remmirähjäystietoa kaivataan

taitaa kuitenkin olla koirien kierrättäminen. Otetaan pentu kun se on niin suloisen ihqu, ja kun tulee murrosikä niin ei kestetä sitä kohkausta eikä sitä että mikään oppi ei tunnu pysyvän päässä sitä hetkeä kauempaa kuin kestää mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten päätetään että "ajanpuutteen vuoksi luovutetaan hyvään kotiin, siisti, kiltti ja hyvätapainen 1-vuotias koira". Tai pahimmassa tapauksessa potkaistaan rekku mäjelle. Kodinvaihdosta tuossa iässä koira menee entistä enemmän sekaisin kun loppukin turvallisuuden tunne viedään ja muutenkin on epävarma olo. Mausteeksi vielä joku trauma niin...

Ei nyt ihan yhtäkkiä tule tässä naapurustosta mieleen yhtään vanhempaa remmirähjää joka olisi omistajansa pennusta saakka kasvattama ja kouluttama, paino sanalle kouluttama. Nuo reilu vuotikkaat nyt räksyttää silkasta elämänilosta ja toiselle räksyttämisen riemusta. xD

Riippuu tietysti rodustakin. Yleensä isot rodut tulevat hankaliksi noin 9 kuukauden ikäisinä, varsinkin urokset. Ne alkavat olla sukukypsiä ja luulevat itsestään liikoja. Niille on näytettävä kuka määrää, mutta ei väkivallalla.

Aritta kirjoitti:

Riippuu tietysti rodustakin. Yleensä isot rodut tulevat hankaliksi noin 9 kuukauden ikäisinä, varsinkin urokset. Ne alkavat olla sukukypsiä ja luulevat itsestään liikoja. Niille on näytettävä kuka määrää, mutta ei väkivallalla.

Lue lisää

ihmisuroslapset kahden aikaan yöllä nakkikioskijonossa keskiolutpubin sulkemisajan jälkeen. Paljon melua tyhjästä. Ja kuten ihmislapsilla tyhmästä päästä joutuu kärsimään koko kroppa(siis omistajan kroppa) xD

xD- kirjoitti:

ihmisuroslapset kahden aikaan yöllä nakkikioskijonossa keskiolutpubin sulkemisajan jälkeen. Paljon melua tyhjästä. Ja kuten ihmislapsilla tyhmästä päästä joutuu kärsimään koko kroppa(siis omistajan kroppa) xD

Lue lisää

Hmmm.. nyt ois kyseessä narttu. Kai nartuillakin voi moista käytöstä esiintyä kun alkaa tajuaan maailman menon, ei varmaankaan yhtä voimakkaana kun uroksilla. Kun nyt tarkemmin mietin, aijemmin kirjoitin että tapa on vain tullut pikkuhiljaa, mutta itseasissa käytös muuttui hyvinkin nopeasti..ihan päivien aikana. Ja mitään kummaa ei tapahtunut, esim. huonoa kokemusta vieraista koirista tms. Koira vain heräsi remmirähjänä jos niin voi sanoa. Koirassa ei varmasti ole mitään vikaa, itseäni ketuttaa kun tiedän jotain tekeväni väärin mutta en tiedä mitä. Olen, tai ainakin yritän ja luulen niin että olen itsevarma ja rauhallinen ko tilanteessa jotta koira ei tuntisi epävarmuutta koska itse olisin epävarma. Jos vieras koira on tarpeeksi kaukana niin saan tilanteen haltuuni jos ehdin reagoida ajoissa, kiellän ja saan koiran huomion itseeni, tällöin räyhäys ei ala. Ottaa vaan niin aivoon kun ihmiset katsovat pahalla kun meikäläisen koira haukkuu ja supattelevat että ei pitäs tommoselle ihmiselle antaa koiraa kun se räyhää. No tosiaan koirani on vasta pentu ja he eivät ymmärrä että sen koulutus on kesken, kaikki koirat eivät vaan ole niin sosiaalisia yksilöitä ja eri roduillakin on omat haasteensa.

Tuli myös mieleen että kun on alkanut haukkua myös elottomille asioille välillä, ei ole ennen tehnyt moista. Eli esim kun ohitimme leikkipuiston, alkoi koira haukkumaan lasten kiikkutuolille tai muovipussille mikä rapisi sähkötolpassa. Mörköikää??? Mulla ei moisesta termistä ole tietoa mutta oon vaan kuullu että koirille voi sellainen tulla ja silloin "mörköjä" on vähän kaikki...??

Haicu kirjoitti:

Hmmm.. nyt ois kyseessä narttu. Kai nartuillakin voi moista käytöstä esiintyä kun alkaa tajuaan maailman menon, ei varmaankaan yhtä voimakkaana kun uroksilla. Kun nyt tarkemmin mietin, aijemmin kirjoitin että tapa on vain tullut pikkuhiljaa, mutta itseasissa käytös muuttui hyvinkin nopeasti..ihan päivien aikana. Ja mitään kummaa ei tapahtunut, esim. huonoa kokemusta vieraista koirista tms. Koira vain heräsi remmirähjänä jos niin voi sanoa. Koirassa ei varmasti ole mitään vikaa, itseäni ketuttaa kun tiedän jotain tekeväni väärin mutta en tiedä mitä. Olen, tai ainakin yritän ja luulen niin että olen itsevarma ja rauhallinen ko tilanteessa jotta koira ei tuntisi epävarmuutta koska itse olisin epävarma. Jos vieras koira on tarpeeksi kaukana niin saan tilanteen haltuuni jos ehdin reagoida ajoissa, kiellän ja saan koiran huomion itseeni, tällöin räyhäys ei ala. Ottaa vaan niin aivoon kun ihmiset katsovat pahalla kun meikäläisen koira haukkuu ja supattelevat että ei pitäs tommoselle ihmiselle antaa koiraa kun se räyhää. No tosiaan koirani on vasta pentu ja he eivät ymmärrä että sen koulutus on kesken, kaikki koirat eivät vaan ole niin sosiaalisia yksilöitä ja eri roduillakin on omat haasteensa.

Tuli myös mieleen että kun on alkanut haukkua myös elottomille asioille välillä, ei ole ennen tehnyt moista. Eli esim kun ohitimme leikkipuiston, alkoi koira haukkumaan lasten kiikkutuolille tai muovipussille mikä rapisi sähkötolpassa. Mörköikää??? Mulla ei moisesta termistä ole tietoa mutta oon vaan kuullu että koirille voi sellainen tulla ja silloin "mörköjä" on vähän kaikki...??

Lue lisää

Ei sillä satu olemaan juoksuaika tulossa? Tai meneillään.

Aritta kirjoitti:

Ei sillä satu olemaan juoksuaika tulossa? Tai meneillään.

Kyseessä siis dobberi, 6kk.. aikaisintaan dobberilla juoksu n. 8kk iässä..yleensä vasta n. vuoden. Eli voisiko kuitenkaan olla juoksusta kyse.

Haicu kirjoitti:

Hmmm.. nyt ois kyseessä narttu. Kai nartuillakin voi moista käytöstä esiintyä kun alkaa tajuaan maailman menon, ei varmaankaan yhtä voimakkaana kun uroksilla. Kun nyt tarkemmin mietin, aijemmin kirjoitin että tapa on vain tullut pikkuhiljaa, mutta itseasissa käytös muuttui hyvinkin nopeasti..ihan päivien aikana. Ja mitään kummaa ei tapahtunut, esim. huonoa kokemusta vieraista koirista tms. Koira vain heräsi remmirähjänä jos niin voi sanoa. Koirassa ei varmasti ole mitään vikaa, itseäni ketuttaa kun tiedän jotain tekeväni väärin mutta en tiedä mitä. Olen, tai ainakin yritän ja luulen niin että olen itsevarma ja rauhallinen ko tilanteessa jotta koira ei tuntisi epävarmuutta koska itse olisin epävarma. Jos vieras koira on tarpeeksi kaukana niin saan tilanteen haltuuni jos ehdin reagoida ajoissa, kiellän ja saan koiran huomion itseeni, tällöin räyhäys ei ala. Ottaa vaan niin aivoon kun ihmiset katsovat pahalla kun meikäläisen koira haukkuu ja supattelevat että ei pitäs tommoselle ihmiselle antaa koiraa kun se räyhää. No tosiaan koirani on vasta pentu ja he eivät ymmärrä että sen koulutus on kesken, kaikki koirat eivät vaan ole niin sosiaalisia yksilöitä ja eri roduillakin on omat haasteensa.

Tuli myös mieleen että kun on alkanut haukkua myös elottomille asioille välillä, ei ole ennen tehnyt moista. Eli esim kun ohitimme leikkipuiston, alkoi koira haukkumaan lasten kiikkutuolille tai muovipussille mikä rapisi sähkötolpassa. Mörköikää??? Mulla ei moisesta termistä ole tietoa mutta oon vaan kuullu että koirille voi sellainen tulla ja silloin "mörköjä" on vähän kaikki...??

Lue lisää

mörköiässä haukutaan kaikkea ja leikkikenttä on erityisen paha paikka. Siellä näyttää olevan mörköä joka lähtöön. Ihmisten pihoissa on myös vaikka mitä hirviöitä kuten roskiksia, peräkärryjä, lapiota jne.

Haicu kirjoitti:

Hmmm.. nyt ois kyseessä narttu. Kai nartuillakin voi moista käytöstä esiintyä kun alkaa tajuaan maailman menon, ei varmaankaan yhtä voimakkaana kun uroksilla. Kun nyt tarkemmin mietin, aijemmin kirjoitin että tapa on vain tullut pikkuhiljaa, mutta itseasissa käytös muuttui hyvinkin nopeasti..ihan päivien aikana. Ja mitään kummaa ei tapahtunut, esim. huonoa kokemusta vieraista koirista tms. Koira vain heräsi remmirähjänä jos niin voi sanoa. Koirassa ei varmasti ole mitään vikaa, itseäni ketuttaa kun tiedän jotain tekeväni väärin mutta en tiedä mitä. Olen, tai ainakin yritän ja luulen niin että olen itsevarma ja rauhallinen ko tilanteessa jotta koira ei tuntisi epävarmuutta koska itse olisin epävarma. Jos vieras koira on tarpeeksi kaukana niin saan tilanteen haltuuni jos ehdin reagoida ajoissa, kiellän ja saan koiran huomion itseeni, tällöin räyhäys ei ala. Ottaa vaan niin aivoon kun ihmiset katsovat pahalla kun meikäläisen koira haukkuu ja supattelevat että ei pitäs tommoselle ihmiselle antaa koiraa kun se räyhää. No tosiaan koirani on vasta pentu ja he eivät ymmärrä että sen koulutus on kesken, kaikki koirat eivät vaan ole niin sosiaalisia yksilöitä ja eri roduillakin on omat haasteensa.

Tuli myös mieleen että kun on alkanut haukkua myös elottomille asioille välillä, ei ole ennen tehnyt moista. Eli esim kun ohitimme leikkipuiston, alkoi koira haukkumaan lasten kiikkutuolille tai muovipussille mikä rapisi sähkötolpassa. Mörköikää??? Mulla ei moisesta termistä ole tietoa mutta oon vaan kuullu että koirille voi sellainen tulla ja silloin "mörköjä" on vähän kaikki...??

Lue lisää

kuin sulla meidän koiralla. Kaksi vuotiaaksi saakka oli todella sosiaalinen ja kaikkien kaveri, sitten pikkuhiljaa muuttui niin että oli vain joillekin koirille remmirähjä ja nyt on aivan kaikille vastaantulijoille. En kanssa osaa oikein muuta tehdä kuin pitää lujasti kiinni ja kääntää suuntaa toisaalle jos on mahdollista kun tulee muita koiria vastaan. Yhden kimppuun kävi koirapuistossa ja oli kallista maksaa seurauksia joita ei edes pitänyt tulla kaiken järjen mukaan mutta tulipa vaan. (Kyseessä oli vanha leikattu koira jolla meni jalasta jänne, tai ainakin laitettiin meidän koiran piikkiin tämän leikkaus ym. hoito) Nappasin kyllä koiran mukaani heti kun kävi toisen kimppuun ettei ehtinyt oikein muuta kuin kaatumaan, mutta kai se sitten siinä ehti mennä se tassun jänne. Jotenkin olen alkanut varoa kaikkea jossa koira joutuisi kävelemään toisia koiria vastaan mutta kaupunkioloissa sekin on mahdotonta. Jotkut ihmiset vaan eivät tunnu tajuavan että kaikki koirat eivät todellakaan tykkää toisista koirista vaikka mitä tekisi. Enää en viitsi edes yrittää, sen verran raskasta tuo meno on nykyisin muutenkin koiran kanssa ulkona, vaikka pitäisi olla mukavaa lenkillä.
Ei, en halua lopettaa koiraa vaikka joku nyt varmaan niinkin haluaisi ohjeistaa. Koira kun muualla on todella hyvä koira ja tottelevainen, ainoa ongelma on siis vain ja ainoastaan tuo ettei se hyväksy enää muita koiria lähellään, syytä en tiedä enkä osaa mitään tehdä asialle.

neuvoton tässä kirjoitti:

kuin sulla meidän koiralla. Kaksi vuotiaaksi saakka oli todella sosiaalinen ja kaikkien kaveri, sitten pikkuhiljaa muuttui niin että oli vain joillekin koirille remmirähjä ja nyt on aivan kaikille vastaantulijoille. En kanssa osaa oikein muuta tehdä kuin pitää lujasti kiinni ja kääntää suuntaa toisaalle jos on mahdollista kun tulee muita koiria vastaan. Yhden kimppuun kävi koirapuistossa ja oli kallista maksaa seurauksia joita ei edes pitänyt tulla kaiken järjen mukaan mutta tulipa vaan. (Kyseessä oli vanha leikattu koira jolla meni jalasta jänne, tai ainakin laitettiin meidän koiran piikkiin tämän leikkaus ym. hoito) Nappasin kyllä koiran mukaani heti kun kävi toisen kimppuun ettei ehtinyt oikein muuta kuin kaatumaan, mutta kai se sitten siinä ehti mennä se tassun jänne. Jotenkin olen alkanut varoa kaikkea jossa koira joutuisi kävelemään toisia koiria vastaan mutta kaupunkioloissa sekin on mahdotonta. Jotkut ihmiset vaan eivät tunnu tajuavan että kaikki koirat eivät todellakaan tykkää toisista koirista vaikka mitä tekisi. Enää en viitsi edes yrittää, sen verran raskasta tuo meno on nykyisin muutenkin koiran kanssa ulkona, vaikka pitäisi olla mukavaa lenkillä.
Ei, en halua lopettaa koiraa vaikka joku nyt varmaan niinkin haluaisi ohjeistaa. Koira kun muualla on todella hyvä koira ja tottelevainen, ainoa ongelma on siis vain ja ainoastaan tuo ettei se hyväksy enää muita koiria lähellään, syytä en tiedä enkä osaa mitään tehdä asialle.

Lue lisää

No ei moisen takia koiraa lopetukseen kannata laittaakkaan. Onhan se räyhäystilanne koiralle ressaava eikä ollenkaan kiva asia, itse olen valmis tekemään töitä sen asian kitkemiseksi. Mutta jos homma siitä huolimatta vaan jatkuisi ja jatkuisi vuodesta toiseen niin ehkä silloin välttäisin niitä vieraita koiria. Mutta uskon että jokaiselle remmiräyhälle on jotain tehtävissä, jos ei itse osaa niin kannattaa hakea apua muualta. Meitä ainakin kasvattaja tukee ja on valmis auttamaan ja tarkoitus on järjestää ja lavastaa ohitustilanteita jotta päästään asiaan käsiksi. Käydään myös pentukoulussa. Mun koirahan on vasta ihan kakara, joten en usko että peli oisi mitenkään menetetty kunhan vaan en jätä asiaa tähän. Ja uskon että vanhemmaltakin koiralta sen saisi pois jos vaan apua saat joltain oikeesti kokeneelta. Me ei edes olla uskaltauduttu koirapuistoon kun en ole varma miten tuo neiti käyttäytyy, on meillä tottakai leikkikavereita, tuttujen koirien kanssa tulee toimeen ja saa leikkiä ja peuhata, se saa riittää toistaiseksi. :)

Haicu kirjoitti:

Hmmm.. nyt ois kyseessä narttu. Kai nartuillakin voi moista käytöstä esiintyä kun alkaa tajuaan maailman menon, ei varmaankaan yhtä voimakkaana kun uroksilla. Kun nyt tarkemmin mietin, aijemmin kirjoitin että tapa on vain tullut pikkuhiljaa, mutta itseasissa käytös muuttui hyvinkin nopeasti..ihan päivien aikana. Ja mitään kummaa ei tapahtunut, esim. huonoa kokemusta vieraista koirista tms. Koira vain heräsi remmirähjänä jos niin voi sanoa. Koirassa ei varmasti ole mitään vikaa, itseäni ketuttaa kun tiedän jotain tekeväni väärin mutta en tiedä mitä. Olen, tai ainakin yritän ja luulen niin että olen itsevarma ja rauhallinen ko tilanteessa jotta koira ei tuntisi epävarmuutta koska itse olisin epävarma. Jos vieras koira on tarpeeksi kaukana niin saan tilanteen haltuuni jos ehdin reagoida ajoissa, kiellän ja saan koiran huomion itseeni, tällöin räyhäys ei ala. Ottaa vaan niin aivoon kun ihmiset katsovat pahalla kun meikäläisen koira haukkuu ja supattelevat että ei pitäs tommoselle ihmiselle antaa koiraa kun se räyhää. No tosiaan koirani on vasta pentu ja he eivät ymmärrä että sen koulutus on kesken, kaikki koirat eivät vaan ole niin sosiaalisia yksilöitä ja eri roduillakin on omat haasteensa.

Tuli myös mieleen että kun on alkanut haukkua myös elottomille asioille välillä, ei ole ennen tehnyt moista. Eli esim kun ohitimme leikkipuiston, alkoi koira haukkumaan lasten kiikkutuolille tai muovipussille mikä rapisi sähkötolpassa. Mörköikää??? Mulla ei moisesta termistä ole tietoa mutta oon vaan kuullu että koirille voi sellainen tulla ja silloin "mörköjä" on vähän kaikki...??

Lue lisää

Koiraasi on nyt alkanut riivata (esi)murrosiän räyhähenki. Hän on huomannut että epävarmuuttaan voi kivasti peittää ärisemällä kaikelle joka liikkuu ja ei-liiku. Se menee kyllä vielä ohi, kun vain opetat sitä etkä laita kiertoon, vaikka hermoja miten koettelisi.

Voit koettaa totuttaa sitä toisiin koiriin siedättämällä. Kysyt joltain sopivalta rauhallisen koiran omistavalta vastaantulijalta että voiko tämä ottaa lievän riskin ja antaa koirien tutustua toisiinsa. Vaikka dobbiksella on varmaan vaikeampaa saada luottamusta(ainakaan pikkufifien omistajilta), niin kun ensimmäisen kerran saat luvan, ole varovainen(silti rauhallinen). Päästät koiran ensin kirsukosketusetäisyydelle ja valmiina koko ajan vetämään pois. Tarkkaile reaktiota ja jos tuntuu sellaiselta että voit antaa hiukan lisää tilaa, anna, mutta varokaa koko ajan ettei missään tapauksessa hihnat mene solmuun. Jos taas rähinä syntyy heti kirsukosketusten jälkeen, vedä taaemmas ja tarkkaile edelleen. Silti voi olla että voit antaa uudelleen mahdollisuuden nuuskutella, jos välitön rähinä loppuu siihen kohtaan ainakin jommalta kummalta. Jos näyttää siltä että koirat haluaisivat välittömästi tappaa toisensa, kannattaa unohtaa homma ainakin siltä erää. Kaikkien kanssa ei edes koira voi tulla toimeen. Mutta todennäköisesti saat yllättyä iloisesti. Ja vielä yksi tärkeä huomio: kun olet poistumassa tilanteesta, älä missään tapauksessa vedä koiraa hihnasta vaan sano että "eiköhän riitä, mennäänkö jo?", hihnan kiristäminen on koiralla merkki siitä että omistaja on havainnut jotain epäilyttävää, joka pakko ajaa pois.

Kun saat koiralle riittävän paljon "ystäviä", niin räyhääminen muillekin alkaa varmasti menettää merkitystään koiran itseluottamuksen kasvaessa. Samoin sinulle kasvaa luottamus koiraasi kohtaan eikä tarvitse koko ajan jännittää mitä tuo rekku seuraavaksi aikookaan. Ja siitä tulee itseään ruokkiva kierre, aivan samoin kuin negatiivinen kierre ruokkii itse itseään.

Ja kun lähestytte toista koirakkoa, niin pidä huoli siitä että vedät koiran luoksesi niin että se ei tajua sitä. Jos koira huomaa että vedät luoksesi, niin se on merkki siitä että omistaja on hermostunut ja huomannut vaaran joka hänen pitää uskollisena ystävänä ajaa pois.
Tämän lisäksi lähestyessä on hyvä puhua koiralle koko ajan ja pyrkiä rauhoittamaan sitä. Kiinnitä huomiota että äänensävysi on samanlainen kuin sisällä olisitte ja sanotaan vaikka ovikello soi, jolloin koiraa rauhoittaaksesi sanot "jaa-a, kukahan sieltä nyt on tulossa" siis suorastaan venytellen ja välinpitämättömästi. Ja helvetin revetessä viet koiran vain tyynesti ohi puhumatta mitään.

Elottomiin mörköihin kannattaa koira tutustuttaa menemällä itse ensin esineen luo ja vaikka taputtaa sitä ja näyttää näin että se on vaaraton.

Kannattaa kiinnittää myös huomiota muutamaan seikkaan jotka vähentävät riekkumista dramaattisesti: että lähtö tapahtuu rauhallisesti, vaikka suoraan nokosilta. Että lähdette aina vähän eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa. Kannattaa rauhoittaa koiran menohaluja istuttamalla esim portaissa, portilla, suojateillä ym.

Ja niistä naapureista sun muista ei kannata piitata tuon taivaallista. Kun vaan määrätietoisesti keskityt kasvattamaan koiraasi niin puolentoistaviivakahden vuoden kuluttua naapurisi saavat vain hämmästellä hyvin käyttäytyvää koiraasi. Sillä on nyt vain vähän vaikeata kun pitäisi olla niin aikuista mutta onkin todellisuudessa vielä vähän vauva.

Haicu kirjoitti:

Kyseessä siis dobberi, 6kk.. aikaisintaan dobberilla juoksu n. 8kk iässä..yleensä vasta n. vuoden. Eli voisiko kuitenkaan olla juoksusta kyse.

tai rodusta. Nehän ovat vahtikoiria ja ehkä se luulee että sen on vahdittava sinua. Jossain vaiheessa et ehkä ole selventänyt sille kuka on johtaja ja että vahtiminen on sinun hommasi.

räyhähenki1 kirjoitti:

Koiraasi on nyt alkanut riivata (esi)murrosiän räyhähenki. Hän on huomannut että epävarmuuttaan voi kivasti peittää ärisemällä kaikelle joka liikkuu ja ei-liiku. Se menee kyllä vielä ohi, kun vain opetat sitä etkä laita kiertoon, vaikka hermoja miten koettelisi.

Voit koettaa totuttaa sitä toisiin koiriin siedättämällä. Kysyt joltain sopivalta rauhallisen koiran omistavalta vastaantulijalta että voiko tämä ottaa lievän riskin ja antaa koirien tutustua toisiinsa. Vaikka dobbiksella on varmaan vaikeampaa saada luottamusta(ainakaan pikkufifien omistajilta), niin kun ensimmäisen kerran saat luvan, ole varovainen(silti rauhallinen). Päästät koiran ensin kirsukosketusetäisyydelle ja valmiina koko ajan vetämään pois. Tarkkaile reaktiota ja jos tuntuu sellaiselta että voit antaa hiukan lisää tilaa, anna, mutta varokaa koko ajan ettei missään tapauksessa hihnat mene solmuun. Jos taas rähinä syntyy heti kirsukosketusten jälkeen, vedä taaemmas ja tarkkaile edelleen. Silti voi olla että voit antaa uudelleen mahdollisuuden nuuskutella, jos välitön rähinä loppuu siihen kohtaan ainakin jommalta kummalta. Jos näyttää siltä että koirat haluaisivat välittömästi tappaa toisensa, kannattaa unohtaa homma ainakin siltä erää. Kaikkien kanssa ei edes koira voi tulla toimeen. Mutta todennäköisesti saat yllättyä iloisesti. Ja vielä yksi tärkeä huomio: kun olet poistumassa tilanteesta, älä missään tapauksessa vedä koiraa hihnasta vaan sano että "eiköhän riitä, mennäänkö jo?", hihnan kiristäminen on koiralla merkki siitä että omistaja on havainnut jotain epäilyttävää, joka pakko ajaa pois.

Kun saat koiralle riittävän paljon "ystäviä", niin räyhääminen muillekin alkaa varmasti menettää merkitystään koiran itseluottamuksen kasvaessa. Samoin sinulle kasvaa luottamus koiraasi kohtaan eikä tarvitse koko ajan jännittää mitä tuo rekku seuraavaksi aikookaan. Ja siitä tulee itseään ruokkiva kierre, aivan samoin kuin negatiivinen kierre ruokkii itse itseään.

Ja kun lähestytte toista koirakkoa, niin pidä huoli siitä että vedät koiran luoksesi niin että se ei tajua sitä. Jos koira huomaa että vedät luoksesi, niin se on merkki siitä että omistaja on hermostunut ja huomannut vaaran joka hänen pitää uskollisena ystävänä ajaa pois.
Tämän lisäksi lähestyessä on hyvä puhua koiralle koko ajan ja pyrkiä rauhoittamaan sitä. Kiinnitä huomiota että äänensävysi on samanlainen kuin sisällä olisitte ja sanotaan vaikka ovikello soi, jolloin koiraa rauhoittaaksesi sanot "jaa-a, kukahan sieltä nyt on tulossa" siis suorastaan venytellen ja välinpitämättömästi. Ja helvetin revetessä viet koiran vain tyynesti ohi puhumatta mitään.

Elottomiin mörköihin kannattaa koira tutustuttaa menemällä itse ensin esineen luo ja vaikka taputtaa sitä ja näyttää näin että se on vaaraton.

Kannattaa kiinnittää myös huomiota muutamaan seikkaan jotka vähentävät riekkumista dramaattisesti: että lähtö tapahtuu rauhallisesti, vaikka suoraan nokosilta. Että lähdette aina vähän eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa. Kannattaa rauhoittaa koiran menohaluja istuttamalla esim portaissa, portilla, suojateillä ym.

Ja niistä naapureista sun muista ei kannata piitata tuon taivaallista. Kun vaan määrätietoisesti keskityt kasvattamaan koiraasi niin puolentoistaviivakahden vuoden kuluttua naapurisi saavat vain hämmästellä hyvin käyttäytyvää koiraasi. Sillä on nyt vain vähän vaikeata kun pitäisi olla niin aikuista mutta onkin todellisuudessa vielä vähän vauva.

Lue lisää

Aika kattavasti laitettua. Aloittajan tapaus kuulostaa mörköikään/esimurrosikään/murrosikään liittyvältä.

Muistan kun omallakin koiraukolla oli pientä mörköikää. Yhtäkkiä nuorena murkkuna keksi autot ja motskat "möröiksi" ja räyhäsi että hyökki niitä päin - aiemmin ei ollut ollut mitään ongelmia näiden kanssa. Myös äkisti naapurien oudonmallinen postilaatikko oli kammoittava ja sitä kohti piti hyökkiä. Muutokset katukuvassa olivat samaten liikaa, tietyömaa poltti heti käämit nuorelta jannulta.

Vaihe meni ohitse, mutta muistan kyllä melkein pelon tulleen käteen, että jumankekka jos en saa pois tätä räyhäämistä, siihen ei meinaan tuntunut pätevän oikein mikään, mutta aina puutuin räyhäämisjuttuihin (lähinnä automotskahyökkäyksiin), outojen postilaatikkojen ja tietyömaiden kohdalla jutskailin vaan "ei ole mitään" juttua ja en kiinnittänyt asiaan paljoa huomiota. Nauroin kyllä pari kertaa vahingossa.

Nykyään ukkoa ei saa reagoimaan edes palohälyttimeen. Ja vaikka maailma ympärillä täyttyisi tsunameista, ukko kipittäisi ottamaan torkkua. Senioreilla on seesteisempää. Oikein näkee ukkelin ilmeestä, niin viisaana ja buddhamaisena katselee, silmät itsevarman rauhallisena mutta moniulotteisen tarkkaavaisina ja rakastavina lähenee ympäristöä. Välillä kyllä hapantakin ilmettä, ei sitä kaikenlaista hömpötystä jaksa arvovaltaisena herrasmiehenä enää.

räyhähenki1 kirjoitti:

Koiraasi on nyt alkanut riivata (esi)murrosiän räyhähenki. Hän on huomannut että epävarmuuttaan voi kivasti peittää ärisemällä kaikelle joka liikkuu ja ei-liiku. Se menee kyllä vielä ohi, kun vain opetat sitä etkä laita kiertoon, vaikka hermoja miten koettelisi.

Voit koettaa totuttaa sitä toisiin koiriin siedättämällä. Kysyt joltain sopivalta rauhallisen koiran omistavalta vastaantulijalta että voiko tämä ottaa lievän riskin ja antaa koirien tutustua toisiinsa. Vaikka dobbiksella on varmaan vaikeampaa saada luottamusta(ainakaan pikkufifien omistajilta), niin kun ensimmäisen kerran saat luvan, ole varovainen(silti rauhallinen). Päästät koiran ensin kirsukosketusetäisyydelle ja valmiina koko ajan vetämään pois. Tarkkaile reaktiota ja jos tuntuu sellaiselta että voit antaa hiukan lisää tilaa, anna, mutta varokaa koko ajan ettei missään tapauksessa hihnat mene solmuun. Jos taas rähinä syntyy heti kirsukosketusten jälkeen, vedä taaemmas ja tarkkaile edelleen. Silti voi olla että voit antaa uudelleen mahdollisuuden nuuskutella, jos välitön rähinä loppuu siihen kohtaan ainakin jommalta kummalta. Jos näyttää siltä että koirat haluaisivat välittömästi tappaa toisensa, kannattaa unohtaa homma ainakin siltä erää. Kaikkien kanssa ei edes koira voi tulla toimeen. Mutta todennäköisesti saat yllättyä iloisesti. Ja vielä yksi tärkeä huomio: kun olet poistumassa tilanteesta, älä missään tapauksessa vedä koiraa hihnasta vaan sano että "eiköhän riitä, mennäänkö jo?", hihnan kiristäminen on koiralla merkki siitä että omistaja on havainnut jotain epäilyttävää, joka pakko ajaa pois.

Kun saat koiralle riittävän paljon "ystäviä", niin räyhääminen muillekin alkaa varmasti menettää merkitystään koiran itseluottamuksen kasvaessa. Samoin sinulle kasvaa luottamus koiraasi kohtaan eikä tarvitse koko ajan jännittää mitä tuo rekku seuraavaksi aikookaan. Ja siitä tulee itseään ruokkiva kierre, aivan samoin kuin negatiivinen kierre ruokkii itse itseään.

Ja kun lähestytte toista koirakkoa, niin pidä huoli siitä että vedät koiran luoksesi niin että se ei tajua sitä. Jos koira huomaa että vedät luoksesi, niin se on merkki siitä että omistaja on hermostunut ja huomannut vaaran joka hänen pitää uskollisena ystävänä ajaa pois.
Tämän lisäksi lähestyessä on hyvä puhua koiralle koko ajan ja pyrkiä rauhoittamaan sitä. Kiinnitä huomiota että äänensävysi on samanlainen kuin sisällä olisitte ja sanotaan vaikka ovikello soi, jolloin koiraa rauhoittaaksesi sanot "jaa-a, kukahan sieltä nyt on tulossa" siis suorastaan venytellen ja välinpitämättömästi. Ja helvetin revetessä viet koiran vain tyynesti ohi puhumatta mitään.

Elottomiin mörköihin kannattaa koira tutustuttaa menemällä itse ensin esineen luo ja vaikka taputtaa sitä ja näyttää näin että se on vaaraton.

Kannattaa kiinnittää myös huomiota muutamaan seikkaan jotka vähentävät riekkumista dramaattisesti: että lähtö tapahtuu rauhallisesti, vaikka suoraan nokosilta. Että lähdette aina vähän eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa. Kannattaa rauhoittaa koiran menohaluja istuttamalla esim portaissa, portilla, suojateillä ym.

Ja niistä naapureista sun muista ei kannata piitata tuon taivaallista. Kun vaan määrätietoisesti keskityt kasvattamaan koiraasi niin puolentoistaviivakahden vuoden kuluttua naapurisi saavat vain hämmästellä hyvin käyttäytyvää koiraasi. Sillä on nyt vain vähän vaikeata kun pitäisi olla niin aikuista mutta onkin todellisuudessa vielä vähän vauva.

Lue lisää

Kiitos kun kerrankin saa vastaukseksi jotain asiallista ja kannustavaa eikä pelkkiä haukkuja että ootpas tyhmä koiran omistaja. :) Ei mieleenikään tulisi laittaa koiraa kiertoon, helvettikin jäätyy ennemmin, kahdesti. Meillä ei mitään muita ongelmia ole ollut, enkä kyllä odottanutkaan että kaikki aina menisi niinkun haluaa ilman vaivannäköä koulutuksen suhteen. Mutta tosiaan kun asia ressaa minua itseänikin niin valtavastin niin ei helpota ne naapurit ja muut puolitutut mutta saavatpahan nähdä että koira tästäkin tulee. Mitään vaaratilanteita ei siis ole ollut vaikka vahva koira onkin, ei kuitenkaan vielä niin vahva kun aikuisena mutta tähän mennessä kyllä hanskassa pysyy aivan varmasti.

Tuota siedättämistä on nyt tarkoitus harjoitella, kasvattaja tarjoutui lainaamaan omia rauhallisia ja sosiaalisia koiriaan. Ulos kun mennään, koira on tottakai ihan innoissaan ja pyrkii erittäin lentävään lähtöön läpi ovesta ohi minun. Ollaan siis tehty niin että pihalle ei päästä muutakun rauhallisella asenteella, jos koira pyrkii riehuen ja vetäen ovesta ulos, laitan koiran istumaan ja vaikka ovi olisikin jo auki niin siitä ei mennä ennenkuin koira on rauhallinen ja minä itse teen aloitteen ovesta ulos astumiseen.

Yksi asia mikä vaan saa niin kiehumaan, ne koirat mitkä juoksee flexin jatkona ihan holtittomasti ja omistaja päästää ne lähelle ilman lupaa. Kun sanon että älä päästä koiraasi omani lähelle niin vastaus kuuluu että "ei tämä mitään tee, se haluaa vaan moikata" tai sitten toinen rähinäroope tulee vastaan ja tunkee ihan iholle ja omistaja sanoo "tullaan moikkaan että tää tottuisi toisiin koiriin" kai sen nyt terve järki sanoo että kahta rähisijää ei tuolla tavalla totuteta. Nyt oon ottanut niin tylyn linjan että jos nään että vastaantulevan koiran omistaja ei tee elettäkään ottaakseen koiraansa hallintaan niin sanon heti että älä päästä sitä lähelle ja jos ei ymmärretä niin ärräpäitä tulee.. sitten ihmiset kattoo vielä enemmän kieroon ja luulee tota meikäläisen koiraa hulluks tappajaks kun sitä ei sää tulla nuuhkimaan ja lääppimään, mutta enpä jaksa enään välittää. Ei ole tarkoituskaan että koirastani haluaisin yli sosiaalista ja kaikkien kaveria, vain sen että lenkillä ei toisiin koiriin kiinnitetä huomiota.

Aritta kirjoitti:

tai rodusta. Nehän ovat vahtikoiria ja ehkä se luulee että sen on vahdittava sinua. Jossain vaiheessa et ehkä ole selventänyt sille kuka on johtaja ja että vahtiminen on sinun hommasi.

Lue lisää

Voi kuule et tiedäkkään miten paljon olen näitä johtajuusasioita miettinyt. Tiedän että dobberilla vahtivietti, tiedän kyllä kuitenkin paljon dobbereita jotka eivät remmissä räyhäile, en siis pistä rodun piikkiin. Tiedän myös että rotu vaatii oikesti laumanjohtajan ja johdonmukaisen koulutuksen jotta ei elämästään tee ihan helvettiä. Niinkuin aijemmin kirjoitin, meillä on kyllä erittäin selketä säännöt ja rajat, mitään ei tule ilmaiseksi ja periksi ei anneta. Tottelee muuten hyvin, ei kyseenalaista luoksetulokutsua edes häiriön alaisena ja vaikka kerran vapaana pääsi lähtemään toisen koiran perään ja ajattelin että nyt se on menoa, mutta ei, takaisin tuli kun kutsu käy. Tämä nyt oli yksi esimerkki. Mutta jotain mätää tässä johtajuudessakin sitten taitaa olla jos koira ei katso minua tarpeeksi hyväksi johtajakseen vaan päättää hoitaa toisen koiran kohtaamistilanteen itse. Ehkä en osaa itse nähdä sitä johtajuusongelmaa koska koira tottelee muuten tilanteissa mutta se räyhäys on se ongelma... mutta sen sanon että koiran sosiaalistaminen on jäänyt vähän liian vähälle..siis ennenkuin koira tuli minulle..asui niin maalla että toisia koiria ja ihmisiä ei yksinkertaisestin ollut..ja oli 4kk tullessaan eli sosiaalistaminen olisi pitänyt aloittaa jo aijemmin. En siis ole kuitenkaan järkyttänyt koiraa sitä heti viemällä mihinkään ihmisiä ja toisia koiria vilisevään paikkaan, en itsekkään missään suuressa kaupungissa asu ja ihan pikkuhiljaa lähdettiin laajentaan maailmaa omasta pihasta laajemmalle.

Haicu kirjoitti:

Voi kuule et tiedäkkään miten paljon olen näitä johtajuusasioita miettinyt. Tiedän että dobberilla vahtivietti, tiedän kyllä kuitenkin paljon dobbereita jotka eivät remmissä räyhäile, en siis pistä rodun piikkiin. Tiedän myös että rotu vaatii oikesti laumanjohtajan ja johdonmukaisen koulutuksen jotta ei elämästään tee ihan helvettiä. Niinkuin aijemmin kirjoitin, meillä on kyllä erittäin selketä säännöt ja rajat, mitään ei tule ilmaiseksi ja periksi ei anneta. Tottelee muuten hyvin, ei kyseenalaista luoksetulokutsua edes häiriön alaisena ja vaikka kerran vapaana pääsi lähtemään toisen koiran perään ja ajattelin että nyt se on menoa, mutta ei, takaisin tuli kun kutsu käy. Tämä nyt oli yksi esimerkki. Mutta jotain mätää tässä johtajuudessakin sitten taitaa olla jos koira ei katso minua tarpeeksi hyväksi johtajakseen vaan päättää hoitaa toisen koiran kohtaamistilanteen itse. Ehkä en osaa itse nähdä sitä johtajuusongelmaa koska koira tottelee muuten tilanteissa mutta se räyhäys on se ongelma... mutta sen sanon että koiran sosiaalistaminen on jäänyt vähän liian vähälle..siis ennenkuin koira tuli minulle..asui niin maalla että toisia koiria ja ihmisiä ei yksinkertaisestin ollut..ja oli 4kk tullessaan eli sosiaalistaminen olisi pitänyt aloittaa jo aijemmin. En siis ole kuitenkaan järkyttänyt koiraa sitä heti viemällä mihinkään ihmisiä ja toisia koiria vilisevään paikkaan, en itsekkään missään suuressa kaupungissa asu ja ihan pikkuhiljaa lähdettiin laajentaan maailmaa omasta pihasta laajemmalle.

Lue lisää

Alkaahan se olla siinä kummitusiässäkin jolloin nähdään kaikkea kamalaa.

Ole vain päättäväinen jatkossakin niin tämä räyhääminen voi mennä iän myötä ohi.

Tää linkki oli hyvä, tarkoitus olikin tehdä juuri näin, alkuun ollaan jo päästykkin. Kiitti.

Haicu kirjoitti:

Tää linkki oli hyvä, tarkoitus olikin tehdä juuri näin, alkuun ollaan jo päästykkin. Kiitti.

riittää, sen jälkeen se "puolustautuu" rähjäämäällä muille, epävarmuuttaan siis. Omistajan pitäisi aina seurata ja opetella lukemaan koiransa, koira antaa kokoajan eleillään vihjeitä ajatuksistaan, kun vain omistaja viitsisi huomioida niitä. Kun oppii tuntemaan oman koiransa (sen elekielen) osaa valita juuri sille koiralle sopivat koulutustavat, kaikki ei sovi kaikille ja ikuinen kokeilu eri koulutustavoista vain sekoittaa koiraa lisää, monesti omistajat alkavat kouluttaa kuultuaan jostain jotain, ilman että oikeasti tietävät itsekkkään mitä tekevät, ja koiran epävarmuus vain kasvaa.

Meillä tosiaan, tai siis koiraukolla, oli murrosikäisenä jossain vuoden kieppeillä räyhävaihetta, joka alkoi ilman syytä (paitsi murkkuus) ja kohdistui autoihin, motskiin ja muistaakseni isompiin uroskoiriin. Vaihe meni ohitse, puutuin räyhätilanteisiin seuraavasti:
autoille räyhääminen ja hyökkiminen. Kun singahti hyökkäykseen, sanoin Ei ja vedin mukana eteenpäin katsomatta koiraan, samalla kun koira edelleen oli adrenaliinikierroksissa kamalasta autosta, joka kehtasi mennä Hänen Nousevan Murkkuutensa ohitse. Sitten tein myös niin, että pysäytin tilanteen ja koiran, eli hyökkivaiheessa astuin koiran eteen ja kyykistyin lukemaan lakia sille, jos edelleen ärjyi ja kierrokset oli päällä, otin otteen kropasta jolla pysyi paikoillaan ja samalla muu kroppani tukki näköyhteyden ärsykkeeseen eli autoon ja sanoin lakia "Nyt loppuu tämä, ärrh" ja käytin ääntä ja äännähdystä vakuuttavasti, etenkin lyhyttä kurkkuäännähdystä. Myös kokeilin kääntyä heti niiltä sijoiltamme, kun huomasin alkavan hyökkimisensä ja lähdimme eri suuntaan ja käännyimme vasta, kun meno oli taas normaalia.
Näistä kolmesta vähiten tehosi yleisesti suositeltu viimeisimmäksi mainittu keino. Mutta koirat ovat erilaisia ja eri koiriin voivat päteä eri jutut. Hyökkimisvaiheensa loppui mutta ei aivan heti, jonkin aikaa, kuukauden tms sitä kesti ja vaikea sanoa, millä noista keinoista vaiko sitten yhteisvaikutteella oli ok tuloksen saanti.

Isompiin uroskoiriin kohdistuva ärjyntä meni ohitse sosiaalistamisella ja tilanteisiin puuttumisilla (kakkoskeinoa muistaakseni) tms.

Etenkin kun sulla on dobberi, niin ajoituksella tärkeyttä, nopeita ja teräviä koiria dobberit. Että jo hyökinnän aivan alkuvauheessa pyrit katkaisemaan kierrosten kasvattamisen (taisit kyllä kirjoittaakin tästä...) jollakin keinoa. Yksi suosituin ja "mukavin", joskin kärsivällisyyttä teiltä vaativa, keino on juurikin toi kolmoskeino eli se että heti käännytte sijoiltanne kun koira alkaa räyhäämisen, menette päinvastaisen suuntaan räyhäkohteesta ja sitten käännytte taas menosuuntaan ja koetatte uudestaan ohittaa koiran (apukoirakko tarpeen tähän) ja onnistuu rauhallisesti, äännähdät hyväksyväti koiralle jne. Tämä voi viedä puolikin tuntia toistoineen ennen kuin ohitus onnistuu.

You tubesta löytyy Victoria Stillwellin nimen hakukenttään laittamalla pätkiä hänen koiraohjelmastaan ja niissä tätä keinoa on juurikin käytetty. Muistaakseni Dillon-nimisellä koiralla tämän keinon onnistuneeseen käyttöön kului puolisen tuntia, you tubessa pätkää.

Ps. luin että nimenomaan sosiaalistamisen kanssa ollut hiljaisempaa, susta riippumattomista syistä eli ennen koiran päätymistä sulle, niin parempi nyt oikeasti niin päin että tulee enmpi sosiaalistamista myös tuollaisissa spontaaneissa kohtaamistilanteissa vieraiden, mutta ok koirien kanssa kuin että vältätte sosiaalistamistilanteita muiden kuin parin tutun koiran kanssa. Ja koirapuistoon voisi olla hyvä mennä myös, jos lähistöllä ok koirapuisto. Siinä sitten vain muistaa tarkata koiria ennen menoa puistoon (minkälaisia koiria omaan silmään puistossa) ja kommunikoida portilla ennen puistoon menoa ja kertoa omasta koirasta ja kysellä vähän yleisesti muista (mitä sukupuolia, tuleeko toimeen niin ja näin) ja olla ok mielin liikkeellä (koira aistii ja ottaa esimerkkiä myös sinusta, jos jäät portin tykö ja jännäilet niin koirakin saattaa ottaa puolustusasennetta) jne ja katsoa koirasi puuhia että tarpeen vaatiessa puuttua niihin ja ohjata koiraasi esimerkiksi olemaan ookoosti. Lisävinkki portille: pyydä muita ottamaan koirat hetkeksi kiinni jotta saat hihnan koiraltasi pois portilla, jolleivät jo heti tee niin, sillä joillain koirilla juuri nämä porttitilanteet ovat riskejä, puolustushaluja jos vielä hihnassa yms.

koirakuisk. kirjoitti:

Meillä tosiaan, tai siis koiraukolla, oli murrosikäisenä jossain vuoden kieppeillä räyhävaihetta, joka alkoi ilman syytä (paitsi murkkuus) ja kohdistui autoihin, motskiin ja muistaakseni isompiin uroskoiriin. Vaihe meni ohitse, puutuin räyhätilanteisiin seuraavasti:
autoille räyhääminen ja hyökkiminen. Kun singahti hyökkäykseen, sanoin Ei ja vedin mukana eteenpäin katsomatta koiraan, samalla kun koira edelleen oli adrenaliinikierroksissa kamalasta autosta, joka kehtasi mennä Hänen Nousevan Murkkuutensa ohitse. Sitten tein myös niin, että pysäytin tilanteen ja koiran, eli hyökkivaiheessa astuin koiran eteen ja kyykistyin lukemaan lakia sille, jos edelleen ärjyi ja kierrokset oli päällä, otin otteen kropasta jolla pysyi paikoillaan ja samalla muu kroppani tukki näköyhteyden ärsykkeeseen eli autoon ja sanoin lakia "Nyt loppuu tämä, ärrh" ja käytin ääntä ja äännähdystä vakuuttavasti, etenkin lyhyttä kurkkuäännähdystä. Myös kokeilin kääntyä heti niiltä sijoiltamme, kun huomasin alkavan hyökkimisensä ja lähdimme eri suuntaan ja käännyimme vasta, kun meno oli taas normaalia.
Näistä kolmesta vähiten tehosi yleisesti suositeltu viimeisimmäksi mainittu keino. Mutta koirat ovat erilaisia ja eri koiriin voivat päteä eri jutut. Hyökkimisvaiheensa loppui mutta ei aivan heti, jonkin aikaa, kuukauden tms sitä kesti ja vaikea sanoa, millä noista keinoista vaiko sitten yhteisvaikutteella oli ok tuloksen saanti.

Isompiin uroskoiriin kohdistuva ärjyntä meni ohitse sosiaalistamisella ja tilanteisiin puuttumisilla (kakkoskeinoa muistaakseni) tms.

Etenkin kun sulla on dobberi, niin ajoituksella tärkeyttä, nopeita ja teräviä koiria dobberit. Että jo hyökinnän aivan alkuvauheessa pyrit katkaisemaan kierrosten kasvattamisen (taisit kyllä kirjoittaakin tästä...) jollakin keinoa. Yksi suosituin ja "mukavin", joskin kärsivällisyyttä teiltä vaativa, keino on juurikin toi kolmoskeino eli se että heti käännytte sijoiltanne kun koira alkaa räyhäämisen, menette päinvastaisen suuntaan räyhäkohteesta ja sitten käännytte taas menosuuntaan ja koetatte uudestaan ohittaa koiran (apukoirakko tarpeen tähän) ja onnistuu rauhallisesti, äännähdät hyväksyväti koiralle jne. Tämä voi viedä puolikin tuntia toistoineen ennen kuin ohitus onnistuu.

You tubesta löytyy Victoria Stillwellin nimen hakukenttään laittamalla pätkiä hänen koiraohjelmastaan ja niissä tätä keinoa on juurikin käytetty. Muistaakseni Dillon-nimisellä koiralla tämän keinon onnistuneeseen käyttöön kului puolisen tuntia, you tubessa pätkää.

Ps. luin että nimenomaan sosiaalistamisen kanssa ollut hiljaisempaa, susta riippumattomista syistä eli ennen koiran päätymistä sulle, niin parempi nyt oikeasti niin päin että tulee enmpi sosiaalistamista myös tuollaisissa spontaaneissa kohtaamistilanteissa vieraiden, mutta ok koirien kanssa kuin että vältätte sosiaalistamistilanteita muiden kuin parin tutun koiran kanssa. Ja koirapuistoon voisi olla hyvä mennä myös, jos lähistöllä ok koirapuisto. Siinä sitten vain muistaa tarkata koiria ennen menoa puistoon (minkälaisia koiria omaan silmään puistossa) ja kommunikoida portilla ennen puistoon menoa ja kertoa omasta koirasta ja kysellä vähän yleisesti muista (mitä sukupuolia, tuleeko toimeen niin ja näin) ja olla ok mielin liikkeellä (koira aistii ja ottaa esimerkkiä myös sinusta, jos jäät portin tykö ja jännäilet niin koirakin saattaa ottaa puolustusasennetta) jne ja katsoa koirasi puuhia että tarpeen vaatiessa puuttua niihin ja ohjata koiraasi esimerkiksi olemaan ookoosti. Lisävinkki portille: pyydä muita ottamaan koirat hetkeksi kiinni jotta saat hihnan koiraltasi pois portilla, jolleivät jo heti tee niin, sillä joillain koirilla juuri nämä porttitilanteet ovat riskejä, puolustushaluja jos vielä hihnassa yms.

Lue lisää

Tuota koirapuistoon menoa olen arastellut juurikin sen takia että en ole varma miten käyttäytyy. Varmasti ärisee toisille koirille. Jos ollaan menty moikkaan jotain kaverin koiraa mikä ei ole ennestään tuttu niin ensin äristään sitten ollaan kaveria ja leikitään, eli on vain alkukankeutta ja tähän varmasti auttaisi ne koirakontaktit. Eli koirapuistoon siis. Mietityttää vaan muiden ihmisten suhtautuminen jos koira ärisee että tuleeko sieltä heti kommenttia että painu muualle täältä vaikka selittäisinkin tilanteen... Ketään koskaan siis ei ole koira purrut tai käynyt päälle, uhoo vaan. Mutta miten tuo tilanne koirapuistossa pitäisi hoitaa, siis että jos koira ärisee toiselle niin kieltääkkö? mennä väliin? Vai olla vaan itse rauhallinen ja odottaa että koira selvittää tilanteen itse? Siis tietysti jos näyttäisi siltä että oikeesti voisi tappeluksi mennä niin tottakai menisin väliin ja laittasin pelin poikki. Mutta jos nyt aattelee tilannetta missä vaan äristään toiselle koiralle ilman sen kummempaa tappoyritystä.. (sori karkea sanavalinta). En ole koskaan ikinä käynyt koirapuistossa, on kyllä koiria ollut mutta aijemmin asunut niin keskellä mitään että "puistoa" on ollut ihan omasta takaa. :) Mulla on jotenkin iskostunut semmoinen käsitys puistoilusta että sielä käyvät vain ylisosiaaliset koirakot jotka tulevat toimeen koiran kun koiran kanssa ja jos joku ärähtää niin soitetaan suurinpiirtein poliisille. Tottakai kun puistoon menisin niin kerron tilanteen ja kysyn millaisia koiria jne.. mutta jos koirani ärähtelee niin jääkö puistoilut meillä sitten siihen..:( Kaikessa yksinkertaisuudessaan, suvaitaanko yleensä puistoissa koiraa joka aluksi voi käyttäytyä huonosti? Varmasti riippuu puistosta muttakun mulla ei oo sitten mitään hajua mimmosta se puistotouhu on.

Haicu kirjoitti:

Tuota koirapuistoon menoa olen arastellut juurikin sen takia että en ole varma miten käyttäytyy. Varmasti ärisee toisille koirille. Jos ollaan menty moikkaan jotain kaverin koiraa mikä ei ole ennestään tuttu niin ensin äristään sitten ollaan kaveria ja leikitään, eli on vain alkukankeutta ja tähän varmasti auttaisi ne koirakontaktit. Eli koirapuistoon siis. Mietityttää vaan muiden ihmisten suhtautuminen jos koira ärisee että tuleeko sieltä heti kommenttia että painu muualle täältä vaikka selittäisinkin tilanteen... Ketään koskaan siis ei ole koira purrut tai käynyt päälle, uhoo vaan. Mutta miten tuo tilanne koirapuistossa pitäisi hoitaa, siis että jos koira ärisee toiselle niin kieltääkkö? mennä väliin? Vai olla vaan itse rauhallinen ja odottaa että koira selvittää tilanteen itse? Siis tietysti jos näyttäisi siltä että oikeesti voisi tappeluksi mennä niin tottakai menisin väliin ja laittasin pelin poikki. Mutta jos nyt aattelee tilannetta missä vaan äristään toiselle koiralle ilman sen kummempaa tappoyritystä.. (sori karkea sanavalinta). En ole koskaan ikinä käynyt koirapuistossa, on kyllä koiria ollut mutta aijemmin asunut niin keskellä mitään että "puistoa" on ollut ihan omasta takaa. :) Mulla on jotenkin iskostunut semmoinen käsitys puistoilusta että sielä käyvät vain ylisosiaaliset koirakot jotka tulevat toimeen koiran kun koiran kanssa ja jos joku ärähtää niin soitetaan suurinpiirtein poliisille. Tottakai kun puistoon menisin niin kerron tilanteen ja kysyn millaisia koiria jne.. mutta jos koirani ärähtelee niin jääkö puistoilut meillä sitten siihen..:( Kaikessa yksinkertaisuudessaan, suvaitaanko yleensä puistoissa koiraa joka aluksi voi käyttäytyä huonosti? Varmasti riippuu puistosta muttakun mulla ei oo sitten mitään hajua mimmosta se puistotouhu on.

Lue lisää

Lisään tähän vielä kun nyt lisää taas mietin. Eli räyhäystä on vain hihnassa. Vapaana ei koirani edes ole päässyt montaa kertaa tapaamaan toista koiraa, muutakun tuttuja koiria, joten käyttäytyminen voisi olla vähän toista puistossa kun hihnassa. Vai olenko ihan hakoteillä?? Kaverin koiralla on kanssa lievää räyhäämisongelmaa lenkillä hihnassa mutta puistossa on kuulemma kaikkien kaveri.

Haicu kirjoitti:

Lisään tähän vielä kun nyt lisää taas mietin. Eli räyhäystä on vain hihnassa. Vapaana ei koirani edes ole päässyt montaa kertaa tapaamaan toista koiraa, muutakun tuttuja koiria, joten käyttäytyminen voisi olla vähän toista puistossa kun hihnassa. Vai olenko ihan hakoteillä?? Kaverin koiralla on kanssa lievää räyhäämisongelmaa lenkillä hihnassa mutta puistossa on kuulemma kaikkien kaveri.

Lue lisää

Koirapuistossa käy erilaista porukkaa ja usein on itse asiassa niin, että mukavillakin koirilla saattaa olla muutaman tietyn koiran kanssa vähän väärät kemiat ja katsovat etteivät mene samoihin aikoihin puistoon jos ovat ottaneet yhteen aiemmin. Pääasiassa puistossa käy ok koiria, mutta joukkoon mahtuu aina muutama ääritapaus, joilla tarkoitetaan ongelmallisia jo aiemmin useampaan kertaan muiden koirien kimppuun käyneitä ja niitä oikeastikin vahingoittaneita koiria.

Koirapuistossa on kuitenkin vakiporukkaa osittain ja saat heiltä infoa myös siellä käyvistä koirista ja huomaat itse myös, millaisia koiria siellä ja koiraihmisiä siellä on. Alkuvaihe koirapuistoon menemisessä on se kankein, mutta sen jälkeen on helpompaa ja tämä konkreettisesti ihan jo senkin takia, että sen ekan kerran jälkeen teillä jo on pari koirakaveria ja tiedät enempi koirasi suhtautumisista muihin jne, joten seuraavan kerran kohdalla teillä jo on tiedossa asioita ja mukavampaa tuntua siitä, että siellä kenties on nuo pari koiraa jotka viimeksi olivat ok jne.

Koirapuiston koirat eivät ole kaikki ihanteellisia sosiaalisuuksien kanssa, siis saattavat olla ok mukavia eivätkä hyökkääjiä, mutta jotkut ovat dominoivampia kuin toiset ja niistä joillain saattaa olla pökkimisiä muita koiria kohden jopa häiriöksi asti (eikä omistaja aina puutu tilanteisiin, riippuu koiranomistajasta). Murinaakin välillä kuullaan koirapuistossa ja haukuntaa, välillä esim. nartut ojentavat liian innokkaita uroksia kunnolla ärähtäen ja hampaaat irvistäen, jolloin normaalit uroot ottavat opista onkeensa. Jotkut ovat sitten ujompia ja silloin jos mänttimäinen uros jatkuvasti häiriköi narttua eikä kuuntele tämän vetäytyvää elekieltä, on koiranomistajien puututtava tilanteeseen ja ohjattava uroon käytöstä eli stopattava se.

Nimenomaan noin on usein, kuin kirjoititkin, että hihnassa esiintyy räyhäämistä mutta vapaana ollessa räyhääminen jää pois. Koirapuistoa kannattaa kokeilla, kyllä sinne kaikilla on ollut ne ensi kerrat koiran kanssa eivätkä ne välttämättä ole olleet aivan koiran pentuna ollessa. Ensimmäisten kertojen jälkeen sinulla on helpompi olla ja käydessänne useammin alat huomata mitä koiria siellä käy ja miten mitkin tilanteet menevät ja mitä elekieliä ja merkkejä on ilmoilla.

Ehdottomasti sinun kannattaa sanoa sitten portilla että tämä on teidän ensimmäinen kertanne ja kertoa suoraan tilanteesta eli että koetat sosiaalistaa ja että koira saattaa alkuun haukahtaa ja murista, et ole varma, mutta ei ole aiempien koirakaverien kanssa alkujutun jälkeen koskaan ollut muuta ja vapaana ollessa rennompi. Juttele avoimesti, mukavasti ja kysele millaisia koiria portin takana, että onko joku koira joka saattaa provosoitua.

Sinun kannattaa aloittaa koirapuistoilut niin, että menet koirasi kanssa sinne vain silloin ensi kertoina, kun siellä on toisen sukupuolen edustajia ja samasta sukupuolesta olevia hyvin rauhallisia koiria. Jätä puistoilu väliin jos saat portilla tietää, että siellä on dominoivaa saman sukupuolen koiraa ja/tai saat itsellesi huonon intuition jostain koirasta. Noutajat usein ovat mukavia heppuja...
Ei kannata loukkaantua, jos joku lähtee puistosta pois tai sanoo lähtevänsä puistosta pois koiransa kanssa kun olet portilla juttelemassa. Tätäkin käy puistossa ja se on usein vain sitä, että kyseisen koiran omistaja haistaa oman intuitionsa vääristä kemioista etenkin jos hänellä on provosoituva koira tai koiralla ollut huonoa kokemusta esim. juuri dobberista.
Koskaan en ole nähnyt/kuullut että ketään olisi haukuttu portilla sisällä olevien koiraihmisten taholta, jos tämä on mukavasti ja asiallisesti jutellut portilla. Rehellisyyttä arvostetaan ja koiraihmiset kyllä yleensä ymmärtävät sosiaalistamisen tarpeen ja ensi kertojen epävarmuuden. Jos sinulla käy oikein hyvää tuuria, osut paikalle niin että siellä on oikein mukavia koiraihmisiä jotka haluaavat auttaa ja neuvovat ja ovat läsnä jne. Jos sinulla käy harvinaisen huono tuuri ja portilla joku sanoo jotain ikävää dobbereista jne, niin älä mene silloin sinne mutta älä ota nokkiisi (aina meinaan koiraihmisistäkin löytyy erilaista ja joillain on ennakkoluuloja ja jotkut ovat ärtsyjä) vaan mene uudestaan toisena päivänä. :)

koirakuisk. kirjoitti:

Koirapuistossa käy erilaista porukkaa ja usein on itse asiassa niin, että mukavillakin koirilla saattaa olla muutaman tietyn koiran kanssa vähän väärät kemiat ja katsovat etteivät mene samoihin aikoihin puistoon jos ovat ottaneet yhteen aiemmin. Pääasiassa puistossa käy ok koiria, mutta joukkoon mahtuu aina muutama ääritapaus, joilla tarkoitetaan ongelmallisia jo aiemmin useampaan kertaan muiden koirien kimppuun käyneitä ja niitä oikeastikin vahingoittaneita koiria.

Koirapuistossa on kuitenkin vakiporukkaa osittain ja saat heiltä infoa myös siellä käyvistä koirista ja huomaat itse myös, millaisia koiria siellä ja koiraihmisiä siellä on. Alkuvaihe koirapuistoon menemisessä on se kankein, mutta sen jälkeen on helpompaa ja tämä konkreettisesti ihan jo senkin takia, että sen ekan kerran jälkeen teillä jo on pari koirakaveria ja tiedät enempi koirasi suhtautumisista muihin jne, joten seuraavan kerran kohdalla teillä jo on tiedossa asioita ja mukavampaa tuntua siitä, että siellä kenties on nuo pari koiraa jotka viimeksi olivat ok jne.

Koirapuiston koirat eivät ole kaikki ihanteellisia sosiaalisuuksien kanssa, siis saattavat olla ok mukavia eivätkä hyökkääjiä, mutta jotkut ovat dominoivampia kuin toiset ja niistä joillain saattaa olla pökkimisiä muita koiria kohden jopa häiriöksi asti (eikä omistaja aina puutu tilanteisiin, riippuu koiranomistajasta). Murinaakin välillä kuullaan koirapuistossa ja haukuntaa, välillä esim. nartut ojentavat liian innokkaita uroksia kunnolla ärähtäen ja hampaaat irvistäen, jolloin normaalit uroot ottavat opista onkeensa. Jotkut ovat sitten ujompia ja silloin jos mänttimäinen uros jatkuvasti häiriköi narttua eikä kuuntele tämän vetäytyvää elekieltä, on koiranomistajien puututtava tilanteeseen ja ohjattava uroon käytöstä eli stopattava se.

Nimenomaan noin on usein, kuin kirjoititkin, että hihnassa esiintyy räyhäämistä mutta vapaana ollessa räyhääminen jää pois. Koirapuistoa kannattaa kokeilla, kyllä sinne kaikilla on ollut ne ensi kerrat koiran kanssa eivätkä ne välttämättä ole olleet aivan koiran pentuna ollessa. Ensimmäisten kertojen jälkeen sinulla on helpompi olla ja käydessänne useammin alat huomata mitä koiria siellä käy ja miten mitkin tilanteet menevät ja mitä elekieliä ja merkkejä on ilmoilla.

Ehdottomasti sinun kannattaa sanoa sitten portilla että tämä on teidän ensimmäinen kertanne ja kertoa suoraan tilanteesta eli että koetat sosiaalistaa ja että koira saattaa alkuun haukahtaa ja murista, et ole varma, mutta ei ole aiempien koirakaverien kanssa alkujutun jälkeen koskaan ollut muuta ja vapaana ollessa rennompi. Juttele avoimesti, mukavasti ja kysele millaisia koiria portin takana, että onko joku koira joka saattaa provosoitua.

Sinun kannattaa aloittaa koirapuistoilut niin, että menet koirasi kanssa sinne vain silloin ensi kertoina, kun siellä on toisen sukupuolen edustajia ja samasta sukupuolesta olevia hyvin rauhallisia koiria. Jätä puistoilu väliin jos saat portilla tietää, että siellä on dominoivaa saman sukupuolen koiraa ja/tai saat itsellesi huonon intuition jostain koirasta. Noutajat usein ovat mukavia heppuja...
Ei kannata loukkaantua, jos joku lähtee puistosta pois tai sanoo lähtevänsä puistosta pois koiransa kanssa kun olet portilla juttelemassa. Tätäkin käy puistossa ja se on usein vain sitä, että kyseisen koiran omistaja haistaa oman intuitionsa vääristä kemioista etenkin jos hänellä on provosoituva koira tai koiralla ollut huonoa kokemusta esim. juuri dobberista.
Koskaan en ole nähnyt/kuullut että ketään olisi haukuttu portilla sisällä olevien koiraihmisten taholta, jos tämä on mukavasti ja asiallisesti jutellut portilla. Rehellisyyttä arvostetaan ja koiraihmiset kyllä yleensä ymmärtävät sosiaalistamisen tarpeen ja ensi kertojen epävarmuuden. Jos sinulla käy oikein hyvää tuuria, osut paikalle niin että siellä on oikein mukavia koiraihmisiä jotka haluaavat auttaa ja neuvovat ja ovat läsnä jne. Jos sinulla käy harvinaisen huono tuuri ja portilla joku sanoo jotain ikävää dobbereista jne, niin älä mene silloin sinne mutta älä ota nokkiisi (aina meinaan koiraihmisistäkin löytyy erilaista ja joillain on ennakkoluuloja ja jotkut ovat ärtsyjä) vaan mene uudestaan toisena päivänä. :)

Lue lisää

jatkoa...

Miten meillä oli ensimmäinen kerta puistossa?

Pienten koirien puolelta en muista kummempaa, meni vähän kuin kala vedessä, mutta isompien puolelta juttu meni näin (ja juuri isompia uroskoiria kohtaan sillä oli aiemmin ollut räyhää hihnassa): tsekkailin koiria portin takaa ja tulin johtopäätöksiin että aika ok oloista koiraporukkaa, kyselin sitten portilla koirista, millaisia ja mitä sukupuolia, miten suhtautuvat pienempään uroskoiraan, ovatko tottuneita pienempään koiraan, onko joku riehakas leikkijä ja miten ehkä suhtautuvat jos koirani aluksi jopa räyhää, mutta ei tee muuta.
Tuli ihan ok vastauksia, joten mentiin sisään ja itseänikin tosiaan jännitti, kuten sinuakin varmaan juuri alun kanssa. Sain hihnan pois ja muut koirat olivat toisella puolen melkein kuin rivissä seisten ja katsoen meihin päihin. Pikku-ukko meni kukkomaiseen tyyliinsä (nuorempana sillä oli tätä vähän) niiden eteen itsevarmasti ja pisti komennon päälle, haukkui kaikki läpi pontevasti paikoillaan ja miltei kroppa hypp mukana ylös kun jakoi käskyä. No, muut katsoivat pikku-ukkoa, näin hölmistymistä joillain koirakasvoilla ("kuka tämä kääpiö luulee olevansa") eikä kukaan ottanut ukkoa vakavasti vaan lähtivät hölkkäilemään rivistönä vasemmalle ja pikku-ukko hiljentyen lähti heidän mukaansa naama virneessä, yhtäkkiä ukko oli osa koiralaumaa ja korvat vain lepattivat ilmassa kun se huomasi, että tämähän on ihan jees.

Jos koirasi murisee alussa, riippuu tilanteesta miten menettelet, jos vaikuttaa siltä että hoituu itsestään, niin annat olla, kyse kuitenkin alun epävarmoista reaktioista, mutta jos murisee erittäin aggressiivisesti ja joku koira on jo provosoitunut ja ilmoilla räjähdysherkkää ilmaa, kannattaa stopata tilanne heti ja lähteä pois. Porttikyselyt ja intuitiot siksi olennaisia, pyrit ensi kerroilla siihen, että räjähdysherkkiä tilanteita ei tule ja saat kartoitettua koirasi suhtautumisia vähempien riskien kera. Saat infoa jo siitä, miten koirasi on oikein rauhallisen samansukupuolisen koiran kanssa, että jos jo tämä menee riskikkääksi, ei hyvältä vaikuta. Mutta tuskinpa näin.

Meillä pikku-ukko ei enää haukkunut seuraavilla kerroilla ja saatiin koirakavereita ja opittiin molemmat paljon, ja ollaan opittu, koirapuistoilusta ja koirien elekielistä ja koiraihmisistä. Kaikki kokemukset eivät ole olleet mukavia, joukkoon mahtuu epämukaviakin kokemuksia muutama päällekäymisten merkeissä, mutta kaiken kaikkiaan katsoisin että todella antoisaa on ollut/on.

Haicu kirjoitti:

Lisään tähän vielä kun nyt lisää taas mietin. Eli räyhäystä on vain hihnassa. Vapaana ei koirani edes ole päässyt montaa kertaa tapaamaan toista koiraa, muutakun tuttuja koiria, joten käyttäytyminen voisi olla vähän toista puistossa kun hihnassa. Vai olenko ihan hakoteillä?? Kaverin koiralla on kanssa lievää räyhäämisongelmaa lenkillä hihnassa mutta puistossa on kuulemma kaikkien kaveri.

Lue lisää

Tuossa koirakuiskuri jo antoi varsin kattavan paketin puistoilusta. Lisään tähän nyt sitten vielä sen yhden kokemuksen mikä meillä oli ensimmäisiltä puistoilureissuilta. Kannattanee tosiaan varmistaa se että, jos suinkin mahdollista, niin olisivat eri sukupuolta muut haukut siellä aitauksessa. Välttää helpommin välikohtaukset.

Meillä muistaakseni heti ensimmäisellä kerralla kävi niin että samassa aitauksessa oli juurikin samanikäinen dobberi(kuinka sattuikin?),poitsu kuten omani, joka taas hiukan pienempikokoinen kotimainen lintukoira. Kodinvaihtaja ja murrosikäisenä minulle tullut. No jostain syystä nämä kaksi eivät oikein tulleet toimeen toistensa kanssa, vaan muistaakseni pari tai kolmekin kertaa ottivat yhteen. Tämä vastapuolen omistaja oli hyvin valveutunut oman koiransa mahdollisista päähänpistoista kuten minä omani. Niinpä sitten miltei kuin yhteisestä sopimuksesta sodan syttyessä kumpikin hyppäsimme tappelupukarien päälle ja kaadettiin maahan ja pidettiin niin kauan että pahimmat höyryt haihtuivat herroilta. Pieni hetki sopua ja taas uudelleen. Kun sama sitten jatkui vielä seuraavalla ja sitäkin seuraavalla kerralla, aloimme uskoa että näiden herrojen kemiat eivät kertakaikkiaan ole toisilleen luotuja. Aloimme käydä eri aikoina.

Tänä päivänäkin arvoitus mistä herrat kiistansa aikaan saivat, mutta tarkoituksenani on nyt vain rohkaista sitten siihen että JOS ja KUN sattuu jotain vastaavaa niin menet itse rohkeasti väliin. Näin säästyt helpoiten ylimääräisiltä ell-kuluilta. Samoin välttyy niin oma kuin naapurin koira turhalta kivulta ja tuskalta. Ihmislääkäri myös tulee pahemmassakin tapauksessa halvemmaksi kuin ell.

Näiden räyhähenkien kanssa, jollainen sinulla ei vielä (välttämättä) todellisuudessa ole, joutuu kyllä joskus sitten tulemaan kotiin nyrkit veressä, mutta mitäpä sitä ei tekisi omaansa puolustaakseen? Ei ole yksi eikä kaksi kertaa mitä olen isompia pelastanut tämän omani höykytykseltä. Vastaavasti herra on itse ottanut kyllä vastaan vielä hiukan useammin hammasta pienemmiltä tärriäisiltä. Mutta niin vain alkaa useamman vuoden työ ja taistelu tuottaa hyvää hedelmää tämän "laulavan" räyhähengen kanssa. Kohtuu harvakseltaan itse käymme puistoilemassa mutta koira itse on aina intoa täynnä ja vetää sinne kun läheltä ohi kuljetaan. Eli selvästi on sillä enemmän myönteisiä kuin kielteisiä kokemuksia puistoiluista.

Oikeastaan ainoa mikä vanhasta räyhähengestä vielä muistuttaa, on kirsussa oleva salaperäinen magneetti, joka pakottamalla pakottaa kuitenkin pyrkimään toisen luo lenkkeillessä. Mutta hetken nuuskuttelun jälkeen pystyy usein jatkamaan matkaa ilman turhia parranpäristelyjä.

Eli mene vaan rohkeasti mukaan puistoon, ja siellä sama juttu kuin kaikessa muussakin elämässä koiran kanssa: Ole rauhallinen, jämäkkä ja oikeudenmukainen äläkä lepsuile. Kyllä se siitä vielä hyvä koiruus sinullakin tulee...

räyhähenki1 kirjoitti:

Tuossa koirakuiskuri jo antoi varsin kattavan paketin puistoilusta. Lisään tähän nyt sitten vielä sen yhden kokemuksen mikä meillä oli ensimmäisiltä puistoilureissuilta. Kannattanee tosiaan varmistaa se että, jos suinkin mahdollista, niin olisivat eri sukupuolta muut haukut siellä aitauksessa. Välttää helpommin välikohtaukset.

Meillä muistaakseni heti ensimmäisellä kerralla kävi niin että samassa aitauksessa oli juurikin samanikäinen dobberi(kuinka sattuikin?),poitsu kuten omani, joka taas hiukan pienempikokoinen kotimainen lintukoira. Kodinvaihtaja ja murrosikäisenä minulle tullut. No jostain syystä nämä kaksi eivät oikein tulleet toimeen toistensa kanssa, vaan muistaakseni pari tai kolmekin kertaa ottivat yhteen. Tämä vastapuolen omistaja oli hyvin valveutunut oman koiransa mahdollisista päähänpistoista kuten minä omani. Niinpä sitten miltei kuin yhteisestä sopimuksesta sodan syttyessä kumpikin hyppäsimme tappelupukarien päälle ja kaadettiin maahan ja pidettiin niin kauan että pahimmat höyryt haihtuivat herroilta. Pieni hetki sopua ja taas uudelleen. Kun sama sitten jatkui vielä seuraavalla ja sitäkin seuraavalla kerralla, aloimme uskoa että näiden herrojen kemiat eivät kertakaikkiaan ole toisilleen luotuja. Aloimme käydä eri aikoina.

Tänä päivänäkin arvoitus mistä herrat kiistansa aikaan saivat, mutta tarkoituksenani on nyt vain rohkaista sitten siihen että JOS ja KUN sattuu jotain vastaavaa niin menet itse rohkeasti väliin. Näin säästyt helpoiten ylimääräisiltä ell-kuluilta. Samoin välttyy niin oma kuin naapurin koira turhalta kivulta ja tuskalta. Ihmislääkäri myös tulee pahemmassakin tapauksessa halvemmaksi kuin ell.

Näiden räyhähenkien kanssa, jollainen sinulla ei vielä (välttämättä) todellisuudessa ole, joutuu kyllä joskus sitten tulemaan kotiin nyrkit veressä, mutta mitäpä sitä ei tekisi omaansa puolustaakseen? Ei ole yksi eikä kaksi kertaa mitä olen isompia pelastanut tämän omani höykytykseltä. Vastaavasti herra on itse ottanut kyllä vastaan vielä hiukan useammin hammasta pienemmiltä tärriäisiltä. Mutta niin vain alkaa useamman vuoden työ ja taistelu tuottaa hyvää hedelmää tämän "laulavan" räyhähengen kanssa. Kohtuu harvakseltaan itse käymme puistoilemassa mutta koira itse on aina intoa täynnä ja vetää sinne kun läheltä ohi kuljetaan. Eli selvästi on sillä enemmän myönteisiä kuin kielteisiä kokemuksia puistoiluista.

Oikeastaan ainoa mikä vanhasta räyhähengestä vielä muistuttaa, on kirsussa oleva salaperäinen magneetti, joka pakottamalla pakottaa kuitenkin pyrkimään toisen luo lenkkeillessä. Mutta hetken nuuskuttelun jälkeen pystyy usein jatkamaan matkaa ilman turhia parranpäristelyjä.

Eli mene vaan rohkeasti mukaan puistoon, ja siellä sama juttu kuin kaikessa muussakin elämässä koiran kanssa: Ole rauhallinen, jämäkkä ja oikeudenmukainen äläkä lepsuile. Kyllä se siitä vielä hyvä koiruus sinullakin tulee...

Lue lisää

Ja joka kerta,kun koira pääsee nokkapokkaan tai kärvistelemään toiselle,se vahvistaa sitä huonoa käytöstä.
Ja joka kerta,se vähentää omistajan arvoa ja nostaa koiran egoa väärään suuntaan.
Stressistä nyt puhumattakaan...
No,jokainen tyylillään,vaikka itse mieluummin toiminkin ennaltaehkäisevästi,kuin suinkin mahdollista,kuin kokeilemalla millä tuurilla ne laivat seilaakaan...

molossi kirjoitti:

Ja joka kerta,kun koira pääsee nokkapokkaan tai kärvistelemään toiselle,se vahvistaa sitä huonoa käytöstä.
Ja joka kerta,se vähentää omistajan arvoa ja nostaa koiran egoa väärään suuntaan.
Stressistä nyt puhumattakaan...
No,jokainen tyylillään,vaikka itse mieluummin toiminkin ennaltaehkäisevästi,kuin suinkin mahdollista,kuin kokeilemalla millä tuurilla ne laivat seilaakaan...

Lue lisää

meilläkin. Tarkoitus ei ollutkaan kehottaa antamalla antamaan niitä tilaisuuksia, vaan rohkaista siihen että KUN tilanne on päällä niin omistajan on hyvä rohkaistua pitämään huolta vastuulleen ottamasta eläimestä. Samoin toisen eläimestä. Vaikka sitten omaa vertaan uhrimaljaan vuodattaen.

Myös huomionarvoista sekin että jollei niitä tilaisuuksia uusiin kokemuksiin koiralleen tarjoa, niin pian on siinä tilanteessa että koira on 24h neljän seinän sisällä ja omistaja koiransa panttivanki.

kieltää jo SIINÄ vaiheessa kun se alkaa katsoa vastaantulijaa sillä silmällä eli terhakoituu. Jos on rähinää niin sun pitää rähistä sille omalle koiralle niin, että se tajuaa tekevänsä väärin.
Kontaktia pitää opetella myös.

Kokeile leikittää koiraasi pallolla tai muulla lelulla.

Eka dobberini aloitti myös rähinän noin vuoden ikäisenä. Olin kovin epävarma ja koitin nakilla mennä tilanteista läpi. Tilanne vain paheni kunnes pinnani paloi niin, että raivostuin ja ärjyin niin perhkeleesti, että koira uskoi minua. Opin myös ennakoimaan eli pitkään toimin aina liian myöhään kun koira oli nähnyt vastaantulijan ja oli jo ehtinyt kerätä fiiliksiä. Hyvä koira siitä lopulta tuli.

Nyt on narttudobberi, jota en juuri ole "sosiaalistanut". Sen sijaan olen joka kerta ajanut kaikki irrallaan tai hihnassa meidän luokse -ilman lupaa- tulevat koirat pois. Metsälenkillä tuttujen koirien kanssa ollaan silloin tällöin, enkä salli tutuiltakaan koirilta turhaa rähinää. Suojelen siis omiani aina.

En nyt jaksanut kovin tarkkaan kirjoitella mutta siis suojele koiraasi ja osoita, ettei sen tarvitse itseään suojella. Ei kaikki koirat tykkää kaveerata kaikkien kanssa ja silloin niitä ei pidä kaikkien seuraan tuputtaakaan.
Tärkeintä on oppia kävelemään kadulla niin, ettei koirasi tarvitse suojella sinua ja itseään. Koirasi pitää oppia olemaan välinpitämätön muita kulkijoita kohtaan eli ei mitään haisteluja harva se päivä tuolla kadulla.

On oma lauma eli me ja meidän koirat, on muut laumat eli ystävät ja niiden koirat. Joidenkin vieraiden kanssa voi käydä metsässä juoksemassa ja joidenkin kanssa ei vaan suju.

Eikös keskustelu alkanu remmirähjäyksestä?

Mun mielestä pääsyy tähän on huono sosiaalistaminen. Koira pitäisi pentuna totuttaa kaiken ikäisiin ja kaiken rotuisiin ja näköisiin koirakavereihin, narttuihin ja uroksiin, toisiin pentuihin. Ja tavallisiin asioihin, roskapusseihin, sateenvarjoihin, kulkuneuvoihin yms. Kaikki tämä siis turvallisessa ympäristössä, hihnassa ja vapaana, sisällä ja ulkona.

Jos koira rähjää remmissä niin se todennäköisesti ahdistuu vaan lisää siitä jos sen lykkää koirapuistoon (jos sillä ei oo mitään käsitystä miten sen kuuluu reagoida toisten koirien läsnäoloon) ja remmirähjääminen jatkuu. Totuta koira ensin muihin lajitovereihin kaukaa niin kauan, että rähinä loppuu, sit aina vähän lähemmäs. ku pääsette ihan lähelle jatkatte toisen omistajan kanssa keskustelua neutraalisti ja jatkatte kävelyä yhdessä..

Vai ymmärsinkö väärin, mikä aloittajan kysymys oli`?