niitä naisia jotka oikeasti tunnette. Miehet jotka eivät tunne yhtään naista syvällisesti platonisella tasolla ovat menettäneet paljon, koska heiltä puuttuu oikea käsitys naisten yksilöllisyydestä. Omista tutuistani ei ainakaan juuri mitään yhteistä tekijää löydy, paitsi ehkä se, että he ovat kaikki omalla tavallaan rakastettavia ja ihailtavia. Sellaisia joita haluan suojella törmäämästä teidän kaltaisiinne ennakkoluuloisiin ihmisiin, jotka vihaavat heitä jo heidän sukupuolensa perusteella. Sellaisia, jotka ansaitsevat kunnioitusta ihmisinä riippumatta siitä ovatko ikineitsyitä vai harrastavatko yhdenillanjuttuja, riippumatta siitä antaisivatko he ATM:lle mahdollisuuden vai torjuisivatko tämän hienotunteisesti, riippumatta yhtään mistään muusta kuin heidän todellisesta, moniulotteisesta, ei-stereotyyppisestä, hyviä ja huonoja puolia sisältävästä persoonastaan.
Lyhyesti: älä tee muille niin kuin et toivoisi muiden tekevän sille naiselle, josta eniten välität platonisella tasolla. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia platonisista naissuhteista; onko niistä iloa tai hyötyä, auttavatko ne ymmärtämään naisia paremmin?
Itse olen huomannut että hyvä moraalinen ohjenuora naisten kohteluun on se, miten haluaisi muiden miesten kohtelevan omaa pikkusiskoa. Eli koska minulla on sisko jolle haluan pelkkää hyvää, minun täytyy suhtautua muihin naisiin yhtä kunnioittavasti kuin haluan muiden miesten suhtautuvan häneen. Tämä käytäntö pitää minut järjissäni; en voi epätoivonkaan hetkinä vaipua ajattelemaan esim. että naisilla olisi joku velvollisuus valita minut, koska silloin mieleeni tulee miten karmivaa olisi jos joku mies ajattelisi että siskollani olisi jokin 'velvollisuus' tuntea vetoa juuri häntä kohtaan, vaan koska hänellä on mielestäni ehdoton oikeus valita juuri se jonka sattuu haluamaan, sama oikeus täytyy olla kaikilla naisilla.
Lisäksi aina kun mieleeni tulee jokin masentava yleistys naisista, käyn nopeasti mielessäni läpi oikeasti tuntemani naiset ja yleensä tulen siihen tulokseen että yleistykset eivät päde.
Olen onnekas siinä mielessä että minulla on muutamia naisia kavereina. Pikkusiskoni lisäksi lähipiiriini kuuluu kolme naisihmistä - kahteen heistä tunnen jonkinlaista vetoakin, mutta en siinä määrin että se haittaisi ystävyyttä millään tavalla tai tekisi minut katkeraksi siitä että saan tyytyä kaverin rooliin. Nämä kaksi ovat kaikkea sitä mitä te väitätte että naiset eivät voi olla - oikeasti syvällisiä, itse ajattelevia, siveellisiä (vaikka sillä ei omassa arvomaailmassani ole mitään väliä, sillä olen liberaali), ja vieläpä omasta mielestäni todella kauniita (yleisen mielipiteen mukaan ehkä tavallisen näköisiä). Heidän kanssaan minulla on parempia keskusteluja kuin keidenkään miespuolisten ystävieni, joiden kanssa on kyllä kiva jutella roboteista ja ohjelmointikielistä mutta joiden on vaikeaa uskaltaa heittäytyä syvällisiksi.
Kolmas naiskaverini on ehkä 'naisellisin' näistä tutuistani ja vastaa parhaiten sitä kuvaa mikä teillä on naisista - minua häiritsee melko paljon hänen tapansa ihannoida pitkiä ja maskuliinisia miehiä, mutta toisaalta koska en tunne itsekään mitään seksuaalista vetoa häneen, en ota niitä itseeni. Mikään paha ihminen tämä tyyppi ei todellakaan ole vaan hyväntahtoinen, ystävällinen, hauska, luotettava ja ihailtava ihminen hänkin.
Minua suututtaa ajatella, että monet teistä muista miehistä näkisivät näissä mahtavissa persoonissa vain evätyn mahdollisuuden seksiin.
Pikkusiskoni on sellainen ihminen johon moni syytöksistänne osuu, ja siksi ne tekevätkin minut usein vihaiseksi. Kyllä, siskoni arvostelee miehiä lähinnä ulkonäön/pukeutumisen perusteella - pitää näyttää rokkarilta - mutta se ei tarkoita että hän olisi ihmisenä perseestä tai täysi 'lutka'. Hänellä on oma makunsa ja muutamasta huonommasta valinnasta huolimatta on päätynyt yhteen mielestäni ihan sympaattisen ja kiltin (rokkari)jätkän kanssa. Emme me nörtit ole mikään Ylivertainen Laji, josta muut miestyypit ovat henkisesti alapuolella; kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin niin huomaa ettei esim 'rokkari' tarkoita aina sitä, mikä siitä ensin tulee mieleen, vaan pitää käsitteenä sisällään hirveän määrän erilaisia persoonia.
Mutta tosiaan se, että jotkut täällä pitäisivät sosiaalista ja impulsiivista siskoani jonain maailman pahuuden ruumiillistumana saa minut todella voimaan pahoin. Hän on itse varsin kapinahenkinen rokkarityttö, on kai luonnollista että hän pitää samankaltaisista miehistä? Naisia ajatellessanne koittakaa olla ajattelematta sitä ennakkoluuloihin pohjaavaa stereotyyppista mielikuvaa jota olette tähän mennessä ajatelleet, vaan miettikää niitä naisia jotka oikeasti tunnette. Miehet jotka eivät tunne yhtään naista syvällisesti platonisella tasolla ovat menettäneet paljon, koska heiltä puuttuu oikea käsitys naisten yksilöllisyydestä. Omista tutuistani ei ainakaan juuri mitään yhteistä tekijää löydy, paitsi ehkä se, että he ovat kaikki omalla tavallaan rakastettavia ja ihailtavia. Sellaisia joita haluan suojella törmäämästä teidän kaltaisiinne ennakkoluuloisiin ihmisiin, jotka vihaavat heitä jo heidän sukupuolensa perusteella. Sellaisia, jotka ansaitsevat kunnioitusta ihmisinä riippumatta siitä ovatko ikineitsyitä vai harrastavatko yhdenillanjuttuja, riippumatta siitä antaisivatko he ATM:lle mahdollisuuden vai torjuisivatko tämän hienotunteisesti, riippumatta yhtään mistään muusta kuin heidän todellisesta, moniulotteisesta, ei-stereotyyppisestä, hyviä ja huonoja puolia sisältävästä persoonastaan.
Lyhyesti: älä tee muille niin kuin et toivoisi muiden tekevän sille naiselle, josta eniten välität platonisella tasolla. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia platonisista naissuhteista; onko niistä iloa tai hyötyä, auttavatko ne ymmärtämään naisia paremmin?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kiitos siitä!
Itse ajattelen pitkälti samalla tavalla. Kohtele toisia kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan. Antaa hyvän kiertää.
Hyvä tulee aina takaisin, paha tulee takaisin kaksinkertaisena.
Juuri tuollaiset miehet ovat niitä, joita oikeasti arvostan! Toivottavasti saa elämäsi aikana osaksesi paljon rakkautta. olet ansainnut sen!
Onko kirjoitus totta, vai onko tämä taas yritys aivopestä AT-miehistä ikuisia kaveripoikia korvikkeeksi naisille, joille ei riitä omaa homobestistä?
Seksiä naiselta ja naispuolisia kavereita yhtäaikaa on todettu mahdolliseksi usean miehen voimin.
Yksi järkevimmistä ja reiluimmista kirjoituksista tällä palstalla! Myöhemmin ehkä lisää noista naiskavereista, kunhan ehtii.
Kai olen, vastaan silti. Minulla on ollut vuosien saatossa useita naisia kavereina, läheisinä ystävinä ja on nytkin. Olen suurimmaksi osaksi naisten kanssa tekemisissä työni puolesta ja ehkä oma analyyttinen puoli myös tunneasioissa on ajanut tällaiseen, että on tarve puida ainakin ongelmissa niitäkin. Miesten kanssa ei nyt vain tällaista keskusteluyhteyttä ole koskaan syntynyt ja vaikka tukea ja sympatiaa saisikin, se jättää jotenkin tyhjäksi. Joskus nämä ystävyydet, ei toki aina, ovat lähteneet pienestä molemminpuolisesta flirtistä, vaikka mitään ei välille voi tulla ja se yleensä unohtuu aika pian. Ihastua ei kannata tai sitten pitää siirtyä etäämmälle, omat suhteet ovat kuitenkin alkaneet aivan muualta. Muutamalle naisystävälle olen ikuisesti kiitollinen niin paljon tukea olen saanut vaikeissa elämäntilanteissa, toivottavasti ei tarvitse heidän itsensä vuoksi alkaa maksamaan velkoja ainakaan könttänä takaisin.:) Siihen en osaa vastata onko se vaikuttanut esim. itsevarmuuteen tai muuten positiivisesti, mutta ajatusmaailmoista ainakin on saanut paljon irti.
miehen nussima siskosi sitten on ja minkä ikäinen?
Luuletko että kyselen siskoltani, monenko miehen kanssa hän on harrastanut seksiä? Ei se minulle kuulu, vielä vähemmän sinulle.
Auttavathan ne ymmärtämään naisia mutta eivät ne auta saamaan naisia.
Ne ovat vain platonisia suhteita eivätkä seksuaalisia suhteita.
Voinpa väittää että joskus jopa näistä on haittaa koska mies tavallaan naisiin tutustuu aina automaattisesti kavereina eikä ota sitä miesiskijän roolia tavatessaan uusia naisia. Naisista tulee hieman liian "tuttuja" ja myös naisten ajatuksiin tutustuessa naissukupuoli ei välttämättä enää vaikuta kovin miellyttävältä.
Lopputulos on aika iso määrä platonisia naissuhteita kuten minulle on käynyt. Sitä kautta ei ole löytynyt seurustelukumppania todellakaan vaikka ovat olleet minulle kertomassa "vinkkejään" miten nainen tulisi pyydystää. Ehdokkaiksi on tarjottu kaikenlaisia puolikuntoisia pullukoita jotka ovat sivistyneitä näön vuoksi kun joskus olen maininnut että naisen tulee olla fiksu/sivistynyt.
Kuulen jatkuvasti miten ihana ja mahtava mies minä olenkaan sekä miten on mahdollsita että olen edelleen sinkku. Osa toki tietää etten ole helpoin persoona maan päällä ja osa tietää että olen ns. "toivoton tapaus" eli sillä tavoin väärän mallinen että suomalainen nainen kiihottuisi ajatuksesta suhteesta kanssani.
Jos taas suhtautuisin naisiin enemmän "vieraina" olioina niin varmasti saisin naisen helpommin seksuaalisesti minusta innostumaan.
Kun mies tajuaa joskus että monikaan noista platonisista naisista ei pidä edes tätä miestä mielenkiintoisena miehenä eikä koskaan valitsisi tätä niin helposti siinä arvostus myös naista kohtaan laskee.
Olisi nyt aivan älytöntä lutkitella tai jotain vastaavaa naistuttaviani mutta tiedän että heidän hyvistä puheista huolimatta en ole naisten keskuudessa ns. kovinkaan haluttu. Tokihan jonkun aina löytää mutta ei läheskään sellaista josta itse välittäisi tai jonka kanssa edes tulisi toimeen tai löytäisi yhteistä.
Platoniset naissuhteet ovat siis samalla sekä lahja että kirous.
Toki olen tietysti joskus seurustellut, mutta siitä on aikaa ja nykyään tahtoo mennä kaikki naissuhteet tuohon platonisuuteen.
Kun miehenä on epäseksikäs niin on. Ei mahha mittään.
No joo, eipä minullakaan ole mitään harhaluuloja siitä että nämä kolme naiskaveriani mitenkään edes ajattelisivat minua mahdollisena kumppanina. (Ainoa jonka miesmakuun saattaisin ehkä hieman sopia on jo varattu enkä olisi niin kusipäinen että yrittäisin siihen väliin, vaikka hän onkin se jonka kaikista eniten haluaisin.) Onhan se tavallaan lannistavaa, mutta toisaalta turvaa kaveruuden jatkumisen sellaisena kuin se on ollut tähänkin asti, eli itsessään antoisana. Ystävyys ei ole välinearvo.
Muutenkin olen iloinen siitä, että naiskaverini kehuvat minua älykkääksi, mukavaksi ja ihailtavaksi, vaikka eivät minusta siinä mielessä kiinnostuisikaan, ja eivätkö nuo asiat loppuviimeksi ole tärkeämpiä kuin se, saako naista vai ei? Haluaisinko naisten kehuvan minua luonteeni vai ulkonäköni ja 'kiihottavuuteni' takia? Ehdottomasti luonteeni.
Mutta sinä et voi olla kovin epähaluttukaan naisten keskuudessa, koska tuo 'tokihan jonkun aina löytää' ei todellakaan päde minuun jo moneen muuhun :P
Ainakin itse olen tehnyt selväksi aina alunperin naisten kanssa mistä suhteesta on kysymys. Sillä tavoin en tavoittele näitä naisia joita naistuttaviksi otan seksuaalisesti. Siten on aika typerää ajatella heitä huonolla vaikka tekisivät mitä koska olenhan päättänyt etteivät he ole minua varten.
"Muutenkin olen iloinen siitä, että naiskaverini kehuvat minua älykkääksi, mukavaksi ja ihailtavaksi, vaikka eivät minusta siinä mielessä kiinnostuisikaan, ja eivätkö nuo asiat loppuviimeksi ole tärkeämpiä kuin se, saako naista vai ei?"
Mitäköhän iloa niistä kehuista on?
Hittojako sitä kehuilla tekee jotka monesti ovat lähinnä sellaista tyhjältä kalskahtavia hienotunteisia kiitollisuuden osoituksia ja huomioita.
Kuule, eiköhän se naisen saaminen sänkyyn ole monta kertaa miellyttävämpää tai se että nainen joka oikeasti on kiinnostunut sinusta sanoisi nuo samat asiat.
"Haluaisinko naisten kehuvan minua luonteeni vai ulkonäköni ja 'kiihottavuuteni' takia? Ehdottomasti luonteeni."
Niin no. Toisella pääset kaveriksi ja jäät tyydyttämään itsesi yksinäsi, ja toisella pääset sänkyyn naisen kanssa. Valitse niistä. ;)
Itse valitsen jälkimmäisen ehdottomasti. Parhaassa tapauksessa kehuttaisiin sitten molempia.
"Mutta sinä et voi olla kovin epähaluttukaan naisten keskuudessa, koska tuo 'tokihan jonkun aina löytää' ei todellakaan päde minuun jo moneen muuhun :P"
En tiedä mitä hienoa on siinä että joku epätoivoinen nainen joka on ylipainoinen ja teillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa myöskään on kiinnostunut sinusta miehenä kun hän ei ketään muuta saa?
Minusta ap. tuntuu että sinä olet nainen.
Tarkoitin sanoa että sinä ajattelet kuin nainen. ;)
Ehkä on jollain tapaa tärkeää, että se pelkkä naisystäväkin näkee sen ensimmäisen viiden minuutin aikana enemmän seksuaalisen miehen kuin kaverin. Ainakin joskus tuntuu siltä, että anteeksipyytelemätön käytös ja saman tien ohimenevä pikaihastus on vain hyväksi eikä se ystävyys ole sen jälkeen pelkkää antamista ja ottamista. Ulkonäöllä ei juuri voi olla omalla kohdalla merkitystä, vaan käytöksellä. En muista kyllä, että kukaan pelkkä ystävä olisi yrittänyt pönkittää miehistä itsetuntoani, ehkä he tietävät ettei tarvitse ja kokisin hieman outona että minun erinomaisuutta miehenä pitäisi pelkän ystävän ylistää.
Aina ei naisiakaan voi ymmärtää. Hyvä kun pysyy tolpilla edellisen jäljiltä niin ehdotellaan, että voisit viedä jonkun "sulle just sopivan" treffeille. Ehkä sitten joskus, oma arvostelukyky ei tällä saralla selvästikään ole parhain mahdollinen.:)
Hetken jo luulin lukeneeni omaa kirjoitusta, niin tutulta kokemuksesi kuulostaa...
Niin kuin on sanottu aikaisemmin, naiskaverien kanssa pyöriessä oppii naisten ajattelusta ja tunne-elämästä, mistä on hyötyä vaikkapa seurustellessa ja suhdetta kehitellessä. Samoin naisten kanssa voi keskustella sellaisista syvällisistäkin asioista, mistä miesten kanssa ei keskustelua yleensä synny. Tykkään keskustella aika monipuolisista aiheista, toisaalta vaikka urheilusta ja tekniikasta ja toisaalta esim. ihmissuhteista ja psykologiasta. Viimeisistä aiheista parhaat keskustelut syntyy usein naisten kanssa.
Mun mielestä on myös hyvä, että tutut ja kaverinaisetkin näkee miehen seksuaalisena. Kaverinaisilla voi tavallaan kuivaharjoitella, vaikka samalla pitääkin heitä aidosti kavereina. Heitän pientä flirttiä silloin tällöin kaverinaistenkin kanssa, mutta jos nainen seurustelee tai näen muuten että mitään ei ole syntymässä, niin pidän sen suht hillittynä. Kaverinaisten hyväntahtoinen kiusottelu on myös joskus yllättävän seksuaalinen juttu, se kai luo jotain sellaista kuvaa, ettei ole liian kiltti kaveri. Pointti on ehkä se, että naiset näkisivät miehen jotenkin seksuaalisesti "vaarallisena" yleisellä tasolla, vaikka onkin kaveri/tuttu. Siitä on ollut hyötyä myös siten, että naispuoliset tutut ovat tutustuttaneet joskus hyvinkin mielenkiintoisiin kavereihinsa selvästi paritustarkoituksessa. Ei niistä mitään erikoista ole tullut, mutta positiivisen puolelle jäi ne kokemukset kuitenkin.
Onkohan aloittaja nainen, joka esittää täällä netissä miestä?
...ovat sellaisia wannabe-pelimiehiä. Heille naisen arvo on puhtaasti seksuaalisissa palveluissa. He eivät omaa luontaisia avuja pelimieheksi, eivätkä halua muuttaa itseään ollakseen enemmän pelimiehiä. Maailman ja naisten pitäisi siis muuttua, että he saisivat mitä haluaisivat.
Näille ATM-wannabe-pelimiehille tyypillistä on, että ylpeys ei anna periksi niin missään. Jos omat rahkeet eivät riitä ensi yrittämällä illan prinsessan pokaamiseen, eivät he siihen seinä/baariruusuun tyydy, ovathan he nyt sentään moisia puhkipantuja panopuita arvokkaampia ihmisiä. Ei tule kuuloonkaan, että he hyväksyisivät sen tosiasian, että kumppaneina heidän lähtötasonsa on sanoin kuvaamattoman heikko, ja että siitä pitäisi työskennellä ylöspäin. Ironisinta on, että se on alkuperäisen markkina-arvoteorian henki.
Olevan ja mitä muuta voi odottaa, jos ei halua edes kehittyä ja löydy tervettä uteliaisuutta, kuin katkeroitumista. Hyvin harvalle meille miehistä naiset tippuvat syliin mitään tekemättä, saati sitten löytää noin vain onnellisen ja tasapainoisen parisuhteen tai ainakaan se ei säily kuin hetken. Ei todellakaan riitä, että rakastaa, mikä tuntuu pikemminkin olevan synonyymi himolle, niin perkeleesti. Konkreettisestihan tämä näkyy siinä, että ilman naista pärjäämättömät laiskurit eivät saa edes pidettyä alistuvasta kulttuurista haettua thai-naista kuin hetken ja ero tulee.
Näin kun kirjoitat "meistä miehistä", niin tuleeko sinusta siis naisten kanssa huonosti menestyvien miesten alkaa aloittajan ohjeiden mukaisiksi vedätettäviksi kaveripojiksi?
nämä atmt jotka ovat wannabe-pelimiehiä eivät kunnioita naista ihmisenä vaan näkevät naiset todellakin pelkkinä lihanpaloina, palkintoina ja statussymboleina. Samoin kuten nämä kaikki neitsytfetissin omaavat tapaukset. Ei siinä ole mitään pahaa jos rakastuu neitsyeen mutta neitsyyden palvonta on kyllä ihan tajutonta touhua. Lutkittelu on läpinäkyvää naispelkoa vapaita itsenäisiä naisia kohtaan. Tällä tavalla yritetään kontrolloida naisen vapautta ja itsemääräämisoikeutta omaan vartaloon ja omiin tekemisiin. Kaikissa näissä edellä mainituissa on yhteistä naisviha ja naisen seksuaalisuuden pelko.
Mutta kuinka ihmeessä joku voi onnistua huijaamaan itseään luulemalla olevansa valmis johonkin paljon intiimimpään suhteeseen ellei pysty pitämään puoliaan edes kaverisuhteessa. Täältähän kyllä voit löytää koko kirjon suhdeongelmia, joista jotkut saattavat tuntua uskomattoman typeriltä ja silti ne ovat joillekin täyttä todellisuutta.
Sun ongelmasi on siinä, että et tajua ihmisten tasokkuudesta yhtään mitään, kuten tämäkin kommenttisi antaa ymmärtää:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8752184#comment-41910842
Ylipainoinen nainen ei ole ylipainoisen miehen kanssa "samantasoinen". Ylipainoinen nainen on samantasoinen normaalipainoisen tai salilla käyvän miehen kanssa. Jos normaalipainoiset tai salilla käyvät miehet kokisivat olevansa ylipainoista naisia tasokkaampia, eivät he heidän kanssaan olisi.
Katsos, kun se ulkonäkökään ei ole kaikki kaikessa kaikille, vaikka sinulle olisikin. Selittääpähän se ainakin sen, miksi sinä olet aina yksin. Maailmassa on siis vielä oikeutta.
naisia joilla on fetissi miehen statukseen, pituuteen ja varakkuuteen ( 1000 muuta muuttujaa)?
Ei se ylipainoisia haukkuva viesti ollut minun. Minun viestini oli se tarina rimanlaskemisesta ja kahdesta ATN:stä.
Linkittäminen olisi tietenkin selvempää, mutta se on kirjoitteluvälineestä johtuen niin monimutkaista etten jaksa.
olen kyllä sitä mieltä, että ylipainoinen nainen on samantasoinen sekä ylipainoistn miesten että lihaksettomien miesten kanssa. Ainakaan ylipainoinen nainen ei ole samantasoinen lihaksikkaan miehen kanssa, se on tasan varma.
Ylipainoinen nainen on niin kauan samantasoinen lihaksikkaan miehen kanssa, kun se lihaksikas mies sen naisen kanssa suostuu seukkaamaan, ja sillä hyvä.
Paitsi jos se lihaksikas mies panee koko ajan muita naisia, tai muuten pitää sitä läskiä varpaillaan. Silloin kannattaisi läskin tajuta, että nyt tuli kurkotettua kuuseen.
Jokainen haluaa suhteeltaan jotain. Mitä annettavaa ATM:illa on YTN:ille, tai naisille ylipäätään? Tasavertaista kumppannuttako? Ei ainakaan näiden puheiden perusteella...
Munaa hyvännäköiseltä mieleltä on kiva juttu. Elämä ATM:n kanssa on yhtä helvettiä.
Kerro YKSIKIN SYY miksi kukaan nainen haluaisi sinulta YHTÄÄN MITÄÄN? Sinussa ei ole mitään hyvää.
Naiset eivät vain ole kiinnostuneita heistä, ignooraavat heitä koska nämä miehet eivät ole kiinnostavia/kiihottavia/heitä ei vain huomaa. Naisviha on eri asia, kuinka monta aloitusta/kommenttia täälläkin näkee pelkästään naisten seksielämästä? Se on sairasta se!
Voi toivoa/hakea samankaltaista kumppania kuin itse on esim. kokemattomuutta tai sitä ettei partnerilla ole yhden yön juttuja, se on normaalia. Epänormaalia on tositen elämäntyylin tuomitseminen ja jatkuva toisten seksielämän miettiminen.
Ja ei, minulla ei ole yhden yön juttuja takana, on vain yksi seksikumppani, aviomies. Siltikään en lutkittele ketään enkä vatvo toisten seksielämää päivästä toiseen päässäni.
ja varmaan muutenkin. Jos ei ole mitään muuta annettavaa kuin epävarma olemus ja lutkittelu sekä estoisuus, ei siitä voi seurata mitään hyvää.
Kaikki ATMt eivät varmastikaan ole tällaisia mutta näitä tuntuu täällä palstalla olevan liiankin kanssa.
Olenkin väittänyt lähinnä, että monissa naisissa ei ole oikeasti yhtään mitään tavoiteltavaa paitsi pillu, vaikka nämä naiset pitävät itseään taivaan lahjana miehille. Itsestäni en ole väittänyt mitään, tiedän sen itsekin, että naisten kriteereillä mitattuna minussa ei ole juurikaan mitään kiinnostavaa. Tai odotas, korjataan vähän. Suomalaisten naisten kriteereillä minussa ei ole yhtään mitään kiinnostavaa. :)
En jaksanu lukee koko ketjua enkä ole mikään hiton ATM tai mikään muukaan nettitermi mutta tosta platonisuudesta. Mulla ei ole liiemmin ollut naispuolisia platonisia ystäviä. Ne naiset, jotka mulla on koskaan ollut ystävänä, menevät johonkin näistä kategorioista:
1. kaukosuhteessa nainen jolta halusin saada ja joka oli antanut ymmärtää, mutta sitten kun meillä oli mahdollisuus viettää enemmän aikaa yhdessä, halusikin olla vain ystävä.
2. nainen jonka kanssa ensin seurustelin ja joka sitten oli mun panokaveri ja sitten lopuksi vaan (aidosti) pelkkä kaveri.
3. kavereideni tyttöystävät. näistä ehkä viitisen kappaletta olen voinut laskea myöskin omiksi kavereikseni jossakin elämän ohimenevässä vaiheessa. näistä tapauksista kaksi ihastui minuun, ja suhde loppui tämän jälkeen (toisessa tapauksessa heti, toisesta en tiedä kuinka kauan kesti koska kaverini ei enää pitänyt minuun yhteyttä moneen vuoteen). pidin näitä kumpaakin naista seksuaalisesti viehättävinä mutta vannon että en tehnyt mitään ainakaan tietoisesti yrittääkseni vietellä heitä. ihmettelin vaan aivan hemmetisti miten niin voi käydä, koska ajattelin että missään baarissa tai muualla minulla ei yleensä olisi mitään saumaa sen oloisiin naisiin, olin niin ujo ja epävarma poika.
Eli ainoat tapaukset joissa olen onnistunut olemaan naisen kanssa vain kaveri on noi pari kaverin tyttöystävää, jotka ei ihastuneet minuun tai ainakaan tuoneet sitä julki. Ihmekö, jos en usko naisen ja miehen väliseen platoniseen ystävyyteen.